Perustelut
Yleistä
Valiokunta toteaa, että komissio antoi vuonna 2013
useita eri vaihtoehtoja luomuasetuksen uudistamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona
oli uudistus, jossa nykyistä asetusta olisi päivitetty.
Komissio päätyi kuitenkin asetuksen perusteelliseen uudistamiseen.
Suomen kannalta ongelmallista on poikkeussäännösten
raju karsiminen. Valiokunta kiinnittääkin huomiota
siihen, että Suomen sijainnista, ilmasto-olosuhteista ja
maatalouden rakenteesta johtuen meillä käytössä olevat
poikkeussäännöt ovat välttämättömiä luomutuotannon
jatkuvuuden kannalta. Ehdotettu säädösten
yhdenmukaistaminen ja kansallisista poikkeuksista luopuminen ei
huomioi alkutuotannon olosuhteista johtuvia erityispiirteitä eri alueilla
vaan johtaa tuotantosääntöjen kehittymiseen
Keski-Euroopan olosuhteiden mahdollistamalla tavalla, jolloin säännöt
eivät sovellu maamme olosuhteisiin. Ehdotuksen toteutuminen
aiheuttaa suuria ongelmia EU:n reuna-alueiden luomutuotannolle.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettujen
tuotantosääntöjen yksityiskohdissa luonnonolosuhteiden
huomioon ottaminen on keskeistä erityisesti tiettyjen voimassa
olevaan lainsäädäntöön
kuuluvien poikkeusten osalta, kuten tavanomaisesti tuotetun kasvien
lisäysaineiston ja jalostuseläinten käytön
hyväksymisessä. Vaikka sääntöjen
yhdenmukaistaminen voi olla perusteltua elintarvikejalostuksen osalta,
alkutuotantoon yhdenmukaistaminen ei sovellu.
Asetusehdotuksessa määritellään
luomutuotantoehdot yleisellä tasolla, mutta tarkempi tuotantoehtojen
määrittely ollaan siirtämässä komissiolle.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että ehdotukseen
sisältyy liian laajaa päätösvallan
siirtämistä kansalliselta ja neuvoston tasolta
komissiolle. Tämä kaventaa poliittisia vaikutusmahdollisuuksia
tuotantoehtojen tarkempaa sisältöä määriteltäessä ja
jättää viljelijöille epämääräisen
kuvan siitä, mitä asetuksen ehtoihin sitoutuminen
merkitsee. Tuotantoehdot tuleekin määrittää itse
asetuksessa riittävällä tarkkuudella.
Tuotantosäännöt muodostavat perussäädöksen
keskeisen osan, ja siksi niiden tulee olla ollennaisilta osin perusasetuksessa.
Päätäntävalta luomussa sallituista
tuotteista, aineista sekä poikkeuksista tuleekin säilyttää neuvostolla
ja kansallisella tasolla. On sen vuoksi välttämätöntä,
että kun komissiolle annetaan valtuudet muuttaa tai täydentää tuotantoa
koskevia sääntöjä delegoiduilla
säädöksillä, toimivallan siirrot
ovat edellä todettu huomioon ottaen täsmällisiä ja
rajattuja. Toimivallan siirtojen tulee myös olla ajallisesti
rajattuja.
Asetusehdotuksen yleisissä tuotantosäännöissä esitetään,
että koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon
sovellettavien vaatimusten mukaisesti. Tämä ei
sovellu kotieläintiloille, joissa pellot ovat luomussa
ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa, eikä kasvinviljelytiloille,
joilla on vähäisessä määrin
kotieläimiä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että saadaan riittäviä kannustimia kotieläinten
siirtämiseksi luomuun, muttta ehdotuksen mukaista sääntelyä ei voida
pitää tarkoituksenmukaisena.
Valiokunta toteaa, että asetusehdotus mahdollistaisi
kotieläinten pitämisen edelleenkin tavanomaisessa
tuotannossa jaettaessa tila erillisiksi juridisiksi yksiköiksi.
Valiokunta korostaa, että tämä ei johda
asetuksessa esitettyihin tavoitteisiin, vaan lisää ainoastaan
viljelijöiden hallinnollista taakkaa. Tällä hetkellä maamme
luomutiloista noin 40 prosentilla on eläintuotantoa, mutta
vain noin puolella luomutiloista, joilla on eläintuotantoa,
eläimiä hoidetaan luonnonmukaisesti.
Suomessa on yli 800 tilaa, joilla vain pellot ovat luomutuotannossa.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että toteutuessaan,
erityisesti ehdotetussa aikataulussa, vaatimus koko tilan siirtämisestä luomutuotantoon
johtaisi
todennäköisesti siihen, että osa tiloista siirtyy
tavanomaiseen tuotantoon. Siten luomupinta-ala ja -tuotanto vähenisivät
maassamme. Luomutuotteiden markkinoihin vaikutus olisi todennäköisesti
kuitenkin selvästi vähäisempi, sillä pääosa
näiden tilojen tuotannosta ohjautuu jo nykyisin tavanomaisille
markkinoille.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että pohjoisiin ilmasto- ja maaperäolosuhteisiimme
soveltuvien kasvilajikkeiden siementen ja muun lisäysaineiston
saatavuus luomuna on erittäin epävarmaa, koska
pienet markkinat eivät mahdollista niiden kannattavaa tuotantoa. Tavanomaisen
lisäysaineiston käyttökielto estää luomutuotannon
tuottavuuden parantamisen ja johtaa siihen, että on tyydyttävä vain
harvoihin lajikkeisiin, joiden ominaisuudet eivät ole optimaalisia
sadon määrän ja laadun kannalta. Suomessa
on jo nyt ollut vaikeaa tuottaa luomulisäysaineistoa kysyntää vastaavia
määriä. Vuonna 2013 myönnettiin
1 064 poikkeuslupaa tavanomaisen lisäysaineiston
käytölle. Viitaten lisäksi jo edellä todettuun
valiokunta katsoo, että ehdotettu käyttökielto
tulee poistaa.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu vaatimus eläinaineksen
luomualkuperästä tulee myös poistaa,
sillä luomukotieläinten pienen populaation geneettinen
eristäminen muusta kotieläinpopulaatiosta johtaa
nopeasti luomueläinten perinnöllisen monimuotoisuuden
rajuun vähenemiseen ja eläinaineksen ominaisuuksien
ja terveyden heikkenemiseen. Kaikille lihakarjaroduille ei ole edes
tarjolla jalostusaineistoa käytettäväksi
keinosiemennykseen, ja keinosiemennyksen käytännön
toteuttaminen lihakarjatiloilla on hankalaa tai mahdotonta. Toisaalta
on myös otettava huomioon, että pitkät
maantieteelliset etäisyydet lisäävät
tuntuvasti siitoseläinten hankinnan kustannuksia.
Valiokunta toteaa, että ehdotuksen vaatimus ympäristöjärjestelmästä voi
olla hyvä keino vahvistaa luomun asemaa kuluttajien silmissä.
Monet luomualan yritykset pyrkivät kuitenkin jo nyt säästämään
energiaa ja vettä ylittäen jopa ympäristölainsäädännön
vaatimukset. Järjestelmäksi tuleekin riittää kansainväliset,
jo nyt käytössä olevat järjestelmät.
Erilliset pakolliset järjestelmät lisäävät,
erityisesti edellytettäessä sertifiointia, luomutuotannon
kustannuksia ja voivat siten ehdotuksen tavoitteiden vastaisesti
heikentää luomutuotannon kilpailukykyä.
Sen sijaan vaatimus luomutuotteiden jäämättömyydestä on
tärkeä kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi.
Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa jäämättömiä tuotteita,
joten kasvua hakevan luomuviennin näkökulmasta
vaatimus on perusteltu.
Valvonta
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valvontaan
sovellettavaa riskiperusteista lähestymistapaa vahvistettaisiin
kumoamalla luomuasetuksessa säädetty kaikille
toimijoille vuosittain tehtävä säännösten
noudattamisen tarkastus. Näin tarkastustiheyttä voitaisiin
mukauttaa virallista valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti niin,
että vähäriskisille toimijoille/toiminnalle voitaisiin
tehdä fyysinen tarkastus harvemmin kuin kerran vuodessa
tai tehdä vuotuinen fyysinen tarkastus kevyempänä,
kun taas suuririskisille toimijoille/toiminnalle tehtäviä tarkastuksia
voitaisiin tehostaa. Valiokunta toteaa, että ehdotettu
riskiperusteinen valvonta tehostaa valvontaa mahdollistamalla valvontaresurssien kohdentamisen
korkeamman riskin toimijoihin ja vähentämällä tarpeetonta
valvontaa. Ehdotus on kannatettava.
Ehdotuksen mukaan luomuvalvonnan piiriin tulisi jatkossa kuulua
kaikki luomuketjun osalliset suurtalouksia lukuunottamatta. Luomuvalvonta
laajenisi myös vähittäismyyntiin. Tällä hetkellä luomuvalvontaan
hakeutuminen on vapaaehtoista vähittäiskaupalle
ja sinne on hakeutunut vain pieni osa maamme noin 3 000
myymälästä. Valvontakohteiden lisääntyminen
näin huomattavalla määrällä olisi
valvonnalle erittäin haasteellista ottaen huomioon valvonnan niukat
resurssit. Lisäksi se lisäisi kaupan hallinnollista
taakkaa ja aiheuttaisi kustannuksia. Riskinä on, että osa
kaupan toimijoista luopuisi vähäisestä luomutuotteiden
myynnistä ja siten luomutuotteiden saatavuus heikkenisi.
Vähittäiskaupassa, jossa pääosin
myydään valmiiksi pakattuja tuotteita, riski väärinkäytöksiin
on pieni ja valvonta toteutuu markkinavalvonnan kautta. Nykyisellään
vähittäiskauppojen luomutuotteiden markkinavalvontaa
hoitaa kuntien elintarvikevalvonta. Valiokunta toteaa, että nykytilanteen
säilyttäminen ja kuntien elintarvikeviranomaisten
ohjeistaminen luomuvalvonnan osalta johtaa luomun kehityksen kannalta
parempaan lopputulokseen. Valiokunta katsookin, että ehdotusta
vähittäismyynnin sisällyttämisestä valvontaan
ei tule hyväksyä.
Vähittäismyynnin valvonnasta poiketen riskiperusteiseen
valvontaan siirtyminen parantaisi kaupan varastojen ja jakelukeskusten
valvontaa. Kaupan varastot ja jakelukeskukset, kuljetus ja siihen
liittyvät laskutus- ja agentuuritoiminnat ovat nykyisin
kiinteän vuosittaisen valvonnan piirissä, vaikka
tuotantosääntöjen valvonnan kannalta
tarkastettavat kohdat ovat vähäriskisiä. Valmiiksi
kuluttajapakattujen luomutuotteiden kohdalla valvotaan jo nykyään
suhteellisesti enemmän erillään pidon
ja tilojen puhdistumisen toteutumista, koska pakatun tuotteen sekoittuminen
tavanomaisesti viljeltyyn maataloustuotteeseen on keskitetyssä kaupan
loppujakeluketjussa ja kirjanpitojärjestelmissä lähes
mahdotonta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valvontaa
koskevia artikloja ei olla sisällyttämässä luomuasetukseen,
koska elintarvikeketjun valvontajärjestelmää ollaan
selkeyttämässä sisällyttämällä suuri
osa eri sektoreiden valvontaa koskevista säännöksistä yhteen
säädökseen eli Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetukseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista
toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön
ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien
terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita
koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi.
Muutoksen tarkoituksena on vähentää hallinnollista
taakkaa, selkeyttää ja yhdenmukaistaa menettelyjä eri
valvontasektoreilla ja varmistaa kuluttajien luottamus elintarvikeketjun
säännöstenmukaisuutta kohtaan.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että uudistuksella vähennetään
byrokratiaa ja hallinnointia.
Yksityiskohtaiset huomiot
1 Eläinten alkuperä
Valiokunta katsoo, että poikkeuksena pitää jäädä voimaan
säännös, jonka mukaan tavanomaisesta
tuotannosta voi siirtää karjaa luomutuotantoon.
Lisäksi siitoseläinten tulee voida olla tavanomaisesta
tuotannosta ja keinosiemennyksessä on voitava käyttää alkuperältään
tavanomaisesta tuotannosta olevaa siemennestettä. Keinosiemennyksessä ehdotettuun
muutokseen ei ole varauduttu siten, että luomusiemennesteitä olisi
tarjolla, eikä siitoseläinten kuljetus ole taloudellisesti
mahdollista.
2 Kasvien siementen alkuperä
Valiokunta katsoo, että tavanomaisesta tuotannosta
olevan siemenen käytön kieltämistä luomutuotannossa
ei tule toteuttaa.
Pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien siementen, myös
luomusiementen, jalostustoimintaa tulee lisätä.
3 Vaatimus koko tilan siirtämisestä luomutuotantoon
Valiokunta katsoo, että ehdotuksesta, jonka mukaan
koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien
vaatimusten mukaisesti, tulee luopua. Ehdotus ei sovellu kotieläintiloille,
joissa pellot ovat luomutuotannossa ja eläimet tavanomaisessa
tuotannossa, tai kasvinviljelytiloille, joilla on vähäisessä määrin kotieläimiä.
4 Eläinten rehu siirtymäkaudella
Valiokunta katsoo, että luomutuotantoon siirtyvien
tilojen ruokintaa koskevat säännökset
(huojennukset) tulee pitää ennallaan.
5 Rehuomavaraisuus luomukotieläintilalla
Ehdotuksen mukaan vuodenaikojen mukaista eläinten vuotuista
laiduntamisjaksoa lukuun ottamatta eläinten rehusta vähintään
90 prosenttia (nykyisin 60 prosenttia) olisi oltava peräisin omalta
tilalta tai, jos tämä ei ole mahdollista, oltava
tuotettu yhteistyössä muiden saman alueen luonnonmukaisten
tilojen kanssa. Valiokunta katsoo, että rehut tulee tarvittaessa
voida hankkia myös koko unionin alueelta ja että teollisia luomurehuja
on voitava käyttää, kuten nykyisinkin.
Valiokunta toteaa, että Suomessa tulee yleisestikin
valkuaisrehujen omavaraisuusastetta nostaa.
6 Sarvien poiston kieltäminen
Valiokunta katsoo, että nupoutus on sallittava, kuten
nykyisinkin.
7 Siipikarjarakennuksen etäisyys laitumesta
Ehdotuksen pääsäännön
mukaan laitumen etäisyys on määritetty
enintään 150 metriksi rakennuksen luukuista. Valiokunta
katsoo, että lopullisissa säännöksissä on
mahdollistettava suurempi etäisyys ja muutenkin vaatimuksissa
suurempi jousto, jotta maamme erityisolosuhteet tulevat huomioon
otetuiksi.
8 Kananuorikoiden kasvattamiseen vaadittava tila
Valiokunta katsoo, että kananuorikoiden kasvattaminen
on mahdollistettava siten, että neliömetrillä voi
olla 20—25 lintua.
9 Lanta ja sen käyttö luomukasvitiloilla
Valiokunta katsoo, että luomutilojen on voitava vastaanottaa
tavanomaisessa viljelyksessä olevilta tiloilta tulevaa
lantaa nykyisten säännösten mukaisesti.