Perustelut

Valiokunta pitää myönteisinä ehdotetun organisaatiomuutoksen tavoitteita tehostaa viranomaistoimintaa ja nostaa asiakaspalvelun laatua. Kun yritysten tarpeet tarvittavien palveluiden suhteen eroavat joiltakin osin toisistaan eri alueilla, on sinänsä perusteltua, että työ- ja elinkeinokeskukset erikoistuvat tiettyjen palveluiden tarjoajiksi. Erikoistumisella voidaan saavuttaa parempi asiantuntemus ja neuvonnan laatu. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että peruspalveluja voidaan tarjota yrityksille kaikilla alueilla samoin kuin palvelujen saatavuudesta molemmilla kotimaisilla kielillä. Palvelupisteitä tulee olla riittävästi, ja niiden tulee muodostaa verkosto, joka on alueellisesti ja paikallisesti kattava. Ehdotuksen mukaan alue- ja paikallishallinnon viranomaisille annettaisiin lisäksi aikaisempaa enemmän liikkumavaraa palvelutoiminnan tuottamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Valiokunta korostaa tältäkin osin sitä, että keskusten korkeatasoisen ja laadukkaan palvelutarjonnan edellytyksenä on yritysten tarpeiden tunteminen ja tiivis yhteistyö elinkeinoelämän kanssa.

Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 2 §:n 3 kohdassa mainittuihin keskuksen tehtäviin tulee tehdä täsmennys siten, että tehtävissä mainitaan maaseudun kehittäminen "muiden maaseutuelinkeinojen" lisäksi. Jo aiempaan lakiin sisältynyt käsite "Muut maaseutuelinkeinot" on sisällöltään suppeampi kuin maaseudun kehittäminen, eikä se pidä sisällään muun muassa kylien kehittämistä kuten ei myöskään maaseudun rakennetun ympäristön kehittämistä. Lisäksi keskuksen tehtäviin tulee tehtäväkokonaisuuden selkeyden vuoksi sisällyttää myös yleisen kalatalousedun valvontaa koskevat tehtävät.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin mukaan keskuksen yleishallinnollinen ohjaus ja valvonta kuuluisivat työ- ja elinkeinoministeriölle. Muut viranomaiset ohjaisivat ja valvoisivat keskuksen toimintaa omilla toimialoillaan ehdotuksen 3 §:n 2 momentin nojalla. Lakiehdotuksen 3 §:n 4 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö sovittaa yhteen muiden viranomaisten ohjauksen. Esityksen perusteluista käy ilmi, että yleishallinnollinen ohjaus merkitsisi lähinnä tulosohjausprosessin johtamista ja että muiden viranomaisten ohjaus merkitsisi substanssiohjausta. Perustelujen mukaan yhteensovittamistehtävä kohdistuisi pääsääntöisesti strategisesti ja taloudellisesti merkittävään ohjaukseen ja yhteensovittaminen velvoittaisi muita viranomaisia informoimaan työ- ja elinkeinoministeriötä keskuksen toiminnan kannalta merkittävistä valmisteilla olevista soveltamisohjeista, linjauksista, koulutustilaisuuksista jne. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että epäselväksi kuitenkin jää, mitä esitys käytännössä tarkoittaisi. Esimerkiksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansalliseen hallinnointiin liittyy olennaisena osana strategisesti ja taloudellisesti merkittävää ohjausta, muun ohella tukijärjestelmiin ja tukijärjestelmävarojen käyttöön liittyvää, joka valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan rinnastetaan oman toimialan substanssiohjaukseksi ja jää siten yhteensovittamistehtävän ulkopuolelle. Valiokunta toteaakin, että ehdotus saattaa ohjaukseen liittyviltä osiltaan hämärtää hallinnon ohjaus- ja vastuusuhteita sekä lisätä viranomaisten välistä byrokratiaa tiedonantovelvoitteineen.

Valiokunta pitää periaatteellisesti merkittävänä 3 §:n 3 momenttiin sisältyvää muutosta, jonka mukaan yksin työ- ja elinkeinoministeriö voisi määrätä keskuksen erikoistumaan ja hoitamaan tehtäviä myös toimialueensa ulkopuolella eli myös silloin kun tehtäviä ohjaa esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö, Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) tai Maaseutuvirasto. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tässä tarkoitettu päätös ei saa olla ristiriidassa tukia koskevien erityissäännösten ja tukiin sovellettavien menettelyjen kanssa. Koska myös päättämisen tehtävien jaosta keskusten kesken tulisi asiallisesti edelleen kuulua sille ohjaavalle taholle, jolla on parhaat edellytykset substanssiohjauksessaan olevien asia- ja tehtäväkokonaisuuksien hahmottamiseen koko valtakunnan tasolla, valiokunta katsoo, että työ- ja elinkeinoministeriön olisi aina ennen päätöstä hankittava asianomaisen ministeriön suostumus tai vähintään lausunto. Tästä tulee ottaa maininta lakiin ja perusteluihin. Erityissäännöksiä tehtävien hoitamisesta yksittäisen keskuksen toimialueen ulkopuolella sisältyy esimerkiksi maaseudun kehittämisen tukia koskevaan säädöstöön. Kalatalouden tehtävien hoidosta on annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (619/1997). Nykyisistä viidestätoista keskuksesta yhdessätoista on kalatalousyksikkö. Varsinais-Suomi, Häme, Pohjanmaa ja Kainuu huolehtivat kalatalouteen liittyvistä tehtävistä toimialueensa ulkopuolella. Ohjaavan tahon suostumuksen avulla turvataan muun muassa vireillä olevan kehittämistyön toteutuminen.

Edellä on todettu, että lakiehdotuksen 3 §:n 4 momentin mukaan "työ- ja elinkeinoministeriö sovittaisi yhteen työ- ja elinkeinoministeriön, sisäasiainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, Tekesin, Eviran ja Maaseutuviraston ohjauksen". Nykyisen käytännön mukaan maa- ja metsätalousministeriö on mm. vienyt valmistelemiaan yritys- ja hanketukia koskevia säädösluonnoksia ja ohjeita työ- ja elinkeinoministeriön yritystukineuvottelukunnan käsiteltäviksi. Siellä on ollut mahdollista sovittaa yhteen eri hallinnonalojen näkemykset ja pyrkiä mahdollisimman yhteneväiseen käytäntöön. Yritys- ja hanketukien osalta on niiden luonteen takia varsin luonnollista, että yhteensovittamisella pyritään mahdollisimman yhteneväiseen käytäntöön, koska näitä tukia voidaan rahoittaa useammasta rahoituslähteestä. Sen sijaan maataloustukien ja kalataloustukien osalta mitään yhteensovittamisen tarvetta ei ole. Näitä koskevien säädösluonnosten ja ohjeiden yhteensovittamisella ei voida aikaansaada mitään lisäarvoa, vaan menettelyllä päinvastoin hidastetaan asioiden toimeenpanoa. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että esityksen perusteluissa olevaa toteamusta siitä, että "kaiken merkittävän ohjeistuksen tulee kulkea työ- ja elinkeinoministeriön kautta", täsmennetään tältä osin.

Lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin mukaan johtaja johtaa keskuksen toimintaa ja vastaa työ- ja elinkeinoministeriön sille asettamien tulostavoitteiden saavuttamisesta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarpeellisena, että tähän yhteyteen lisätään maininta siitä, että johtaja vastaa myös Maaseutuviraston kanssa tehdyn maksajavirastosopimuksen toteuttamisesta.

Valiokunta pitää lisäksi puutteena sitä, ettei hallituksen esityksen perusteluihin sisälly minkäänlaisia mainintoja Eviran tehtävistä, vaikka virasto ohjaa ja valvoo keskuksia tehtäväalueensa osalta. Keskukset huolehtivat kasvintuotantoon liittyvistä tarkastustehtävistä muun muassa vaarallisten kasvitautien ja tuholaisten leviämisen estämiseksi sekä tuotantoeläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvontaan liittyvistä tehtävistä.

Valiokunta toteaa, että Eviran keskuksille antamaan ohjaukseen ja ohjeistukseen kuuluu vuosittaisen valvontasuunnitelman ja siihen liittyvän sopimuksen lisäksi paljon yksityiskohtaista käytännön substanssiohjausta ja -ohjeistusta. Eviran tehtävien luonteeseen kuuluu, että ohjeistusta joudutaan antamaan joskus hyvinkin nopeasti Evirasta riippumattomista syistä, esimerkiksi kasvinterveysasioissa silloin, kun vaarana on taudin tai tuholaisen leviäminen tuotantopaikoille. Valiokunta ei pidä tältäkään osin tarkoituksenmukaisena sitä, että kaikki hallituksen perusteluissa merkittäväksi luonnehdittu ohjeistus kulkisi työ- ja elinkeinoministeriön kautta.

Valiokunta toteaa myös, että hallituksen esityksen perusteluista ei käy selvästi ilmi Eviran mahdollisuus tehdä nykyiseen tapaan vuosittain ministeriöiden tulossopimusta tarkentava erillissopimus Eviran ohjaamien tehtävien hoitamisesta keskuksissa (substanssiohjaus). Tämä mahdollisuus on kuitenkin erittäin tärkeä toimialan tehtävien hoitamiseksi. Eviran ohjaamat tehtävät keskuksissa ovat elintarviketurvallisuuden kannalta keskeisiä tehtäviä, ja näin ollen on tärkeää, että tehtävät suoritetaan siinä laajuudessa ja sillä tarkkuudella kuin Evira on laatimansa riskinarvioinnin ja -kartoituksen perusteella suunnitellut ja ohjeistanut.

Valiokunta pitää tärkeänä, että nykyisten keskusten kalatalousyksiköt muutoksen yhteydessä säilytetään kokonaisuuksina. Kalatalouden kannalta on tarkoituksenmukaisinta, että koko toimialaa koskeva asiantuntemus on omassa yksikössään. Kalatalouselinkeinoihin vaikuttaa kansallisen lainsäädännön lisäksi vahvasti myös yhteisön yhteinen kalastuspolitiikka. Yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpano kokonaisuutena edellyttää omaa yksikköä myös aluetasolla. Asiakkaitten kannalta on myös toimivinta, että kalastuspolitiikan eri osa-alueet hoidetaan keskitetysti yhdessä yksikössä.

Ehdotettuun 4 §:ään sisältyisivät säännökset keskuksen johtamisesta ja ratkaisuvallasta. Nykyisen työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun asetuksen (93/1997) 12 §:n 2 momen tin mukaan "Kalatalouden edunvalvontaa koskevat asiat vesioikeudellisissa lupa-asioissa rat kaisee kalatalousjohtaja." Valiokunta katsookin, että laintasolle tulee ottaa säännös, jossa todetaan, että yleisen kalatalousedun valvontaa koske vat asiat vesilain (264/1961) ja ympäristönsuojelulain (86/2000) sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukai sissa hankkeissa ratkaisee kalatalouspäällikkö. Keskusten on kalastusta, kalavesien hoitoa ja kunnostusta, kalatalouden edunvalvontaa ympäristölupaprosesseissa sekä kalataloudellisten velvoitteiden täytäntöönpanon valvontaa koskevissa viranomaistehtävissä järjestettävä toimin tansa niin, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. Keskusten on toisaalta mahdollista tukea myös yritystoimintaa, joka saattaa pilata kalavesiä. Kalatalouspäällikön ratkaisuvallan säilyttäminen kyseisissä asioissa onkin oleellista mahdollisten intressiristiriitatilanteiden välttämiseksi. Asioiden käsittelyn puolueettomuuden varmistamiseen on kiinnitetty huo miota vastaavalla tavalla muun muassa ympäristöhallinnosta annetussa laissa (55/1995), jossa alueellisten ympäristökeskusten osalta on lain 4 §:n 5 momentissa todettu: "Lakisääteisten lupa- ja valvonta-asioiden sekä muiden näihin rinnastettavien viranomaistehtävien hoito on alueellisessa ympäristökeskuksessa järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan."