Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 14 päivänä kesäkuuta 2002 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission suosituksesta neuvoston päätökseksi komission valtuuttamisesta neuvottelemaan Euroopan yhteisön puolesta uudesta pöytäkirjasta, jolla täydennetään öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (lisärahasto alusten öljyvahinkojen korvaamiseksi) (E 65/2002 vp) liikennevaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
hallitusneuvos Lolan Eriksson, liikenne- ja viestintäministeriö
pääsihteeri Merja Huhtala, ympäristöministeriö
Alusten aiheuttamia öljyvahinkoja korvataan kansainvälisen öljyvahinkovastuujärjestelmän perusteella. Järjestelmä muodostuu kahdesta yleissopimuksesta. Toinen yleissopimus koskee aluksen omistajan vastuuta öljyvahingosta (CLC-yleissopimus, 1992). Tätä yleissopimusta täydentää kansainvälistä korvausrahastoa (IOPC-rahastoa) koskeva yleissopimus (rahastoyleissopimus, 1992). Aluksen omistaja on vastuussa vahingosta tiettyyn määrän saakka. IOPC-rahasto maksaa korvausta silloin, kun vahinko ylittää aluksen omistajan vastuun rajan, tai kun aluksen omistaja ei pysty korvaamaan vahinkoa tai aluksen omistaja ei ole korvausvelvollinen. Rahaston korvausvelvollisuudelle on asetettu katto, joka on samalla koko öljyvahinkovastuujärjestelmän katto.
Joulukuussa 1999 tapahtuneen Erika-öljyonnettomuuden jälkeen komissio ehdotti eurooppalaisen lisäkorvausrahaston perustamista (COPE-rahasto). Jäsenmaat eivät kannattaneet alueellista ratkaisua, vaan halusivat toteuttaa lisärahaston kansainvälisen järjestelmän osana. IOPC-rahaston puitteissa on valmisteltu lisärahastoa koskeva pöytäkirja, joka on tarkoitus hyväksyä diplomaattikonferenssissa toukokuussa 2003. Lisärahasto rakentuu nykyiselle järjestelmälle siten, että valtio, joka on IOPC-rahaston sopimuspuoli, voi halutessaan liittyä lisärahastoa koskevaan pöytäkirjaan. Valtio voi tällä tavalla hankkia "lisäsuojaa" öljyonnettomuuksien varalta. Järjestelmän maksajina toimivat tällaisissa sopimusvaltioissa sijaitsevat maksuvelvolliset öljyn vastaanottajat. Velvollisuus suorittaa maksu lisärahastolle laukeaa vain, mikäli syntyy sellaisia vahinkoja, jotka ylittävät perusjärjestelmän korvausrajat. Lisärahastoa koskeva enimmäiskorvausraja tullaan vahvistamaan diplomaattikonferenssissa.
Yhteisössä ei ole erityistä öljyvahinkojen korvaamista koskevaa lainsäädäntöä. Lisäpöytäkirja sisältää tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia artikloja. Näiltä osin toimivalta kuuluu yhteisölle. Toimivalta perustuu edellä tarkoitettuja kysymyksiä käsittelevään neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001, ns. Bryssel 1 -asetukseen.
Komissio pyytää ehdotuksessa neuvostoa valtuuttamaan komission neuvottelemaan toimivaltansa rajoissa Euroopan unionin puolesta lisäpöytäkirjaan liittyvissä kysymyksissä.
Valtioneuvosto katsoo, että mandaattiasian käsittelyllä ei sinänsä ole kiire. Diplomaattikonferenssi järjestetään vasta toukokuussa 2003. Pöytäkirjaluonnosta ei käsitellä kansainvälisellä tasolla ennen sitä. Vastaavia yhteisöön liittyviä kysymyksiä tullaan sen sijaan käsittelemään matkustajavastuuta koskevan uuden instrumentin hyväksymisen yhteydessä lokakuussa 2002 järjestettävässä diplomaattikonferenssissa. Matkustajavastuun yhteydessä tehtävät ratkaisut voidaan hyödyntää öljyvahinkovastuuta koskevan lisärahastopöytäkirjan yhteydessä.
Komission ehdotuksen osalta valtioneuvosto kannattaa neuvottelumandaatin antamista niissä kysymyksissä, joissa yhteisöllä on yksinomainen toimivalta.
Valtioneuvoston selvityksestä ilmenevien perustelujen ja saamansa selvityksen perusteella liikennevaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan.
Liikennevaliokunta on lausunnossaan LiVL 9/2001 vp — U 19/2001 vp todennut, että Suomen kannalta on keskeistä kehittää kansainvälistä korvausjärjestelmää EU:n omien järjestelmien sijasta. Valiokunta korostaa, että myös EU:n ulkopuolisten Itämeren valtioiden tulee osallistua kansainvälisiin järjestelmiin, koska Itämeren alueen öljyliikenne tulevaisuudessakin on pääosin EU:n ulkopuolista liikennettä. Näin ollen on tärkeää, että maksurasitus näiden riskien kattamisesta jakautuu myös EU:n ulkopuolisten öljyntuojien kannettavaksi. Tällä hetkellä Suomen suhteellinen osuus kansainvälisen korvausrahaston (IOPC-rahaston) menoista on alle prosentin ja suomalaisista maksajista suurin on Fortum (93 %).
Valiokunta pitää tärkeänä, että varaudutaan nykyistä paremmin korvaamaan öljyonnettomuuden vahinkoja, koska öljyvahinkojen korvauskysymykset liittyvät laajempaan merenkulun turvallisuutta koskevaan kokonaisuuteen. On välttämätöntä, että tähän pyritään Euroopan unionia laajemmalla kansainvälisellä tasolla ja että korvausrajaa pohditaan onnettomuuksien aiheuttamien toteutuneiden ja arvioitujen vahinkojen perusteella. Tämä on entistäkin tärkeämpää, kun Itämeren ja Suomenlahden meriliikenteen tilanne on muuttumassa lisääntyneen merenkulun vuoksi ja erityisesti Venäjälle ja Baltian maihin rakennettaviin suursatamiin suuntautuvien öljykuljetusten myötä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lisääntyneet kuljetukset lisäävät onnettomuuksien riskiä, mutta tiedostaa samalla, että Suomen aluevesiin ja taloudelliseen vyöhykkeeseen kohdistuvat vahingot korvataan rahastosta joka tapauksessa siitä riippumatta, mistä alus tulee ja minne se on matkalla. Valiokunta pitää kuitenkin periaatteellisesti tärkeänä, että myös Venäjä osallistuu lisärahastoon, vaikka Venäjän maksuosuudet jäisivätkin pieniksi huomioon ottaen, että Venäjällä on enemmän öljynviejiä kuin -tuojia.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että mahdollistetaan yhteisön liittyminen pöytäkirjaan. Tämän vuoksi se yhtyy valtioneuvoston käsitykseen siitä, että komissiolle annetaan neuvottelumandaatti niissä asioissa, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, mutta korostaa, että neuvottelumandaattia ei tule antaa komissiolle niissä asioissa, jotka kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan. Tällaisia ovat mm. kysymys lisärahaston enimmäiskorvauksen rajasta.
Lausuntonaan liikennevaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2002
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Mika Boedeker