Perustelut
Yleistä
Valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja
muutoksia tarpeellisina. Nyt ehdotetut muutokset ovat kuitenkin
vasta ensimmäinen askel kohti sujuvampaa ympäristölupamenettelyä, eivätkä ne
vielä riittävästi kevennä menettelyjä. Ympäristöministeriössä on
käynnissä useita lupamenettelyjen kehittämiseen
liittyviä hankkeita, joiden kautta tulee mahdollisimman
nopeasti saada aikaan merkittäviä muutoksia. Valiokunta on
aikaisemmissa kannanotoissaan (mm. MmVL 18/2014 vp ja MmVL
18/2013 vp) nostanut vahvasti esiin tarpeita liittyen ympäristölupamenettelyjen
tehostamiseen. Valiokunta pitää biotalouden kehittämisen
kannalta välttämättömänä ympäristöoikeudellisten
menettelyjen kehittämistä nykyistä huomattavasti
nopeammiksi ja asiakaslähtöisemmiksi. Tavoitteena
tulee olla vakaa investointiympäristö, jossa toiminnanharjoittaja
voi luottaa nopeaan ja ennustettavaan päätöksentekoon.
Ympäristöoikeudellisten menettelyjen selkeitä pullonkauloja
ovat tällä hetkellä lupien pitkät käsittelyajat,
lukumääräisesti useat ennakkovalvontamenettelyt,
lupien tarkistamiset ja tiedonkulku. Esimerkiksi aluehallintovirastossa
ympäristönsuojelulain mukaisten lupien keskimääräinen
käsittelyaika on ollut noin 16 kuukautta. Jos lupapäätöksestä valitetaan,
käsitellään valitusta sekä hallinto-oikeudessa
että korkeimmassa hallinto-oikeudessa kummassakin usein
yli vuosi. Valiokunta toteaa, että lupahakemuksen jättämisestä toiminnan
aloittamiseen voi siten kulua noin neljä vuotta, mikä on
täysin kohtuuton aika toiminnanharjoittajan näkökulmasta
arvioituna.
Valiokunta katsoo, että jatkossa tulee määrätietoisesti
edetä kohti uudenlaista toimintamallia, jossa kaavoitus-
ympäristövaikutusten arviointi- ja lupamenettelyt
toteutetaan yhtenäisessä, kustannus- ja resurssitehokkaassa
menettelyssä ns. yhden luukun periaatteella.
Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain prosessien
yhdistäminen
Valiokunta toteaa, että maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain
samaa hanketta koskevat erilliset lupamenettelyt esitetään
yhdistettäviksi prosessuaalisesti siten, että niiden
osalta noudatetaan jatkossa ympäristönsuojelulain
menettelysäännöksiä. Lupia voidaan
hakea yhdellä lupahakemuksella, ja toiminnanharjoittaja
saa yhden lupapäätöksen, johon voidaan
niin ikään hakea tarvittaessa muutosta yhdellä valituksella.
Myös muutoksenhakumenettely esitetään
yhtenäistettäväksi yhdistettyjen lupien
osalta siten, että kunnallisvalituksesta siirrytään
hallintovalitukseen.
Valiokunta pitää muutoksia kannatettavina. Yhteiskäsittely
virtaviivaistaa prosessia, poistaa päällekkäistä työtä ja
luo synergiaetuja sekä luvan hakijan että viranomaistoiminnan
osalta. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että näiden lupien erittäin pitkiä käsittelyaikoja
saadaan lyhennettyä. Mahdollisimman selkeä ja
yksinkertainen lupaprosessi hyödyttää myös
lupamenettelyn kolmansia osapuolia, jotka voivat nykyistä paremmin
seurata prosessin etenemistä ja tarvittaessa vaikuttaa
siihen. Muutoksenhaun yhtenäistäminen varmistaa,
että hanketta voidaan käsitellä kokonaisuutena
myös mahdollisia valituksia käsiteltäessä.
Tarkistusmenettelystä luopuminen
Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi ympäristölupamääräysten
säännöllisestä tarkistusmenettelystä (1.
lakiehdotuksen 71 §:n kumoaminen). Se korvautuisi valvontaviranomaisen
normaalin valvontatyön yhteydessä tekemällä arviolla
luvan mahdollisesta muuttamistarpeesta (1. lakiehdotuksen 89 §).
Samalla luvat muuttuisivat pääsääntöisesti
määräaikaisista toistaiseksi voimassa
oleviksi.
Muutos on merkittävä sekä toiminnanharjoittajien
että lupaviranomaisten näkökulmasta. Toiminnanharjoittajat
ovat kokeneet nykyisen tarkistusmenettelyn raskaudeltaan uutta lupahakemusprosessia
vastaavaksi. Muutosvaiheen käsittelyajat ovat saattaneet
venyä tietyissä tapauksissa jopa useiden vuosien
mittaisiksi. Menettely on sitonut merkittävästi
myös lupaviranomaisten resursseja. Yhdistettynä edellä mainittuun
uuteen pääsääntöön,
jonka mukaisesti lupa on lähtökohtaisesti voimassa
toistaiseksi, uudistus luo mahdollisuudet joustavoittaa luvitusta huomattavasti.
Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin lupaviranomaisten taholta
tuotu esille, että erityisesti uusien hankkeiden osalta
sääntely saattaisi osin jopa johtaa lupaprosessin
pitkittymiseen, koska hakijan on nykyistä huomattavasti
tarkemmin kyettävä osoittamaan arvioidut päästöt
ja vaikutukset jo luvan hakuvaiheessa. Uudistuksen seurauksena myös
määräaikaisten lupien määrän
arvioidaan voivan kasvaa. Lisäksi ELY-keskusten työmäärä lisääntyy,
koska tarkistusmenettelyn sijaan toiminnan valvonnan merkitys kasvaa.
Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle
erityisen huomion kiinnittämistä näiden
ongelmien ratkaisemiseen, jotta lupaprosessit eivät tarkistamismenettelystä luopumisen
takia
pitene, vaan tavoitteiden mukaisesti joustavoituvat ja lyhenevät.
Muutostilanteiden luvitus
Voimassa olevan ympäristönsuojelulain mukaisesti
toiminnan harjoittajalla on oltava ympäristölupa,
mikäli toiminta muuttuu olennaisesti. Lakiehdotuksen mukaisesti
niissä tilanteissa, joissa tämä kynnys
ylittyy, sovelletaan jatkossa pääsääntöisesti
aiempaa kevyempää, ympäristönsuojelulain
96 §:n mukaista menettelyä. Selvitykset kohdistettaisiin
vain niihin seikkoihin, jotka ovat muuttuneet voimassa olevaan lupaan verrattuna,
ja lupaviranomaisella on näissä tilanteissa harkintavaltaa
arvioida yksittäistapauksessa tarvittavan selvitysmenettelyn
laajuutta.
Esitys on myös tältä osin kannatettava.
Se keventää ja nopeuttaa lupamenettelyä jonkin
verran antamalla viranomaiselle harkintavallan suhteuttaa tarvittavat
toimenpiteet (lausuntokierroksen laajuus, päätöksestä tiedottaminen
ja sen julkaiseminen) vastaamaan toiminnan muutoksen laajuutta.
Viranomaisresursseja voidaan näin suunnata riskipitoisemman
toiminnan arviointiin. Samalla uusi sääntely
luo toiminnanharjoittajalle nykyistä ennakoitavamman toimintaympäristön
tutkinnan kohdistuessa vain olennaisesti muuttuneisiin seikkoihin.
Valiokunta toteaa, että esityksessä asianosaisen
oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös
ja yleisön oikeus osallistua elinympäristöään
koskevaan päätöksentekoon on edelleen
turvattu.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös muutostilanteita koskevassa soveltamiskäytännössä näkyy
selkeästi uuden sääntelyn tarkoitus rajata muutostilanteiden
lupaharkinta kattamaan vain ne toiminnan osat, joihin olennainen
muutos voi vaikuttaa, ja vain ne ympäristöön
kohdistuvat vaikutukset ja riskit, joita muutos voi aiheuttaa. Valiokunta
pitää tältä osin välttämättömänä riittävää ohjeistusta
lupaviranomaisten yhtenäisen soveltamiskäytännön
varmistamiseksi.
Muutokset eläinsuojien luvanvaraisuuteen
Eläinsuojien ympäristölupamenettelyjä esitetään
kevennettäväksi nostamalla eläinsuojien
luvanvaraisuuskynnyksiä. Esitettävän
lupakynnysten noston myötä noin 3 300 eläinsuojaa
jäisi pois ympäristölupavelvollisuuden
piiristä. Valiokunta toteaa, että tällä pyritään
keventämään toiminnanharjoittajien ja
kuntien hallinnollista taakkaa. Luparajojen laskemisessa käytetystä, aiemmin
kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen
liitteenä olleesta eläinyksikkökerrointaulukosta
säädettäisiin lain liitteessä,
jolloin se sitoisi kaikkia lupaviranomaisia.
Valiokunta pitää erittäin perusteltuna
kotieläinsuojien luvantarverajojen nostamista. Muutos helpottaa
pienimpien tilojen asemaa ja tuotannon jatkumista, kun toimijoiden
on mahdollista pienessä määrin kasvattaa
eläinmäärää ja tehdä vähäisiä laajennuksia
ilman lupaprosessin käynnistämistä. Valiokunta
kuitenkin huomauttaa, että esitetty muutos luvantarverajoihin
ei olennaisesti vähennä käsiteltävien
lupien määrää, koska todennäköisesti
merkittävä osa uusienkin rajojen alapuolelle jäävistä pienistä kotieläintiloista
lopettanee lähivuosina eläintenpidon rakennekehityksen
seurauksena.
Kaikki tilat pysyvät esitetystä muutoksesta huolimatta
ympäristövelvoitteiden piirissä, sillä kaikkia
toiminnanharjoittajia koskee muun muassa maataloudesta peräisin
olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta
annettu valtioneuvoston asetus (931/2000), jossa säädetään lannan
varastoinnista ja lannoitteiden levittämisestä.
Kotieläinsuojan laajentamiseen tarvitaan myös
rakennuslupa, jonka myöntämisen yhteydessä selvitetään
mm. rakentamisen ympäristövaikutuksia ja kuullaan
naapureita.
Sähköinen lupajärjestelmä
Saadun selvityksen mukaan valmisteilla olevaa sähköistä lupajärjestelmää ei
ole vielä voitu ottaa käyttöön.
Valiokunta kiirehtii käyttöönottoa ja
järjestelmän kehittämistä edelleen.
Uusi järjestelmä hyödyttää saadun
selvityksen perusteella alkuvaiheessa kuitenkin lähinnä AVIen
ja ELYjen välistä viranomaisyhteistyötä,
eikä vielä kattavasti asiakkaita. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että sähköistä järjestelmää kehitetään
siten, että myös asiakkaat voivat tehokkaasti
hyödyntää sitä. Lupajärjestelmään
tulee yhdistää myös kuntien luvitus sekä viranomaisten
erilaiset tieto- ja raportointijärjestelmät. Vain
tällä tavalla saadaan sähköisestä järjestelmästä toiminnanharjoittajien
näkökulmasta toimiva kokonaisuus, joka johtaa
prosessien paranemiseen.
Lupamenettelyjen sujuvoittaminen tulevaisuudessa
Hallituksen esityksessä todetaan, että eläinsuojien
ympäristölupamenettelyn kehittämistä koskevaa
työtä tehdään useassa eri vaiheessa.
Valiokunta pitää esitettyjä jatkotoimenpiteitä tarpeellisina
ja kiireellisinä. Valiokunta pitää myös täysin
välttämättömänä sitä,
että sääntelyn vaikutuksia niin toiminnanharjoittajiin
kuin viranomaisiin seurataan tarkoin. Jotta sääntely
vastaa sille asetettuja tavoitteita, tulee vaikutusten näkyä luvituksen
nopeutumisena ja kevenemisenä sekä viranomaisten
luvitukseen menevän työmäärän
vähentymisenä. Vaikka uudistukset toteutetaan
jatkossakin todennäköisesti asteittain, tulee
ympäristölupamenettelyjen jatkotyön pohjana
olla laajempi kokonaisnäkemys siitä, mihin pyritään
ja miten tavoitteeseen edetään. Valiokunta kiinnittää myös
huomioita poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamiseen
siten, että luvitus nopeutuu muun muassa valitusprosessien vähenemisen
kautta. Lisäksi viranomaisten ja luvanhakijan välistä vuorovaikutusta
on huomattavasti parannettava. Erityisesti viranomaisten asiakasneuvontaa
luvanhakutilanteessa on ehdottomasti kyettävä tehostamaan.
Keskeisenä lähtökohtana ympäristölupamenettelyjen
kehittämisessä tulee olla se, että investointeihin
kohdistuvat lupamenettelyt nopeutuvat huomattavasti ja päätösten
ennakoitavuus paranee. Valiokunta pitää myös
täysin välttämättömänä,
että viranomaisten ympäristölupakäsittelylle
asetetaan jatkossa selkeät ja tiukat maksimimääräajat.
Tällä tulee päästä siihen
tavoitteeseen, että toiminnanharjoittajien investointien
suunnittelua ja toteutusta helpotetaan merkittävästi
nykyisestä.
Valiokunta korostaa, että eläinsuojien ympäristölupamenettelyn
kehittämistä selvittäneen työryhmän
loppumietinnön mukaisesti ympäristölupaprosessin
keventämistoimiin tähtäävää työtä tulee
jatkaa välittömästi. Nyt käsiteltävänä olevan
lakimuutoksen jälkeen tulee muuttaa ympäristönsuojeluasetusta
eläinsuojien ympäristölupien toimivaltarajojen
osalta. Tämän lisäksi tulee kiireellisesti
aloittaa jatkotyö, jossa keskitytään
pelkän rekisteröintimenettelyn käyttöönottoon,
samaan maatilahankkeeseen liittyvien ympäristöllisten
lupaprosessien menettelylliseen yhdistämiseen sekä ympäristölupaprosessin
yksityiskohtaiseen läpikäymiseen niin, että prosessista
tulee toiminnanharjoittajan kannalta huomattavasti nykyistä kevyempi.
Lisäksi tulee pikaisesti selvittää eläinsuojien
lupaharkinnan supistamista pelkäksi sijoituspaikkaharkinnaksi,
koska maatalous on alana jo muutoinkin hyvin vahvasti säädelty.
Valiokunta katsoo, että kotieläintilojen lupakäsittely
pysyväisluoteisena elinkeinotoimintana on tarkoituksenmukaista
siirtää tulevaisuudessa kokonaisuudessaan kuntiin.
Kunnat tai kuntayhtymät käsittelevät
myös kaikkien eläinsuojien rakennusluvat, ja lisäksi
maatalousvaltaisissa kunnissa on ajantasainen tuntemus elinkeinosta.
Turvetuotantoalueita poistuu tällä hetkellä tuotannosta
enemmän kuin uusia tuotantoalueita saadaan käyttöön.
Turvetuotannon luvitusprosessin sujuvuus tuleekin kyetä turvaamaan
kattavammin, jotta kotimaista energiaa hyödynnetään
jatkossa nykyistä enemmän. Lisäksi tulee selkeämmin
määritellä turvetuotantoon soveltuvat
ja sen ulkopuolelle jäävät alueet. Maa-aineslain
kehittämisessä tulee selventää muun
muassa kunnan ja valtion lunastusvelvollisuutta harjujensuojeluun
liittyvissä kysymyksissä.
Valiokunta toteaa myös lisäksi, että eläinsuojien
ja turkistarhojen ympäristöluvanvaraisuuden kynnysarvojen
nosto tulee ympäristölupamenettelyjen kehittämistä koskevassa
jatkotyössä ulottaa koskemaan myös kalankasvatuslaitoksia.