Perustelut
Hallituksen esityksen tarkoituksena on saattaa voimaan 5.5.2011
allekirjoitettu Suomen ja Israelin välinen tietoturvallisuussopimus.
Sopimus on rajattu koskemaan puolustus- ja turvallisuushankintojen,
-tutkimuksen, -tuotannon ja -hankkeiden salassa pidettävän
tiedon välittämistä ja suojaamista vastavuoroisesti
Suomen ja Israelin välillä. Sopimus kieltää luovuttamasta
turvallisuusluokiteltuja tietoja mm. kansainvälisille järjestöille
ilman lähettävän sopimuspuolen toimivaltaisen
turvallisuusviranomaisen (Israelin ja Suomen puolustusministeriöt)
ennakolta antamaa kirjallista suostumusta. Sopimuksen pääsäännön
mukaan vastaanottavan sopimuspuolen on pidettävä turvallisuusluokiteltu
tieto salassa.
Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö.
Sopimusmääräykset asettavat Suomen lainsäädäntöä tiukemmat
vaatimukset turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Siksi
määräykset edellyttävät
eduskunnan hyväksymistä.
Sopimus on ongelmallinen mm. Suomen ja Israelin välisen
asekaupan julkisuuden kannalta. Israel kuuluu maihin, jotka eivät
julkista puolustusvoimiensa hankintoja. Israel kieltää yrityksiä kertomasta
julkisuuteen puolustus- ja turvallisuusalan toimitussopimuksista
ja yhteistyöhankkeista.
Hallituksen esityksen henki ja perustelut korostavat yksinomaan
kaupallis-taloudellisia intressejä, eivät varovaisuuslinjaa
ja asekaupan poliittisen valvonnan ja seurannan varmistamista. Sopimusta
tulisi arvioida myös osana Suomen omaa ulko-, turvallisuus-,
puolustus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Tässä yhteydessä on
syytä viitata hallituksen ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon
(VNS 9/2009 vp) ja siitä annettuun
ulkoasiainvaliokunnan mietintöön UaVM
1/2010 vp:
"Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan suoraa
kansallista toteuttamista tehdään muun muassa
kahdenvälisen kehitysyhteistyön keinoin nostamalla
ihmisoikeuskysymyksiä esiin Suomen kahdenvälisissä suhteissa.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että vakavat ihmisoikeusongelmat huomioidaan johdonmukaisesti Suomen
kahdenvälisissä suhteissa, mukaan lukien
ulkomaankauppaan liittyvät kansalliset kysymykset, kuten
esimerkiksi puolustusmateriaalien ja kaksikäyttötuotteiden
vienti."
Suomen ja Israelin käymä asekauppa on nousemassa
keskeiseksi ulkopoliittiseksi puheenaiheeksi Suomessa. Merkittävien
EU-maiden, kuten Ison-Britannian, tai Pohjoismaiden, kuten Norjan
ja Ruotsin, uudelleen arvioidessa ja katkaistessa kauppasuhteitaan
Israelin aseteollisuuteen ovat Suomen hallitus ja puolustusministeriö valinneet
päinvastaisen lähestymistavan.Vuosina 2004—2007
Suomi oli toiseksi merkittävin ohjusteknologian viejä Israeliin. Suomen
vienti on ristiriidassa EU:n ministerineuvoston laatiman aseviennin
käytännesäännön kanssa.
Käytännesääntö kieltää aseviennin maihin,
jotka syyllistyvät YK:n mukaan ihmisoikeusrikkomuksiin
tai joissa aseita saatetaan käyttää sisäisiin
sortotoimiin (sopimuksen englanninkielisessä versiossa
"internal repression").
Suomen asevienti on kuitenkin vain murto-osa Israelin kanssa
käydystä asekaupasta. Suomi on hankkinut vuodesta
1999 lähtien israelilaisia aseita yli 152 miljoonalla eurolla.
Suomi on kauppapoliittisilla valinnoillaan tukenut tuntuvasti Israelin
aseteollisuuden suurimpia yhtiöitä,
mikä edesauttaa Israelin valtion ja palestiinalaisten välisen
konfliktin jatkumista. Kansalaismielipide Suomessa, mm. yli 250
suomalaista politiikan, kulttuurin, taiteen ja tieteen vaikuttajaa,
vaati Suomen asekaupan lopettamista Israelin kanssa.
Mm. nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on allekirjoittanut
vetoomuksen syksyllä 2010. Kansanedustaja Tuomioja kertoi
(HS 10.10.2010) tuolloin allekirjoittaneensa asekauppaa vastustavan
vetoomuksen siksi, ettei Israelia enää voi eikä pidä kohdella
asekaupoissa normaalina kumppanina: "Ei niin kauan kun se jatkaa
siirtokuntien laajentamista ja laitonta miehitystään
palestiinalaisalueilla, eikä osoita uskottavia merkkejä aidosta
pyrkimyksestä kestävään rauhansopimukseen."
Edellä todetuilla perusteilla vasenryhmän eduskuntaryhmä katsoo,
että hallituksen esityksen hyväksyminen ei ole
Israelin valtion ja palestiinalaisten välisestä konfliktista
johtuen perusteltua.