Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta

5 luku. Syytteen vireillepanosta

1 § (Uusi).

Pykälässä säädetään syytteen nostamisesta. Sen 1 momentin mukaan syyttäjä nostaa syytteen toimittamalla kirjallisen haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä siinä laajuudessa kuin se katsoo aiheelliseksi, että syyttäjä saa nostaa syytteen antamalla haasteen itse.

Uusi, kirjallinen menettely rikosasioiden käsittelyssä perustuu siihen, että vastaaja tunnustaa virallisen syyttäjän syytteessä kuvatun teon ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 45/II) tarkoituksena on, että jos kirjallisen menettelyn käyttämiselle on esitutkinnan perusteella edellytyksiä, vastaajaa kehotetaan haasteen, haastehakemuksen ja asiassa mahdollisesti esitettävän yksityisoikeudellisen vaatimuksen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittamaan tällaisesta tunnustamisestaan ja suostumuksestaan tuomioistuimen määräämässä ajassa kirjallisesti käräjäoikeudelle. Toisaalta vastaaja voisi halutessaan heti haasteen tiedoksiannon yhteydessä allekirjoittaa myös ilmoituksen, jossa hän tunnustaa syytteessä kuvatun teon ja suostuu kirjallisen menettelyn käyttöön.

Kuten hallituksen esityksen perusteluissa (s. 46/I) huomautetaan, vastaajat eivät haastamisen jälkeen välttämättä ole itse aktiivisia palauttamaan käräjäoikeudelle tarvittavaa erillistä ilmoituslomaketta. Tämän vuoksi tunnustaminen ja suostumuksen antaminen heti haastamisen yhteydessä on käyttökelpoisin tapa. Tällöin käytännön kannalta toimivin ratkaisu on valiokunnan mielestä se, että pääsääntöisesti jo syyttäjä harkitsee edellytykset tunnustuksen ja suostumuksen pyytämiselle haasteen henkilökohtaisen tiedoksiannon yhteydessä. Tämä taas edellyttää, että kirjallisessa menettelyssä pääsääntöisesti käytetään ns. syyttäjähaastetta.

Edellä esitetyistä syistä lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan syyttäjä saa aina itse nostaa syytteen, jos asia on tarkoitus käsitellä 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä.

Valiokunta kuitenkin korostaa, että ehdotettu lisäys ei vielä itsessään ratkaise tunnustamiseen ja suostumuksen antamiseen liittyviä ongelmia, vaan toimivien menettelyjen kehittäminen edellyttää käytännössä poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden yhteistyötä, jossa ne pyrkivät löytämään eri tilanteisiin soveltuvat käyttökelpoiset toimintamallit.

5 a luku. Asian ratkaiseminen pääkäsittelyä toimittamatta

1 §.

Pykälässä säädetään kirjallisen menettelyn käyttämisen edellytyksistä. Edellytykset liittyvät syytteessä kuvatusta teosta säädettyyn enimmäisrangaistukseen, vastaajan tunnustukseen ja hänen antamaansa suostumukseen asian käsittelystä kirjallisessa menettelyssä, vastaajan täysi-ikäisyyteen rikoksen tekohetkellä sekä siihen, ettei myöskään asianomistaja vaadi pääkäsittelyn toimittamista.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt aiheellisena, että suostumusta koskevaa 1 momentin 2 kohtaa täydennetään maininnalla suostumuksen nimenomaisuudesta ja sen oikeudellisesta merkityksestä. Lakivaliokunta ehdottaa kohtaa muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavalla.

Hallituksen esityksen perusteluista (s. 42/II) käy ilmi, ettei kirjallista menettelyä ole tarkoitus soveltaa myöskään silloin, jos asia on näytöltään epäselvä. Tällaisissa tapauksissa suullinen oikeudenkäyntitilaisuus antaakin tuomioistuimelle parhaat mahdollisuudet arvioida esitettävää näyttöä. Lakivaliokunnan mielestä epäselvien asioiden rajaamisella pois kirjallisen menettelyn piiristä on rikosasian asianosaisten kannalta niin olennainen merkitys, että lakiin on syytä sisällyttää sitä koskeva nimenomainen säännös.

Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin lisättäväksi uuden 5 kohdan, jonka mukaan kirjallisen menettelyn käyttäminen edellyttää, että pääkäsittelyn toimittaminen on asian selvitettyyn tilaan nähden myös kokonaisuutena arvioiden tarpeetonta. Kirjallisen menettelyn käyttäminen ei siten ole mahdollista esimerkiksi silloin, jos vastaajan syyllisyydestä on hänen antamastaan tunnustuksesta huolimatta epäilyksiä, jos esitutkintamateriaalia on syytä epäillä puutteelliseksi tai jos pääkäsittelyn toimittaminen on perusteltua esimerkiksi seuraamusharkintaan liittyvien seikkojen selvittämiseksi, eikä näitä puutteita voida riittävän luotettavasti poistaa varaamalla asianosaiselle tilaisuus 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun lausuman antamiseen.

Pääkäsittelyn toimittamisen tarvetta tulee arvioida kokonaisuutena ottaen ennen kaikkea huomioon vastaajan ja asianomistajan oikeusturvan tarve. Esimerkiksi vastaajan ollessa ulkomaalainen pääkäsittely voi olla syytä toimittaa, jotta voidaan varmistua siitä, että vastaaja on ymmärtänyt haastehakemuksen sisällön oikein.

2 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään siitä menettelystä, jossa vastaajaa kehotetaan ilmoittamaan, tunnustaako hän syytteessä kuvatun teon ja suostuuko hän asian ratkaisemiseen ilman pääkäsittelyä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt aiheellisena, että suostumusta koskevaa mainintaa täydennetään vastaavalla tavalla kuin 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Lakivaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla.

Kuten hallituksen esityksen perusteluista (s. 46) käy ilmi, vastaajalla on myöhemmin oikeus peruuttaa tunnustuksensa. Niin ikään hän voi peruuttaa suostumuksensa kirjallisen menettelyn käyttämiseen ja suullisesta käsittelystä luopumiseen. Viimeksi mainittu toimenpide voi luonnollisesti tulla kyseeseen vain siihen asti, kun asiaa koskeva tuomio on käräjäoikeudessa annettu. Kuten edeltä on käynyt ilmi, valiokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista pyrkiä siihen, että vastaajan tunnustus ja suostumus kirjallisen menettelyn käyttämiseen saadaan heti haastamisen yhteydessä. Tällöin on kuitenkin vaarana se, että vastaaja ei tule riittävästi harkinneeksi tunnustuksensa ja suostumuksensa merkitystä. Siksi on tärkeää, että vastaaja saa samalla tiedon mahdollisuudestaan peruuttaa suostumuksensa kirjallisen menettelyn käyttämiseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 2 §:n 1 momenttiin otetaan säännös, jonka mukaan vastaajalle on tiedoksiannon yhteydessä myös annettava tieto suostumuksen merkityksestä. Tämä sisältää myös tiedon siitä, että suostumus on mahdollista peruuttaa.

6 luku. Pääkäsittelystä

3 §.

Pykälässä säädetään mahdollisuudesta aloittaa pääkäsittely tietyistä 2 §:ssä tarkoitetuista esteistä huolimatta. Valiokunta on tarkistanut 2 momentin 1 kohdan sanonnan hallituksen esityksen perusteluja (s. 52/I) vastaavaksi.

3 a §.

Pykälässä säädetään mahdollisuudesta käsitellä asiaa vastaajan poissaolosta huolimatta. Sen 1 momentin mukaan voidaan kuulla todistajaa tai asiantuntijaa taikka todistelutarkoituksessa asianomistajaa tai toista vastaajaa, jos vastaajalle on ilmoitettu haasteen yhteydessä siitä, että todistelu voidaan ottaa vastaan hänen poissaolostaan huolimatta. Asiaa voidaan lisäksi käsitellä myös muilta osin, jos se on tarpeellista asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittelemiseksi tai todistelun vastaanottamiseksi.

Hallituksen esityksen perusteluista (s. 53/I) käy ilmi, että 1 momentin nojalla tuomioistuimessa voidaan todistelutarkoituksessa kuulla myös sellaista henkilöä, josta vastaajalle ei haasteen yhteydessä ole etukäteen ilmoitettu. Tällaista henkilöä on perustelujen mukaan kuitenkin aina kuultava uudelleen jatkokäsittelyssä.

Lakivaliokunta pitää säännöksessä tarkoitettua menettelyä sinänsä tarkoituksenmukaisena. Se on kuitenkin kiinnittänyt huomiota pykälän 3 momenttiin, jonka mukaan pääsääntö on, että vastaajan poissaollessa vastaanotettua todistelua ei hänen saapuvilla ollessaan oteta uudelleen vastaan. Tästä pääsäännöstä poiketen todistelu on kuitenkin otettava uudelleen vastaan, jos vastaaja sitä pyytää ja hänen poissaolonsa on aiheutunut laillisesta esteestä, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa. Niin ikään todistelu otetaan uudelleen vastaan, jos tuomioistuin erityisestä syystä harkitsee sen tarpeelliseksi. Jos vastaajan poissaollessa on kuultu henkilöä, josta vastaajalle ei haasteen yhteydessä ole etukäteen ilmoitettu, ehdotettu 3 momentti ei lakivaliokunnan mielestä täysin turvaa sitä, että tällainen todistelu otettaisiin uudelleen vastaan vastaajan ollessa paikalla. Vastaajan oikeusturvan kannalta on kuitenkin tärkeää, että tällaisissa tilanteissa todistelu vastaajan niin halutessa otetaan aina uudelleen vastaan hänen ollessaan paikalla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään tätä tarkoittavalla säännöksellä.

Johtolause.

Koska valiokunta edellä ehdottaa myös 5 luvun 1 §:ää muutettavaksi, on lakiehdotuksen johtolausetta tarkistettava.

2. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

2 luku. Päätösvaltaisuudesta

6 §.

Valiokunta on täsmentänyt 2 momenttia lisäämällä siihen nimenomaisen viittauksen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a lukuun.

12 luku. Asianosaisista

33 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään tuomioistuimeen tuotavaksi määrätyn asianosaisen tai kuultavan säilöön ottamisesta. Sen mukaan säilöön ottamisesta johtuva vapaudenmenetys saa kuljetusaikoineen kestää enintään viisi vuorokautta.

Voimassa olevan lain mukaan pykälässä tarkoitettu vapaudenmenetys saa kestää enintään kolme päivää. Lakivaliokunnan mielestä pidennys on perusteltu, koska sillä voidaan parantaa mahdollisuuksia saada oikeudenkäynti toteutetuksi myös niissä tapauksissa, joissa henkilö tietoisesti välttelee tuomioistuimeen saapumista. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kuitenkin pitänyt tärkeänä, että säännöstä täydennetään maininnalla, jonka mukaan säilöönotto ei saa kestää pidempään kuin oikeudenkäynnin turvaamisen kannalta on välttämätöntä. Lakivaliokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi tätä tarkoittavalla säännöksellä.

14 luku. Asian käsittelystä oikeudessa

7 §.

Pykälä sisältää säännökset niistä kurinpitoseuraamuksista, jotka tuomioistuimella on käytettävissään järjestyksen ylläpitämiseksi oikeudenkäynnissä. Sen 2 momentissa ehdotetaan uudeksi kurinpitoseuraamukseksi säilöön ottamista. Se tulee kyseeseen silloin, kun 1 momentin mukainen järjestyssakko ei ole riittävä toimenpide häiriön poistamiseksi. Tällöin tuomioistuin voi määrätä henkilökohtaisesti läsnä olevan otettavaksi välittömästi säilöön ja pidettäväksi säilössä enintään 24 tunnin ajan. Jos asianosainen otetaan säilöön, tuomioistuimen on harkittava, voidaanko asian käsittelyä asianosaisen poissaolosta huolimatta jatkaa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomauttanut siitä, että vuorokauden mittainen säilöönottoaika vaikuttaa tuomioistuimen toiminnan turvaamisen kannalta yleensä tarpeettoman pitkältä ajalta, koska sääntelyn tarkoituksena on häiriön poistaminen eikä häiriötä aiheuttaneen henkilön rankaiseminen. Siksi perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että momenttia täydennetään maininnalla, jonka mukaan henkilö on laskettava vapaaksi heti, kun hänen vapaudenriistonsa ei enää ole tuomioistuimen häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi välttämätöntä. Lakivaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi tämän mukaisesti. Samalla valiokunta huomauttaa siitä, että kun säilössäpidon tarve on lakannut, tuomioistuimen on ilmoitettava siitä välittömästi säilössä pitämisestä vastaavalle henkilölle.

17 luku. Todistelusta

36 §.

Pykälässä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan kohdistaa todistajaan, kun tämä jää pois ilman laillista estettä tai poistuu luvatta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että tällaisen niskoittelevan todistajan vapaudenmenetysaika pidentyy enimmillään viiteen vuorokauteen.

Valiokunta pitää ehdotettua muutosta perusteltuna, koska sillä parannetaan mahdollisuuksia saada oikeudenkäynti toteutetuksi silloinkin, kun todistajaksi kutsuttu tietoisesti välttelee tuomioistuimeen saapumista. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kuitenkin pitänyt tärkeänä, että säännöstä täydennetään maininnalla, jonka mukaan säilöönotto ei saa kestää pidempään kuin oikeudenkäynnin turvaamisen kannalta on välttämätöntä. Lakivaliokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi tätä tarkoittavalla säännöksellä.

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi ns. ennakkonoutoa koskeva uusi 2 momentti, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä todistajan tai todistelutarkoituksessa henkilökohtaisesti kuultavan muun henkilön tuotavaksi istuntoon, jos henkilön käyttäytymisen perusteella on aihetta olettaa, ettei hän tule noudattamaan kutsua saapua tuomioistuimeen. Valiokunta puoltaa myös tätä ehdotusta mutta korostaa samalla, että koska ennakkonoudolla erilaisten olettamusten perusteella puututaan henkilökohtaiseen vapauteen, tällaisesta noutamisesta tulee antaa määräys vasta tarkan harkinnan jälkeen.

Nykyisessä 2 momentissa säädetään siitä, että jos todistaja tuodaan oikeuteen, hänelle asetettua uhkasakkoa ei saa tuomita. Edelleen nykyisen 3 momentin mukaan kustannukset oikeuteen tuomisesta tulevat todistajan korvattaviksi. Koska pykälän uusi 2 momentti koskee muitakin kuin todistajia, on myös voimassa olevia 2 ja 3 momenttia lakivaliokunnan mielestä tarpeen muuttaa, jotta esimerkiksi oikeuteen tuomisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisvelvollisuudesta ei synny epäselvyyttä.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentiksi otetaan säännös, jonka mukaan asetettua uhkasakkoa ei saa tuomita, jos todistaja tai muu todistelutarkoituksessa henkilökohtaisesti kuultava saadaan tuotua oikeuteen. Vastaavasti valiokunta ehdottaa 4 momentissa säädettäväksi yleisesti siitä, että oikeuteen tuotavaksi määrätty on velvollinen suorittamaan kustannukset, jotka tuomisesta aiheutuvat.

45 §.

Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joilla tuomioistuin voi määrätä rikosasian vastaajan mielentilan tutkittavaksi, sekä oikeudesta hakea muutosta tällaiseen päätökseen.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen pykälää on muutettu lisäämällä siihen kaksi uutta momenttia. Valiokunta on sijoittanut nämä pykälän uudeksi 3 ja 4 momentiksi. Tämän vuoksi hallituksen esityksen mukaiset 3 ja 4 momentti siirtyvät 5 ja 6 momentiksi.

Edellä viitattu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:n muuttamisesta annettu laki (783/2005) tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006. Tästä seuraa, että nyt säädettävä pykälä voi tulla voimaan aikaisintaan samana ajankohtana.

Johtolause.

Valiokunnan 17 luvun 36 ja 45 §:ään ehdottamien muutosten vuoksi myös lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.

3. Laki esitutkintalain muuttamisesta

4 §.

Pykälään lisätään uusi 4 momentti, jossa laajennetaan syyttäjän mahdollisuuksia määrätä esitutkinta lopetettavaksi. Sen mukaan syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvästi epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen taikka jos jo suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin saman pykälän 3 momentissa tarkoitetulla ns. seuraamusluonteisella syyttämättäjättämisperusteella. Esitutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista.

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 66) todetaan, että säännöksen alkuosan tarkoituksena on mahdollistaa esitutkintaresurssien tarkoituksenmukainen ja tehokas hyödyntäminen. Valiokunta yhtyy perusteluissa esitettyyn käsitykseen, jonka mukaan yhteiskunnan voimavarojen kannalta on järkevää, jos esimerkiksi laajassa rikoskokonaisuudessa voidaan nykyistä enemmän keskittyä törkeimpiin rikoksiin ja lopettaa tutkinta joidenkin vähäisempien tekojen osalta. Mainituista syistä lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan ehdotetun momentin hyväksymistä. Samalla valiokunta kuitenkin korostaa, että uutta säännöstä on sovellettava harkiten. Säännöksestä ei seuraa, että aina kun tekokokonaisuuteen sisältyy vakavuudeltaan eriasteisia rikoksia, niistä vähäisimmät voitaisiin ilman muuta jättää tutkimatta. Kuten säännöksen sanamuodossakin korostetaan, tutkinnan jatkamisen kustannusten tulee olla "selvässä epäsuhteessa" asian laatuun ja mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen nähden. Niin ikään valiokunta huomauttaa, että tällaisessakin tilanteessa erittäin tärkeä yleinen etu saattaa vaatia esitutkinnan jatkamista. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos vasta tekokokonaisuuden kaikkien osien tutkimisella voidaan saada selvyyttä rikollisen toiminnan laajuudesta tai ajallisesta kestosta.

Valiokunnan mielestä on myös selvää, että esitutkinta on aloitettava uudelleen, jos sen lopettamisen jälkeen ilmenee uusia seikkoja, jotka antavat aihetta arvioida uudelleen aiemmin tehdyn ratkaisun perusteita. Tämän seikan korostamiseksi valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi tätä tarkoittavalla säännöksellä. Samalla valiokunta on tehnyt momenttiin kielellisen tarkistuksen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeusministeriö yhdessä Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa seuraa uuden säännöksen soveltamista ja että yhtenäisen soveltamiskäytännön aikaansaamiseksi syyttäjistölle tarvittaessa annetaan asiaa koskeva ohjeistus.

5 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään niistä seikoista, jotka esitutkinnassa on selvitettävä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta, jonka mukaan siinä selvitetään myös, suostuvatko rikoksesta epäilty ja asianomistaja asian käsittelemiseen käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt aiheellisena, että ehdotettuun uuteen kohtaan lisätään säännös suostumuksen merkityksestä samaan tapaan kuin edellä on ehdotettu tehtäväksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 §:n 1 momentin kohdalla. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, ettei suostumuksen luonne eräänlaisena valmistelevana toimenpiteenä ole säännöksen sanamuodon perusteella aivan selvää. Viimeksi mainittu perustuslakivaliokunnan huomautus koskee rikoksesta epäillyn antamaa suostumusta, koska asianomistaja voi antaa lopullisen suostumuksen jo esitutkinnassa. Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttia selvennetään perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainituin tavoin.

Koska asianomistajan ei enää esitutkinnan jälkeen ole tarpeen uudistaa suostumustaan kirjalliseen menettelyyn, valiokunta pitää asianomistajan oikeusaseman kannalta tärkeänä, että hänelle annetaan tieto suostumuksen merkityksestä asian jatkokäsittelyssä. Tällöin asianomistajalle on kerrottava myös hänen mahdollisuudestaan myöhemmin peruuttaa esitutkinnassa antamansa suostumus kirjallisen menettelyn käyttämiseen.

Valiokunta on lisäksi korjannut momentissa havaitut virheet.

40 §.

Pykälän 4 momentissa säädetään esitutkintapöytäkirjan toimittamisesta. Valiokunta on tarkistanut momentissa mainittujen henkilöiden järjestyksen vastaamaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun pykäläjärjestystä.

6. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Lain soveltamisala.

Pykälä sisältää luettelon niistä laeista, joiden mukaiset seuraamukset pannaan täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen pykälään on lisätty uusi 2 momentti ja 1 momentin 7 kohta on muutettu. Valiokunta on tarkistanut säännösehdotuksen näiden muutosten mukaiseksi.

Johtolause.

Koska pykälää on edellä mainituin tavoin muutettu, lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.