Perustelut

Tuomarin viraltapano

Hallituksen esityksen mukaan tuomari voitaisiin syyttäjän vaatimuksesta määrätä viralta pantavaksi myös silloin, kun hänet on tuomittu vähintään 60 päiväsakkoon tahallisesta rikoksesta. Lisäksi edellytyksenä on, että rikoksen laatu, rikosten toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina.

Valiokunta toteaa, että ehdotettu rajaus on asiallisesti perustelematon. Lisäksi ehdotus tarkoittaa sitä, että tuomarit olisivat jatkossa pantavissa viralta helpommin kuin muut virkamiehet. Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomarin riippumattomuuden takeena taas on se, että häntä ei perustuslain 103 §:n mukaan voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan turvata tuomioistuinten riippumattomuutta (ks. HE 1/1998 vp, s. 160/I).

Valiokunnan mielestä tuomareiden virassapysymisoikeuden heikentäminen edellyttää erittäin painavia yhteiskunnallisia perusteita. Esityksessä ei ole tuotu esiin sellaisia käytännössä esiintyneitä epäkohtia, joilla voitaisiin perustella viraltapanon laajentamista yleisesti sakolla rangaistaviin rikoksiin juuri tuomareiden kohdalla. Valiokunnan mielestä ehdotettu 60 päiväsakon raja vaikuttaa lisäksi jokseenkin sattumanvaraiselta. Näistä syistä valiokunta katsoo, että 1. lakiehdotuksen hyväksyminen edellyttää perustuslain 73 §:n mukaisen säätämisjärjestyksen käyttämistä.

Tuomarille annettava varoitus

Esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen mukaan tuomarille voidaan antaa laissa tarkemmin säännellyssä menettelyssä varoitus, jos hän on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyönyt niitä. Varoituksen saanut tuomari voi puolestaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta sekä edelleen muutosta sen päätökseen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tuomarille ei nykyisin voida antaa valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettua kirjallista varoitusta. Ehdotetun lain mukaan se tulee käyttöön. Ehdotusta perustellaan lähinnä sillä, että tuomioistuimen päällikkötuomarin mahdollisuudet vastata tuomioistuimen toiminnan tuloksellisuudesta olisivat aikaisempaa monipuolisemmat. Valiokunta toteaa, että esitetyt perustelut eivät ole ongelmattomat. Toisaalta esimerkiksi perustuslain 21 §:ssä jokaiselle taattu oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä osaltaan puoltaa ehdotetun kaltaista säännöstä. Siksi valiokunta pitää sinänsä mahdollisena tällaista ratkaisua. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan on kuitenkin tarpeen mietinnössään erityisesti korostaa, että varoituksen antaminen ei voi perustua näkemyseroihin laintulkinnasta vaan että sen perusteena tulee olla yksinomaan virkavelvollisuuksien laiminlyöminen tai muunlainen niiden vastainen toiminta.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että varoituksesta voisi ensisijaisesti tehdä oikaisupyynnön virkamieslautakuntaan. Valiokunnan mielestä erityisesti tuomareiden riippumattomuuden vuoksi on ongelmallista, jos oikeusturvatie osoitetaan tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelle. Siksi valiokunta pitää välttämättömänä, että tuomarin saamasta varoituksesta järjestetään muutoksenhakumahdollisuus asianomaisen tuomioistuinlinjan sisällä. Lakiehdotuksen tällainen tarkistaminen on edellytys sen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Eron myöntäminen tuomarille hakemuksetta

Valiokunnalla ei ole huomauttamista niistä 2. lakiehdotukseen sisältyvistä säännösehdotuksista, jotka koskevat hakemuksetta myönnettävää eroa työkykynsä menettäneelle tuomarille.