Perustelut
Arvioinnin lähtökohdat
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
turvallisuusselvityslaki, jolla kumotaan voimassa oleva, perustuslakivaliokunnan
myötävaikutuksella säädetty
turvallisuusselvityksistä annettu laki (PeVL 21/2001 vp).
Turvallisuusselvitys voidaan turvallisuusselvityslakiehdotuksen
mukaan tehdä paitsi henkilöistä myös
yrityksistä. Henkilön nuhteettomuus ja luotettavuus
varmistetaan lakiehdotuksen 23 §:n 1 momentin mukaan tarkistamalla
henkilöä koskevat muun muassa poliisin ja oikeushallinnon
tietojärjestelmien rekisteritiedot sekä hankkimalla
tietoja selvityksen kohteelta ja häntä haastattelemalla.
Sääntelyä on arvioitava ennen muuta
perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta. Momentissa turvataan
jokaisen yksityiselämä ja edellytetään,
että henkilötietojen suojasta säädetään
tarkemmin lailla. Kuten perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut
(PeVL 25/1998 vp, s. 2/I), perustuslain
lakiviittaus henkilötietojen suojasta edellyttää perusoikeusuudistuksen
tarkoituksen mukaisesti lainsäätäjän
säätävän tästä oikeudesta,
mutta se jättää sääntelyn
yksityiskohdat lainsäätäjän
harkintaan. Tällainen perusoikeussäännös
sitoo lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa vähemmän
kuin sen tapainen sääntelyvarauksen sisältävä säännös,
jossa perusoikeuden todetaan olevan olemassa sen mukaan kuin lailla
säädetään. Lainsäätäjän
liikkuma-alaa rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen
suoja osittain sisältyy samassa momentissa lähtökohtaisesti
suojatun yksityiselämän piiriin. Lainsäätäjän
sisällöllistä harkintaa sitoo se, että henkilötietojen suojan
kannalta tärkeitä sääntelykohteita
valiokunnan tulkintakäytännön mukaan
ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien
henkilötietojen sisältö, niiden sallitut
käyttötarkoitukset mukaan luettuina tietojen luovutettavuus sekä tietojen
säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn
oikeusturva. Näiden seikkojen sääntelyn
lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista
(PeVL 25/1998 vp, s. 2/II).
Perustuslakivaliokunta ei ole aikaisemmin pitänyt henkilöitä koskevaa
turvallisuusselvitysmenettelyä tai luotettavuuslausuntokäytäntöä valtiosääntöoikeudellisesti
erityisen ongelmallisena (PeVL 21/2001 vp, PeVL 39/1997 vp, PeVL 29/1997 vp ja PeVL 8/1995 vp).
Lakiehdotuksessa turvallisuusselvityksen laatimisen edellytyksistä,
käytettävistä tiedoista, menettelyistä,
selvityksen kohteen asemasta ja oikeusturvasta säädetään
aikaisempaa täsmällisemmin. Samalla turvallisuusselvitysten
käyttöalaa ja tietopohjaa laajennetaan nykyisestä.
Turvallisuusselvityksen laatiminen
Rajoitusperusteen hyväksyttävyys.
Turvallisuusselvityksen tarkoituksena on lakiehdotuksen 1 §:n
mukaan parantaa mahdollisuuksia ennakolta ehkäistä toimintaa,
joka voi vahingoittaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen
kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta
tai muuta niihin verrattavaa yleistä etua taikka erittäin
merkittävää yksityistä taloudellista etua
taikka edellä tarkoitettujen etujen suojaamiseksi toteutettavia
turvallisuusjärjestelyjä. Suojattavat edut ja
niitä mahdollisesti vahingoittava toiminta on määritelty
pykälässä nykyistä lakia väljemmin,
mutta ne täsmentyvät lain niiden säännösten
kautta, joissa määritellään
tehtävät ja tehtävätyypit, joissa
toimivista turvallisuusselvitys voidaan laatia. Kysymys on ennen
muuta julkisten intressien ja toisaalta erittäin merkittävien
yksityisten taloudellisten etujen suojaamisesta niitä vahingoittavalta
toiminnalta. Valiokunta katsoo, että henkilötietojen
suojaa rajoittavan turvallisuusselvitysmenettelyn taustalla on perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävä ja painavan yhteiskunnallisen
tarpeen vaatima peruste.
Suhteellisuusvaatimus.
Henkilötietojen suojan rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia.
Suhteellisuusvaatimuksen kannalta on oleellista, että lakiehdotuksessa
säädetään tyhjentävästi
niistä rekistereistä, joiden tietoja saadaan käyttää turvallisuusselvityksen
laadinnassa sekä säädetään
tietojen käyttörajoituksista. Lisäksi
on merkityksellistä, että turvallisuusselvityksen
laatiminen ei ole ensisijainen keino turvallisuuden parantamiseksi.
Lakiehdotuksen 18 §:n 1 momentin mukaan henkilöturvallisuusselvityksen
laatimisen yleisenä edellytyksenä on se, että selvityksen
hakija on eri toimenpitein rajoittanut pääsyä suojattaviin
tietoihin ja huolehtinut toimitilojen ja tietojärjestelmien
suojaamisesta.
Valiokunta on aikaisemmin pitänyt ongelmallisena poliisiasiain
tietojärjestelmään sisältyvien
rikosilmoitustietojen käyttämistä turvallisuusselvityksen
tekemisessä, koska rikosilmoitukset voivat olla aiheettomia.
Tämän johdosta valiokunta katsoi, että rikosilmoitustietojen käyttöä koskevaa
sääntelyä tuli täsmentää ja
tiukentaa (PeVL 21/2001 vp,
s. 3). Tämä vaatimus on otettu huomioon
ehdotuksessa asianmukaisesti siten, että rikosilmoitustietojen
käyttö on kielletty, jos ilmoituksen perusteella
ei ole aloitettu esitutkintaa (32 §:n 1 mom. 1 kohta).
Lisäksi esitutkinnassa tai syyttäjällä vireillä olevaa asiaa
koskevan tiedon käyttämiselle on asetettu selkeät
edellytykset (32 §:n 2 mom.) Myöskään poliisiasiain
tietojärjestelmään sisältyviä havaintotietoja
henkilöistä tai tapahtumista, joissa on oletettu
olevan kysymys rikollisesta toiminnasta (32 §:n 1 mom.
2 kohta), ei saa käyttää turvallisuusselvityksen
laatimisessa. Valiokunta pitää käyttörajoitusta
henkilötietosuojan kannalta perusteltuna (vrt. PeVL 18/2012
vp, s. 4/I).
Turvallisuusselvityksen sisällöstä säädetään 42 §:n
2 ja 3 momentissa, jotka vastaavat asiallisesti sisällöltään
nykyistä sääntelyä, jonka valiokunta
on todennut olevan sopusoinnussa suhteellisuusvaatimuksen kanssa
(PeVL 21/2001 vp, s. 3/I).
Selvityksen kohteen asema.
Valiokunta on pitänyt suhteellisuusvaatimuksen kannalta
erityisen merkityksellisenä, millaiseksi laissa järjestetään sen
henkilön asema, jota koskevista tiedoista turvallisuusselvitys
tehdään (PeVL 21/2001 vp, s.
3/II). Henkilöturvallisuusselvitys perustuu rekisteritietoihin,
joista osa on henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja
arkaluonteisia tietoja, kuten tiedot rikollisesta teosta, rangaistuksesta
tai muusta rikoksen seuraamuksesta. Tällaisten tietojen
käsittelyn salliminen koskee yksityiselämään
kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (esim. PeVL 37/2013 vp,
s. 2/II). Oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta on olennaista,
että lakiehdotuksen 5 §:n mukaan turvallisuusselvityksen
laatiminen ja selvitykseen liittyvän luotettavuuden seurannan
toteuttaminen edellyttävät selvityksen kohteen
etukäteen annettua kirjallista suostumusta (PeVL 21/2001
vp, s. 3/II, PeVL 25/1998 vp,
s. 3).
Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin nojalla jokaisella
on oikeus saada toimivaltaiselta viranomaiselta tieto siitä,
onko hänestä tehty turvallisuusselvitys. Tämän
lisäksi selvityksen kohteella on pääsääntöisesti
oikeus saada turvallisuusselvityksen sisältämät
tiedot. Valiokunta on luonnehtinut tällaista tiedonsaantioikeutta
vähimmäislähtökohdaksi ja pitänyt
tarpeellisena, että asian kokonaissääntelyssä etsitään
tapoja kohdehenkilön aseman parantamiseksi (PeVL 21/2001
vp, s. 3/II). Lakiehdotuksessa kohdehenkilön
asemaa on kehitetty tämän suuntaisesti muun muassa
siten, että hänellä on pääsäännön mukaan
oikeus saada hänestä tehty turvallisuusselvitys
nähtäväksi tai kopiona, jos se on annettu
kirjallisesti.
Toimivaltaiset viranomaiset.
Lakiehdotuksen 9 §:n 5 momentin mukaan toimivaltaiset
viranomaiset voivat yksittäistapauksessa sopia, että toinen
viranomainen laatii turvallisuusselvityksen tai sen osan toisen
viranomaisen sijasta. Yksittäistapauksellinen sopiminen
on esityksen perusteluiden mukaan tarpeen järkevän
ja tarkoituksenmukaisen työnjaon toteuttamiseksi kulloinkin
esillä olevan tapauksen käsittelemiseksi (s. 32).
Mahdollisuus sopia toimivaltaisesta viranomaisesta on huomionarvoinen
perustuslain 21 §:n sen säännöksen
kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain
mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Merkityksellinen on myös
perustuslain 2 §:n 3 momentti. Sen mukaan
julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja
kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tehtävien
rajoitukseton siirtäminen viranomaiselta toiselle on ongelmallista
myös oikeusturvan kannalta (PeVL 52/2001 vp,
s. 5/I, PeVL 14/2003 vp,
s. 3/I).
Perustuslakivaliokunta on käytännössään suhtautunut
pidättyvästi mahdollisuuteen poiketa toimivaltaista
viranomaista koskevista lain säännöksistä.
Valiokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen
sääntelyn yhteydessä pitänyt
välttämättömänä,
että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti
(PeVL 21/2001 vp, s. 4/I)
tai muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001 vp,
s. 3/II) tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden
lähtökohdat (PeVL 45/2001 vp,
s. 5/I) samoin kuin toimivallan siirtämisen edellytykset
ilmenevät laista riittävän täsmällisesti
(PeVL 7/2001 vp, s. 4/II; ks. myös PeVL
11/2002 vp, s. 6, PeVL 52/2001
vp, s. 5, PeVL 47/2002 vp,
s. 4—5, PeVL 65/2002 vp, s.
4/II).
Mahdollisuus sopia tehtävänsiirrosta toiselle toimivaltaiselle
viranomaiselle on lakiehdotuksessa rajattu yksittäistapaukselliseen
turvallisuusselvityksen tai sen osan laatimiseen taikka todistuksen
antamiseen. Kysymyksessä ei siten ole toimivallan rajoitukseton
siirto, ja lisäksi kyseeseen tulevat viranomaiset ilmenevät
pykälästä. Valiokunta on pitänyt
tällaista järjestelyä valtiosääntöoikeudellisesti
hyväksyttävänä, kun se on ollut
viranomaisten voimavarojen tarkoituksenmukaisen käytön
vaatimaa (PeVL 35/2008 vp,
s. 2/II). Ehdotettu sääntely ei vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Yritysturvallisuusselvitykseen liittyvät tarkastukset.
Toimivaltainen viranomainen voi lakiehdotuksen 39 §:n
2 momentin nojalla tarkastaa tarvittavassa laajuudessa muun muassa
yrityksen toimitilojen turvallisuusjärjestelyt. Tarkastusta
ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt
huomiota siihen, että yrityksiin kohdistuvien valvontatyyppisten
tarkastusten sääntelyssä on syytä selkeyden
vuoksi viitata hallintolain tarkastuksia koskeviin 39 §:n
yleissäännöksiin (PeVL 14/2013
vp, s. 5/I, PeVL 11/2013 vp,
s. 2/II, PeVL 5/2013 vp,
s. 3/II, PeVL 32/2010 vp, s.
10—11, PeVL 5/2010 vp,
s. 3). Tämän vuoksi lakiehdotukseen on tässäkin
tapauksessa syytä lisätä viittaus hallintolain 39 §:ään
(ks. kaivoslain 153 §:n 1 momentti ja valmistusverotuslain
96 §:n 1 momentti). Jos esimerkiksi tarkastusten luonteesta
johtuu tarve toimia joltakin osin hallintolain säännöksistä poikkeavasti,
on tästä säädettävä perustuslain vaatimukset
täyttävällä tavalla (ks. erit. PeVL 5/2010
vp) erikseen.
Henkilörekistereiden yhdistäminen.
Lakiehdotuksen 50 §:n 3 momentissa ja 51 §:ssä säädetään
rekisteritietojen yhdistämisestä. Ehdotettu sääntely
vastaa muutoin lailla säätämiselle asetettuja
vaatimuksia, mutta lakiehdotukseen on aiheellista ottaa säännös
kiellosta luovuttaa yhdistettyjä henkilötietoja
edelleen (PeVL 17/2007 vp, s. 3/II, PeVL
30/2005 vp, 4/II).
Oikeusturva.
Oikeusturvajärjestelyt perustuvat lakiehdotuksen 62 §:ssä yleiseen
muutoksenhakuoikeuteen, jossa valitus tehdään
ensi vaiheessa hallinto-oikeuteen. Viranomaisen päätökseen,
jolla on kieltäydytty laatimasta turvallisuusselvitystä,
ei saa pykälän 2 momentin mukaan hakea valittamalla
muutosta. Ehdotetusta sääntelystä ei
ole aiemman lausunnon valossa huomautettavaa (PeVL 21/2001
vp, s. 4/I).
Saman momentin mukaan päätökseen,
jolla on kieltäydytty antamasta turvallisuusselvitystodistusta,
saa hakea valittamalla muutosta vain, jos turvallisuusselvitystodistus
on lain tai sen nojalla annetun säännöksen
mukaan edellytyksenä virkaan tai tehtävään
valitsemiselle taikka sellaisen viran tai tehtävän
hoitoa varten, johon valittavalla on kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen
mukaan oltava turvallisuusselvitystodistus. Turvallisuusselvitystodistus
on joko 43 §:n mukainen henkilöturvallisuusselvitystodistus
tai 46 §:n mukainen yritysturvallisuusselvitystodistus.
Lakiehdotuksen 62 §:n 2 momentin mukaan muutosta ei saisi
hakea päätökseen, jolla on kieltäydytty
antamasta yritysturvallisuusselvitystodistusta. Valiokunnan mielestä on aiheellista
vielä harkita, onko asianmukaisinta ulottaa momentin mukainen
valitusoikeus koskemaan myös yritysturvallisuusselvitystodistusta
koskevaa kielteistä päätöstä,
koska kielteisellä päätöksellä voi
olla vaikutusta yrityksen oikeuteen tai etuun.