Perustelut
Komission ehdotus sisältää uuden
eläinten terveyttä koskevan kattavan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen. Ehdotuksella kootaan yhteen
eläinten terveyttä koskevat EU-tason säännökset
nykyisestä 37 eri säädöksestä.
Samalla yhtenäistetään ja selkeytetään
näitä säännöksiä.
Niiden sisältö säilyy kuitenkin pääosin ennallaan.
Valiokunta toteaa, että ehdotus on osa suurta lakipakettia,
joka sisältää myös virallista valvontaa,
kasvien terveyttä ja kasvien lisäysaineistoa koskevan
lainsäädännön uudistamiseksi tehtävät
laajat tarkistukset.
Voimassa oleva eläinterveyttä koskeva lainsäädäntö koostuu
yhtäältä eläintautien torjuntaa,
eläinten tunnistamista ja pitopaikkojen rekisteröintiä koskevista
vähimmäisvaatimuksista sekä toisaalta
jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja EU:n
alueelle tuontia kokevista vaatimuksista, joiden osalta yksittäisillä jäsenvaltiolla
ei ole liikkumavaraa.
Valiokunta pitää esitystä valtioneuvoston kannan
mukaisesti pääosin asianmukaisena. On tärkeää,
että tarttuvien eläintautien torjutaan ohjataan
kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi
resursseja. Nykyisen pirstaleisen ja osittain varsin vanhentuneen
lainsäädännön kokoaminen yhtenäiseksi
paketiksi ja keskeisten säädösten siirtäminen
direktiiveistä asetukseen voi edesauttaa säädösten
noudattamisen paranemista jäsenvaltioissa. Erityisesti
eläinten siirtojen ja eläinkaupan yhteydessä on
ehdottomasti huolehdittava siitä, etteivät tautiriskit
lisäänny. Valiokunta korostaa toisaalta, että esimerkiksi
BSE-taudin torjunta on Suomessa kallista verrattuna tämänhetkiseen
riskiin. Valiokunta painottaakin riskienarvioinnin keskeistä merkitystä arvioitaessa
tautiriskejä.
Matalalla riskitasolla tulisi olla mahdollista hakea joustoa säännösten
soveltamiseen, jos eläintauteja ei ole havaittu pitkään
aikaan.
Valiokunta toteaa, että eläimiä koskevaa
tautilistausta ei vielä sisälly asetusehdotukseen. Tämä vaikeuttaa
ehdotuksen käytännön vaikutusten arviointia.
Asetusehdotukseen sisältyvä virkatehtävien
siirtomahdollisuus myös yksityisille eläinlääkäreille
on periaatteessa kannatettava uudistus. Valiokunta korostaa, että tämä ei saa
kuitenkaan lisätä tuottajien kustannuksia.
Valiokunta toteaa, että laboratoriovaatimusten liian
yksityiskohtainen säätely on epätarkoituksenmukaista
ja saattaa heikentää nykyistä laboratorioverkkoa.
Laboratorioita koskevat bioturvallisuusvaatimukset tulee asian jatkovalmistelussa
suhteuttaa taudinaiheuttajien ominaisuuksien mukaan (leviämisherkkyys
ja taudinaiheutuskyky ihmisille ja eläimille), eikä liian tiukkoja
vaatimuksia tule asettaa vähemmän herkästi
leviävien tai vähemmän vaarallisten mikrobien
käsittelylle.
Asetusehdotuksella muutettaisiin ns. lisävakuustautien
perusteita siten, että jatkossa ei enää valvontaohjelman
perusteella voitaisi myöntää jäsenmaalle
tautikohtaisia lisävakuuksia, vaan lisävakuudet
voisivat jatkossa koskea vain niitä tauteja, joista maa
on kansallisin hävittämisohjelmin tarkoitus pitää vapaana.
Komission Suomelle myöntämät lisävakuudet
tautien varalta perustuvat valtaosin maan tautivapauteen, mutta siipikarjan
salmonellaa koskevat lisävakuudet perustuvat valvontaohjelmaan.
Ehdotuksen perusteella ei vielä suoraan ilmene, millä tavoin salmonellaa
koskevat lisävakuudet voidaan jatkossa säilyttää,
kun niitä ei voitaisi enää tulevaisuudessa
myöntää eläinten terveyttä koskevan asetuksen
nojalla. Valiokunta pitää täysin välttämättömänä siipikarjan
salmonellalisävakuuksien säilyttämisen
varmistamista myös tulevaisuudessa.
Valiokunta toteaa, että eniten epäselvyyttä aiheuttaa
tässä vaiheessa ehdotukseen sisältyvä varsin
laaja toimivallan siirto komissiolle delegoitujen säädösten
ja täytäntöönpanosäädösten kautta.
Delegoituja säädöksiä koskeva
toimivalta annettaisiin määräämättömäksi
ajaksi lukuun ottamatta asetuksen IV osan III osastossa säädettäviä valtuuksia,
jotka olisivat voimassa viisi vuotta. Nämä valtuudet
koskisivat sellaisia eläinlajeja, joita koskevat vaatimukset
jäävät ehdotetun asetuksen mukaan kokonaan
alemmanasteisen sääntelyn varaan. Valiokunta
katsoo, että delegointien ja täytäntöönpanosäännösten
käytännön vaikutuksista pitää saada
pikaisesti lisäselvitystä, jotta niitä voidaan
arvioida. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että toimivallan
siirtoa koskevien valtuussäännösten tulee
olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä ajallisesti
rajattuja.
Valiokunta pitää lopuksi erityisen tärkeänä varmistaa,
ettei elinkeinoharjoittajiin kohdistuva hallinnollinen taakka uudistuksen
yhteydessä lisäänny vaan vähenee
ja että elinkeinoharjoittajien yksityisyydensuoja ja tietosuoja
tulee turvatuksi. Toimijoiden eläintautien ilmoittamisvelvollisuuden
laajeneminen koskemaan kaikkia ilmoitettavia tauteja esimerkiksi
lisäisi tuottajien hallinnollista taakkaa entisestään.
Kaavamaisen ilmoittamisvelvollisuuden sijaan tarvitaan joustavuutta
ja muiden tautiseurantamahdollisuuksien hyödyntämistä.
Myös asetusehdotukseen sisältyvä eläinterveyskäyntivaatimus
lisäisi kotieläintuottajien hallinnollista taakkaa.
Suomessa tämä saattaisi vaikuttaa maaseudun kehittämisohjelman
eläinten hyvinvointikorvauksen perusehtoihin. Valiokunta
pitää välttämättömänä Suomen
jo hakemaa siirtymäaikaa seuraavaan ohjelmakauteen vuoteen
2020 asti perusteena eläinten hyvinvointikorvaukset. Valiokunta
korostaa, että säädösuudistuksen
yhteydessä tulee ylipäätään
etsiä aktiivisesti keinoja, joilla elinkeinonharjoittajien
hallinnollista taakkaa voidaan keventää.