Yksityiskohtaiset perustelut

Lain nimike.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksessä oleva lain nimike tulee tarkistaa hyvän lain kirjoittamistavan vaatimuksia vastaavaksi. Valiokunta ehdottaa poistettavaksi ylimääräisen sanan "laki" siten, että lain nimike kuuluisi: "sähköisen viestinnän tietosuojalaki". Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen lain nimikkeeseen.

4 §. Viestin, tunnistamistietojen ja paikkatietojen luottamuksellisuus.

  Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin säännös on julkaistujen viestien tunnistamistietojen osalta ristiriidassa perustuslain 12 §:n 1 momentin sananvapaussääntöjen kanssa. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että maininta tunnistamistiedoista on poistettava säännöksestä. Perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslaissa turvattu sananvapaus suojaa myös anonyymia viestintää. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännökselle muotoa, jonka mukaan viestiin liittyvät tunnistamistiedot ovat myös yleisesti vastaanotettavaksi saatetun viestin osalta luottamuksellisia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valiokunta ehdottaa lisättäväksi maininnan siitä, että verkkoviestin tunnistamistietojen luovuttamisesta säädetään sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 17 §:ssä. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän 2 momenttiin.

7 §. Palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pykälän 1 ja 2 momentit ovat epäselviä. Pykälän 1 momentista voi sen sanamuodon mukaan saada kuvan, että säännös koskisi myös käyttäjää itseään. Valiokunta ehdottaa, että momenttia täsmennetään siten, että tietojen tallentaminen ja näiden tietojen käyttö on sallittua palvelun tarjoajalle.

Perustuslakivaliokunnan mukaan 2 momentissa jää epäselväksi, mitä kielletään tai sallitaan. Tämän vuoksi valiokunta toteaa, että 2 momentti kaipaa selkeyttämistä sekä 1 momenttiin kohdistuvan viittauksen osalta että siltä osin, keneen säännös kohdistuu. Tämä selkeyttää olennaisesti myös sitä, mikä 2 momentissa kielletään ja mikä sallitaan. Valiokunta ehdottaakin, että viittausta 1 momenttiin täsmennetään koskemaan palvelun tarjoajan tietojen antamisvelvollisuutta ja käyttäjän kielto-oikeutta.

Perustuslakivaliokunnan mukaan 3 momenttia on aiheellista tarkistaa niin, ettei siinä käytetystä sanonnasta "suojaa tarpeettomasti vaarantamatta" tehtävä vastakohtaispäätelmä viittaa oikeuksien tarpeellisen vaarantamisen mahdollisuuteen. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi, että momentti muotoillaan siten, että pykälässä tarkoitetulla tallentamisella ja käytöllä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

8 §. Yleiset käsittelysäännöt.

Perustuslakivaliokunnan mukaan laaja-alaiseen käsittelyn määritelmään liittyviä ongelmia lieventää ehdotuksen 8 §:n 3 momentissa oleva vaatimus käsittelyn tarkoitussidonnaisuudesta. Käsittely on momentin mukaan sallittua ainoastaan 9—14 §:ssä erikseen ilmenevien eri käsittelytarkoitusten vaatimassa laajuudessa. Käsiteltävien tietojen salassapidosta ja hyväksikäyttökiellosta sisältyvät asianmukaiset säännökset 5 §:ään. Ongelmallista on kuitenkin, että käsittelymääritelmä sisältää myös tietojen luovuttamisen. Esityksen perustelujen mukaan tietoja voidaan 8 §:n 3 momentin takia luovuttaa ainoastaan niille tahoille, joilla on oikeus käsitellä tietoja asianomaisessa tilanteessa. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyn tarkkuuden takia tärkeänä, että tästä seikasta lisätään lakiin nimenomainen säännös. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että 3 momenttiin on sääntelyn tarkkuuden lisäämiseksi hyvä lisätä nimenomainen säännös luovuttamisen osalta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa momenttiin lisättäväksi toisen virkkeen siitä, että tunnistamistietoja on sallittua luovuttaa ainoastaan niille tahoille, joilla on oikeus käsitellä tietoja asianomaisessa tilanteessa.

Pykälän 3 momentin ensimmäistä virkettä on perustuslakivaliokunnan mukaan aiheellista tarkistaa niin, ettei siinä käytetystä sanonnasta "suojaa tarpeettomasti vaarantamatta" tehtävä vastakohtaispäätelmä viittaa oikeuksien tarpeellisen vaarantamisen mahdollisuuteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa virkettä muutettavaksi niin, että sen mukaan käsittelyllä ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

10 §. Käsittely laskutusta varten.

  Ehdotettu 3 momentin sääntely mahdollistaa tietoyhteiskunnan palvelujentarjoajille tunnistamistietojen saamisen teleyrityksiltä ja tietojen käsittelyn laskutusta varten. Voimassa olevan lain mukaan tietoyhteiskunnan palvelujentarjoajilla ei ole ollut mahdollisuutta saada näitä tietoja teleyritykseltä, vaan laskutus on ollut pakko toteuttaa teleyrityksen kautta. Sääntely siis tuo toimijoille uusia toimintamahdollisuuksia, eikä se miltään osin rajoita näiden palveluntarjoajien toteuttamaa muuta tunnistamistietojen käsittelyä. Ehdotetun lain tunnistamistietojen käsittelyä koskeva sääntely koskee muilta osin vain teleyrityksiä, lisäarvopalveluntarjoajia (lain tarkoittamassa suppeassa merkityksessä) ja yhteisötilaajia. Valiokunta toteaa, että tämän lisäksi viestinnän osapuoli saa käsitellä omaan viestintäänsä liittyviä tunnistamistietoja. Myös tietoyhteiskunnan palveluntarjoaja voi olla viestinnän osapuoli, kun siltä tilataan jokin palvelu viestinnän avulla, jolloin se saa käsitellä myös palvelun tilaajan eli viestinnän toisen osapuolen tunnistamistietoja muihin kuin laskutustarkoituksiin. Valiokunta korostaa, että sääntely ei miltään osin vaikeuta tai hankaloita nykyisten palvelujen tarjontaa tai toteuttamista. Yhteydestään irrotettuna lienee kuitenkin mahdollista ymmärtää ehdotettu säännös siten, että se rajoittaisi myös muiden kuin teleyritykseltä saatujen tunnistamistietojen käsittelyä, mikä ei asiantuntijakuulemisen mukaan ole ehdotetun säännöksen tarkoitus.

Valiokunta katsoo, että huomioon ottaen säännöksen tarkoitus on syytä täsmentää 3 momenttia siten, että tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan oikeus käsitellä välttämättömiä tunnistamistietoja ja muita laskutuksen kannalta välttämättömiä tietoja rajataan koskemaan teleyritykseltä saatuja tunnistamistietoja ja tietoja. Valiokunta ehdottaakin, että momenttia muutettaisiin vastaavasti.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

13 §. Käsittely väärinkäytöstapauksissa.

Ehdotetun pykälän mukaan teleyritys, lisäarvopalvelun tarjoaja ja yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietoja, jos se on tarpeen verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esitutkintaan saattamiseksi. Esimerkkinä tällaisesta käyttöä koskevasta väärinkäytöksestä voi olla yhteyden ottaminen maksulliseen palveluun oikeudettomasti hankitulla salasanalla tai sinänsä maksuttoman palvelun käyttäminen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin palvelun tarjoajan kanssa on sovittu. Kysymykseen ei kuitenkaan voi tulla palvelun sisältöön liittyvä mahdollinen sopimuksenvastaisuus, kuten puhelimitse toteutettu rikoslaissa rangaistavaksi säädetty kunnian loukkaus, vaikka tällainen olisikin kielletty teleyrityksen ja tilaajan välisessä sopimuksessa. Ehdotettu momentti oikeuttaa havainnoimaan ja estämään väärinkäytöksiä, mutta jättää rikoksen esitutkinnan yksinomaan esitutkintaviranomaisille.

Väärinkäytösten havaitsemista voidaan käytännössä toteuttaa vain mm. automaattisin kapasiteetin käyttömittarein tai tunkeutumisenestosovelluksin, joilla voidaan esimerkiksi päätellä, jos joku on ottanut luvatta käyttöönsä koko kerrostalolle varatun tietoliikennekapasiteetin siten, että muiden yhteydet eivät toimi sovitulla tavalla. Sinänsä samoja teknisiä sovelluksia käytetään myös automaattiseen vika- ja häiriötilanteiden havaitsemiseen. Vasta havainnon syyn täsmällisemmällä selvittämisellä voidaan arvioida, onko kysymys ollut väärinkäytöksestä vai vikatilanteesta. Väärinkäytösten havaitseminen edellyttää tunnistamistietojen käsittelyä, joten tunnistamistietojen käsittely on välttämätöntä väärinkäytösten havaitsemiseksi etukäteen. Tunnistamistietojen luovutusoikeus on joissakin tilanteissa välttämätön. Esimerkiksi tilanteissa, joissa väärinkäytökset koskevat usean palvelun tarjoajan palveluja ja viestintäverkkoja tai yhteisötilaajien sisäisiä verkkoja, palvelun tarjoajat ja yhteisötilaajat pystyvät käytännössä vastaamaan väärinkäytöksiin ainoastaan yhteisin toimin. On kuitenkin huomattava, että tunnistamistietojen luovutus voi näissä tilanteissa tapahtua ainoastaan niille tahoille, joilla on oikeus käsitellä tunnistamistietoja kyseisessä tilanteessa. On erityisen tärkeää huomata, että ehdotetussa pykälässä käsittely rajautuu vain pykälän sallimaan tarkoitukseen ja luovutuskin on siten sallittua vain tässä tarkoituksessa. Tietojen käsittelijän on varmistuttava siitä, ettei käsittelyllä saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enemmän kuin on välttämätöntä kuten ehdotetussa 8 §:n 3 momentissa edellytetään.

Koska säännöksen muotoilu on epäselvä ja saattaa antaa aihetta väärinkäsityksille valiokunta ehdottaa, että käyttöä koskevat väärinkäytökset täsmennetään koskemaan yksittäisten maksullisten palvelujen käyttöä maksutta, tai muita siihen rinnastuvia käyttöä koskevia väärinkäytöksiä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluun.

16 §. Paikkatietojen käsittely ja luovutus.

  Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan 3 momentin ensimmäistä virkettä on aiheellista tarkistaa niin, ettei siinä käytetystä sanonnasta "suojaa tarpeettomasti vaarantamatta" tehtävä vastakohtaispäätelmä viittaa oikeuksien tarpeellisen vaarantamisen mahdollisuuteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään siten, että käsittelyllä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enemmän kuin on välttämätöntä. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluun.

19 §. Velvollisuus huolehtia tietoturvasta.

  Perustuslakivaliokunnan mukaan tietoturvasta huolehtimiseksi tarpeelliset hallinnolliset ja tekniset toimet voivat esityksen perustelujen mukaan kohdistua toiminnan turvallisuuteen, tietoliikenneturvallisuuteen, laitteisto- ja ohjelmistoturvallisuuteen sekä tietoaineistoturvallisuuteen. Tämän kaltaisista velvollisuussisältöä täsmentävistä ja samalla viraston määräyksenantovaltaa rajaavista seikoista on lausunnon mukaan asianmukaista lisätä maininnat lakiin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi siten, että palvelun ja käsittelyn tietoturvasta huolehtiminen tarkoittaa toimia toiminnan turvallisuuden, tietoliikenneturvallisuuden, laitteisto- ja ohjelmistoturvallisuuden sekä tietoaineistoturvallisuuden varmistamiseksi. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluun.

20 §. Toimenpiteet tietoturvan toteuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälään on asianmukaista lisätä maininta sananvapaudesta johtuvien huolellisuusvaatimusten huomioon ottamisesta toimenpiteitä toteutettaessa samoin kuin siitä, että toimenpiteiden tulee olla oikeassa suhteessa torjuttavan häiriön vakavuuteen. Suhteellisuusvaatimuksen kannalta vähäisenä puutteena voidaan edelleen pitää sitä, ettei säännöksessä ole mainintaa toimenpiteiden tilapäisyydestä. Toisaalta edellytys toimenpiteiden välttämättömyydestä sisältää vaatimuksen toimien lopettamisesta tai keskeyttämisestä heti, kun niille ei enää ole tarvetta. Tästä on kuitenkin perustuslakivaliokunnan mukaan asianmukaista ottaa säännökseen nimenomainen maininta.

Pykälän kirjoitusasua on edelleen perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeen kohentaa. Sääntelyn selkeyden kannalta olisi eduksi, jos esimerkiksi maininnat toimenpiteiden toteuttamisen tarkoituksista eivät olisi pykälässä ehdotetulla tavalla hajallaan.

Perustuslakivaliokunta toteaa edelleen, että esityksen perustelujen mukaan pykälän 1 momentin nojalla on mahdollista estää viestin vastaanottamisen lisäksi myös viestin välittäminen. Tästä on perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn tarkkuuden takia tarpeen ottaa säännökseen nimenomainen maininta, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa välittämisen lisättäväksi 1 momenttiin vastaanottamisen lisäksi.

Haittaohjelman käsitteelle voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan viestinnän sääntelyn yhteydessä antaa monenlaisia merkityssisältöjä. Siksi ei ole sääntelyn tarkkuuden kannalta aivan ongelmatonta säätää viestinnän osapuoliin nähden kolmannen tahon oikeudesta poistaa haittaohjelmat viesteistä. Vaikka käsillä olevassa sääntely-yhteydessä ei ehkä ole epäselvyyttä siitä, minkälaista haittaa aiheuttavasta ohjelmasta on kysymys, on sääntelyä perustuslakivaliokunnan mielestä syytä tältäkin osin vielä täsmentää. Valiokunta ehdottaakin, että haittaohjelmat täsmennetään koskemaan tietoturvaa vaarantavia haittaohjelmia.

Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta ehdotus on pulmallinen siltä osin kuin siinä oikeutetaan viestin vastaanoton estämisen ja viesteihin sisältyvän ohjelman poistamisen lisäksi toteuttamaan "muut välttämättömät toimenpiteet". Ilmaisu on varsin avoin rajatessaan toimenpidevalikoimaa vain välttämättömyysedellytyksen avulla. Sanamuodon perusteella kysymykseen näyttäisivät voivan tulla muunkinlaiset kuin säännöksessä erikseen mainittuihin toimenpiteisiin rinnastettavat, viestintään kohdistuvat teknisluonteiset toimet. Sääntelyä on tältä osin täsmennettävä esimerkiksi rinnastettavuusmaininnoin, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan vaatimaa täsmennystä muiden välttämättömien toimenpiteiden osalta valiokunta ehdottaa toteutettavaksi siten, että tietoturvan varmistaminen voitaisiin myös suorittaa toteuttamalla muut edellisiin kohtiin rinnastettavat teknisluontoiset toimet.

Perustuslakivaliokunnan mukaan 2 momentin viimeistä virkettä on aiheellista tarkistaa niin, ettei siinä käytetystä sanonnasta "suojaa tarpeettomasti vaarantamatta" tehtävä vastakohtaispäätelmä viittaa oikeuksien tarpeellisen vaarantamisen mahdollisuuteen. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan esittämää muotoilua sekä selvyyden vuoksi sitä, että 2 momentin kolme eri virkettä jaettaisiin kolmeksi eri momentiksi, jolloin kolmannesta virkkeestä tulisi neljäs momentti sen muotoisena kuin perustuslakivaliokunta on esittänyt. Tällöin lakiehdotuksen 3 momentista tulee 5 momentti.

Maininta viestin sisältöön puuttumisesta pykälän 2 momentissa on perustuslakivaliokunnan mukaan ongelmallisen tulkinnanvarainen. Maininnassa on epäselvää, viitataanko puuttumisella teknisin keinoin toteutettavaan viestin tarkastamiseen ja poistamiseen vai voidaanko viesti säännöksen perusteella myös avata sen mahdollisen haitallisuuden selville saamiseksi. Valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennettäisiin siten, että viestin sisältöön saa puuttua ainoastaan teknisin keinoin viestin tarkastamiseksi ja poistamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan mukaan 2 momentissa tarkoitettu epäilykynnys "jos on todennäköisiä syitä epäillä" ei säännöksen sanamuodon perusteella näytä koskevan momentissa mainittua rikoslain 38 luvun 5 §:ssä säädettyä rikosta. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi, että epäilykynnys "on todennäköisiä syitä epäillä" toistetaan myös rikoslain 38 luvun 5 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohdalla.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 3 momentissa olevaa viittausta 1 momenttiin laajennettavaksi koskemaan tässä pykälässä tarkoitettua teknistä torjumista ja tietoturvaan kohdistuvien häiriöiden poistamista.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluun.

21 §. Tietoturvailmoitukset.

Pykälän tarkoituksena on, että jos palvelun tietoturvaan kohdistuu erityinen uhka, teleyrityksen ja lisäarvopalvelun tarjoajan on viipymättä ilmoitettava uhasta tilaajalle ja samalla kerrottava tilaajan ja käyttäjän käytettävissä olevista toimenpiteistä uhan torjumiseksi sekä niiden todennäköisistä kustannuksista. Säännökseen ei ole haluttu sisällyttää vain yhtä tiettyä tapaa informoida tilaajaa, koska on olemassa myös sellaisia tilanteita, jolloin julkinen tiedottaminen olisi omiaan vaarantamaan viestinnän luottamuksellisuuden. Ilmoittamisen tapa on harkittavissa yksittäistapauksessa, mutta se ei ole harkittavissa, tekeekö ylipäänsä ilmoituksen ja koska tämä ilmoitus tehdään. Sanamuodolla viipymättä on haluttu korostaa, että asiasta tulisi informoida tilaajaa heti, kun ilmoittaminen on mahdollista ja turvallista.

Perustuslakivaliokunnan mielestä on aiheellista vielä harkita sääntelyä, jonka perusteella tilaajille ja käyttäjille on — esimerkiksi häiriön tai loukkauksen torjumisen jälkeen — ilmoitettava myös teleyrityksen toimenpiteistä tietoturvaan kohdistuneen erityisen uhan torjumiseksi samoin kuin niiden mahdollisista vaikutuksista viestintään.

Valiokunnan näkemyksen mukaan perustuslakivaliokunnan esittämä jälkikäteinen tiedottamisvelvollisuus on tarpeellinen siksi, että se on perussisällöltään perinteiseen asianmukaiseen asiakaspalveluun kuuluvaa toimintaa. Mahdollinen sääntely tulisi kuitenkin toteuttaa vain tarkoitustaan vastaavassa laajuudessa aiheuttamatta erityisiä tavanomaisesta poikkeavia velvollisuuksia teleyrityksille. Valiokunta katsoo, että informointivelvollisuuden tulisi olla luonteeltaan yleistä ja nimenomaan jälkikäteistä tiedottamista, jotta toimijoille mahdollistetaan välttämättömät toimintamahdollisuudet nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa. Tarkoituksena on kuitenkin, että toimenpiteistä tiedotetaan niin reaaliaikaisina kuin mahdollista. On selvää, ettei teleyritykselle saa syntyä velvollisuutta tiedottaa liikesalaisuuksien piiriin kuuluvista asioista tai asioista, joista tiedottaminen voisi osaltaan vaikeuttaa torjuttavan ongelman ratkaisemista. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että kyseinen velvollisuus voisi kohdistua ainoastaan teleyrityksiin. Lisäarvopalvelun tarjoajiin ja yhteisötilaajiin kyseistä velvoitetta ei tulisi nykytilanteessa ulottaa. Valiokunta ehdottaa, että tästä lisätään pykälään 1 ja 2 momentin jälkeen uusi 3 momentti.

Tällöin lakiehdotuksen 3 momentista tulee 4 momentti ja siihen on lisättävä viittaus myös 3 momenttiin.

Hallintovaliokunta on lausunnossaan katsonut, että myös asiakkaalle aiheutuvien välittömien vahinkojen korvaamiselle olisi säädettävä laissa määriteltävät pelisäännöt. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan vahingonkorvauksen osalta ei valmistelun aikana esitetty perusteltuja väitteitä sen puolesta, että normaalit vahingonkorvausoikeudelliset ja sopimusoikeudellista korvausvastuuta koskevat periaatteet eivät olisi riittäviä asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi. Asiantuntijakuulemisessa ei myöskään ole esitetty perusteita sille, miksi normaalit korvausoikeudelliset säännökset eivät kyseisissä tilanteissa riittäisi. Valiokunta katsoo sen vuoksi, että edellä mainitulla informointivelvollisuutta koskevalla lisäyksellä esitetty sääntelykehys turvaa asianmukaisesti asiakkaiden oikeusturvan ja mahdollisten vahinkojen osalta heidän oikeuksiensa toteutumisen.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

29 §. Suoramarkkinoinnin vastaanottamisen estäminen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän viimeistä virkettä on aiheellista tarkistaa niin, ettei siinä käytetystä sanonnasta "suojaa tarpeettomasti vaarantamatta" tehtävä vastakohtaispäätelmä viittaa oikeuksien tarpeellisen vaarantamisen mahdollisuuteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään niin, että toimenpiteet on toteutettava huolellisesti eikä niillä saa rajoittaa sananvapautta taikka luottamuksellisen viestin tai yksityisyyden suojaa enemmän kuin on välttämätöntä. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluun.

33 §. Ohjaus- ja valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeus.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt pykälän 1 momenttia vaikeaselkoisena ja on katsonut, että asianmukaisinta on täsmentää sääntelyä. Se on tosin todennut, että sääntely ei muodostu perustuslain 10 §:n kannalta ongelmalliseksi, jos 1 momentin ei tulkita sisältävän 2 ja 3 momentin säännöksiin Viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun itsenäistä oikeutta saada tietoja luottamuksellisista viesteistä ja niiden sisällöistä. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi sanojen "Viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun" lisäämistä 1 momentin viimeiseen virkkeeseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan on lisäksi asianmukaista tarkistaa momenttia niin, että viranomaisen tietojensaantioikeus ulottuu vain sen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin, vaikka sääntelyssä onkin ensisijaisesti kysymys muista kuin henkilötietojen suojan kannalta merkityksellisistä tiedoista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1. virkkeen sana "tarpeelliset" korvataan sanalla "välttämättömät".

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pykälän 3 momentin 4 kohdasta puuttuu sana "vahingonteko", mitä sanaa valiokunta ehdottaa lisättäväksi kohtaan.

Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn johdonmukaisuuden kannalta ei ole asianmukaista, että pykälän 3 momentin nojalla saatujen tietojen hävittämisvelvollisuus sidotaan 5 momentissa myös riita- ja hallintoasiain käsittelyyn. Tämän vuoksi valiokunta esittää sanojen "riita-asia tai hallintoasia" poistamista 5 momentista.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

36 §. Eräiden muiden viranomaisten tiedonsaantioikeus.

Hallintovaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota ehdotettuun sähköisen viestinnän tietosuojalain 36 §:ään, jossa säädetään eräiden muiden viranomaisten kuin ohjaus- ja valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa mainitaan ainoastaan tilaajan suostumukseen perustuva tietojensaanti, mutta käytännössä on tullut ilmi, että matkaviestimeen vaihdetaan anastuksen jälkeen usein uusi liittymäkortti, jolloin päätelaitteen omistajaa ei voitane pitää tällaisessa tilanteessa enää tilaajana. Hallintovaliokunta esittääkin kyseisen kohdan muuttamista siten, että päätelaitteen omistajalle annetaan samat oikeudet kuin tilaajalle.

Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että poliisin oikeus saada telesalaisuuden alaisia tietoja on lakisystemaattisesti hajanaisesti säännelty. Poliisin oikeuksista saada tietoja säädetään pakkokeinolaissa, poliisilaissa ja ehdotetussa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Pakkokeinolaissa säädetään telekuuntelusta, televalvonnasta ja matkaviestimien sijaintitietojen hankkimisesta rikoksen selvittämiseksi. Telekuuntelussa on kysymys televiestin sisällön selvittämisestä. Televalvonnassa on kysymys tunnistamistietojen hankkimisesta televiesteistä, matkaviestimen sijaintitiedon hankkimisesta ja teleliittymän tai telepäätelaitteen tilapäisestä sulkemisesta. Matkaviestimien sijaintitietojen hankkimisessa on kysymys televalvontaan liittymättömien tietojen hankkimisesta siitä, mistä matkaviestimistä on tiettynä aikana kirjautunut tieto tietyn paikan läheisyydessä sijaitsevan tukiaseman kautta telejärjestelmään. Poliisilaissa säädetään televalvonnasta rikoksen estämiseksi ja julkisessa luettelossa mainitsemattomien yhteystietojen ja nyt ehdotetussa muodossaan myös muiden telepäätelaitteen tai teleliittymän yksilöivien tietojen saannista poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Ehdotetussa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa säädetään käyttäjän tai vastaavan suostumukseen perustuvasta televiestien tunnistamistietojen saannista rikoksen selvittämiseksi. Asiantuntijakuulemisen mukaan lakisystematiikan selkeyttämiseksi sääntelyrakenne voisi olla jatkossa sellainen, että pakkokeinolaissa säädettäisiin telekuuntelusta, kaikesta televiestien tunnistamistietojen saannista ja matkaviestimien sijaintitietojen hankkimisesta rikoksen selvittämiseksi. Poliisilaissa säädettäisiin telekuuntelusta ja mahdollisesti matkaviestimien sijaintitietojen hankkimisesta rikoksen estämiseksi sekä muiden telesalaisuuden alaisten tietojen saannista rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi ja muiden poliisille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi.

Asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt tarpeita laajentaa poliisin oikeuksia saada telesalaisuuden alaisia tietoja. Valiokunta toteaa kuitenkin, että laajentamistarvetta arvioitaessa on paitsi kartoitettava uudet yksittäiset tiettyjen rikosten tutkintaan liittyvät tiedonsaantitarpeet, myös tarkasteltava laajemmin sitä, mikä merkitys on sillä, onko kysymys nimenomaan sähköistä viestintää hyväksi käyttäen tehdystä rikoksesta vai muusta rikoksesta, jonka ennalta estämiseen tai selvittämiseen tarvitaan sähköiseen viestintään liittyviä tietoja. Samoin on arvioitava laajemmin käyttäjän tai vastaavan suostumuksen vaikutusta viranomaisten tiedonsaantioikeuteen. Valiokunta kiinnittää huomiota myös viestien erilaiseen luottamuksellisuusasteeseen.

Ehdotetun sähköisen viestinnän tietosuojalain 36 §:n 2 momentin 2 kohdassa on mainittu ainoastaan tilaajan suostumukseen perustuva tietojen saanti. Käytännössä on tullut ilmi, että matkaviestimen anastuksen jälkeen päätelaitteeseen vaihdetaan usein liittymäkortti. Valiokunta katsoo hallintovaliokunnan tavoin, että päätelaitteen omistajaa ei voitane pitää tällaisessa tilanteessa enää tilaajana. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 2 momentti muutetaan siten, että tilaajan lisäksi päätelaitteen omistaja voi antaa suostumuksensa 2 kohdassa esitettyihin toimenpiteisiin.

Valiokunta katsoo asiantuntijakuulemisen perusteella, että muut poliisin tiedonsaantioikeuden laajennukset ja muutokset tulisi toteuttaa poliisin tiedonsaantioikeuksia koskevan kokonaisarvion yhteydessä poliisilakia kokonaisuudessaan uudistettaessa.

Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluun.