Yksityiskohtaiset perustelut

Laki Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallintaoperaation EUNAFVOR Atalantan yhteydessä merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyä koskevan rikosasian käsittelystä

1 §. Lain soveltamisala.

Ehdotettu laki on soveltamisalaltaan hallituksen esityksessä todetuista syistä perustellusti hyvin suppea. Se koskee vain menettelyä tilanteessa, jossa Atalanta-operaation yhteydessä Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella on kiinniotettuna merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäilty henkilö tai kun Suomelta muussa tapauksessa kysytään, käyttääkö se tällaiseen henkilöön nähden rikosoikeudellista toimivaltaansa. Laki ei siten soveltuisi muihin mahdollisiin merellä toimeenpantaviin kriisinhallintaoperaatioihin. Lailla ei myöskään ole tarkoitus puuttua toimintatapoihin, joita sovellettaisiin, jos kiinniotettua epäiltäisiin jostain muusta kansainvälisestä rikoksesta kuin merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä.

Pykälän 2 momentissa määritellään, mitä tässä laissa tarkoitetaan käsitteillä merirosvous ja aseellinen ryöstö. Merirosvous saa sisältönsä rikoslain soveltamisesta annetun asetuksen (627/1996) 1 §:n 12 kohdasta, jossa viitataan edelleen YK:n merioikeusyleissopimukseen, joka on saatettu Suomessa voimaan lailla (524/1996). Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen perustelujen (s. 14/II) mukaan merirosvoudella tarkoitetaan tällöin sellaista aluksessa tai ilma-aluksessa olevaan henkilöön kohdistunutta surmaamista, pahoinpitelyä, vapaudenriistoa tai ryöstöä taikka alukseen, ilma-alukseen tai niissä olevaan omaisuuteen kohdistunutta kaappausta, anastusta tai vahingontekoa, jota on pidettävä YK:n merioikeusyleissopimuksessa tarkoitettuna merirosvoutena. Teon edellytetään siten tapahtuneen aavalla merellä tai valtion talousvyöhykkeellä.

Jos merirosvouden teonkuvausta vastaava teko tapahtuu jonkin valtion aluevesillä, ei kysymyksessä ole merioikeusyleissopimuksessa tarkoitettu merirosvous. Koska operaatioon liittyvät YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat antavat valtioille luvan toimia myös Somalian aluevesillä, lakia on tarkoitus soveltaa myös teonkuvaukseltaan merirosvoutta vastaaviin rikoksiin, jotka ovat tapahtuneet kyseisellä alueella. Lisäksi laki kattaisi tilanteet, joissa EU on sopinut jonkin alueella sijaitsevan valtion kanssa kyseisen valtion aluevesillä toimimisesta ja mainitunlainen rikos tapahtuu siellä. Näistä tilanteista on kysymys 2 momentin toisessa virkkeessä, jonka mukaan aseellisella ryöstöllä tarkoitetaan merirosvoutta vastaavia tekoja siinä laajuudessa kuin momentissa mainitut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma sekä Euroopan unionin sotilasoperaatiota koskeva yhteinen toiminta antavat valtiolle luvan toimia merirosvouden torjumiseksi.

Lakivaliokunta toteaa, että käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa ei ole kyse "merirosvouden" tai "aseellisen ryöstön" kriminalisoinnista, vaan lain tarkoituksena on täsmentää sitä, milloin kyseisiin tekoihin liittyvä tutkimiskynnys ylittyy. Vastaavantyyppistä viittaustekniikkaa on sinänsä käytetty eräissä tapauksissa, lähinnä kansainvälisoikeudellisia kytkentöjä sisältävässä sääntelyssä, kuten laissa eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä (659/1967).

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rikoslailta täsmällistä kirjoitustapaa. Vaikka periaate koskee suoranaisesti rikosten ja rikosoikeudellisten seuraamusten määrittelytapaa, samat yhdenvertaisen ja ennalta-arvattavan lainsoveltamisen tavoitteet puoltavat mahdollisimman tarkkarajaista ja selkeää sääntelyä. Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta tärkeänä, että lakiehdotuksessa määritellään siinä käytetyt merirosvouden ja aseellisen ryöstön käsitteet esitettyä täsmällisemmin, ja ehdottaa niitä koskevat säännökset sisällytettäviksi lakiteknisen selkeyden vuoksi erilliseen, tavanmukaisen määritelmäpykälän muotoon kirjoitettuun säännökseen (uusi 2 §).

2 §. Määritelmät. (Uusi).

Edellä 1 §:n 2 momentin yhteydessä mainituista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että lakiin lisätään määritelmiä koskeva uusi 2 §. Tästä seuraa myös, että jäljempänä olevien pykälien numerointi muuttuu vastaavasti.

3 (2) §. Esitutkinnan aloittaminen.

Pykälän 1 momentissa säädetään esitutkinnan aloittamisen edellytyksistä. Esitutkinta aloitetaan, jos on syytä epäillä, että 1 §:ssä tarkoitettu rikos, toisin sanoen merirosvous tai aseellinen ryöstö, on tehty. Toiseksi edellytetään, että tekoon rikoslain 1 luvun 2—6 §:n mukaan sovelletaan Suomen lakia. Rikoksella tulee siten olla jokin mainituissa säännöksissä tarkoitettu liittymä Suomeen, kuten se, että rikos on kohdistunut suomalaiseen alukseen tai Suomen kansalaiseen tai rikoksen tekijäksi epäillään Suomen kansalaista.

Kolmanneksi esitutkinnan aloittamisen edellytyksenä on, että esitutkinnan toimittaminen on tutkinnallisista syistä ja rikosvastuun toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Säännös jättää esitutkintaviranomaiselle harkinnanvaraa sen suhteen, ryhtyykö se tutkintatoimenpiteisiin epäillyn rikoksen johdosta. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan huomioon voitaisiin ottaa esimerkiksi rikoksesta epäillyn kansalaisuus ja asuinpaikka tai muu liittymäkohta sellaiseen toiseen valtioon, joka on ilmoittanut haluavansa käyttää asiassa rikosoikeudellista toimivaltaansa, sekä se, minkä valtion viranomaisilla olisi parhaat edellytykset hankkia selvitystä rikoksesta (s. 15/I). Lakivaliokunta katsoo, että tarkoituksenmukaisuusharkinnassa huomioitavia seikkoja voivat olla myös esimerkiksi se, missä maassa todistelu on helpoimmin vastaanotettavissa, sekä asianomistajan oikeuksien turvaaminen.

Päätöksen esitutkinnan aloittamisesta tekee tutkinnanjohtaja hankittuaan valtakunnansyyttäjän arvion siitä, tultaisiinko asiassa antamaan syytemääräys. Ottaen huomioon operaatiossa tuomiovallan käyttämistä koskeville ilmoituksille suositellut varsin tiukat määräajat on tärkeää, että suomalaisilla viranomaisilla on hyvät valmiudet nopeaan tilanteen analysointiin.

Ehdotettu 1 momentti mahdollistaa sen, että jos tutkinnalliset syyt ja rikosvastuun toteuttaminen puoltavat esitutkinnan toimittamista Suomen sijasta jossakin toisessa valtiossa, esitutkinta voidaan päättää olla aloittamatta, vaikka rikoksella olisikin laissa tarkoitettu liittymäkohta Suomeen. Tällainen tilanne saattaisi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos hyökkäys on kohdistunut toisen jäsenvaltion alukseen, suomalainen alus suorittaa kiinnioton ja siinä yhteydessä suomalaisen kriisinhallintajoukon jäsen haavoittuu. Jos hyökkäyksen kohteena olleen aluksen lippuvaltio ilmoittaa haluavansa käyttää rikosoikeudellista toimivaltaa, olisi periaatteessa mahdollista, että myös kiinnioton yhteydessä tapahtuneesta suomalaiseen kohdistuneesta rikoksesta syytettäisiin samassa yhteydessä.

Tilanteessa, jossa kiinniottajana ei ole suomalainen alus mutta rikos kohdistuu toisen valtion aluksella olleeseen suomalaiseen siviiliin, operaatiokeskus kääntyy ensin kiinnioton suorittaneen aluksen lippuvaltion puoleen. Jos se ilmoittaa, ettei se käytä rikosoikeudellista toimivaltaansa, operaatiokeskus kysyy asiaa muilta operaatioon osallistuvilta valtioilta, esimerkiksi Suomelta, koska rikos on kohdistunut Suomeen. Rikoksen kohdistuessa suomalaiseen voisi olla perusteltua käsitellä asia Suomessa, joskin tällöinkin edellytyksenä olisi, että sitä on tutkinnallisista syistä ja rikosvastuun toteutumisen kannalta pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Jos Suomen lisäksi on muita valtioita, jotka haluavat käyttää rikosoikeudellista toimivaltaa, esitutkintaviranomaisen on valtakunnansyyttäjän tai hänen määräämänsä syyttäjän kanssa neuvoteltuaan oltava yhteydessä toisten valtioiden viranomaisiin sen selvittämiseksi, missä tutkinta- ja syytetoimet on tarkoituksenmukaisinta tehdä. Rikosvastuun toteutuminen liittyy oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mikä ei välttämättä täysimääräisesti toteudu kaikkien valtioiden rikosprosessimenettelyssä.

Lakivaliokunta toteaa, että operaation keräämää aineistoa voidaan käyttää esitutkinnassa ja rikosprosessissa vapaan todistusharkinnan periaatteen mukaisesti. Kun kiinniotto on tapahtunut, kriisinhallintajoukko suorittaa alustavan tutkinnan, ja tämän jälkeen varsinaisen esitutkinnan suorittaa sen valtion viranomainen, joka tapauksessa käyttää tuomiovaltaansa. Kriisinhallintajoukon suorittamien alustavien tutkintatoimenpiteiden tarkoituksena on toimivaltaisten valtioiden selvittäminen ja todistusaineiston talteenotto mahdollista myöhempää tutkintaa ja oikeusprosessia varten riippumatta siitä, missä valtiossa tutkinta tapahtuu.

Atalantan operaatioesikunnan turvallisuusluokitellussa pysyväisasiakirjassa (Detention SOP Standard Operating Procedure: Handling of Detainees/Suspected Pirates/Armed Robbers at Sea and Evidence Collection) säännellään yksityiskohtaisesti kiinnioton yhteydessä suoritettavaa alustavaa tutkintaa, kuten todistusaineiston keräämistä, dokumentointia ja säilyttämistä sekä itse kiinniottotilanteen dokumentointia mm. valokuvin ja todistajanlausunnoin. Pysyväisasiakirja sisältää yksityiskohtaiset toimintaohjeet ja asiakirjapohjat mm. epäiltyjen tutkimiseksi, alustavan kuulustelun suorittamiseksi ja saadun näytön arvioimiseksi. Esimerkiksi todistusaineiston valokuvaamisesta on tarkat ohjeet, jotka sisältävät mm. tiedot todistusaineiston keräämisessä käytettävän kameran teknisistä vaatimuksista ja havainnolliset ohjeet siitä, miten ja mistä valokuvia tulee ottaa. Tällä yksityiskohtaisella sääntelyllä pyritään varmistamaan, että mahdollisesti poikkeavista kansallisista menettelytavoista huolimatta operaatiossa saatu todistusaineisto olisi hyvätasoista ja kaikkien toimijoiden hyödynnettävissä.

Pykälän 2 momentin mukaan rikosasian käsittelyyn sovelletaan muuten, mitä esitutkintalaissa ja muualla laissa säädetään. Viittaus muuhun lakiin käsittää pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan esimerkiksi pakkokeinolain säännökset vangitsemisoikeudenkäynnistä. Vangitsemisistunto voitaisiin mahdollisuuksien mukaan pitää pakkokeinolain 1 luvun 15 §:n 2 momentin mukaisesti videoneuvottelua käyttäen. Mikäli Suomi päättää lähettää alueelle oman sota-aluksen, alukselle tullaan saadun tiedon mukaan järjestämään myös AV-laitteisto, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää vangitsemisvaatimusta käsiteltäessä. Myös tulkkauspalvelut on mahdollista järjestää. Pakkokeinolain 1 luvun 15 §:n 3 momentin perusteella vangitsemisvaatimus voidaan, jos se koskee henkilöä, jota ei ole pidätetty, käsitellä myös ilman hänen kuulemistaan, jos hän ei ole Suomessa.

4 (3) §. Päätös olla käyttämättä rikosoikeudellista toimivaltaa.

Pykälän mukaan, jos esitutkintaa ei aloiteta, epäillyn siirtämiseen rikostutkintaa ja syytetoimia varten sovelletaan, mitä siitä 1 §:ssä tarkoitetussa YK:n päätöslauselmassa ja neuvoston yhteisessä toiminnassa sekä niihin perustuvissa operaation toimintaa koskevissa säännöissä määrätään. Lakivaliokunnan edellä 1 §:ään ehdottaman muutoksen vuoksi pykälän ensimmäisen virkkeen viittauksia mainittuun päätöslauselmaan ja yhteiseen toimintaan on tarpeen täsmentää.

Pykälän toisen virkkeen mukaan Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella olevaa kiinniotettua ei kuitenkaan saa siirtää valtioon, jossa hänelle voidaan tuomita kuolemanrangaistus taikka häntä uhkaa kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu sääntely vastaa sen linjaa, jonka mukaan pelkkä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanosta luopuminen ei poista perustuslaista johtuvia esteitä luovuttamiselle, vaan takeet täytyy saada siitä, ettei tällaista rangaistusta edes tuomita. Tehdessään päätöstä epäillyn siirtämisestä tai mahdollisesta vapauttamisesta operaatiokomentaja ottaa operaation sääntöjen mukaan huomioon myös epäillyt kiinniottaneen valtion kansallisessa lainsäädännössä mainituille toimenpiteille mahdollisesti asetetut vaatimukset. Tällainen toimintajärjestely riittää perustuslakivaliokunnan arvion mukaan takaamaan sen, että perustuslain 9 §:n 4 momentin kielto tulee tehokkaasti täytäntöönpannuksi.

Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen mahdollisuuteen, että merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäilty henkilö, joka on siirretty johonkin valtioon, luovutetaan tästä valtiosta edelleen kolmanteen valtioon. Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä varmistaa, että Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella kiinniotettuna ollutta henkilöä ei ole myöskään mahdollista luovuttaa edelleen sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, eikä myöskään sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaisen säännöksen lisäämistä edellytyksenä sille, että laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lakivaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen perusteluissa on eri yhteyksissä korostettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja muiden ihmisoikeusnäkökohtien huomioon ottamista siirtomenettelyssä. Esityksestä käy ilmi, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaaminen ja ihmisoikeuksien kunnioitus sisältyvät EU:n jo neuvottelemien siirtosopimusten määräyksiin. Nämä määräykset ovat siten osa sitä järjestelmää, jota myös Suomen viranomaisten on noudatettava. Sen sijaan kuolemanrangaistuksen kiellosta ei ole kaikissa sopimuksissa selkeästi määrätty, ja sitä koskevan säännöksen sisällyttämistä lakiin on sen vuoksi pidetty välttämättömänä. Lakivaliokunta katsoo kuitenkin perustuslakivaliokunnan tavoin, että esitetyssä laissa on lisäksi syytä erikseen säännösperusteisesti pyrkiä turvaamaan myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen, ja ehdottaa pykälän toista virkettä täydennettäväksi myös tältä osin.

Lopuksi lakivaliokunta tähdentää, että mainitut pykälätarkennukset tulee saattaa myös EU/EUNAFVOR:n tietoon Suomen osallistumispäätöksen yhteydessä.