Yleisperustelut
Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön
Euroopan parlamentin ja neuvoston maksuviivästysdirektiivi (2011/7/EU).
Lisäksi esitykseen sisältyy muutosehdotuksia saatavien
perinnästä annettuun lakiin (513/1999,
jäljempänä perintälaki)
sekä vähäisiä muutoksia eräisiin
muihin lakeihin.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien
lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Maksuviivästysdirektiivi
Talousvaliokunta on lausunnossaan katsonut, että maksuviivästysdirektiivin
edellyttämä sääntely on otettu
asianmukaisesti esityksessä huomioon (TaVL 32/2012 vp).
Talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota kuitenkin siihen,
että sääntely johtaa käytännössä tilanteeseen,
jossa Suomessa on mahdollista soveltaa sopimussuhteesta riippuen
kahta eri viivästyskorkoa, sillä ehdotetun kaupallisten
sopimusten viivästyskoron ohella kuluttajakaupassa
sovellettaisiin edelleen nykyistä, yhtä prosenttiyksikköä alempaa
viivästyskorkoa. Epäselvyyksien välttämiseksi
talousvaliokunta on painottanut tarvetta tiedottaa tästä yrityksiin
kohdistuvasta muutoksesta erityisesti pienille ja keskisuurille
yrityksille. Lakivaliokunta yhtyy talousvaliokunnan esittämään.
Yleistä saatavien perintää koskevista
ehdotuksista
Perintälaissa säädetään
erääntyneen saatavan perinnästä.
Kyseisessä laissa perinnällä tarkoitetaan
toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen
vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan
saatava.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia
perintälain säännöksiin. Hyvää perintätapaa
koskevaa säännöstä täsmennetään
muun muassa kieltämällä nimenomaisesti
vanhentuneiden saatavien perintä. Valiokunta
pitää tätä tärkeänä,
sillä käytännössä on
tässä suhteessa ilmennyt epäkohtia. Lisäksi
ehdotuksilla pyritään helpottamaan velkaongelmia
estämällä kohtuuttoman suurten perintäkulujen
periminen kuluttajavelalliselta. Kuluttajavelalliselle
ehdotetaan myös oikeutta pyytää perintälain
mukaisen perinnän keskeyttämistä ja asian
siirtämistä oikeudelliseen perintään.
Pienyrittäjän asemaa parantaa muun muassa trattaperinnän
selkeyttäminen. Lakivaliokunta katsoo, että kokonaisuutena
arvioiden ehdotetuissa muutoksissa on onnistuttu ottamaan tasapainoisesti
huomioon sekä velallisten että velkojien kuin
myös saatavien perintää ammattimaisesti
harjoittavien asema.
Kuluttajasaatavan perintäkulut
Voimassa olevan perintälain lähtökohtana
on, että velallisen on korvattava perinnästä aiheutuvat
kohtuulliset kulut. Lisäksi tietynlaisista perimistoimista
vaadittaville kuluille on kuluttajasaatavien osalta säädetty
euromääräiset enimmäismäärät.
Lakisääteiset enimmäismäärät
eivät kuitenkaan ole automaattisia vakiokorvauksia, vaan
vaadittavien perintäkulujen on oltava kohtuullisia ja vastattava
perinnästä aiheutuneita todellisia kuluja.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kuluttajasaatavien
perintäkulujen enimmäismääriä alennetaan
ja niissä otetaan nykyisen kaksiportaisen asteikon
sijasta käyttöön kolmiportainen asteikko.
Valiokunnan kuulemat perintäalan edustajat ovat vastustaneet
enimmäismäärien alentamista
ja katsoneet, että niitä pitäisi korottaa.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä varmistaa,
että tavanomaisesta ja selvästä kuluttajasaatavasta
perittävät kulut vastaavat nykyistä paremmin
saatavan pääoman suuruutta ja perinnästä aiheutuvaa
työmäärää. Perintäkulut ovat
varsinkin pienissä ja keskisuurissa veloissa saattaneet
käytännössä nousta kohtuuttoman suuriksi
ja ylittää varsinaisen velan määrän. Esityksestä ilmenee,
että kohtuuttoman suuret perintäkulut pahentavat
velkaantumisesta aiheutuvia ongelmia ja vaikeuttavat niiden hoitamista.
Perintäkulujen enimmäismäärien
alentaminen ja nykyistä moniportaisemman asteikon käyttöönotto
ovat keskeisiä keinoja edistää mainittua
tavoitetta. Lisäksi perintäkulujen alentamista
puoltaa saatavien perintäprosessien automatisoiminen,
sillä se tehostaa perintää ja tuo säästöjä perintäalan
toimijoille. Edellä mainituista syistä valiokunta
kannattaa ehdotuksia ja pitää myös perintäkulujen
enimmäismäärien tasoja huolellisesti
harkittuina. On myös huomattava, että perintäkulujen
enimmäismääriä koskevaan sääntelyyn
sisältyy joustavuutta, sillä enimmäismäärät
voidaan ylittää, jos perintä on tavanomaista
työläämpää
Hallituksen esityksessä ehdotetaan perintälakiin
myös uutta säännöstä,
joka määrittäisi, kuinka monesta maksuvaatimuksesta
ja maksusuunnitelmasta kuluttajavelalliselta saisi pääsääntöisesti
vaatia kuluja. Ehdotettu säännös mahdollistaisi
perintäkulujen vaatimisen enintään kahdesta
maksuvaatimuksesta ja enintään yhdestä maksusuunnitelmasta.
Valiokunnan kuulemat perintäalan edustajat ovat katsoneet, että vapaaehtoisen
perinnän toimenpiteiden määrän
rajoittaminen ehdotetulla tavalla lisää merkittävästi
oikeudellista perintää ja velkomusasioiden määrää käräjäoikeuksissa
ja siten ruuhkauttaa oikeuslaitosta ja ulosottoa sekä lisää maksuhäiriömerkintöjen
määrää. Perintäalan
mukaan vapaaehtoisessa perinnässä maksullisia
maksusuunnitelmia pitäisi voida tehdä useampia
kuin yksi ja maksullisia maksuvaatimuksia tulisi voida lähettää 3—4.
Talousvaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut,
että uudistuksen taloudelliset, erityisesti oikeuslaitokseen
kohdistuvat vaikutukset on aiheellista arvioida lakivaliokunnassa
tarkoin.
Lakivaliokunta on esityksen valiokuntakäsittelyn aikana
pyytänyt oikeuslaitoksen ja ulosoton edustajia vielä erikseen
arvioimaan vaikutuksia omalta osaltaan. Helsingin käräjäoikeuden
arvion mukaan vapaaehtoisen perinnän rajoittaminen voi
nopeuttaa oikeudellista perintää, minkä vuoksi
juttumäärä voi väliaikaisesti
nousta. Valtakunnanvoudinvirasto puolestaan arvioi, että perintäkuluja
koskevat muutokset eivät lisää summaaristen
velkomusasioiden määrää tuomioistuimissa
eivätkä ulosotossa merkittävästi.
Kokonaisuudessaan ehdotuksilla on ulosoton kannalta myös
asiamääriä vähentäviä vaikutuksia,
sillä perintäkuluja ei enää jatkossa
voisi periä velallisilta itsenäisinä kuluina. Tämä muutos
tulee vähentämään ulosoton asioita
merkittävästi, koska nykyisin perimistoimistojen
velkomat perintäkuluasiat muodostavat kappalemäärältään
ulosoton suurimman asiaryhmän.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, ettei
ehdotettujen muutosten vaikutuksia voida aivan varmuudella
selvittää. Vaikutusten arvioimista velkomusasioiden
määrään oikeuslaitoksessa samoin
kuin maksuhäiriömerkintöjen määrään
vaikeuttaa erityisesti se, että kehitys on näissä suhteissa
pitkälti riippuvainen perintäalan omista toimista
ja käytännöistä liittyen siihen,
missä vaiheessa saatava siirretään oikeudelliseen
perintään. Poissuljettua ei siten ole, etteikö summaaristen
velkomusasioiden määrä käräjäoikeuksissa
jossain määrin voisi kasvaa ainakin väliaikaisesti.
Toisaalta on mahdollista, etteivät ehdotetut muutokset välttämättä aiheuta
oikeudellisen perinnän kasvua muun muassa sen vuoksi, että syksyllä 2012 on
tullut voimaan asetusmuutos (425/2012),
jossa riita-asioissa tuomittavien oikeudenkäyntikulujen
määrää on alennettu. Muutos
voi osaltaan vähentää oikeudellisen perinnän
houkuttelevuutta ja kannattavuutta. On myös otettava huomioon,
että vaikka saatavien vapaaehtoinen perintä on
yleensä sekä velkojan että velallisen edun
mukaista, oikeudelliseen perintään siirtäminen
ja luottotietojen menettäminen voivat eräissä ongelmallisissa
tapauksissa olla sekä velallisen että luotonantajien
etu, sillä ne katkaisevat velkakierteen. Vapaaehtoista
perintää ei siten tule aiheettomasti ja itsetarkoituksellisesti myöskään
pitkittää.
Asiassa esille tulleita seikkoja punnittuaan lakivaliokunta
on päätynyt ehdottamaan, että maksullisten
maksusuunnitelmien määrä nostetaan
kahteen esitetyn yhden sijasta. Tällainen muutos lisää vapaaehtoisen
perinnän käyttöalaa ja näin
vähentää riskiä siitä,
että uudistus johtaisi käräjäoikeuksiin
tulevien velkomusasioiden määrän tuntuvaan
kasvuun. Maksullisten maksuvaatimusten enimmäismäärää ei
kuitenkaan ole valiokunnan mielestä perusteltua nostaa
esitetystä, sillä tämä vesittäisi
esityksen tavoitetta kohtuullistaa perintäkuluja. Maksullisten
perintätoimenpiteiden määrän
rajoittaminen on tämän tavoitteen toteuttamisessa
keskeinen, koska käytännössä on
havaittu, että perintäkulujen kokonaismäärään
vaikuttaa eniten maksullisten perintätoimenpiteiden määrä.
Maksullisten maksuvaatimusten rajoittaminen laissa kahteen vastaa
myös kuluttaja-asiamiehen 16.12.2007 antamaa hyvää perintätapaa
koskevaa linjausta, jonka mukaan velalliselle ei normaalisti pidä lähettää kahta
useampaa maksuvaatimusta ennen velan oikeudellisen perinnän
aloittamista tai ennen ulosottokelpoisen saatavan siirtämistä ulosottoperintään.
On myös huomattava, ettei ehdotettu sääntely
estä kahta useamman maksuvaatimuksen lähettämistä velalliselle.
Sääntely rajoittaa vain sen, kuinka monesta maksuvaatimuksesta
velalliselta voidaan periä kuluja. Maksullisten maksuvaatimusten
ja maksusuunnitelmien enimmäismäärät
voidaan myös tietyin edellytyksin ylittää.
Hallituksen esityksen perusteluissa on annettu useita esimerkkejä niistä tilanteista,
joissa tämä olisi mahdollista. Esimerkiksi ensimmäisen
maksusuunnitelman tekemisen jälkeen tapahtunut
olosuhteiden muutos voi olla erityinen aihe periä kuluja
useammasta kuin yhdestä maksusuunnitelmasta. Valiokunta katsookin,
että poikkeusmahdollisuudet antavat riittävästi
joustavuutta ja mahdollistavat maksullisten perintätoimenpiteiden
enimmäismäärän ylittämisen,
kun tälle on asialliset perusteet.
Koska kyse on merkittävistä muutoksista kuluttajasaatavien
perintäkuluihin, valiokunta pitää tärkeänä,
että muutosten vaikutuksia seurataan tarkoin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista
2 §. Hankintayksikkö.
Pykälän 1 momenttiin sisältyvässä hankintayksiköiden
luettelossa ei ole mainittu Ahvenanmaan maakunnan viranomaisia ja
liikelaitoksia. Valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään
näitä koskeva uusi 2 kohta.
8 §. Viivästyskorkoa ja perintäkuluja
koskevat tehottomat sopimusehdot.
Valiokunta ehdottaa jäljempänä,
että korkolakiin lisätään uusi
4 a §, jossa säädetään
viivästyskoron määrästä kaupallisissa
sopimuksissa. Muutoksen seurannaisvaikutuksena käsiteltävänä olevan
pykälän 2 momenttiin sisältyvä viittaus
korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi
korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.
2. Laki saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta
4 b §. Maksuvelvollisuuden kiistäminen.
Perintälain mukaista perintää ei
pykälän mukaan saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa
perusteella, jolla on vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen.
Säännös on voimassaolevaan
lakiin nähden uusi ja soveltamisalaltaan yleinen.
Lakivaliokunta pitää velallisen oikeusturvan kannalta
tärkeänä, ettei saatavan vapaaehtoista perintää jatketa,
jos velallinen tekee saatavan oikeellisuutta koskevan
perustellun väitteen. Tällaisessa tapauksessa
on parempi, että saatavan oikeellisuus selvitetään
tarvittaessa tuomioistuimessa. Jos velallisen väite
osoittautuu myöhemmässä oikeudenkäynnissä aiheettomaksi, hän
on velvollinen korvaamaan velkojalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten
mukaisesti. Kuluriskin vuoksi valiokunta ei pidä todennäköisenä,
että pykälässä ehdotettu oikeus
johtaisi siihen, että velalliset ryhtyisivät säännöksen
nojalla kiistämään maksuvelvollisuuttaan
ilman, että tämä on perusteltua.
4 c §. Velallisen oikeus pyytää kuluttajasaatavan
perinnän keskeyttämistä.
Pykälässä säädetään
velallisen oikeudesta pyytää kuluttajasaatavan
perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen
perintään. Pykälä on voimassaolevaan
lakiin nähden uusi. Säännöksen avulla
velallinen voi saada saatavan tarkoituksettoman vapaaehtoisen perinnän
pysäytettyä ja näin estettyä lisäperintäkulujen
syntymisen. Esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa velallisella
on jo ennestään velkoja perittävänä ulosotossa,
voi olla velallisen etu, että velkoja peritään
keskitetysti ulosotossa.
Pykälän 1 momentista ilmenee, että useassa erässä erääntyvää saatavaa
perittäessä keskeytyspyynnön voi tehdä vain,
jos saatava on kokonaisuudessaan erääntynyt.
Hallituksen esityksen pykälää koskevissa
perusteluissa havainnollistetaan, että jos kyse on esimerkiksi
vuokranmaksun laiminlyönnistä, keskeytyspyynnön
voi tehdä vasta vuokrasuhteen päättymisen
jälkeen. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että kyseinen
periaate koskee myös muita jatkuvia sopimuksia, esimerkiksi
sähkön ja kaukolämmön toimittamista
koskevia sopimuksia.
Keskeytyspyyntö ei estä jatkamaan perintää, mutta
siitä aiheutuvista kuluista ei voida vaatia velalliselta
korvausta. Tämä ilmenee pykälän 2 momentista. Jotta
tämä olisi kuluttajan asemassa olevalle velalliselle
mahdollisimman selvää, tulee valiokunnan mielestä perintää jatkettaessa
velalliselle samalla ilmoittaa, ettei häneltä vaadita
kuluja keskeytyspyynnön jälkeen suoritettavista
perintätoimista. Valiokunta ehdottaa, että momenttia
täydennetään tällaisella ilmoitusvelvollisuudella.
5 a §. Maksuvaatimuksen sisältö.
Pykälässä säädetään
5 §:ssä säädetyn maksuvaatimuksen sisällöstä.
Kuten 5 §, säännös
koskee vain perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavia.
Perittäessä julkisyhteisön saatavaa
maksuvaatimuksessa on pykälän 1 momentin 7
kohdan mukaan ilmoitettava sen julkisyhteisön perintää hoitavan
yksikön tai henkilön yhteystiedot, jolle velallinen
voi tehdä saatavaa ja perintää koskevat
huomautuksensa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännössä on
ilmennyt epäkohtia säännöksen
noudattamisessa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa,
että kohtaa täydennetään edellyttämällä,
että perintätoimiston on maksuvaatimuksessa erikseen
selvästi ilmoitettava julkisyhteisön perintää hoitavan
yksikön tai henkilön yhteystiedot.
Hallituksen esityksen asiantuntijakuulemisessa on
noussut esiin, että pykälän 3 momenttia pitäisi
täydentää niin, että siirrettyä saatavaa perittäessä maksuvaatimuksessa
on ilmoitettava myös alkuperäisen laskun tai sopimuksen
numero tai muu tunnistetieto. Lakivaliokunta ei katso,
että säännöksen täydentäminen
tällä tavoin on tarpeellista, koska jo voimassa
olevan säännöksen 1 momentin 2 kohdasta
ilmenee, että maksuvaatimuksen tulee aina sisältää tieto
saatavan perusteesta, ja tämä koskee myös
perintätoimiston periessä siirrettyä saatavaa.
Säännöksen yksityiskohtaisista perusteluista
ilmenee, että tieto tulee esittää sellaisessa
muodossa, että velallinen kykenee sen perusteella yksilöimään saatavan.
Saatavan perusteen ilmoittaminen on kuitenkin erityisen tärkeää juuri
siirrettyä saatavaa perittäessä, minkä vuoksi
valiokunta katsoo, että velvollisuuden noudattamiseen on
syytä kiinnittää perintäalan
valvonnassa huomiota.
6 §. Kuluttajasaatavan velkominen tuomioistuimessa.
Pykälässä säädetään,
ettei perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava
saa vaatia saatavasta maksua tuomioistuimessa ennen kuin 5 §:ssä tarkoitettu
maksuvaatimus on annettu ja maksun suorittamiselle asetetut
määräajat ovat päättyneet.
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esiin, että vastaavalla
tavalla tulisi säätää myös
velkojan velvollisuuksista.
Voimassaoleva perintälaki perustuu sille linjaukselle,
ettei velkojan itse suorittamaa perintää ole tarpeen
eikä tarkoituksenmukaista säännellä kaikilta
osin yhtä yksityiskohtaisesti kuin perintätoimintaa
ammattimaisesti harjoittavien suorittamaa perintää.
Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa
edelleen perusteltuna. Valiokunnan tiedossa ei ole, että käytäntöön
liittyisi tältä osin ongelmia niin, että velkojat
perisivät saataviaan suoraan tuomioistuimessa ilman, että niistä lähetettäisiin
ensin maksumuistutus velalliselle. Edellä esitetyn perusteella
valiokunta ei pidä säännöksen
muuttamista tarpeellisena.
7 §. Tratan käyttö.
Pykälän 4 momentissa säädetään
siitä, miten tratta tulee toimittaa velalliselle.
Momentin mukaan sama koskee 3 momentissa tarkoitettua trattaa edeltävää maksumuistutusta.
Momentista ilmenee, että tratan ja maksumuistutuksen on
oltava kirjallisia, mutta ne saa toimittaa velalliselle myös
muulla pysyvällä tavalla, jos velallinen on saatavan
erääntymisen jälkeen nimenomaisesti hyväksynyt saatavaa
koskevien tiedonantojen toimittamisen tällä tavalla.
Valiokunta katsoo, että edellä esitetyn lisäksi
pysyvää tapaa tulisi voida käyttää maksumuistutuksen
toimittamiseen myös sellaisessa tapauksessa, jossa pysyvää tapaa
on velkasuhteen aikana vakiintuneesti käytetty tiedonantojen
toimittamiseen velkojan ja velallisen välillä.
Valiokunta ehdottaa muun pysyvän tavan käyttöalan
laajentamista tämän mahdollistamiseksi.
Lisäksi momenttiin on tehty vähäisiä kielellisiä tarkistuksia.
10 c §. Kulukorvaukseen oikeuttavien
maksuvaatimusten ja maksusuunnitelmien enimmäismäärät
kuluttajasaatavan perinnässä.
Yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten
valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin tarkistamista
niin, että perintäkuluja voidaan vaatia enintään
kahdesta maksusuunnitelmasta. Säännöstä ei
kuitenkaan sovellettaisi, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen,
sillä kyseisten saatavien perinnässä kahden
maksullisen maksusuunnitelman mahdollistamista ei voida
pitää tarpeellisena eikä perusteltuna.
Tämä johtuu siitä, että kyseisten
saatavien perintä on yksityisoikeudellisten saatavien perintää yksinkertaisempaa
ja suoraan ulosottokelpoisia saatavia koskevat muutoinkin omat säännöksensä.
Kahden maksusuunnitelman mahdollistaminen ei ole tarkoituksenmukaista
eikä perusteltua myöskään pienissä saatavissa,
minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, ettei säännöstä sovelleta
pääomaltaan alle 100 euron saataviin.
10 d §. Velallisen kokonaiskuluvastuu kuluttajasaatavan
perinnässä.
Edellä 10 c §:n 1 momenttiin
ehdotetun maksusuunnitelmien enimmäismäärää koskevan
muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 1
momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjä kokonaiskuluvastuun enimmäismääriä korotetaan.
11 a §. Varojen kohdentaminen saatavan
osille.
Pykälässä säädetään
siitä, missä järjestyksestä suorituksia
kohdennetaan saatavan eri osille. Pykälän 2
momentin mukaan kuluttajasaatavaa perittäessä varoja
saa kohdentaa perintäkuluille ja niiden korolle vasta saatavan
ja sen koron tultua maksetuksi. Tämä on muutos
käytännössä vakiintuneeseen
kohdentamisjärjestykseen, jonka mukaan suoritukset kohdennetaan
ensin kuluihin, sen jälkeen korkoon ja lopuksi pääomaan.
Eräät asiantuntijat ovat tuoneet esiin, että ehdotus
heikentää velkojien asemaa ja aiheuttaa
merkittäviä kustannuksia tietojärjestelmien
muutostarpeiden vuoksi. Tämän vuoksi on tuotu
esiin, että vakiintunutta kohdentamisjärjestystä tulisi
voida noudattaa jatkossakin silloin, kun on kyse useassa erässä erääntyvistä saatavista
eli kestovelkasuhteista.
Lakivaliokunta ei kuitenkaan kannata edellä esitetyn
poikkeuksen säätämistä kestovelkasuhteita
varten, koska se monimutkaistaisi sääntelyä ja
vesittäisi esityksen tavoitteita parantaa kulujen läpinäkyvyyttä.
Valiokunta pitää tärkeänä edistää velallisen
mahdollisuuksia olla selvillä siitä, kuinka paljon
häneltä peritään kuluja samoin
kuin tuomioistuimen mahdollisuuksia arvioida perittävien
kulujen kokonaismäärää. Poikkeuksen
säätäminen ei vaikuta myöskään
siinä mielessä tarpeelliselta, että ehdotettu säännös
ei estä velkojaa saamasta korvausta perintäkuluista
sen jälkeen, kun velallisen suoritukset on ensin käytetty
saatavan ja sen koron suorittamiseen. Jos perintäkulua
jää rästiin, velkoja voi muistuttaa velallista
tästä seuraavan maksuerän yhteydessä ja
näin estää perintäkulusaatavan
vanhentumisen. Kohdentamisjärjestyksen muutos edellyttää tietojärjestelmämuutoksia,
joista voi aiheutua merkittäviäkin kustannuksia,
mutta saadun selvityksen mukaan kyse on kertaluonteisesta kulusta.
Muutokseen on vuoden siirtymäajan ansiosta myös
riittävästi aikaa varautua.
13 §. Pakkokeinot.
Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan
täydennettäväksi viittauksilla lakiin sisällytettäviin
uusiin säännöksiin. Pykälän 1 momentissa viitattujen
pykälien luettelossa ei kuitenkaan ole mainittu esitykseen
sisältyvää uutta 11 a §:ää,
jossa säädetään varojen kohdentamisjärjestyksestä.
Kun kyse on kuluttajasaatavasta, valiokunta pitää tärkeänä,
että laissa säädetyin pakkokeinoin voidaan
puuttua myös varojen kohdentamissäännöksen
vastaiseen menettelyyn. Siksi valiokunta ehdottaa, että momentissa
viitattuihin säännöksiin lisätään
myös viittaus 11 a §:n 2 momenttiin.
14 §. Kiellon määrääminen.
Eduskunta on 6.11.2012 hyväksynyt lain saatavien perinnästä annetun
lain 14 §:n muuttamisesta (HE 108/2012 vp — TaVM 9/2012 vp).
Kyseisessä laissa on muutettu pykälän 3
momenttiin sisältyvää lakiviittausta.
Nyt käsiteltävänä oleva pykäläehdotus
tulee yhteensovittaa edellä mainitun muutoksen kanssa siten,
että tarkistetaan momenttiin sisältyvä lakiviittaus
koskemaan Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain asianomaisia
säännöksiä. Tämän
johdosta myös johtolausetta on tarpeen tarkistaa.
3. Laki korkolain 4 ja 12 a §:n muuttamisesta.
4 §. Viivästyskoron määrä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi säännös viivästyskorosta
kaupallisissa sopimuksissa. Muutoksella pannaan täytäntöön
maksuviivästysdirektiivin 2 artiklan 6 kohta. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan korkolain muutosten edellyttämät
tekniset tarkistukset tuomioistuin- ja ulosottolaitoksen tietojärjestelmiin
voitaisiin kuitenkin toteuttaa helpommin ja käyttäjäystävällisemmin,
jos viivästyskoron määrästä kaupallisissa
sopimuksissa säänneltäisiin omassa pykälässään
sen sijaan, että siitä säänneltäisiin nyt
käsillä olevan pykälän 2 ja
3 momentissa, kuten hallituksen esityksessä on ehdotettu. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa jäljempänä uuden
4 a §:n lisäämistä lakiin.
Valiokunnan ehdottamasta muutoksesta seuraa, että hallituksen esityksessä ehdotetut
muutokset käsillä olevaan pykälään
käyvät tarpeettomiksi, minkä vuoksi valiokunta
ehdottaa, että pykälä poistetaan.
4 a §. Viivästyskoron määrä kaupallisissa
sopimuksissa. (Uusi).
Edellä 4 §:n perusteluihin viitaten
valiokunta ehdottaa, että lakiin lisätään uusi
säännös viivästyskoron määrästä kaupallisissa
sopimuksissa.
12 a §. Ilmoitus viitekoron vahvistamisesta.
Valiokunnan edellä ehdottamasta uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsillä olevan pykälän
sisältämä viittaus korkolain 4 §:n
2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n
1 momenttiin.
Nimike ja johtolause.
Valiokunnan edellä ehdottamien muutosten vuoksi myös
lakiehdotuksen nimikettä ja johtolausetta on tarkistettava.
10. Laki eräiden markkinaoikeudellisten asioiden
käsittelystä annetun lain 3 §:n muuttamisesta.
3 §. Asian vireillepano.
Eduskunta on 6.11.2012 hyväksynyt lain eräiden
markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun
lain 3 §:n muuttamisesta (HE 108/2012 vp — TaVM 9/2012 vp).
Kyseisessä laissa on muutettu 3 §:n 1
momentin 1 kohtaan sisältyvää lakiviittausta. Nyt
käsiteltävänä oleva pykäläehdotus
on tarpeen sovittaa yhteen edellä mainitun muutoksen kanssa.
Myös lakiehdotuksen johtolausetta tulee tarkistaa.
Hallituksen esityksessä arvopaperimarkkinoita koskevaksi
lainsäädännöksi (HE 32/2012 vp) ehdotetaan
muutettavaksi eräiden markkinaoikeudellisten
asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 2
momenttia siten, että momentista poistetaan viittaukset
Finanssivalvonnan hakemukseen. Talousvaliokunta on 8.11.2012 hyväksymässään
mietinnössä ehdottanut pykälän
hyväksymistä hallituksen esityksen mukaisessa
muodossa (TaVM 11/2012 vp).
Nyt käsiteltävänä oleva pykäläehdotus
on tarpeen sovittaa yhteen edellä mainitun muutoksen kanssa.
Myös lakiehdotuksen johtolausetta tulee tarkistaa.
12. Laki tapaturmavakuutuslain 38 §:n muuttamisesta.
38 §.
Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsiteltävänä olevaan pykälään
sisältyvä viittaus korkolain 4 §:n
2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi korkolain 4 a §:n
1 momenttiin.
13. Laki työntekijän eläkelain 164 §:n
muuttamisesta.
164 §. Työeläkevakuutusmaksun
viivästyskorko.
Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsiteltävänä olevaan
pykälään sisältyvä viittaus
korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi
korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.
14. Laki maatalousyrittäjän eläkelain
25 §:n muuttamisesta.
25 §. Työeläkevakuutusmaksun
viivästyskorko.
Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsiteltävänä olevaan
pykälään sisältyvä viittaus
korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi
korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.
15. Laki yrittäjän eläkelain 123 §:n
muuttamisesta.
123 §. Työeläkevakuutusmaksun
viivästyskorko.
Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsiteltävänä olevaan
pykälään sisältyvä viittaus
korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi
korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.
16. Laki merimieseläkelain 146 §:n
muuttamisesta.
146 §. Eläkevakuutusmaksun viivästyskorko.
Valiokunnan ehdottamasta korkolain uudesta 4 a §:stä seuraa,
että käsiteltävänä olevaan
pykälään sisältyvä viittaus
korkolain 4 §:n 2 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi
korkolain 4 a §:n 1 momenttiin.