Perustelut

Perusoikeusviraston perustaminen vahvistaa osaltaan unionin piirissä vähittäin kehittynyttä perus- ja ihmisoikeuksien suojaa. Asiantuntija-apua perusoikeuskysymyksissä antava virasto voi parhaimmillaan vaikuttaa myönteisesti perusoikeusnäkökulman huomioon ottamiseen unionin toimielimissä ja jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta pitää viraston perustamista lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisena. Valiokunta korostaa, että perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin keskittyvän viraston tulee luonteensa ja toimialansa vuoksi olla mahdollisimman itsenäinen ja riippumaton suhteessa poliittisiin toimijoihin ja sen toiminnassa on noudatettava avoimuutta. Lisäksi on huolehdittava tiiviistä yhteistyöstä sekä toimintojen päällekkäisyyden välttämisestä erityisesti muiden eurooppalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden kanssa.

Asetusehdotuksen 15 artiklan mukaan perusoikeusvirasto harjoittaa toimintaansa täysin riippumattomasti. Viraston vapauteen toimia itsenäisesti suhteessa komissioon vaikuttaa kuitenkin rajoittavasti se, että asetusehdotuksen 5 artiklan perusteella komissio hyväksyy sääntelymenettelyssä viisivuotisen toimintasuunnitelman, jossa määritellään keskeiset tutkittavat teemat. Lisäksi komissiolla on varsin vahva edustus esimerkiksi viraston vuotuisen työohjelman hyväksyvässä hallintoneuvostossa ja erityisesti hallintoneuvoston päätöksiä valmistelevassa johtokunnassa. Komission asema viraston toiminnan ohjaamisessa on perustuslakivaliokunnan mielestä viraston riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta kaiken kaikkiaan ylikorostunut. Viraston oma mahdollisuus vaikuttaa monivuotisten puitteiden sisältöön on ehdotuksen mukaan sen sijaan vaatimaton. Näiden riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen liittyvien seikkojen lisäksi ehdotuksen jatkokäsittelyssä on syytä kiinnittää huomiota viraston työn avoimuuteen ja sen tuottaman aineiston julkisuuteen.

Perusoikeusviraston toiminnan järjestämisen yhtenä tärkeänä lähtökohtana tulee valiokunnan mielestä olla selkeän lisäarvon tuottaminen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen vahvistamisessa unionissa ja sen jäsenvaltioissa. Viraston toimialaa ja toimintatapoja määritettäessä on varmistuttava siitä, ettei virasto tee päällekkäistä eikä varsinkaan kilpailevaa työtä suhteessa olemassa oleviin perus- ja ihmisoikeustoimijoihin. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin Euroopan neuvoston roolia keskeisenä ihmisoikeuksiin keskittyvänä järjestönä Euroopassa. Tämä näkökulma on otettu tyydyttävällä tavalla huomioon ehdotuksen sisältämissä määräyksissä viraston työmenetelmistä ja yhteistyöstä kansallisten ja eurooppalaisten organisaatioiden — erityisesti Euroopan neuvoston — kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä yhteistyön ulottamista myös muihin kansainvälisiin järjestöihin (esim. YK ja ETYJ). Lisäksi olemassa olevia perus- ja ihmisoikeustiedon kokoamiseen ja analysointiin keskittyneitä asiantuntijaverkostoja on syytä hyödyntää viraston työssä.

Asetusehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan viraston toiminta liittyy perusoikeuksiin sellaisina kuin ne on määritelty EU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa ja EU:n perusoikeuskirjassa. Koska EU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa viitataan vain Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on 3 artiklan 2 kohtaa valiokunnan mielestä syytä täydentää myös yleisellä viittauksella muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Valiokunta korostaa, ettei perusoikeusviraston perustaminen vähennä tarvetta edistää aloitteita EU:n perusoikeuskirjan oikeudellistamisesta ja erityisesti unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen (ks. PeVL 7/2003 vp, s. 9—10).