(1) Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki). Esityksellä pyritään selkeyttämään yksityiselämän suojaa koskevien salassapitoperusteiden keskinäisiä suhteita rikosasioissa sekä lisäämään kansalaisten ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia saada tietoa rikosasioista ja niissä tehdyistä viranomaispäätöksistä. Valtiosääntöoikeudellisesti keskeistä on, että esityksessä ehdotetaan rajoitettavaksi esitutkinnassa ja syyteharkinnassa laadittujen keskeisten asiakirjojen salassapitoa niiltä osin kuin tiedon antaminen on välttämätöntä tutkittavana olleesta asiasta tehdyn päätöksen perusteiden ymmärtämiseksi eikä tietojen antaminen todennäköisesti aiheuttaisi asiaan osalliselle vahinkoa, merkittävää haittaa taikka ilman painavaa syytä kärsimystä.
(2) Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
(3) Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
(4) Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun asiakirjajulkisuuden suhteeseen yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan (ks. esim. PeVL 43/1998 vp, s. 2/II ja PeVL 60/2017 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että esimerkiksi arkaluonteisten tietojen salassapitoa voidaan pitää välttämättömänä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojaamiseksi (PeVL 39/2009 vp, s. 2/I). Tällainen toisen perusoikeuden edistäminen on muodostanut sellaisen välttämättömän syyn, jonka vuoksi viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta on ollut mahdollista perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla lailla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp, s. 2, PeVL 40/2005 vp, s. 2/II).
(5) Perustuslakivaliokunnan mukaan yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei kuitenkaan ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Kyse on sen sijaan kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (PeVL 14/2018 vp, s. 8, ks. myös PeVL 10/2014 vp, s. 4/II, PeVL 54/2014 vp, s. 2/II ja PeVL 14/2018 vp, s. 8). Valiokunta on todennut, että lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 14/2018 vp, s. 8).
(6) Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt esitettyä sääntelyä on tarkasteltu asianmukaisesti hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa erisuuntaisia intressejä keskenään punniten. Valiokunta voi pääosin yhtyä esitettyihin johtopäätöksiin. Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista sääntelyn perusratkaisuihin. Hallintovaliokunnan on kuitenkin syytä pyrkiä täsmentämään sääntelyä. Perustuslakivaliokunta painottaa, että viranomaisen tulee erityisesti ehdotetun julkisuuslain 24 §:n 3 momentin sallimaa harkintavaltaa käyttäessään perusteellisesti harkiten punnita yhtäältä julkisuutta toteuttavia ja toisaalta yksityiselämän suojaan liittyviä näkökohtia.
(7) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, ettei ehdotetun 3 momentin ajallisen soveltamisalan suhde oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain sääntelyyn ole selvä. Hallintovaliokunnan on syytä harkita, tulisiko säännökseen lisätä voimassa olevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaavasti maininta siitä, että tiedon antaminen ei saa estää tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaan.