Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), jäljempänä rahoituslaki, kokonaisuudistus käynnistyi vuonna 2005. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen tarkoituksena on jatkaa rahoituslain kokonaisuudistusta.

Valiokunta pitää esityksen tärkeinä tavoitteina sitä, että siihen sisältyvillä maatilan investointituilla ja nuoren viljelijän aloitustuella edistettäisiin maataloustuotannon toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä kotimaisen maatalouselinkeinon harjoittamisen jatkuvuuden sekä elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi. Esityksen mukaan maatalouden investointitukea myönnettäisiin tuotannon tehokkuuden ja laadun parantamiseen. Aloitustuella puolestaan mahdollistettaisiin erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa maatilojen toiminnan jatkuminen Suomen olosuhteissa, joille on tyypillistä tilanpidon aloittamiseen tarvittavan omaisuuden korkeat hankintakustannukset.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi maatalouden rakennetukia koskeva laki, jossa edellä mainitun mukaisesti säädettäisiin maatalouden rakenteen parantamiseksi myönnettävistä maatilan investointituista ja nuoren viljelijän aloitustuesta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että laissa säädettäisiin siten ainoastaan sellaisista rakennetuista, jotka myönnetään maatalouden tuotantotoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen. Lakia sovellettaisiin Euroopan yhteisön osaksi rahoittamiin sekä kokonaan kansallisista varoista rahoitettaviin tukiin. Tarkoituksena on myös uudistaa maatalouden rakennetukia koskevat kansalliset säännökset vastaamaan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia.

Valiokunta toteaa, että aloitustukia ja investointitukia on tarkoitus jatkossakin myöntää sekä avustuksena että lainaan liittyvänä tukena. Esityksen perusteluissa on todettu, että tuen myöntämisen edellytyksiin ja ehtoihin ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia, joiden tarkoituksena on kohdentaa rakennetuen rahoitukseen vuosittain käytettävissä olevat varat tavalla, joka parhaiten palvelee maatilojen kehittämistä kannattaviksi sekä maatalouden toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn kehittämistä. Esityksen tarkoituksena on myös perusteellisesti uudistaa tuen hakemiseen ja myöntämiseen liittyviä menettelyitä. Liittymissopimuksen 141 artiklaa koskevassa neuvotteluratkaisussa edellytetyt korkeat tukitasot sekä tuen myöntäminen enimmäismäärien mukaisena kiinteämääräisenä tukena ovat osoittautuneet ongelmallisiksi tukien rahoitukseen käytettävissä olevien varojen riittävyyden kannalta. Samalla hakemusten määrä ja investointien koko on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Toisaalta tukihakemuksia on voinut jättää jatkuvasti ilman määrättyjä hakuaikoja. Nämä tekijät ovat osaltaan aiheuttaneet tukihakemusten käsittelyn ruuhkautumisen, eikä tuen saaja ole voinut ennakoida hetkeä, jolloin päätös rahoituksesta tehdään.

Mahdollisuudesta hakea tukea olisi ehdotuksen mukaan tiedotettava, ja hakemiselle voitaisiin asettaa määräaika. Tarkoituksena on tehostaa tukihakemusten käsittelyä, nopeuttaa päätöksentekoa ja parantaa hakijan mahdollisuuksia ennakoida päätöksenteon ajankohtaa, joita tavoitteita valiokunta pitää sinänsä hyvinä. Muutos on välttämätön myös tuettavien toimenpiteiden valinnan kannalta, sillä lakiin ehdotetaan myös säännöksiä tuettavien toimenpiteiden valinnasta. Tämä muodostaa keskeisen uudistuksen esityksessä. Tukea myönnettäisiin ensisijaisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joiden arvioidaan merkittävästi edistävän lain tavoitteita ja, ohjelmaan perustuvan tuen osalta, ohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tuen myöntämistä koskevan säännöksen tarkoituksena on ohjata työvoima- ja elinkeinokeskusten harkintaa tuen myöntämiseen osoitettujen määrärahojen käyttämisessä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan perusteiden mahdollisimman yhdenmukainen soveltaminen eri työvoima- ja elinkeinokeskuksissa.

Tuettavan toimenpiteen toteuttamisen on nykyisin voinut aloittaa ennen tukipäätöksen tekemistä. Kaudella 2007—2013 maatalousalan valtiontukisäännöt lähtevät kuitenkin siitä, että investointitukea ei myönnetä toimenpiteeseen, joka on aloitettu ennen tukipäätöksen tekemistä. Esityksen perustelujen mukaan nykykäytäntö on myös johtanut tilanteisiin, joissa toimenpiteen toteuttaminen on edennyt varsin pitkälle ennen kuin tukihakemusta on kokonaisuutena tarkasteltu ja päätös tuen myöntämisestä on voitu tehdä. Jälkikäteen tapahtuva toimenpiteen tukikelpoisuuden arviointi on voinut johtaa monenlaisiin ongelmiin erityisesti rakentamisinvestoinneissa. Valiokunta pitääkin toisena keskeisenä muutoksena esityksessä suhtautumista tuettavan toimenpiteen aloittamiseen. Maatilan investointitukea ei myönnettäisi sellaiseen toimenpiteeseen, jonka toteuttaminen on aloitettu.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että komissiolta on tiedusteltu mahdollisuutta hyväksyä investoinnin jakaminen osiin siten, että ennen tukipäätöstä tehdyt toimet olisivat tuen ulkopuolella ja hakija voisi aloittaa investoinnin toteutuksen ennen tukipäätöstä. Komission vastaus oli kielteinen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa säädettäisiin jatkossakin maatilan perinneympäristön säilyttämiseen sekä maatilan asunto-olojen parantamiseen myönnettävistä tuista. Lisäksi lakiin jätettäisiin vesistötoimenpiteitä sekä valtionlainaan, valtion myyntisaamisiin ja korkotukilainoihin liittyvää vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevat säännökset. Toisaalta rahoituslakiin sisältyneet valtakunnallisen maaseudun kehittämisen ja tutkimuksen sekä maa- ja elintarviketalouden tutkimuksen rahoitusta koskevat säännökset sijoitettaisiin erilliseen lakiin. Avustusta voitaisiin jatkossakin myöntää sellaiseen tutkimus- tai kehittämistoimintaan, joka valtakunnallisesti merkittävällä tavalla edistää maaseudun kehittämistä ja maaseutupolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Maaseudun kehittämislaissa säädetään yrityksen käynnistys-, investointi- ja kehittämistuista, joita myönnetään muuta yritystoimintaa kuin maatalouden alkutuotantoa varten. Tältä osin valiokunta pitää esityksessä keskeisenä muutoksena sitä, että yrityksen kehittämistukea voitaisiin myöntää yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle, joka tuottaa yrityksen toiminnan kehittämisessä tarvittavia palveluja. Laissa säädetään myös maaseudun elinkeinotoiminnan kehittämiseen sekä asukkaiden elämänlaadun parantamiseen myönnettävistä hanketuista. Esityksessä ehdotetaan hanketukien käyttöalaa laajennettavaksi siten, että tukea voitaisiin jatkossa myöntää myös yrityksille sekä sellaiseen toimintaan, jonka johdosta tuki voi muodostua valtiontueksi. Tarkoituksena on monipuolistaa lain perusteella toteutettavia maaseudun kehittämistoimenpiteitä.

Maatalouden rakennetukia koskevan lain tavoitteet

Edellä valiokunta on jo kosketellut lain yleisiä tavoitteita. Ympäristövaliokunta on lausunnossaan (YmVL 12/2007 vp) todennut, että maatalouden rakennetukia koskevan lakiehdotuksen tavoitteiden (1 §), toimenpiteiden (7 §) ja toimenpiteiden valinnan (15 §) yhteydessä tulee näkyä ympäristön suojelun tavoite läpäisyperiaatteen mukaisesti. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen tavoitteena on maatalouselinkeinon edellytysten kehittäminen. Tämän tulee tapahtua sekä tuotantotoiminnan tehokkuutta että toiminnan laatua edistämällä. Laadulla tarkoitetaan luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön suojelun tavoitteet huomioivan tuotannon lisäksi muuta tuotannon eettistä laatua, kuten eläinten hyvinvoinnin ja yrittäjän työhyvinvoinnin kannalta kestävää toimintaa. Maatalouden tuotantotoiminta perustuu luonnon jatkuvaan tuottokykyyn. Siltä osin kuin kysymys ei ole pakollisista, säädöksiin perustuvista toimintavelvoitteista tai -rajoitteista, tuotantotoiminnassa voidaan valita erilaisten vaihtoehtojen ja teknisten ratkaisujen välillä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että maatalouden rakennetukia koskevan lain perusteella kannustetaan ympäristönsuojelun kannalta kestävien ratkaisujen käyttämiseen tuotantorakentamisessa. Tähän vaikutetaan sekä tuen myöntämisen edellytysten että tukikohteiden avulla. Ehdotettuun lakiin sisältyy elinkeinotoiminnan tukia. Maatalouden ympäristötoimenpiteistä säädetään erillisessä laissa, jonka välittömänä tavoitteena on viljelymenetelmiin sekä maatilan maan käyttöön vaikuttaminen. Tämä on keskeinen ero myös lain tavoitteista ja toimenpiteistä säädettäessä.

Valiokunta katsoo, että uusiutuvien energianlähteiden käyttöä edistäviä ja energiaa säästäviä tuotantoratkaisuja tai ympäristöön kohdistuvan kuormituksen minimointia tulee pitää tuotannon laadun yhtenä keskeisenä tekijänä. Myös tuotannon turvallisuuden ja yrittäjien työhyvinvoinnin sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen ovat keskeisiä tuotannon laatuun liittyviä tekijöitä. Valiokunta korostaa sitä, että lakiehdotuksen tavoitteita koskevalla 1 §:llä on yhteys 15 §:n 1 momenttiin eli tuettavien toimenpiteiden valinnassa noudatettaviin yleisiin periaatteisiin. Näitä yleisiä periaatteita on käsitelty tarkemmin viimeksi mainitun säännöksen 2 momentissa, johon sisältyvät luonnonvarojen kestävän käytön muodossa myös tuotannon ympäristövaikutuksiin liittyvät tekijät.

Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa jäljempänä maatalouden rakennetukia koskevan lakiehdotuksen 1 §:n täsmentämistä lisäämällä siihen maininnan kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta, joka pitää sisällään maatalouden tuotantotoiminnan tehokkuuden ja laadun kehittämisen ekologisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että ympäristönsuojelullisia investointitukipäätöksiä tehtäessä toimenpiteiden tuottavuusvaikutuksia tulee arvioida ympäristönsuojelun näkökohdista.

Rakennetuen hakeminen ja myöntäminen

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, jo edellä todettuun, että maatilan investointitukea tulisi jatkossa hakea kulloinkin asetettuun määräaikaan mennessä. Edellä on myös tuotu esiin ne tarpeet, joihin uuteen hakumenettelyyn siirtyminen perustuu. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että hakukierroksia järjestettäisiin käytettävissä olevien varojen puitteissa kaksi kertaa vuodessa. Hakukohteista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen antamisen jälkeen olisi hakijoiden sekä viranomaisten tiedossa ne kohteet, joihin tukea voidaan myöntää. Haun avaamisesta tiedotettaisiin ja hakuajan päättymiseen mennessä saapuneet hakemukset käsiteltäisiin yhdessä. Tällöin saataisiin rajattu hakemusmäärä, johon sisältyvää haetun tuen määrää verrataan käytettävissä oleviin varoihin. Hakemuksia verrattaisiin toisiinsa ja rahoitettavat hakemukset valittaisiin. Valiokunta toteaa, että hakumenettelyn uusiminen on sinänsä välttämätön hakemusten keskitetyn valinnan ja viivytyksettömän päätöksenteon järjestämiseksi. Ottaen huomioon, että toimenpiteen toteuttamista ei saisi aloittaa ennen tuen myöntämistä, valiokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että päätökset tehdään nopeasti haun päättymisen jälkeen.

Hakemusmenettelyä koskevista yksityiskohdista säädettäisiin lakia alempiasteisilla säännöksillä. Valiokunta pitää tarpeellisena kaksivaiheista päätöksentekomenettelyä. Menettelyn ensimmäisessä vaiheessa tuen myöntämisen yleisten edellytysten täyttyminen tutkittaisiin ja hakemukset valittaisiin 15 §:ssä säädettyjen perusteiden avulla hankkeiden toteuttamisesta esitettyjen luonnospiirustusten ja kustannusarvioiden perusteella. Tämän jälkeen viranomainen tekisi ehdollisen rahoituslupauksen. Lupauksen saatuaan hakija toimittaisi luvat ja lopulliset suunnitelmat. Toisessa vaiheessa työvoima- ja elinkeinokeskus tekisi lupien ja suunnitelmien pohjalta lopullisen päätöksen.

Valiokunta toteaa, että olennaista on valintamenettelyn kannalta tuen myöntämiseen käytettävissä olevien varojen riittävyys. Valintamenettelyä koskeva säännös ei tulisi sovellettavaksi siinä tapauksessa, että tarkoitusta varten osoitetut varat riittäisivät hakemusten rahoittamiseen. Tämä voidaan ottaa huomioon ensinnäkin tuen myöntämisen edellytyksistä säädettäessä. Mitä alhaisemmalle tasolle tuen myöntämisen edellytykset asetetaan, sitä todennäköisemmin käytettävissä olevat varat eivät tule riittämään hakemuksiin sisältyvän tuen rahoittamiseksi ja enemmän hakemuksia jää rahoittamatta. Toinen tapa lähestyä asiaa on riittävien varojen osoittaminen vuosittain tuen myöntämistä varten. Jos yhteisön säädökset edellyttävät, että riittävät varat tuen myöntämiseen osoitetaan, on Suomen otettava tämä huomioon ja toimittava sen mukaisesti. Siltä osin kuin näin ei ole, valintamenettelyn soveltamiseen voidaan välittömästi vaikuttaa valtion talousarviota koskevien ratkaisujen yhteydessä.

Valiokunta toteaa, että myös valittavilla tukimuodoilla voidaan vaikuttaa varojen riittävyyteen. Niin nuoren viljelijän aloitustuki kuin maatilan investointituki voitaisiin myöntää muun ohella pelkkänä korkotukena tai sen ja jonkin toisen tukimuodon yhdistelmänä. Jotta mahdollisimman monet hakijat pääsisivät tuen piiriin, valiokunta pitää tärkeänä, että korkotukea käytetään mahdollisimman laajasti tukimuotona.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valintamenettelyssä sovellettavista perusteista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää tärkeänä, että valinnan perusteista annettavat säännökset ovat kattavia mutta riittävän yleisellä tasolla, jotta niitä voidaan soveltaa erilaisilla tuotannonaloilla ja tuotantorakenteeltaan erilaisilla alueilla. Valiokunta toteaa, että kaikki lain tavoitteita edistävät tekijät tulee ottaa huomioon valinnassa. Siten lakiehdotuksen 15 §:n 2 momenttiin sisällytettäväksi ehdotettua luetteloa ei ole pidettävä tyhjentävänä. Valiokunta painottaa lisäksi sitä, että tuettavien toimenpiteiden valinnan tulee perustua hakemusasiakirjojen ja maatilakäynnin pohjalta tehtävään kokonaisharkintaan. Korostaakseen tässä esille tuotuja seikkoja valiokunta tulee jäljempänä ehdottamaan 15 §:n muuttamista siten, että ilmaisu etusijajärjestys korvataan ilmaisulla valinta.

Valiokunta edellyttää, että nuoren viljelijän aloitustukea koskeville hakemuksille annetaan hakemusten käsittelyssä etusija muihin rakennetukia koskeviin hakemuksiin nähden siten, ettei valintamenettelyä tarvitse soveltaa nuoren viljelijän aloitustukea myönnettäessä (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Myös vaiheittaisten sukupolvenvaihdosten rahoitus tulee turvata.

Valintamenettelyn käytännön toteutuksen osalta valiokunta toteaa, että tuen harkinnanvaraisuuteen liittyy olennaisena osana rahoitettavien hakemusten valintamenettely. Valintamenettelyä ohjaisivat pitkälti edellä todetut lakiehdotuksen säännökset sekä erityisesti valtioneuvoston asetukset, mutta myös Maaseutuviraston määräykset. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että työvoima- ja elinkeinokeskusten esittelijöitä ohjeistetaan ja koulutetaan laajasti ja yksityiskohtaisesti uudesta järjestelmästä ennen kuin säädökset ja määräykset tulevat käytännössä sovellettaviksi. Tässä yhteydessä keskeinen rooli on Maaseutuvirastolla.

Valiokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 8 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan tuen kohteena olevalla yritystoiminnalla tulee olla olennaista merkitystä hakijan toimeentulon kannalta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että säännöksen tavoitteena on kohdistaa tuki sellaisille hakijoille, joiden toimeentulosta olennainen osa tulee sellaisesta maatilalla harjoitettavasta maatalouden alkutuotannosta, jota lain perusteella on mahdollista tukea, ja jotka harjoittavat maataloutta tulon hankkimistarkoituksessa. Säännöksessä ei viitata maatalouteen, sillä tällöin mukaan tulisivat myös porotalous ja luontaiselinkeinot. Tämä vastaa nykylainsäädäntöä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tuen kohteena olevasta yritystoiminnasta edellytettävien tulojen osuus kokonaistulosta ei saa muodostua niin korkeaksi, että se tarpeettomasti estää useammalla toimialalla toimivien yrittäjien pääsyn tuen piiriin. Siten edellytettävää maatalouden yrittäjätulon osuutta tulojen kokonaismäärästä ei tule nostaa nykyisestään eikä investointitukea haettaessa tule edellyttää maatilalta kertyväksi maatilan yrittäjätuloa enempää kuin 15 000 euroa ja aloitustukea haettaessa enempää kuin 10 000 euroa. Maatalouden yrittäjätulon vähimmäisosuutta (olennainen tulo) ei tule vahvistaa 25 prosenttia suuremmaksi kokonaistulosta ja tämän vaatimuksen täytyttymistä tulee edellyttää aikaisintaan kolmantena vuotena investoinnin valmistumisesta ja sen käyttöönotosta tai tilanpidon aloittamisesta. Valiokunta pitää samoin tärkeänä, ettei tuotannon kokoyksikkövaatimus ylitä 30 kokoyksikköä ja että eri tuotantosuuntien kokoyksikkövaatimukset muodostuvat vaatimuksiltaan toisiinsa nähden verrannollisiksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nuoren viljelijän aloitustukea myönnettäessä tulee yrittäjätuloa määriteltäessä maatalouden alkutuotannon lisäksi ottaa huomioon muu maatilalla tapahtuva tai maatilalta käsin harjoitettava yritystoiminta.

Lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentista käy ilmi, että tuen kohteena olevalla yritystoiminnalla tulisi olla edellytykset jatkuvaan kannattavuuteen. Valiokunnassa on ollut esillä kysymys siitä, että myös investointitukea myönnettäessä tulisi yritystoiminnan kannattavuutta arvioitaessa ottaa huomioon muut kuin maataloudesta saatavat tulot. Nykyisinkin yritystoiminnan kannattavuutta arvioitaessa on tarkasteltu ainoastaan maataloudesta saatavia tuloja. Maksuvalmiudessa sen sijaan on huomioitu myös hakijan muu yritystoiminta. Maatalousalan tukea koskevien yhteisön säännösten näkökulmasta on tärkeää varmistaa, että tuki kohdistuu nimenomaan maatalouden harjoittamiseen. Taloudellisen tarkastelun laajentaminen investointituissa koskemaan myös muuta yritystoimintaa on pidetty tässä mielessä ongelmallisena. Tällöin tuettaisiin maatalouden sijasta maaseudun yritystoiminnan edellytyksiä. Tavoitteena on kehittää kestävällä ja taloudellisesti vakaalla pohjalla toimivaa maataloustuotantoa. Toisaalta on myös otettava huomioon, että jos investointituen myöntämisen edellytyksiä lavennettaisiin tältä osin, kasvaisi hakemusten määrä entisestään ja käytettävissä olevien varojen säilyessä nykytasolla tuen ulkopuolelle jäävien hakemusten määrä.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että hankkeen kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltaisiin kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tarkasteltaisiin hakijan yritystoiminnan perusedellytyksiä ja toiseksi investoinnin vaikutuksia kannattavuuteen. Valinta perustuisi elinkeinosuunnitelmaan sisältyvien tietojen ja maatilakäynnin perusteella suoritettavaan kokonaisarvioon. Näin ollen valinta ei tapahtuisi tältäkään osin pelkästään asiakirjojen pohjalta, vaan niiden lisäksi tarkasteltaisiin maatilakäynnin yhteydessä toiminnan lähtökohtia sekä investoinnin käytännön toteutusta koskevia suunnitelmia, eli laskelmien ja havaintojen täytyisi tukea toisiaan. Valiokunta painottaakin sitä, että kannattavuutta koskevat laskelmat eivät saa olla ainoa valinnassa käytettävä peruste.

Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi lakiehdotuksen 11 §:n mukaan, että hakija esittää tuen kohteena olevaa yritystoimintaa koskevan suunnitelman (elinkeinosuunnitelma). Siihen sisältyisivät tuen myöntämisen edellytyksiä koskevat tiedot sekä toiminnan tavoitteita ja suunnittelua koskeva osio. Siltä osin kuin siinä tulisi esittää tuen myöntämisen edellytyksiä koskevat tiedot, kysymys olisi hakemusasiakirjasta, jossa esitettyjen tietojen olisi oltava oikeellisia ja puutteettomia. Elinkeinosuunnitelman toiminnan tavoitteita ja suunnittelua koskeva osio olisi luonteeltaan erilainen. Siinä hakija esittäisi yleisellä tasolla kuvauksen toiminnan kehittämisen vaihtoehdoista, niihin liittyvistä riskeistä sekä riskien arvioinnista. Osio liittyisi olennaisesti hakijan yrittäjäominaisuuksien arviointiin. Toisaalta se toimisi myös hakijan apuvälineenä tilan toiminnan yleisessä suunnittelussa.

Lakiehdotus lähtee siitä, että elinkeinosuunnitelmissa olisi aina esitettävä tuen myöntämisen edellytyksiä ja tuettavaa toimenpidettä koskevat tiedot. Lisäksi suunnitelmaan olisi sisällytettävä toimenpiteeseen nähden tarkoituksenmukaisessa laajuudessa yritystoimintaa koskevat tavoitteet, keinot tavoitteiden saavuttamiseksi sekä arvio toiminnan kehityksestä. Siten joistakin investoinneista kyseisiä suunnitteluosioon sisältyviä tietoja ei tarvitsisi edellyttää lainkaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että elinkeinosuunnitelmaan edellytetään sisällytettäviksi ainoastaan välttämättömät selvitykset, jotta selvityksistä aiheutuvat kustannukset jäävät mahdollisimman alhaisiksi. Tämä tulee ottaa huomioon siten, että vain hyvin suurissa investoinneissa (investoinnin kustannusarvio ylittää 500 000 euroa), elinkeinosuunnitelmaan olisi sisällytettävä täydellinen suunnitteluosio. Taloudellisten laskelmien perusteeksi ei tule edellyttää kahdenkertaista kirjanpitoa.

Valiokunta toteaa, että asetuksella annettaisiin säännöksiä maataloustoiminnassa tarvittavasta ammattitaidosta. Valiokunta edellyttää, että tilanteissa, joissa puolisot yhdessä hakevat nuoren viljelijän aloitustukea, tulee vain toisen heistä täyttää ammattitaitoa koskevat vaatimukset, mikäli Euroopan yhteisön säännökset eivät muuta edellytä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Valiokunta kiinnittää huomiota varojen alueellisessa kohdentamisessa käytettäviin perusteisiin. Toimitetussa selvityksessä on todettu, että kuten tähänkin saakka nuoren viljelijän aloitustukea ja maatilan investointitukea tarkasteltaisiin erikseen. Nykyisin varat on osoitettu työvoima- ja elinkeinokeskuksille vireillä olevien hakemusten sisältämän tukimäärän perusteella. Vuoden 2007 loppuun mennessä vireille tulleiden hakemusten käsittelyyn on jatkossakin osoitettava varoja. Vuodelle 2008 siirtyviin hakemuksiin sisältyvän tuen määrää vastaa keskimäärin vuotuista myöntämispäätöksiin sisältyvän tuen määrää. Näiden hakemusten käsittelyyn tarvittavien varojen osoittaminen tulee vuonna 2008 ja mahdollisesti vielä vuonna 2009 muodostamaan varojen alueellisen jaon perustan. Varojen jaossa olisi lisäksi otettava huomioon yhteisön säädöksiin sekä Suomen ja yhteisön välillä neuvoteltuihin sopimuksiin perustuvat velvoitteet. Nuoren viljelijän aloitustuen osalta lähtökohtana olisikin, että varoja osoitetaan tarvittavassa määrin, jotta hakemukset ehditään käsitellä säädetyssä määräajassa, joka on ollut 12 kuukautta tilanpidon aloittamisesta. Valiokunnalle on myös todettu, että jatkossakin on todennäköistä, että yhteisön säädöksistä seuraavat velvoitteet ohjaavat merkittävässä määrin varojen alueellista jakoa ja tämä on huomioitava myöntämisvaltuuksien osoittamisessa ja määrärahojen kiintiöinnissä. Näiden velvoitteiden kattamiseksi nuoren viljelijän aloitustukeen ja maatilan investointitukeen käytettävissä olevat määrärahat osoitettaisiin kiintiöinä sekä lainaan liittyvän tuen osalta myöntämisvaltuuksina alueille. Muilta osin varojen alueelliseen jakoon vaikuttaisivat käytettävissä olevien varojen rajoissa myös muut tekijät.

Edellä esitetystä on jo käynyt ilmi, että lähtökohtaisesti uuden tukijärjestelmän toteuttamiseen osoitettavien myöntämisvaltuuksien ja määrärahojen määrään eivät tulisi vaikuttamaan vireillä olevien hakemusten määrä siten kuin nykyjärjestelmässä. Valiokunta pitää tärkeänä, että investointituen osalta kiintiöinnissä otetaan huomioon eri tuotannonaloilla ja tukikohteissa sovellettavat tukitasot ja investointien keskimääräinen koko, alueen tuotantorakenne ja investointituen kysyntä.

Toimenpiteen aloittaminen ja tuen nostaminen

Keskeinen investointitukea koskeva muutos esityksessä on edellytys, jonka mukaan toimenpiteen saa aloittaa vasta tukipäätöksen jälkeen.Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että valtiontukisäännöt edellyttävät muutoksen toteuttamista. Nykyjärjestelmän jatkaminen ei ole mahdollista minkään investointituen tukikohteen osalta. Muussa tapauksessa lakiehdotuksen perusteella ei voitaisi ottaa käyttöön kansallisista varoista myönnettäviä investointitukia. Jos näin meneteltäisiin, olisi Suomessa voimassa sääntöjenvastainen valtiontukijärjestelmä, johon sisältyvät tuet olisi perittävä takaisin korkoineen tuen saajalta. Tuen saajan luottamusta valtion tuen sääntöjenmukaisuuteen ei suojata. Luottamuksen suoja koskee ainoastaan lainmukaisten, siis yhteisön ja kansallisten säädösten mukaisten toimien perusteella syntyneitä oikeutettuja odotuksia. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kaikin keinoin varaudutaan toimenpiteen aloittamista koskevaan muutokseen. Toimenpiteen aloittamista koskevasta säännösehdotuksesta on lain tultua hyväksytyksi tiedotettava maa- ja metsätalousministeriön toimesta laajasti sekä alan lehdissä että hallinnonalalla. Maaseutuviraston laatimissa investointituen hakuilmoituksissa ja ohjeissa tulee lisäksi antaa yksityiskohtaista tietoa säännöksen soveltamisesta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että koko maassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman soveltamisalueella on siirryttävä toteutuneiden kustannusten selvittämiseen ja nostolupakäytäntöön. Ehdotettu muutos merkitsisi sitä, että kokonaan kansallisista varoista rahoitettujen ja yhteisön varoista osaksi rahoitettavien toimenpiteiden avustusosuuden maksamisessa ja lainan nostamisessa sovellettaisiin yhtenäisiä periaatteita. Maksamisen ja nostamisen edellytykset olisivat samat, mutta maksamisen ja lainan nostamisen edellytysten täyttymistä koskevat selvitykset eroaisivat toisistaan jonkin verran. Tositteiden esittämistä edellytettäisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että tuki kohdistuisi yhteisön varoista osaksi rahoitettavaan toimenpiteeseen. Muussa tapauksessa avustuksen maksamisen tai lainan nostamisen edellytyksenä olisi toteutuneiden kustannusten osoittaminen vaihtoehtoisilla tavoilla. Ehdotettu muutos koskisi lähinnä kokonaan kansallisista varoista rahoitettavia rakentamisinvestointeja.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisen tuen saajalta ei edellytettäisi alkuperäisten tositteiden esittämistä, vaan toteutuneiden kustannusten esittäminen voisi tapahtua kirjanpitoraportin, tositeyhteenvedon tai muun kustannuksia koskevan yhteenvedon avulla. Luonnollisesti hakijan olisi, kuten nykyisinkin, säilytettävä alkuperäiset tositteet ja esitettävä ne tarkastusta varten, jos hanke tulee tarkastettavaksi. Valiokunnalle on korostettu sitä, että kun avustusosuuden maksamiselle ja lainaosuuden nostoluvan hankkimiselle asetettavat määräajat vastaisivat toisiaan, ei samoja selvityksiä tarvitsisi esittää kahdesti. Tärkeää uudistuksessa olisi lisäksi se, ettei valmiusastetodistuksia edellytettäisi. Ainoastaan viimeisen erän maksamisen tai nostamisen edellytyksenä olisi selvitys maankäyttö- ja rakennuslain 153 §:ssä tarkoitetusta loppukatselmuksesta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on korostettu edellä esitetyn merkitsevän sitä, että viimeistä erää lukuun ottamatta avustuksen tai lainan voisi saada käyttöönsä nopeammin kuin valmiusasteen perusteella olisi mahdollista. Samalla siitä seuraisi, ettei työvoima- ja elinkeinokeskuksen tarvitsisi tutkia maksamista tai nostoluvan myöntämistä varten, että itse rakentaminen etenisi tukipäätöksen mukaisesti. Paikalla tehtäviä tarkastuksia voitaisiin edelleen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimesta tehdä myös rakentamisvaiheessa, mutta rakennusvalvontaviranomaisen antamaa todistusta ei edellytettäisi. Vasta viimeisen erän maksamisen tai nostamisen yhteydessä tutkittaisiin rakentamisinvestoinnin toteutuminen tukipäätöksen mukaisena. Edellä tarkoitetun loppukatselmuksen pöytäkirjan lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskus voisi suorittaa tarkastuksen, mutta tätä ei vaadittaisi. Uudistuksen seurauksena olisi, että rakentamisinvestoinneissa tuen maksamisen ja lainan nostamisen edellytyksiä lievennettäisiin. Toimenpiteen asianmukaisen toteuttamisen tutkimista varten jäisi kuitenkin työvoima- ja elinkeinokeskuksen tarkastusmahdollisuus kaikissa investoinnin toteuttamisvaiheissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että muutosta aikaisempaan menettelyyn olisi esityksessä ehdotettu nostoluvan edellyttäminen lainan tai sen erän nostamiseen. Tältä osin muutos koskisi kaikkia kokonaan kansallisista varoista rahoitettavia toimenpiteitä. Nykyisin toteutuneita kustannuksia koskevat selvitykset, kuten kauppakirjat ja irtaimiston hankintaa koskevat tositteet sekä rakentamisen osalta valmiusastetodistukset, on esitetty luottolaitoksille lainan nostamista varten. Kiinteän omaisuuden hankinnoissa kauppakirjan on tullut olla työvoima- ja elinkeinokeskuksen tarkistama ja merkitsemä. Esityksen mukaan toteutuneita kustannuksia koskeva selvitys esitettäisiin työvoima- ja elinkeinokeskuksille nostoluvan yhteydessä. Taustalla on tarve selkeästi erottaa toisistaan luottolaitoksen hoitama julkinen hallintotehtävä sekä pankin ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen liittyvä yksityinen toiminta. Luottolaitoksen hoitama julkinen hallintotehtävä on esityksessä rajattu korkotuen maksun hakemiseen ja välittämiseen, tuen kohteena olevan lainan seurantaan sekä valtiontakaukseen liittyvien maksujen välittämiseen. Nämä ovat luonteeltaan teknisiä tehtäviä, joihin ei liity harkintavaltaa. Niissä on kyse tietojen ja maksujen vaihtamisesta viranomaisen ja luottolaitoksen välillä.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että vastuu tuen ehtojen noudattamisesta ja lainan nostamiseen tarvittavista selvityksistä on tuen saajalla. Olennaiset virheet ja laiminlyönnit aiheuttavat seurauksia tuen maksamisen keskeyttämisen ja takaisinperinnän muodossa, joihin liittyvä päätöksenteko tapahtuu työvoima- ja elinkeinokeskuksessa. Tuen ehtojen noudattamiseen ja lainan nostamisen edellytysten arvioimiseen sisältyy harkintavaltaa. Tätä harkintavaltaa käyttäisi hallintomenettelyä koskevien säännösten alaisena ja virkavastuulla toimiva työvoima- ja elinkeinokeskus. Nostolupakäytännön avulla varmistetaan, että toimenpiteen etenemistä ja tuen ehtojen noudattamista koskeva tieto on käytettävissä ja siihen liittyvän harkintavallan käyttö tapahtuu virkavastuulla työvoima- ja elinkeinokeskuksessa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on korostettu sitä, että jos lainan nostamisen edellytyksiin liittyvä harkinta ja selvitysten käsittely päätettäisiin jättää luottolaitoksiin, olisi tämän johdosta muutettava lakiehdotukseen sisältyviä säännöksiä perustuslain 124 §:ssä edellytetyllä tavalla siten, että luottolaitokset toimisivat lainan nostamisesta päättäessään virkavastuulla ja niiden toimintaan tulisivat sovellettaviksi yleiset hallintomenettelyä koskevat säännökset, jotka ovat tarpeen hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi. Hakijan oikeusturvan takeiden osalta olisi myös säädettävä mahdollisuudesta hakea muutosta luottolaitoksen päätökseen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että nostoluvan vaikutukset työvoima- ja elinkeinokeskuksen työmäärän kannalta otetaan huomioon esityksen kokonaishenkilöstövaikutuksia arvioitaessa. Toisaalta on kuitenkin todettu, että nostolupahakemukset käsiteltäisiin pääsääntöisesti avustushakemuksen yhteydessä eikä päällekkäistä työtä olisi odotettavissa. Valmiusastetodistuksiin perustuvasta maksatuksesta ja lainan nostamisesta luopuminen merkitsisi puolestaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisten tehtävien ja työmäärän vähenemistä.

Erityiskysymyksiä

Valiokunta toteaa, että nykyisin tukea on voitu myöntää maatalousyrittäjälle maatilan kehittämissuunnitelmien ja tuen hakemista varten tarvittavien laskelmien laatimiseen. Tuen saajan on tullut täyttää vastaavat tuen myöntämisen edellytykset kuin maatilan investointituessa tai aloitustuessa. Tuen määrä on ollut vähäinen, alle 2 000 euroa. Vastaavaa tukimuotoa ei sisälly lakiehdotukseen. Tältä osin valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että maatalouden valtiontukisäännöt lähtevät siitä, että tekninen apu toiminnan kehittämiseen tarvittavien asiantuntijapalveluiden hankintaan myönnetään tuetun palvelun muodossa. Tukeen ei saa sisällyttää suoraa, yrittäjälle itselleen maksettavaa tukea. Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain nojalla on mahdollista tukea muun muassa maatalousyrittäjille suunnatun koulutuksen järjestämistä. Lain perusteella myönnettävät yritystuet koskevat muuta yritystoimintaa kuin maataloutta, mutta hanketukien avulla voidaan kehittää maaseudun yritysten toimintaympäristöä ja edellytyksiä toimialaan katsomatta. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että lain perusteella tuetaan myös kehittämishankkeita, joiden sisältönä on tuottaa maatilan kehittämissuunnitelmien ja laskelmien laatimiseen liittyviä palveluita. Esityksessä on ehdotettu muutettavaksi mainittua lakia siten, että kehittämishanketukea voitaisiin jatkossa myöntää myös yritykselle sekä sellaiseen toimenpiteeseen, jonka johdosta tuki muodostuu valtiontueksi. Kehittämispalvelun saajan ei tarvitsisi täyttää maatalouden rakennetuen myöntämisen edellytyksiä, vaan kohdejoukko voisi olla laajempi, päätoimiset maatalouden harjoittajat yleensä. Näin ollen tuen saaminen ei olisi sidottu myöskään aloitustuen tai investointituen myöntämiseen. Valiokunta painottaa tämän uudistuksen merkitystä rakennetuista ehdotetun lain hakemusmenettelyyn liittyvien suunnittelukustannusten kattamisen kannalta.

Valiokunta toteaa, että rakennetukia koskevan lakiehdotuksen 52 §:n 2 momentin mukaan keskusrahalaitokseksi voitaisiin hyväksyä luotonantaja, luottolaitos tai muu vastaava yhteisö, jonka luotonantajat ovat valtuuttaneet puolestaan hoitamaan keskusrahalaitokselle säädettyjä tehtäviä. Toimitetussa selvityksessä on todettu, että keskusrahalaitokseksi hyväksyttäisiin jatkossakin sellainen yhteisö, joka hoitaa luottolaitostoimintaan liittyviä tehtäviä Rahoitustarkastuksen valvonnassa harjoittamatta kuitenkaan itse luottolaitostoimintaa. Lisäksi keskusrahalaitokseksi voitaisiin hyväksyä myös sellainen luottolaitos, joka ei itse toimi laissa tarkoitettuna luotonantajana. Keskusrahalaitokseksi ei kuitenkaan voitaisi hyväksyä esimerkiksi vakuutusyhtiötä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että jatkossakin tuetaan maatalouden rakennekehitystä edistäviä lisämaanostoja rakennetuista annettavan lain nojalla.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden tuotevarastojen rakentamistukea on päättyvällä kaudella myönnetty muun muassa puutarhakasvien varastointia koskevaan rakentamiseen. Lisäksi varastotilojen rakentamista ja rehuvarastojen, mukaan lukien myös rehuviljan varastotilojen, rakentamista on tuettu. Valiokunta pitääkin välttämättömänä että kyseisiä kohteita tuetaan myös rakennetuista annettavan lain perusteella. Samalla valiokunta korostaa maatalouden tuotevarastojen suurta merkitystä maamme huoltovarmuuden kannalta.

Valiokunta toteaa, että ravinnepäästöt ovat pienimmillään parhaassa kasvukunnossa olevilla pelloilla. Siten salaojitusten kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää, ja sen vuoksi salaojituksen ja avo-ojien putkituksen sekä niitä koskevan suunnittelun tulee muodostaa tärkeä tukikohde rakennetukien täytäntöönpanossa.

Valiokunta toteaa, että maataloustuotteiden kauppakunnostukseen liittyvien investointien tukeminen olisi esityksen mukaan mahdollista, siltä osin kuin kyse on sellaisista maatilalla tapahtuvista toimista, jotka ovat tarpeen tuotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten. Näitä toimia ei jatkossa pidettäisi maataloustuotteen ensi asteen jalostamisena, jota tuetaan maaseudun kehittämiseen myönnettäviä tukia (1443/2006) koskevan lain perusteella, vaan maatalouden alkutuotantoon liittyvänä toimintana. Asiaa on selvitetty tarkemmin hallituksen esitykseen sisältyvän 3. lakiehdotuksen 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota vesitalouden kunnostustoimenpiteiden tukemiseen uusjakotoimitusten yhteydessä. Valiokunta toteaa, että vesistöjen kunnostustoimenpiteitä tuettaisiin edelleen maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) nojalla eivätkä ne kuuluisi maatalouden rakennetukia koskevan lain tavoitteisiin tai tuettaviin toimenpiteisiin.

Varainsiirtoverolain 1 momentin 2 kohdan säännöstä ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että varainsiirtoverovapaus voitaisiin myöntää myös maatalouden rakennetukia koskevan lain mukaisen korkotukilainan perusteella. Valiokunta pitää tärkeänä, että ryhdytään toimenpiteisiin varainsiirtoverovapauden ulottamiseksi myös niihin maataloustuotannon rakennemuutosta edistäviin kiinteistöhankintoihin, jotka uudistuksen kautta jäävät tukitoimenpiteiden ulkopuolelle.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että turkistarhauksen rakennekehityksen edetessä tuottajien määrä vähenee ja paine entistä tehokkaampaan tuotantoon ja suurempien, nykyaikaisten yksiköiden rakentamiseen kasvaa. Muista kotieläintuotantomuodoista poiketen turkistarhaustuotanto ei ole saanut kasvatushallien tai nykyaikaisten varjotalojen rakentamiseen investointiavustusta. Kun Euroopan Neuvoston suositukset turkiseläinpidolle (16/EEO/1999) astuvat voimaan 31.12.2010 siirtymäajan päättyessä, tullaan lisäksi edellyttämään suuria muutoksia rakennelmiin (muun ohella minkkien osalta häkkien korkeuden nostamista sekä ketuilla häkkipinta-alan lisäämistä), joista aiheutuu huomattavia investointikustannuksia. Valiokunta korostaakin sitä, että investointituilla on suuri merkitys myös turkistarhauksen kannalta samoin kuin sillä, että tukien myöntäminen ei viivästy.

Lopuksi

Valiokunta edellyttää, että maatalouden rakennetuista annettavan lain vaikutuksia seurataan ja että seurannan tuloksista toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys vuoden 2009 loppuun mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus 3).

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.