Yleistä
Euroopan unionissa on rajat ylittävissä maksukyvyttömyysmenettelyissä vuodesta 2002 lähtien sovellettu maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevaa asetusta (EY, N:o 1346/2000). Asetuksessa säädetään siitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimella on toimivalta aloittaa velallista koskeva maksukyvyttömyysmenettely. Asetuksessa tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely voi olla päämenettely tai paikallinen menettely. Päämenettely aloitetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa velallisella on pääintressien keskus. Päämenettely on universaali, eli sen vaikutukset tunnustetaan kaikkialla unionissa. Sekundäärimenettely eli paikallinen menettely voidaan vuorostaan aloittaa sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa velallisella on toimipaikka. Tällaisen menettelyn vaikutukset rajoittuvat kyseisen valtion alueella olevaan velallisen omaisuuteen. Asetuksessa säädetään myös maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta muissa jäsenvaltioissa.
Vuonna 2015 Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät uudelleenlaaditun asetuksen maksukyvyttömyysmenettelyistä (EU 2015/848). Uudelleenlaadittu asetus kattaa myös yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaamiseen tähtäävät menettelyt, mikä merkitsee Suomen kannalta yksityishenkilön velkajärjestelyn tulemista konkurssin ja yrityksen saneerauksen ohella asetuksen soveltamisalaan. Muutos on kannatettava, sillä se parantaa yksityishenkilön asemaa. Uudelleenlaadittuun asetukseen sisältyy myös muutoksia, jotka parantavat ja helpottavat velkojien asemaa. Keskeinen muutos on velvoite perustaa yksi tai useampi maksukyvyttömyysrekisteri, joka on yleisön saatavilla internetissä maksutta.
Uudelleenlaadittu asetus on unionin jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Eräitä kansalliseen lainsäädäntöömme sisältyviä säännöksiä on kuitenkin tarpeen tarkistaa, jotta ne ovat yhteensopivia asetuksen kanssa. Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä on kyse tällaisista muutoksista. Lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä kannattaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Maksukyvyttömyysrekisteri
Suomen konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteri ja velkajärjestelyrekisteri ovat julkisia, mutta niitä koskevia tietoja pyydetään Oikeusrekisterikeskukselta maksua vastaan. Uudelleenlaadittu asetus sisältää jäsenvaltioille velvoitteen perustaa yksi tai useampi maksukyvyttömyysrekisteri, joka sisältää tietyt vähimmäistiedot ja on yleisön saatavilla internetissä maksutta. Kansalliset rekisterit liitetään yhteen Euroopan oikeusportaalin avulla, joka toimii julkisena sähköisenä yhteyspisteenä. Asetuksen vuoksi esitys sisältää muutosehdotuksia muun muassa konkurssilakiin, yrityksen saneerauksesta annettuun lakiin, yksityishenkilön velkajärjestelystä annettuun lakiin sekä konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annettuun lakiin.
Nykyiset konkurssi- ja yrityssaneerausrekisterimme sisältävät suurimman osan uudelleenlaaditun asetuksen edellyttämistä tiedoista, joten tältä osin muutostarpeet eivät ole merkittävät. Kyseiset rekisterit sisältävät kuitenkin runsaasti myös muita tietoja, joita uudelleenlaadittu asetus ei edellytä. Tällaisia ovat muun muassa tiedot hakemusvaiheesta ja päätösten lainvoimaisuudesta. Näiden tietojen osalta tulee arvioida, ovatko ne jatkossa saatavilla yleisestä tietoverkosta vai tuleeko niitä pyytää Oikeusrekisterikeskukselta. Lakivaliokunta pitää velkojien ja muiden viranomaisten tiedonsaannin kannalta perusteltuna ja käytännönläheisenä hallituksen esityksessä valittua ratkaisua siitä, että konkurssi- ja yrityssaneerausrekisterien tietosisältö mahdollisimman laaja-alaisesti siirretään yleiseen tietoverkkoon.
Uudelleenlaadittu asetus mahdollistaa tietyt poikkeukset velvollisuuteen julkaista maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyviä tietoja maksutta internetissä. Tällaiset poikkeukset koskevat yksityishenkilöitä, jotka eivät harjoita itsenäistä elinkeino- tai ammattitoimintaa, sekä yksityisiä elinkeinon- ja ammatinharjoittajia, kun maksukyvyttömyysmenettely liittyy pelkästään heidän yksityistalouteensa eikä heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Asetusta koskevissa neuvotteluissa lakivaliokunta piti hyvin tärkeänä, että jäsenvaltioille jätetään liikkumavaraa yksityishenkilöiden maksukyvyttömyystietojen julkaisemisessa (ks. LaVL 4/2013 vp ja LaVL 12/2014 vp). Valiokunta pitääkin perusteltuna, että yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevia tietoja ei esitetyin tavoin laiteta maksutta avoimeen tietoverkkoon muutoin kuin asetuksen edellyttämissä tilanteissa. Muissa tilanteissa velkajärjestelytietoja tulee pyytää Oikeusrekisterikeskukselta.
Maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevien tietojen asettaminen saataville yleisen tietoverkon kautta maksutta parantaa sekä kotimaisten että ulkomaisten velkojien tiedonsaantia maksukyvyttömyysmenettelyistä samoin kuin heidän mahdollisuuksiaan osallistua niihin. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan myös, että konkurssi- ja yrityssaneerausasioissa nykyisin käytössä olevasta kuuluttamismenettelystä tiedon jakamisen keinona pääsääntönä luovutaan. Samalla nykyisin kuuluttamiseen kytketyt maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset kytketään tiedon merkitsemiseen rekisteriin. Kuuluttamismenettely ehdotetaan kuitenkin jatkossakin säilytettäväksi pesänhoitajan tai selvittäjän niin harkitessa esimerkiksi tuntemattomien velkojien määrän tai kirjanpidon puutteellisuuden vuoksi.
Maksukyvyttömyysmenettelyissä kuuluttaminen merkitsee käytännössä tiedon julkaisemista virallisessa lehdessä tai yhdessä tai useammassa päivälehdessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuulutusten seuraamista virallisesta lehdestä pidetään käytännössä hankalana ja aikaa vievänä. Sähköiseen asiointiin ja rekisterimerkintöihin siirtymistä voidaan siten pitää paitsi ajanmukaisena myös velkojien asemaa helpottavana kehityssuuntana. Menettely myös nopeuttaa tiedonkulkua, sillä esimerkiksi tieto maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisesta merkitään rekisteriin samana päivänä, kun päätös aloittamisesta tehdään. Ehdotettu muutos on kuitenkin merkittävä paitsi käytännön kannalta myös oikeudellisesti, koska maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen oikeusvaikutukset kytketään jatkossa kuuluttamisen sijasta rekisterimerkinnän tekemiseen. Kuuluttamisella on erityistä merkitystä myös tuntemattomien velkojien tavoittamisessa. Se, että jatkossa myös kuuluttaminen säilyy mahdollisena, mutta vain pesänhoitajan tai selvittäjän niin harkitessa, korostaakin pesänhoitajan ja selvittäjän harkinnan merkitystä. Jos pesänhoitaja tai selvittäjä päätyy siihen, ettei kuuluttaminen ole tarpeen, velkoja ei voi vedota siihen, ettei ole seurannut maksukyvyttömyysrekisteriä. Edellä esitetyn valossa valiokunta painottaa sen merkitystä, että uudistuksesta ja sen merkityksestä tiedotetaan riittävästi hyvissä ajoin ennen sen voimaantuloa. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että konkurssiasiain neuvottelukunta antaa pesänhoitajille tarkempaa ohjeistusta kuuluttamiseen liittyvistä kysymyksistä eri maksukyvyttömyysmenettelyissä, kuten siitä, millaisissa tilanteissa kuuluttaminen on rekisterimerkinnän lisäksi tarpeellista tehdä. Valiokunnan mielestä kuuluttaminen on tarpeen paitsi tuntemattomien velkojien määrän vuoksi myös esimerkiksi silloin, kun kyse on laajasta konkurssipesästä, jossa on paljon varallisuutta ja useita velkojia.
Ulkomaisten velkojien asema
Voimassa olevan konkurssilain 12 luvun 14 §:n mukaan, jos valvontakirjelmä ei ole suomen tai ruotsin kielellä, pesänhoitajan on huolehdittava velkojan valvontakirjelmän sisällön kääntämisestä jommallekummalle näistä kielistä. Nyt kyseistä säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valvontakirjelmä voidaan laatia myös englanniksi. Lisäksi ehdotetaan, että pesänhoitajan velvollisuus huolehtia kääntämisestä syntyy vasta, jos velkoja ei vaadittaessa toimita kirjelmästä käännöstä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Valiokunnalla ei ole huomauttamista ehdotukseen. Englannin kielen hyväksymistä voidaan pitää ajanmukaisena.
Voimassa olevan konkurssilain 23 luvun 2 §:n mukaan valvontakirjelmän kääntämisestä aiheutuvat kustannukset voidaan vähentää velkojalle tulevasta jako-osuudesta, jos kirjelmä on toimitettu muulla kuin Euroopan unionin jäsenvaltion virallisella kielellä eikä kustannuksia voida pitää vähäisinä. Konkurssissa hyväksytään nykyisin siten käytännössä kaikki Euroopan unionin kielet ja käännöskustannukset katetaan konkurssipesän varoista. Tähän ehdotetaan nyt muutosta siten, että kääntämisestä aiheutuneet kustannukset voidaan aina vähentää velkojan jako-osuudesta, jos valvontakirjelmästä ei ole toimitettu käännöstä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Valiokunnan mielestä muutos on kannatettava, sillä näin kääntämiskulut eivät enää jatkossa vähennä muiden velkojien jako-osuuksia.
Myös yrityksen saneerauksessa ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä saatavat voidaan ehdotuksen mukaan jatkossa ilmoittaa englanniksi. Yrityksen saneerauksessa selvittäjällä ei kuitenkaan ole vastaavanlaista vieraskielisen saatavailmoituksen käännättämisvelvollisuutta eikä toisaalta oikeutta vähentää tällaisia käännöskustannuksia velkojalle saneerausohjelman maksuohjelman mukaisesta maksusuorituksesta kuin konkurssissa, eikä hallituksen esityksessä ehdoteta tähän muutosta. Tämä merkitsee sitä, että jos velkoja ei pyynnöstä huolimatta toimita käännöstä ja velkojan vaatimus jää epäselväksi, velkojan ei katsota ilmoittaneen saatavaansa (HE, s. 26 ja 40). Ulkomaisen velkojan asema konkurssissa ja yrityksen saneerauksessa poikkeaa näissä suhteissa toisistaan. Ero perustuu kansalliseen harkintaan ja sisältyy jo voimassa olevaan lakiin. Valiokunnan mielestä eron säilyttämistä puoltaa se, että yrityksen saneerauksessa muutos merkitsisi sitä, että käännöskustannukset tulisivat velallisyrityksen vastattaviksi ja että tällaiset kustannukset voitaisiin vähentää velkojalle tulevasta suorituksesta vasta saneerausohjelmassa, jos sellainen hyväksytään.
Samaan yritysryhmään kuuluvien yhtiöiden maksukyvyttömyysmenettelyt
Uudelleenlaadittuun asetukseen on sisällytetty uudet säännökset samaan yritysryhmään kuuluvien yhtiöiden maksukyvyttömyysmenettelyistä ja niitä koskevasta ryhmäkoordinointimenettelystä. Säännöksiä sovelletaan vain siltä osin kuin useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa on aloitettu saman yritysryhmän eri jäseniä koskevia menettelyjä. Ryhmäkoordinaation osalta asetuksessa säädetään erilaisista selvittäjien välisistä yhteistyö- ja koordinaatiovelvoitteista. Lisäksi asetuksessa säädetään koordinaattorin nimeämisestä ja hänen tehtävistään.
Asetuksen mukaan tuomioistuin päättää ryhmäkoordinointimenettelyn aloittamisesta selvittäjän hakemuksesta. Menettelyyn määrätty selvittäjä voi vastustaa sen maksukyvyttömyysmenettelyn, johon hänet on määrätty, sisällyttämistä ryhmäkoordinointimenettelyyn. Vastustaminen on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun selvittäjä on vastaanottanut ilmoituksen. Jos selvittäjä vastustaa ryhmäkoordinointimenettelyyn osallistumista, menettelyä ei sisällytetä siihen. Koordinaattorilla ei ole tältä osin toimivaltuuksia eikä ulkopuolelle jäävälle ryhmän jäsenelle aiheudu kustannuksia. Jos selvittäjä ei vastusta ryhmäkoordinointimenettelyä, menettely lisätään siihen, eikä ryhmäkoordinointimenettelystä ja sen aiheuttamasta kustannusvastuusta voi myöhemmin irrottautua.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten ryhmäkoordinointimenettelyyn osallistumisesta kansallisesti päätetään. Esityksen mukaan päätösvalta kuuluisi konkurssissa pesänhoitajalle (1. lakiehdotuksen 14 luvun 5 §:n 1 mom.) ja yrityssaneerauksessa selvittäjälle (2. lakiehdotuksen 8 §:n 1 mom.). Ratkaisua perustellaan ensisijaisesti asian kiireellisyydellä, sillä ryhmäkoordinointimenettelyn vastustamisen määräaika on lyhyt (HE, s. 26 ja 27).
Valiokunta toteaa, että konkurssissa konkurssihallinnon muodostavat pesänhoitaja ja velkojat yhdessä ja päätösvalta kuuluu velkojille siltä osin kuin asia ei lain mukaan kuulu pesänhoitajan vastuulle. Konkurssilaissa pesänhoitajan päätösvaltaan säädetyt asiat koskevat pitkälti konkurssipesän juoksevaa hallintoa. Ryhmäkoordinointimenettelyyn osallistumisessa on valiokunnan mielestä kyse siinä määrin merkittävästä asiasta, että vähimmäisvaatimuksena on perusteltua edellyttää, että ennen päätöksen tekemistä pesänhoitajan tulee varata mahdolliselle velkojatoimikunnalle tai suurimmille velkojille tilaisuus tulla kuulluksi. Valiokunta ehdottaa säännösehdotuksen muuttamista tällä tavoin.
Yrityksen saneerauksen osalta valiokunta sen sijaan katsoo hallituksen esityksessä esitetyin tavoin, ettei päätösvallan antaminen ryhmäkoordinointimenettelyyn osallistumisesta velalliselle tai velkojille olisi luontevaa. Tämän vuoksi valiokunta puoltaa itsenäisen päätösvallan säätämistä selvittäjälle. Harkintansa mukaan pesähoitaja voi ennen päätöksen tekemistä kuulla velallista ja velkojia sekä mahdollisesti asetettua velkojatoimikuntaa.