Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi esitutkintalakia, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia ja oikeudenkäymiskaarta. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa rikosprosessia.
Esityksen mukaan esitutkinnan ja syyteharkinnan osalta muutetaan asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämistä ja käsittelyä, rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuutta, toimenpiteistä luopumista, esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyövelvollisuutta, loppulausuntomenettelyä ja päätösten perusteluvelvollisuutta. Lainsäädäntöön lisätään säännökset oikeuksien ja velvollisuuksien ilmoittamisesta kuulusteltavalle sekä tiedottamisesta esitutkinnassa. Lisäksi mahdollistetaan yleistiedoksiannon käyttö ja rikosilmoituksen liittäminen samasta rikoksesta tehdylle aikaisemmalle ilmoitukselle.
Rikosasioiden tuomioistuinkäsittelyn osalta mahdollistetaan haasteen puhelintiedoksianto silloin, kun asia voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä tai vastaajan poissaolosta huolimatta. Vastaavaa menettelyä voidaan esityksen mukaan käyttää myös haastemiehen tavatessa sattumalta jonkun haastettavan. Kirjallisen menettelyn ja poissaolokäsittelyn soveltamisaloja laajennetaan korottamalla enimmäisrangaistuksia ja sujuvoittamalla näiden menettelyjen käyttöä.
Esityksen perusteluista ilmenee, että rikosprosessin kesto on viime vuosina huolestuttavalla tavalla pidentynyt, mikä vaarantaa oikeusturvan toteutumista ja sen tehokasta saatavuutta. Prosessien pidentymiselle on useita syitä, jotka liittyvät esimerkiksi viranomaisten pitkäkestoiseen rahoitusvajeeseen ja rikosasioiden kansainvälistymiseen sekä monimutkaistumiseen.
Esityksen keskeisenä tavoitteena on rikosoikeudenhoidon resurssien nykyistä oikeudenmukaisempi ja tarkoituksenmukaisempi kohdentaminen. Tavoitteena on, että rikosprosessia sujuvoittamalla voidaan antaa oikeusturvaa tehokkaammin ja lyhentää käsittelyaikoja. Lakivaliokunta pitää esityksen tavoitteita erittäin kannatettavina.
Hallintovaliokunta on antanut esityksestä lausunnon HaVL 3/2026 vp. Lausunnossaan hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä. Hallintovaliokunta on kuitenkin esittänyt muutosta syyttämättäjättämispäätöksen perustelua koskevaan säännökseen. Lakivaliokunta käsittelee tätä jäljempänä.
Myös perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon PeVL 9/2026 vp. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta nostaa esiin, että se on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä. Lausunnossa tuodaan esiin, että perustuslakivaliokunta on korostanut, että tuomioistuinten ja muiden oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa. Edelleen perustuslakivaliokunta toteaa, että se on korostanut, että tämän johdosta oikeusprosessien keventämiseen ei ole syytä ryhtyä vain toimintamenojen säästöjen tavoittelemiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan nyt ehdotetun sääntelyn tavoitteena on kuitenkin myös tarjota oikeusturvaa tehokkaammin ja lyhentää käsittelyaikoja. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tuomioistuinkäsittelyjen joutuisuuden edistämistä tärkeänä ja todennut, että tuomioistuinmenettelyjen kehittäminen voi ajan oloon vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa käsitellyksi (PeVL 9/2026 vp, s. 2).
Lakivaliokunta katsoo, että oikeudenkäyntien pitkä kesto on yksi keskeisistä oikeusturvan toteutumiseen liittyvistä ongelmista Suomessa. Lakivaliokunta pitää rikosprosessin käsittelyaikojen lyhentämistä erittäin tärkeänä tavoitteena. Tähän tavoitteeseen pyrkimiseksi on menettelyjen kehittämisen lisäksi huolehdittava rikosprosessin toimijoiden riittävästä ja yhteensovitetusta perusrahoituksesta, jotta ketjun eri vaiheisiin ei synny pullonkauloja.
Nyt käsiteltävä hallituksen esitys on vain yksi osa rikosprosessin sujuvoittamiseen tähtäävistä kuluvan vaalikauden toimenpiteistä. Muita ovat esimerkiksi sakkomenettelyn käyttöalan laajentamiseen liittyvä hanke (HE 5/2026 vp) sekä syyteneuvottelun käyttöalan laajentaminen (HE 187/2025 vp). Vaikka nyt käsiteltävän hallituksen esityksen sisältämät muutokset ovat yksittäin tarkasteltuina melko pieniä, niidenkin voi arvioida sujuvoittavan rikosprosessia merkittävästi. Kuluvalla vaalikaudella toteutettavien useiden rikosprosessia sujuvoittavien muutoksien yhteisvaikutuksia rikosprosessin toimijoiden tehtäviin ja resurssien kohdentumiseen voidaan kuitenkin arvioida kokonaisuutena vasta myöhemmin.
Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Esitutkinta
Esitys sisältää useita esitutkintavaiheeseen liittyviä muutosehdotuksia. Lakivaliokunta pitää ehdotuksia lähtökohtaisesti perusteltuina. Valiokunta kiinnittää huomiota kuitenkin seuraaviin seikkoihin.
Esityksen mukaan esitutkintalain 1 luvun 2 §:ää ja rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 9 §:ää muutetaan siten, että asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus selvitetään esitutkinnassa varaamalla sen esittämiseen tilaisuus kohtuullisessa ajassa ja toisaalta syyttäjä voi jo esitutkinnassa päättää, ettei ota vaatimusta ajaakseen.
Lakivaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämisen osalta hyväksyttävinä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että asianomistajan korvausvaatimuksen ajamisen perusteita ei ehdoteta muutettavaksi, joten jatkossakin on tärkeää, ettei korvausvaatimuksia jätetä ajamatta selvissä ja yksinkertaisissa tilanteissa (ks. myös HE, s. 79).
Esitys sisältää myös ehdotukset esitutkintayhteistyön tiivistämisestä (esitutkintalain 5 luvun 3 §) ja siihen liittyvästä ehdotuksesta loppulausuntojen yksilöimisestä ja niitä koskevasta yhteistyöstä esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän kesken (esitutkintalain 10 luvun 1 §).
Lakivaliokunta pitää ehdotuksia ja niiden tavoitteita kannatettavina. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin nostettu joidenkin asiantuntijoiden toimesta esiin näkemyksiä siitä, että ehdotukset johtaisivat tarpeettomaan työhön sekä epäilty resurssien riittävyyttä yhteistyön toteuttamiseen.
Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan esitutkintayhteistyötä ja loppulausuntopyyntöjä koskevilla ehdotuksilla pyritään sujuvoittamaan erityisesti laajojen rikosasioiden käsittelyä, joissa tällaiset toimintamallit usein jo ovatkin käytössä valtakunnansyyttäjän ohjeen VKS:2023:1 mukaisesti ja ne ovat omiaan vähentämään tarvetta esimerkiksi oikeudenkäynnin aikaisille lisätutkinnoille, jotka usein johtavat käsittelyjen viivästymiseen. Samalla ne mahdollistavat aikaisemmin käynnistyvän syyteharkinnan, mikä myös osaltaan nopeuttaa asioiden kokonaiskäsittelyä, vaikkakin ne voivat hieman pidentää esitutkintaan käytettävää aikaa. Syyttäjän oikeudellista osaamista ja loppulausuntoja voidaan hyödyntää rikosprosessia sujuvoittavalla tavalla esimerkiksi esitutkinnan rajaamiseen ja kohdentamiseen sekä tarvittavan näytön kartoittamiseen. Näin esitutkinta toimisi paremmin rikosasian valmisteluvaiheena. Myös kustannusten osalta kysymys on pitkälti siitä, missä menettelyn vaiheessa niitä aiheutuu. Erityisesti laajoissa rikosasioissa etupainotteisen valmistelun merkitys sujuvan kokonaiskäsittelyn osalta korostuu.
Saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta pitää esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyön tiivistämistä esityksessä ehdotetuin tavoin perusteltuna. Valiokunta korostaa, että ehdotetut muutokset eivät merkitse sitä, että kaikissa asioissa olisi tehtävä esitutkintayhteistyötä tai pyydettävä yksilöity loppulausunto. Niin esitutkintayhteistyön tarkempi järjestäminen kuin loppulausunnon yksilöinnin tarkkuus jäävät arvioitaviksi viranomaisten kesken kussakin asiassa.
Kirjallinen menettely
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain asian ratkaisemista pääkäsittelyä toimittamatta koskevaa 5 a lukua ehdotetaan muutettavaksi muun muassa niin, että kirjallisessa menettelyssä voidaan käsitellä rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on nykyisen kahden vuoden sijasta neljä vuotta vankeutta. Kirjallisessa menettelyssä voidaan ehdotuksen mukaan tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Voimassa olevan lain mukaan kirjallisessa menettelyssä rangaistukseksi ei voida tuomita ankarampaa rangaistusta kuin yhdeksän kuukautta vankeutta.
Lisäksi 2. lakiehdotuksen 5 a luvun 1 §:stä ehdotetaan korvattavaksi edellytys siitä, että vastaaja käräjäoikeudelle antamallaan nimenomaisella ilmoituksella luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä, edellytyksellä siitä, että vastaaja on ilmoittanut aikovansa suostua asian käsittelemiseen kirjallisessa menettelyssä eikä ole määräajassa ilmoittanut vaativansa pääkäsittelyn toimittamista asiassa.
Lakivaliokunta pitää ehdotuksia kirjallisen menettelyn käytön lisäämisestä ja sujuvoittamisesta tarpeellisina. Eräät valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat kuitenkin tuoneet esiin muun muassa huolen, että ehdotettujen kirjallisen menettelyn uudistusten myötä (erityisesti rikosoikeudenkäyntilain 5 a luvun 1 §) tuomioistuimille aiheutuisi liikaa lisätyötä esimerkiksi sen vuoksi, että niiden tulee jatkossa tarkemmin varmistua kirjallisen menettelyn edellytysten täyttymisestä, ja myös muutoksenhaut saattaisivat lisääntyä merkittävästi. Edelleen eräät asiantuntijat ovat pitäneet ongelmallisena myös sitä, että ehdotuksen mukaan syyttäjän tulisi muotoilla syyte vastaamaan esitutkinnassa myönnettyjä tosiseikkoja katsoessaan, että asia voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä.
Tuomioistuimien työmäärän lisääntymiseen liittyvän huolen osalta valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 3 §:ssä, että syyttäjän tulee jatkossa esittää haastehakemuksessa perusteltu näkemys asian soveltumisesta käsiteltäväksi pääkäsittelyä toimittamatta tai vastaajan poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeudella on jo nykyisin velvollisuus viimesijaisesti kontrolloida, että kirjallisen menettelyn edellytykset täyttyvät, mitä ehdotettu muutos helpottaa. Tätä kontrollitehtävää helpottaa hallituksen esityksessä todetulla tavalla se, että syyttäjän tulee vedota tunnustukseen, jotta se tulee oikeudenkäyntiaineistoksi (HE, s. 82). Valiokunta korostaa, että tuomioistuimen viimesijainen kontrollivalta on tärkeä oikeusturvatekijä.
Lisäksi on otettava huomioon, että menettelyn edellytyksenä säilyy jatkossakin vastaajan tunnustus ja aikomus suostua kirjalliseen menettelyyn. Tunnustuksen osalta on huomioitava, että kirjallisessa menettelyssä tulee jatkossakin käsitellä suhteellisen yksinkertaisia rikosasioita, jotka voidaan riittävän hyvin selvittää tässä menettelyssä, mitä laki nykyisinkin edellyttää. Mikäli tunnustuksen sisällöstä ja kattavuudesta jää epäselvyyttä, ei asiaa tule käsitellä kirjallisessa menettelyssä, vaan esimerkiksi poissaolokäsittelyssä. Vaihtoehtoisesti vastaajalle voidaan varata tilaisuus antaa lausuma kirjallisessa menettelyssä, mihin mahdollisuuteen hallituksen esityksessä viitataan (HE, s. 82—83).
Muutoksenhakutuomioistuimien työmäärän osalta valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan ei voida pitää todennäköisenä, että muutoksenhakualttius kokonaisuutena kasvaisi yksin sen vuoksi, että asioita käsiteltäisiin enemmän kirjallisessa menettelyssä. Käytännössä kirjalliseen menettelyyn oletettavasti siirtyy asioita, jotka käsitellään nykyisin poissaolokäsittelyssä. Myös niissä muutoksenhakujen osuus on suhteellisen matala, alle viisi prosenttia (HE, s. 41). Lakivaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia tuomioistuimien työmäärään seurataan myös tältä osin.
Kirjallisen menettelyn soveltamisalan laajentuessa ehdotetun rikosoikeudenkäyntilain 5 a luvun 1 §:ään ehdotetun muutoksen mukaisesti sen piiriin tulee huomattava joukko suhteellisen monimutkaisiakin rikosnimikkeitä.
Lakivaliokunta korostaa, että ehdotusten tarkoituksena ei ole, että kaikki soveltamisalaan kuuluvat, tunnustetut rikokset jatkossakaan tulevat käsiteltäviksi kirjallisessa menettelyssä (HE, s. 81—82). Mitä vakavammasta rikosasiasta on kysymys, sitä tärkeämpää on jatkossa jo syyttäjän kiinnittää huomiota siihen, onko pääkäsittelyn toimittaminen asian selvitettyyn tilaan nähden myös kokonaisuutena arvioiden tarpeetonta. Kyseisestä edellytyksestä säädetään rikosoikeudenkäyntilain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohdassa, jota ei ehdoteta muutettavaksi.
Edellä tarkoitettu edellytys on lisätty mainittuun pykälään eduskuntakäsittelyssä. Lakivaliokunta on todennut tältä osin muun ohella, että kirjallisen menettelyn käyttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi silloin, jos vastaajan syyllisyydestä on hänen antamastaan tunnustuksesta huolimatta epäilyksiä, jos esitutkintamateriaalia on syytä epäillä puutteelliseksi tai jos pääkäsittelyn toimittaminen on perusteltua esimerkiksi seuraamusharkintaan liittyvien seikkojen selvittämiseksi, eikä näitä puutteita voida riittävän luotettavasti poistaa varaamalla asian osaiselle tilaisuus 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun lausuman antamiseen. Pääkäsittelyn toimittamisen tarvetta tulee arvioida kokonaisuutena ottaen ennen kaikkea huomioon vastaajan ja asianomistajan oikeusturvan tarve (LaVM 1/2006 vp, s. 6).
Lakivaliokunta painottaa, että tarve tällaisen kokonaisarvion tekemiseen korostuu jatkossa erityisesti sellaisten rikosten osalta, joiden rangaistusasteikko on ankarampi kuin mitä nykyisin voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä. Mitä monimutkaisempi sovellettava tunnusmerkistö on, mitä vaikeampia muita oikeuskysymyksiä asiaan liittyy ja mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä perustellumpaa pääkäsittelyn toimittaminen jatkossakin on. Tällaisissa asioissa jo syyttäjän tulee kevennetyn menettelyn käyttöä koskevassa perustellussa kannanotossaan esittää arvio siitä, miksi asia soveltuu käsiteltäväksi kirjallisessa menettelyssä. Valiokunta korostaa, että kirjallinen menettely on jatkossakin tarkoitettu suhteellisen yksinkertaisten, tunnustettujen rikosasioiden käsittelytavaksi.
Poissaolokäsittely
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (2. lakiehdotus) 8 luvun sääntelyä rikosasian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta. Enimmäisrangaistusta, joka voidaan tuomita vastaajan poissaolosta huolimatta, ehdotetaan 8 luvun 11 §:n 1 momentissa muutettavaksi kolmesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta.
Lakivaliokunta pitää poissaolokäsittelyä koskevia muutosehdotuksia perusteltuina. Nyt ehdotetut lakimuutokset eivät vaikuta sen arvioimiseen, missä tilanteissa vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä asian selvittämiseksi. Valiokunta katsoo, että tarkasteltaessa oikeusturvaa kokonaisuutena tulee ottaa huomioon myös esimerkiksi asianomistajien ja todistajien oikeudet sekä vaatimus asian viivytyksettömästä käsittelystä, joiden kannalta ongelmalliseksi usein käytännössä muodostuu vastaajan poissaolo. Poissaolokäsittelyn ehdotetun laajentamisen puolesta puhuvat siten painavat perusteet. Valiokunta ehdottaa kuitenkin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuin tavoin eräitä muutoksia 2. lakiehdotuksen 8 luvun 11 ja 12 §:ään.
Muita huomioita
Hallintovaliokunta on esityksestä antamassa lausunnossa (HaVL 3/2026 vp, s. 4) esittänyt arvioitavaksi, voitaisiinko prosessia keventää mahdollistamalla nykyistä laajemmin kuulustelutilaisuuden tallentaminen todisteena käyttämistä varten. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tätä vastaava ehdotus on oikeusministeriön asettaman työryhmän arvioitavana ja sellaisen on tehnyt myös Oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen ‑työryhmä. Lakivaliokunta toteaa, että ehdotusta ei siten ole perusteltua arvioida tämän esityksen yhteydessä enemmälti.
Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys pienten riita-asioiden menettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 89/2025 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 b §:ää, jota ehdotetaan muutettavaksi myös nyt käsiteltävässä esityksessä.
Eduskunnassa on käsiteltävänä myös hallituksen esitys syyteneuvottelun käyttöalan laajentamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 187/2025 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa esitutkintalain 4 luvun 16 §:ää, jota ehdotetaan muutettavaksi myös nyt käsiteltävässä esityksessä.
Edellä mainitut hallituksen esitykset (HE 89/2025 vp ja HE 187/2025 vp) on sovitettava yhteen nyt käsiteltävän esityksen kanssa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nyt käsiteltävän esityksen sisältämien lakien on tarkoitus tulla voimaan kesäkuussa 2026 ja ennen pienriitamenettelyyn (HE 89/2025 vp) ja syyteneuvotteluun (HE 187/2025 vp) liittyvien lakien voimaantuloa. Näin ollen nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys (HE 188/2025 vp) on perusteltua käsitellä ensin ja aiemmin mainitut esitykset tulevat yhteensovitettaviksi siihen.
Valiokunta toteaa lisäksi, että nyt käsiteltävä esitys on yhteensovitettava myös sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa koskevaa lainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen (HE 124/2025 vp) kanssa yksityiskohtaisissa perusteluissa 1. lakiehdotuksen 3 luvun 1 §:n kohdalla tarkemmin selostetuin tavoin.