Ehdotus

Ehdotuksen perusajatus on luoda järjestelmä, joka kattaisi kaikki vaiheet kalan pyydystämisestä jalostetun kalatuotteen maahantuontiin yhteisöön. Tarkoitus on tehdä laiton, ilmoittamaton ja säätelemätön kalastus (Illegal, Unreported and Unregulated fishing, LIS-kalastus) kannattamattomaksi estämällä siitä peräisin olevien kalastustuotteitten tuonti Euroopan yhteisöön ja niiden jalostus Euroopan yhteisössä. Järjestelmä perustuisi kattavaan valvontajärjestelmään, johon kuuluisivat tuontiluvat ja saalistodistukset. Valvontajärjestelmällä pyrittäisiin nostamaan LIS-kalastuksesta saatavien tuotteiden tuonnin kiinnijäämisriski niin korkeaksi, että LIS-kalastus ei enää olisi kannattavaa. Esityksessä panostetaan myös seuraamusjärjestelmän ankaruuteen ja kattavuuteen. Komission käsityksen mukaan jäsenvaltioiden nykyisin soveltamat seuraamukset yhteisten kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomistapauksissa ovat tasoltaan riittämättömiä.

Keskeisessä osassa ehdotuksessa ovat komission ylläpitämät luettelot ja rekisterit. Yhteisön kalastuksenvalvontaviraston rooli tulee todennäköisesti myös kasvamaan, koska monessa artiklassa mainitaan, että tehtävän hoitaa joko komissio tai komission nimeämä elin. Rekisteriä tai luetteloita pidettäisiin muun muassa aluksista, joiden epäillään harjoittavan LIS-toimintaa, aluksista, joiden todennäköisin syin epäillään harjoittavan LIS-toimintaa, ja aluksista, joiden on todettu harjoittavan LIS-toimintaa.

Kalastustuotteiden tuontia ehdotetaan säänneltäväksi siten, että kalastustuotteita saa tuoda yhteisöön ainoastaan, jos niiden mukana on varmennettu ja tarkistettu saalistodistus. Saalistodistus vaadittaisiin sekä jalostamattomilta että jalostetuilta tuotteilta. Kolmansien maiden kalastusalukset saisivat tuoda maihin kalastustuotteita ainoastaan nimetyissä satamissa, eivätkä yhteisön alukset saisi jälleenlaivata kolmansien maiden aluksista kalastustuotteita merellä yhteisön vesien ulkopuolella. Yhteisön vesilläkin jälleenlaivaus olisi sallittua ainoastaan nimetyissä satamissa.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tärkeinä ehdotuksen tavoitteita lisätä yhteisön osuutta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunnassa, jotta voidaan tehostaa toimia siitä aiheutuvia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia vastaan. Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus (LIS-kalastus) on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä kalavarojen kestävyyttä ja merten biologista monimuotoisuutta uhkaavista vaaroista.

Valtioneuvosto katsoo, että nykyisin yhteisössä sovellettavat LIS-kalastusta koskevat yhteisön säännökset tarvitsevat asetusehdotukseen sisältyviä elementtejä ottamalla kuitenkin huomioon suhteellisuusperiaatteen vaatimukset, maailman kauppajärjestön säännöt sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön välinen toimivallan jako. Artiklan 1 määräyksiin kohteeksi ja soveltamisalaksi valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti, sillä ne on määritelty liian laajoiksi. Yhteisölainsäädännön vaikutuksia ei voida ulottaa koskemaan kalastustoimintaa, jota harjoittavat muut kuin yhteisön alukset aavalla merellä tai kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että artiklan 2 määritelmät olisivat täsmällisiä ja selkeitä. Sikäli kuin määritelmät jo esiintyvät yhteisölainsäädännössä, tulisi varmistua siitä, että yhteisösäädökset olisivat keskenään johdonmukaisia ja sopusoinnussa. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti artiklaan 3, koska siinä kuvatut kalastussääntöjen rikkomukset eivät aina ole vakavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisia tekoja. Valtioneuvosto katsoo, että LIS-kalastuksena tulisi pitää säännösten vastaista toimintaa silloin, kun se on tarkoituksellista ja tahallista taikka toistuvaa ja laajamittaista.

Artiklassa 6 edellytetään ennakkoilmoituksen tekemistä vähintään 72 tuntia ennen satamaan tuloa, jos kolmannen maan kalastusaluksen tarkoituksena on purkaa, jälleenlaivata taikka jalostaa kalastustuotteita. Satamavaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ennakkoilmoituksen ja saalistodistuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys, ennen kuin kalastusalukselle annetaan lupa tulla satamaan. Valtioneuvosto katsoo, että satamavaltion viranomaisten (tulli, kalastuksen valvonta) tehtävien määrä kasvaa ja näistä johtuvat kustannukset lisääntyvät. Komissio ei kuitenkaan ole edes yrittänyt selvittää näitä ehdotukseen liittyvässä vaikutusarviossa.

Valtioneuvosto katsoo, että maahantuontiin ja jälleenvientiin liittyvää terminologiaa artikloissa 15–20 tulisi selventää. Erityisen tärkeätä olisi yhdenmukaistaa termit ja määritelmät yhteisön tullilainsäädännön kanssa sekä esimerkiksi selventää, millä tavoin tarkastusprosessit liittyvät tullausprosesseihin. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota myös siihen, että valvontamenettelyt kaiken kaikkiaan ovat varsin raskaita, monimutkaisia, työllistäviä ja näin ollen lisäkustannuksia aiheuttavia.Valtioneuvosto pitää tärkeänä, etteivät kolmansista maista tapahtuvaa kalastustuotteiden tuontia koskevat säännökset olisi tuontia tarpeettomasti häiritseviä eivätkä ne olisi syrjiviä. Artiklassa 15 esitetyt "välillisen tuonnin" ja "yhden lähetyksen" käsitteet tulisi määritellä. Valtioneuvosto katsoo, että artiklan säännösten vaikutukset saattavat ulottua suoraa EU-tuontia kauemmaksi, joten sen käytännön soveltaminen jalostuksen osalta ja perusteleminen WTO-sääntöjen näkökulmasta näyttää ongelmalliselta.

Valtioneuvosto katsoo, että IV luvun ennakkovaroitusjärjestelmä on monimutkainen ja liian tulkinnanvarainen, joten sitä tulisi yksinkertaistaa ja selventää. Artikloissa 24—27 säädetään LIS-kalastusta harjoittavien alusten tunnistamisesta, joka tarkoittaa luetteloiden eli niin sanottujen mustien listojen laatimista niistä yhteisön ja kolmansien maiden aluksista, jotka ovat rikkoneet yhteisön taikka alueellisten kalastusjärjestöjen kalastussääntöjä ja siten syyllistyneet LIS-kalastukseen. Valtioneuvoston mielestä tulisi harkita yhteisön alusten rajaamista artiklojen 24—26 soveltamisen ulkopuolelle, jos LIS-kalastus määritellään niin laajasti kuin se on tehty artiklassa 3.

Artiklat 36—39 sisältävät määräyksiä toimenpiteistä, jotka kohdistuisivat LIS-toimintaan osallistuneisiin aluksiin, kolmansiin valtioihin sekä EU:n kansalaisiin. Valtioneuvosto toteaa, etteivät artiklojen määräykset ole kaikilta osin suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Esimerkiksi artiklan 37 c), d), f) ja g) alakohdat saattavat rajoittaa yhteisön kansalaisen omistukseen ja ammatin harjoittamiseen liittyviä oikeuksia perusteettoman ankarasti.

Asetusehdotuksen 39 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään seuraamus kolmansien maiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti IX lukuun sisältyviin ehdotuksiin välittömistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, seuraamuksista ja oheisseuraamuksista. Artikla 41 ei riittävästi yksilöi tilanteita, joissa hallinnollinen seuraamus tulisi määrätä. Ehdotuksessa valittu terminologia ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska 41 artiklan kautta kaikki 3 artiklassa mainitut säännöstenvastaisuudet määritellään vakaviksi rikkomuksiksi. Erityisen ongelmallisia ovat 41 artiklan b, c ja d kohtien säännökset. Näiden alakohtien kautta 43 artiklan mukaisten hallinnollisten seuraamusten soveltamisala tulisi hyvin laajaksi.

Artiklan 43 sanktiosääntö on liian monimutkainen. Seuraamussäännön tosiseikasto määräytyy liian monen viittauksen kautta. Yhteisössäkin noudatettava laillisuusperiaate asettaa seuraamuksia koskevalle sääntelylle laatuvaatimuksia, jotka liittyvät sääntelyn ennakoitavuuteen. Erityisen ongelmallisia ovat kohdat, joissa on kyse tarkoituksellisesta liiketoiminnasta LIS-kalastusta harjoittavan aluksen kanssa, LIS-kalastuksesta peräsin olevien kalastustuotteiden tarkoituksellisesta kaupasta ja asetuksen vastaisesta kalastustuotteiden tuonnista yhteisöön. Kohdissa ei riittävästi yksilöidä tilanteita, joista seuraamus tulisi määrätä.

Valtioneuvoston 3.4.2008 antamaa U-kirjelmää ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön järjestelmän perustamisesta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi täydentävä U-jatkokirjelmä on lähetetty 16.5.2008 eduskunnalle. Ehdotusta on valtioneuvoston eduskunnalle 3.4.2008 päivätyn U-kirjeen toimittamisen jälkeen käsitelty neuvoston sisäisen kalastuspolitiikan työryhmän tasolla. Suomi on yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa pyrkinyt saamaan asetusta koskevissa neuvotteluissa muutoksia siihen, jotta sen ongelmallisuus vähenisi. Oikeansuuntaisia muutoksia on tapahtunutkin, mutta monilta osin neuvotteluja on tarpeen jatkaa komission ja jäsenmaiden kesken. Komissio on täyttänyt jäsenmaiden enemmistön esittämän pyynnön ja artiklassa 2 esittänyt LIS-kalastuksen määritelmän. Se ei kuitenkaan maa- ja metsätalousministeriön mielestä vielä selvennä asiaa riittävästi.

Artiklaan 3, joka koskee LIS-kalastusta harjoittavia kalastusaluksia, on lisätty uusi kappale. Vaikka teksti on jossakin määrin epäselvä, LIS-kalastuksen tunnusmerkistön täyttyminen näyttäisi edellyttävän, että rikkomus olisi luonteeltaan vakava, toistuva, laajamittainen tai taloudellisesti merkittävä. Yllä mainitun artiklan uuden kappaleen suhdetta liitteessä IV olevaan luetteloon niistä LIS-toimista, joita pidetään vakavina rikkomuksina, ei ole kuitenkaan komission puolelta selvennetty eikä vielä käsiteltykään edes työryhmän tasolla. Ennakkoilmoituksen tekemistä koskevaa artiklaa 6 on muutettu tarkoituksenmukaisemmaksi ja lupia koskevasta artiklan 7 kohdasta (1) on poistettu jäsenmaan velvollisuus "tarkistaa ennakkoilmoitusten ja saalistodistuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys". Uusittu sanamuoto vastaa paremmin maa- ja metsätalousministeriön käsitystä. Maa- ja metsätalousministeriö kannattaa artiklan 8 kohtaan (3) tehtyä lisäystä pohjata tarkastukset riskianalyysiin ja sen perusteella tehtävään otantaan. Kategorinen, artiklan 9 kohdassa (1) esitetty vaatimus tarkastaa vähintään 15 % aluksista on muutettu jäsenmaille paremmin sopivaksi määräksi "vähintään 5 %". Maa- ja metsätalousministeriö suhtautuu edelleen varauksellisesti artiklaan 10 (ehdotuksessa artiklana 11), joka koskee tarkastusmenettelyä ja tarkastajien oikeutta tutkia kaikki aluksen osat, mukaan lukien hytit. Vaatimus artiklan 13 kohdan (2) mukaisesta saalistodistuksesta kolmansista maista tapahtuvan tuonnin yhteydessä voi ulkoasianministeriön mielestä muodostua kaupan tekniseksi esteeksi ja kolmansien maiden kalastusaluksia syrjiväksi. Kysymys on myös siitä, edellyttäisikö sertifiointijärjestelmän käyttöön ottaminen kaupallisissa suhteissa kolmansien maiden kanssa, että saalistodistusten käyttöön ottamisesta olisi etukäteen sovittu erikseen kunkin kolmannen maan kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että sertifiointijärjestelmä jossakin muodossa sisältyy asetukseen sen tultua hyväksytyksi. Järjestelmän tulisikin tämän vuoksi olla mahdollisimman yksinkertainen ja yhteensopiva nykyisin sovellettaviin menettelyihin, jotka koskevat eläinlääkinnällistä rajatarkastusta ja tavaran tullausta.

Neuvoston sisäisen kalastuspolitiikan työryhmä ei myöskään ole vielä saanut tutkittavakseen pj-valtion ja komission lupaamia muutosehdotuksia artikloihin 36—46, jotka koskevat LIS-kalastukseen osallistuneisiin aluksiin ja valtioihin sekä kansalaisiin kohdistuvia toimenpiteitä, seuraamuksia ja oheisseuraamuksia. Jos asetus hyväksyttäisiin nykysisältöisenä, kalastustuotteiden tuontia ja tarkastamista koskevat periaatteet ja käytännöt muuttuisivat oikeudellisesti katsoen huomattavasti sekä Suomessa että muissa jäsenvaltioissa. Jos asiaa sitä vastoin lähestytään käytännön kysymyksenä, muutos ei Suomen kannalta olisi ilmeisesti huomattava.