Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista

2 §. Hankintayksikkö.

Pykälän 1 momenttiin sisältyvässä hankintayksiköiden luettelossa ei ole mainittu Ahvenanmaan maakunnan viranomaisia ja liikelaitoksia. Valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään näitä koskeva uusi 2 kohta.

8 §. Viivästyskorkoa ja perintäkuluja koskevat tehottomat sopimusehdot.

Valiokunta ehdottaa jäljempänä, että korkolakiin lisätään uusi 4 a §, jossa säädetään viivästyskoron määrästä kaupallisissa sopimuksissa. Muutoksen seurannaisvaikutuksena käsiteltävänä olevan pykälän 2 momenttiin sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

2. Laki saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta

4 b §. Maksuvelvollisuuden kiistäminen.

Perintälain mukaista perintää ei pykälän mukaan saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa perusteella, jolla on vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen. Säännös on voimassaolevaan lakiin nähden uusi ja soveltamisalaltaan yleinen.

Lakivaliokunta pitää velallisen oikeusturvan kannalta tärkeänä, ettei saatavan vapaaehtoista perintää jatketa, jos velallinen tekee saatavan oikeellisuutta koskevan perustellun väitteen. Tällaisessa tapauksessa on parempi, että saatavan oikeellisuus selvitetään tarvittaessa tuomioistuimessa. Jos velallisen väite osoittautuu myöhemmässä oikeudenkäynnissä aiheettomaksi, hän on velvollinen korvaamaan velkojalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaisesti. Kuluriskin vuoksi valiokunta ei pidä todennäköisenä, että pykälässä ehdotettu oikeus johtaisi siihen, että velalliset ryhtyisivät säännöksen nojalla kiistämään maksuvelvollisuuttaan ilman, että tämä on perusteltua.

4 c §. Velallisen oikeus pyytää kuluttajasaatavan perinnän keskeyttämistä.

Pykälässä säädetään velallisen oikeudesta pyytää kuluttajasaatavan perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Pykälä on voimassaolevaan lakiin nähden uusi. Säännöksen avulla velallinen voi saada saatavan tarkoituksettoman vapaaehtoisen perinnän pysäytettyä ja näin estettyä lisäperintäkulujen syntymisen. Esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa velallisella on jo ennestään velkoja perittävänä ulosotossa, voi olla velallisen etu, että velkoja peritään keskitetysti ulosotossa.

Pykälän 1 momentista ilmenee, että useassa erässä erääntyvää saatavaa perittäessä keskeytyspyynnön voi tehdä vain, jos saatava on kokonaisuudessaan erääntynyt. Hallituksen esityksen pykälää koskevissa perusteluissa havainnollistetaan, että jos kyse on esimerkiksi vuokranmaksun laiminlyönnistä, keskeytyspyynnön voi tehdä vasta vuokrasuhteen päättymisen jälkeen. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että kyseinen periaate koskee myös muita jatkuvia sopimuksia, esimerkiksi sähkön ja kaukolämmön toimittamista koskevia sopimuksia.

Keskeytyspyyntö ei estä jatkamaan perintää, mutta siitä aiheutuvista kuluista ei voida vaatia velalliselta korvausta. Tämä ilmenee pykälän 2 momentista. Jotta tämä olisi kuluttajan asemassa olevalle velalliselle mahdollisimman selvää, tulee valiokunnan mielestä perintää jatkettaessa velalliselle samalla ilmoittaa, ettei häneltä vaadita kuluja keskeytyspyynnön jälkeen suoritettavista perintätoimista. Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään tällaisella ilmoitusvelvollisuudella.

5 a §. Maksuvaatimuksen sisältö.

Pykälässä säädetään 5 §:ssä säädetyn maksuvaatimuksen sisällöstä. Kuten 5 §, säännös koskee vain perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavia.

Perittäessä julkisyhteisön saatavaa maksuvaatimuksessa on pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan ilmoitettava sen julkisyhteisön perintää hoitavan yksikön tai henkilön yhteystiedot, jolle velallinen voi tehdä saatavaa ja perintää koskevat huomautuksensa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännössä on ilmennyt epäkohtia säännöksen noudattamisessa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että kohtaa täydennetään edellyttämällä, että perintätoimiston on maksuvaatimuksessa erikseen selvästi ilmoitettava julkisyhteisön perintää hoitavan yksikön tai henkilön yhteystiedot.

Hallituksen esityksen asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin, että pykälän 3 momenttia pitäisi täydentää niin, että siirrettyä saatavaa perittäessä maksuvaatimuksessa on ilmoitettava myös alkuperäisen laskun tai sopimuksen numero tai muu tunnistetieto. Lakivaliokunta ei katso, että säännöksen täydentäminen tällä tavoin on tarpeellista, koska jo voimassa olevan säännöksen 1 momentin 2 kohdasta ilmenee, että maksuvaatimuksen tulee aina sisältää tieto saatavan perusteesta, ja tämä koskee myös perintätoimiston periessä siirrettyä saatavaa. Säännöksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että tieto tulee esittää sellaisessa muodossa, että velallinen kykenee sen perusteella yksilöimään saatavan. Saatavan perusteen ilmoittaminen on kuitenkin erityisen tärkeää juuri siirrettyä saatavaa perittäessä, minkä vuoksi valiokunta katsoo, että velvollisuuden noudattamiseen on syytä kiinnittää perintäalan valvonnassa huomiota.

6 §. Kuluttajasaatavan velkominen tuomioistuimessa.

Pykälässä säädetään, ettei perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava saa vaatia saatavasta maksua tuomioistuimessa ennen kuin 5 §:ssä tarkoitettu maksuvaatimus on annettu ja maksun suorittamiselle asetetut määräajat ovat päättyneet. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esiin, että vastaavalla tavalla tulisi säätää myös velkojan velvollisuuksista.

Voimassaoleva perintälaki perustuu sille linjaukselle, ettei velkojan itse suorittamaa perintää ole tarpeen eikä tarkoituksenmukaista säännellä kaikilta osin yhtä yksityiskohtaisesti kuin perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavien suorittamaa perintää. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa edelleen perusteltuna. Valiokunnan tiedossa ei ole, että käytäntöön liittyisi tältä osin ongelmia niin, että velkojat perisivät saataviaan suoraan tuomioistuimessa ilman, että niistä lähetettäisiin ensin maksumuistutus velalliselle. Edellä esitetyn perusteella valiokunta ei pidä säännöksen muuttamista tarpeellisena.

7 §. Tratan käyttö.

Pykälän 4 momentissa säädetään siitä, miten tratta tulee toimittaa velalliselle. Momentin mukaan sama koskee 3 momentissa tarkoitettua trattaa edeltävää maksumuistutusta. Momentista ilmenee, että tratan ja maksumuistutuksen on oltava kirjallisia, mutta ne saa toimittaa velalliselle myös muulla pysyvällä tavalla, jos velallinen on saatavan erääntymisen jälkeen nimenomaisesti hyväksynyt saatavaa koskevien tiedonantojen toimittamisen tällä tavalla. Valiokunta katsoo, että edellä esitetyn lisäksi pysyvää tapaa tulisi voida käyttää maksumuistutuksen toimittamiseen myös sellaisessa tapauksessa, jossa pysyvää tapaa on velkasuhteen aikana vakiintuneesti käytetty tiedonantojen toimittamiseen velkojan ja velallisen välillä. Valiokunta ehdottaa muun pysyvän tavan käyttöalan laajentamista tämän mahdollistamiseksi. Lisäksi momenttiin on tehty vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.

10 c §. Kulukorvaukseen oikeuttavien maksuvaatimusten ja maksusuunnitelmien enimmäismäärät kuluttajasaatavan perinnässä.

Yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin tarkistamista niin, että perintäkuluja voidaan vaatia enintään kahdesta maksusuunnitelmasta. Säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen, sillä kyseisten saatavien perinnässä kahden maksullisen maksusuunnitelman mahdollistamista ei voida pitää tarpeellisena eikä perusteltuna. Tämä johtuu siitä, että kyseisten saatavien perintä on yksityisoikeudellisten saatavien perintää yksinkertaisempaa ja suoraan ulosottokelpoisia saatavia koskevat muutoinkin omat säännöksensä. Kahden maksusuunnitelman mahdollistaminen ei ole tarkoituksenmukaista eikä perusteltua myöskään pienissä saatavissa, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, ettei säännöstä sovelleta pääomaltaan alle 100 euron saataviin.

10 d §. Velallisen kokonaiskuluvastuu kuluttajasaatavan perinnässä.

Edellä 10 c §:n 1 momenttiin ehdotetun maksusuunnitelmien enimmäismäärää koskevan muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjä kokonaiskuluvastuun enimmäismääriä korotetaan.

11 a §. Varojen kohdentaminen saatavan osille.

Pykälässä säädetään siitä, missä järjestyksestä suorituksia kohdennetaan saatavan eri osille. Pykälän 2 momentin mukaan kuluttajasaatavaa perittäessä varoja saa kohdentaa perintäkuluille ja niiden korolle vasta saatavan ja sen koron tultua maksetuksi. Tämä on muutos käytännössä vakiintuneeseen kohdentamisjärjestykseen, jonka mukaan suoritukset kohdennetaan ensin kuluihin, sen jälkeen korkoon ja lopuksi pääomaan. Eräät asiantuntijat ovat tuoneet esiin, että ehdotus heikentää velkojien asemaa ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia tietojärjestelmien muutostarpeiden vuoksi. Tämän vuoksi on tuotu esiin, että vakiintunutta kohdentamisjärjestystä tulisi voida noudattaa jatkossakin silloin, kun on kyse useassa erässä erääntyvistä saatavista eli kestovelkasuhteista.

Lakivaliokunta ei kuitenkaan kannata edellä esitetyn poikkeuksen säätämistä kestovelkasuhteita varten, koska se monimutkaistaisi sääntelyä ja vesittäisi esityksen tavoitteita parantaa kulujen läpinäkyvyyttä. Valiokunta pitää tärkeänä edistää velallisen mahdollisuuksia olla selvillä siitä, kuinka paljon häneltä peritään kuluja samoin kuin tuomioistuimen mahdollisuuksia arvioida perittävien kulujen kokonaismäärää. Poikkeuksen säätäminen ei vaikuta myöskään siinä mielessä tarpeelliselta, että ehdotettu säännös ei estä velkojaa saamasta korvausta perintäkuluista sen jälkeen, kun velallisen suoritukset on ensin käytetty saatavan ja sen koron suorittamiseen. Jos perintäkulua jää rästiin, velkoja voi muistuttaa velallista tästä seuraavan maksuerän yhteydessä ja näin estää perintäkulusaatavan vanhentumisen. Kohdentamisjärjestyksen muutos edellyttää tietojärjestelmämuutoksia, joista voi aiheutua merkittäviäkin kustannuksia, mutta saadun selvityksen mukaan kyse on kertaluonteisesta kulusta. Muutokseen on vuoden siirtymäajan ansiosta myös riittävästi aikaa varautua.

13 §. Pakkokeinot.

Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi viittauksilla lakiin sisällytettäviin uusiin säännöksiin. Pykälän 1 momentissa viitattujen pykälien luettelossa ei kuitenkaan ole mainittu esitykseen sisältyvää uutta 11 a §:ää, jossa säädetään varojen kohdentamisjärjestyksestä. Kun kyse on kuluttajasaatavasta, valiokunta pitää tärkeänä, että laissa säädetyin pakkokeinoin voidaan puuttua myös varojen kohdentamissäännöksen vastaiseen menettelyyn. Siksi valiokunta ehdottaa, että momentissa viitattuihin säännöksiin lisätään myös viittaus 11 a §:n 2 momenttiin.

14 §. Kiellon määrääminen.

Eduskunta on 6.11.2012 hyväksynyt lain saatavien perinnästä annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 108/2012 vp — TaVM 9/2012 vp). Kyseisessä laissa on muutettu pykälän 3 momenttiin sisältyvää lakiviittausta. Nyt käsiteltävänä oleva pykäläehdotus tulee yhteensovittaa edellä mainitun muutoksen kanssa siten, että tarkistetaan momenttiin sisältyvä lakiviittaus koskemaan Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain asianomaisia säännöksiä. Tämän johdosta myös johtolausetta on tarpeen tarkistaa.

3. Laki korkolain 4 ja 12 a §:n muuttamisesta.

4 §. Viivästyskoron määrä.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös viivästyskorosta kaupallisissa sopimuksissa. Muutoksella pannaan täytäntöön maksuviivästysdirektiivin 2 artiklan 6 kohta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korkolain muutosten edellyttämät tekniset tarkistukset tuomioistuin- ja ulosottolaitoksen tietojärjestelmiin voitaisiin kuitenkin toteuttaa helpommin ja käyttäjäystävällisemmin, jos viivästyskoron määrästä kaupallisissa sopimuksissa säänneltäisiin omassa pykälässään sen sijaan, että siitä säänneltäisiin nyt käsillä olevan pykälän 2 ja 3 momentissa, kuten hallituksen esityksessä on ehdotettu. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa jäljempänä uuden 4 a §:n lisäämistä lakiin. Valiokunnan ehdottamasta muutoksesta seuraa, että hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset käsillä olevaan pykälään käyvät tarpeettomiksi, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälä poistetaan.

4 a §. Viivästyskoron määrä kaupallisissa sopimuksissa. (Uusi).

Edellä 4 §:n perusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa, että lakiin lisätään uusi säännös viivästyskoron määrästä kaupallisissa sopimuksissa.

12 a §. Ilmoitus viitekoron vahvistamisesta.

Valiokunnan edellä ehdottamasta uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsillä olevan pykälän sisältämä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

Nimike ja johtolause.

Valiokunnan edellä ehdottamien muutosten vuoksi myös lakiehdotuksen nimikettä ja johtolausetta on tarkistettava.

10. Laki eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n muuttamisesta.

3 §. Asian vireillepano.

Eduskunta on 6.11.2012 hyväksynyt lain eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n muuttamisesta (HE 108/2012 vp — TaVM 9/2012 vp). Kyseisessä laissa on muutettu 3 §:n 1 momentin 1 kohtaan sisältyvää lakiviittausta. Nyt käsiteltävänä oleva pykäläehdotus on tarpeen sovittaa yhteen edellä mainitun muutoksen kanssa. Myös lakiehdotuksen johtolausetta tulee tarkistaa.

Hallituksen esityksessä arvopaperimarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi (HE 32/2012 vp) ehdotetaan muutettavaksi eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 2 momenttia siten, että momentista poistetaan viittaukset Finanssivalvonnan hakemukseen. Talousvaliokunta on 8.11.2012 hyväksymässään mietinnössä ehdottanut pykälän hyväksymistä hallituksen esityksen mukaisessa muodossa (TaVM 11/2012 vp). Nyt käsiteltävänä oleva pykäläehdotus on tarpeen sovittaa yhteen edellä mainitun muutoksen kanssa. Myös lakiehdotuksen johtolausetta tulee tarkistaa.

12. Laki tapaturmavakuutuslain 38 §:n muuttamisesta.

38 §.

Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsiteltävänä olevaan pykälään sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

13. Laki työntekijän eläkelain 164 §:n muuttamisesta.

164 §. Työeläkevakuutusmaksun viivästyskorko.

Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsiteltävänä olevaan pykälään sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

14. Laki maatalousyrittäjän eläkelain 25 §:n muuttamisesta.

25 §. Työeläkevakuutusmaksun viivästyskorko.

Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsiteltävänä olevaan pykälään sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

15. Laki yrittäjän eläkelain 123 §:n muuttamisesta.

123 §. Työeläkevakuutusmaksun viivästyskorko.

Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsiteltävänä olevaan pykälään sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.

16. Laki merimieseläkelain 146 §:n muuttamisesta.

146 §. Eläkevakuutusmaksun viivästyskorko.

Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa, että käsiteltävänä olevaan pykälään sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.