Perustelut
Yleistä
Perusopetuksessa on tavoitteena, että oppimistulokset
ovat parhaiden joukossa kansainvälisissä vertailuissa,
suurten opetusryhmien määrä vähenee,
perusopetuksesta ja lukiokoulutuksesta välittömästi
jatko-opintoihin siirtyvien osuus nousee ja ammatillisesta koulutuksesta
työelämään ja jatko-opintoihin
siirtyvien osuus lisääntyy. Korkea-asteella tavoitteena
on, että koulutuksen ja tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus
paranevat ja ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että yliopistoille varmiste-taan uuden yliopistolain mukaiset
toimintaedellytykset. Valiokunta pitää tärkeänä myös,
että tutkinnon suorittamiseen käytetty aika lyhenee ja
koulutuksen läpäisy ja korkeakoulujen opiskelija-opettajasuhde
paranevat. Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että vastavalmistuneiden työllistymistä edistetään.
Valtion aluehallinto uudistuu vuoden 2010 alusta. Opetusministeriön
hallinnonalan alueellisia tehtäviä hoidetaan sekä aluehallintovirastoissa
että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa.
Heikentyvä kuntatalous edellyttää kuntarakenteen
ja kuntien palvelurakenteiden uudistamisen jatkamista. Esi- ja perusopetuksen,
yleisten kirjastojen, yleisen kulttuuritoimen ja asukaskohtaisen
taiteen perusopetuksen valtionosuusperusteet siirretään
kuntien valtionosuuslakiin. Valiokunta painottaa sitä,
että opetusministeriö asettaa jatkossakin toimialojen
politiikkalinjaukset, toiminnalliset tavoitteet ja kehittämistavoitteet,
vaikka valtionosuudet yhdistetään valtiovarainministeriön
pääluokkaan.
Perusopetus paremmaksi -ohjelmaan esitetään
suunnattavaksi ensi vuonna yhteensä 62 miljoonaa euroa.
Tästä ryhmäkokojen pienentämiseen
suunnataan 30 miljoonaa euroa ja erityisopetuksen vahvistamiseen
15 miljoonaa euroa. Lisäksi kerhotoiminnan tukemiseen ohjataan
8 miljoonaa euroa. Myös taiteen perusopetuksen, joustavan
perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä vieraskielisten
oppilaiden äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena
kielenä -opetuksen voimavaroja lisätään.
Osana elvytystoimenpiteitä yleissivistävien oppilaitosten
perustamishankkeiden valtuutta korotetaan 49 miljoonalla eurolla.
Ammatillista koulutusta esitetään lisättäväksi
sekä syksyn lisäbudjetissa että ensi
vuoden talousarviossa yhteensä noin 1300 uudella opiskelijapaikalla.
Aikuisväestön osaamisen kehittämiseksi
ja työllisyyden parantamiseksi lisätään sekä oppilaitos-
että oppisopimusmuotoista ammatillista lisäkoulutusta
ja oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta korkeakoulutetuille.
Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että talousarvioesityksessä taiteen
ja kulttuurin sekä liikunnan ja nuorisotyön määrärahat
nousevat yhteensä 51,1 milj. euroa (9,8 %). Veikkausvoittovarojen
määrä kasvaa kaikilla sektoreilla. Veikkausvoittovaroja
arvioidaan olevan käytettävissä vuonna
2010 yhteensä noin 462,7 miljoonaa euroa.
Nuorisotyön 59 miljoonan euron määrärahoihin
sisältyvä 7 miljoonan euron lisäys kohdennetaan
nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen, sosiaaliseen
vahvistamiseen ja elinolojen parantamiseen sekä erityisesti
syrjäytymisen ehkäisyssä tehokkaaseen
nuorten työpajatoimintaan ja etsivään
työparitoimintaan. Etsivän nuorisotyön
määrärahat lähes kaksinkertaistetaan 4,65
miljoonaan euroon.
Yleissivistävän koulutuksen perustamiskustannusten
rahoitus
Perustamishankkeiden valtionosuus on tarkoitus muuttaa valtionavustukseksi
vuoden 2010 alusta. Muutosta on perusteltu sillä, että saadaan joustavuutta
hallintoon. Tarkoituksena ei ole muuttaa hankekohtaista valtionrahoituksen
tasoa.
Yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeisiin
talousarvioesityksen perusteella voitaisiin myöntää valtionavustuksia
yhteensä 86,5 miljoonaa euroa, josta 16,5 miljoonaa euroa
toteutusaikaisena. Myönnettävillä valtionavustuksilla
on arvioitu voitavan rakentaa tai peruskorjata tilat 16 000
oppilaalle.
Opetusministeriössä ollaan parhaillaan valmistelemassa
perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa vuosille 2010—2013.
Mikäli suunnitelma olisi valmisteltu menokehysten pohjalta,
siihen olisi voitu ottaa noin 26 % esitetyistä hankkeista.
Suunnitelmassa tullaan nimeämään myös
osa elvytyksen lisärahoituksella rahoitettavista hankkeista,
mutta pääosin elvytyshankkeet on tarkoitus valita
vuoden 2009 lopussa tehtävien valtionapuhakemusten perusteella.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lisärahoitushankkeista päätettäessä painotetaan
kosteus- ja homeongelmista johtuvia hankkeita, mutta myös muita
tarpeellisia hankkeita tulee rahoittaa. Näiden hankkeiden
valtionrahoituksen tasona valtiovarainministeriön ns. elvytystyöryhmän
esityksen mukaisesti on noin 75 % nykyisen valtionosuuden
tasosta.
Valiokunta korostaa sitä, että liian suuri
osa hankkeista jää ilman valtion tukea ja välttämättömätkin
hankkeet lykkäytyvät tai jäävät
kokonaan toteuttamatta. Jälkirahoitteisuus johtaa monissa
tapauksissa samaan, koska kunnalla ei ole mahdollisuutta rahoittaa
hanketta toteuttamisen aikana. Valiokunta korostaa rakentamishankkeiden
työllistävää vaikutusta, minkä takia
valtion tulisi kannustaa hankkeiden toteuttamiseen. Valiokunnan
näkemyksen mukaan kuntia pitäisi kannustaa aikaistamaan
hankkeita ilman, että valtionosuus pienenee aikaistuksen
myötä. Tällä vältetään
se, että moni tärkeä kohde jäisi
kokonaan toteutumatta.
Valiokunta ehdottaa perustamiskustannusten avustuksiin lisättäväksi
3 miljoonaa euroa ja totetutumisaikaista valtuutta korotettavaksi
vastaavasti.
Yliopistojen rahoitus
Yliopistojen muuttuminen 1.1.2010 lukien itsenäisiksi
julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai säätiölain
mukaisiksi säätiöiksi muuttaa myös
talousarvioehdotusta. Yliopistoista tulee itsenäisiä oikeushenkilöitä,
ja ne ovat siten valtion budjettitalouden ulkopuolella. Valiokunta
pitää välttämättömänä yliopistojen
taloudellisten toimintaedellytysten turvaamista. Riittävällä valtion
rahoituksella on suuri merkitys yliopistolain uudistuksessa yliopistoille
asetettujen tavoitteiden toteutumisessa.
Valtionrahoituksen määrärahat yliopistojen toimintaan
ovat talousarvioehdotuksessa momentilla 29.40.50. Lisäys
kuluvaan vuoteen verrattuna on 98 miljoonaa euroa. Vertaaminen edelliseen
vuoteen on kuitenkin hankalaa, koska talousarvioesityksen sisällä on
runsaasti myös teknisiä muutoksia ja yliopistojen
toiminnan kehittämisen kannalta läpivirtauserinä pidettäviä lisäyksiä,
kuten alv-kompensaatio, aiemmat palkkojen tarkistukset ja VAEL-maksun
muutokset. Uuden yliopistolain mukainen kustannustason nousun tarkistaminen
tapahtuu ensimmäisen kerran määriteltäessä yliopistojen
valtion rahoitusta vuodelle 2011.
Talousarvioehdotuksessa ei ole esitetty määrärahaa
yliopistojen työnantajan työttömyysvakuutusmaksuun,
jonka arvioidaan olevan vuonna 2010 noin 35 miljoonaa euroa. Budjettiriihen yhteydessä
hallitus
päätti, että uusimuotoisille yliopistoille
syntyvän työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvoitteen
lykkäämistä selvitetään.
Yliopistojen taloudellinen asema heikkenee merkittävästi,
mikäli työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvoite
tulee yliopistojen hoidettavaksi talousarvioon esitetyn kehyksen
puitteissa. Sivistysvaliokunta pitää työttömyysvakuutusmaksun
osalta välttämättömänä sellaista ratkaisua,
joka ei vähennä yliopistojen toimintaan tarkoitettua
rahoitusta. Jos tämä ei toteudu, yliopistoille
tulee kompensoida työttömyysvakuutusmaksut. Sen
vuoksi valiokunta esittää ehdollisesti 35 miljoonan
euron lisäystä talousarvioon.
Uuden yliopistolain käsittelyn yhteydessä sivistysvaliokunta
totesi mietinnössään (SiVM 5/2009
vp — HE 7/2009 vp), että riittävä perusrahoitus
on perusedellytys sille, että yliopistot voivat asianmukaisesti
hoitaa tutkimus- ja koulutusvelvoitteensa, myös taloudellisesti
vaikeissa suhdannetilanteissa. Hyväksyessään
lakiehdotuksen eduskunta edellytti, että koulutuksen ja tutkimuksen
kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi yliopistoille turvataan
riittävä perusrahoitus. Rahoitusta tulee kanavoida
tasapuolisesti kaikille tieteenaloille.
Opetusministeriöltä saadun selvityksen mukaan
yliopistojen valtion rahoituksesta on varauduttu kohdentamaan rahoitusta
yliopistokeskusten toimintaan yliopistokeskuksia koordinoivien yliopistojen
kautta. Rahoituksen määrä 4 020 000
euroa vastaa aiemmin yliopistojen yhteisistä menoista kohdennetun
rahoituksen ja yliopistojen toimintamenoista yliopistokeskusten
koordinaatioon osoitetun rahoituksen yhteismäärää.
Yliopistot voivat osoittaa yliopistokeskuksille lisäksi
rahoitusta omien päätöstensä mukaan,
kuten muillekin toimintayksiköilleen.
Opettajankoulutuksen rahoitus
Opettajien peruskoulutus.
Yliopistouudistuken johdosta valiokunnan mielestä on
vaarana, että yliopistojen sisällä rahoituksesta
päätettäessä opettajankoulutus
saa liian vähän huomiota. Yliopistojen tulee kuitenkin
kantaa uudessa järjestelmässäkin vastuunsa
opettajankoulutuksesta niin, että valtakunnallisesti ja
alueellisesti koulutusta järjestetään
riittävästi.
Valiokunta on huolestunut siitä, että erityisesti
yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen määrä ei
ole riittävä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
varhaiskasvatuksen ryhmissä lastentarhanopettajan koulutuksen
saaneiden määrä vähentyy huomattavasti.
Tämän seurauksena ryhmissä korostuu hoiva-
ja hoitotyö opetuksellisten ja kasvatuksellisten seikkojen
kustannuksella.
Ammatillisessa koulutuksessa on tällä hetkellä joillain
aloilla pulaa pätevistä opettajista. Hakijoita
ammatilliseen opettajankoulutukseen kuitenkin on, ja ylempi ammatillinen
korkeakoulututkinto tulee lisäämään
hakeutuvien määrää. Hetkellisen
opettajapulan varjolla ei tule missään nimessä nyt
lähteä laskemaan ammatillisen koulutuksen opettajan
kelpoisuusvaatimuksia.
Ruotsinkielistä opettajien peruskoulutusta annetaan Åbo
Akademin Vaasan yksikössä. Valiokunta pitää välttämättömänä koulutuksen
järjestämistä siten, että myös
Etelä-Suomen kouluihin saadaan riittävästi
päteviä ruotsinkielisiä opettajia. Tämä edellyttää myös
panostuksia monipuoliseen, pätevyyttä antavaan
koulutukseen Etelä-Suomessa. Tällä hetkellä vallitsee pula
esim. pätevistä ammattiopettajista, lastentarhanopettajista
ja joidenkin aineiden aineenopettajista.
Harjoittelukoulujen rahoitus.
Harjoittelukoulut ovat keskeinen osa suomalaista opettajankoulutusjärjestelmää.
Uudessa yliopistolaissa harjoittelukoulujen tehtävät
ja toiminta on säilytetty entisellään.
Harjoittelukoulujen ongelmana on ollut jo useita vuosia kokonaisbudjettikehityksen
pysähtyneisyys. Eduskunta on useana vuonna joutunut talousarvion
käsittelyn yhteydessä toteamaan, että harjoittelukouluille
varatut määrärahat ovat riittämättömät
ja lisännyt niitä. Muun muassa kuluvan vuoden
talousarviomietinnössään valtiovarainvaliokunta
käsitteli niitä vaaroja ja negatiivisia seurauksia,
joita voi syntyä, ellei harjoittelukoulujen asianmukaisesta
rahoituksesta huolehdita.
Harjoittelukoulujen rahoitusjärjestelmä valtion
talousarvion sisällä muuttuu vuoden 2010 alusta.
Harjoittelukoulujen budjetti oli aikaisemmissa talousarvioissa omana
momenttinaan. Yliopistojen toimintamenomomentilla harjoittelukoulujen
määrärahoihin sisältyvät
opettajankoulutukseen kuuluvan ohjatun harjoittelun toteutukseen
tarkoitetut määrärahat. Vuodelle 2010 harjoittelukoulujen
ohjatussa harjoittelussa suoritettujen opintopisteiden määräksi
esitetään talousarviossa 42 000 opintopistettä.
Rahoituksellisesti tämä vastaa harjoittelukoulujen
nykyisen toiminnan volyymia. Vuoden 2010 talousarvioesityksessä harjoittelukoulujen
esi- ja perusopetuksen rahoitus 34 837 000 euroa on siirretty kuntien
peruspalvelujen järjestämiseen tarkoitetun valtionosuuden
piiriin. Muu harjoittelukoulujen rahoitus 43 998 000 on siirretty
osaksi yliopistojen valtionrahoitusta eli momenttia 29.40.50.
Opettajaharjoittelua tapahtuu paljon myös harjoittelukoulujen
ulkopuolella, koska esimerkiksi lastentarhanopettajat tai aikuisopetuksen opettajaksi
opiskelevat eivät voi saada harjoittelukokemusta harjoittelukouluissa.
Lisäksi opettajankoulutuksen keskeisiin periaatteisiin
kuuluu, että jokaisella opettajalla tulee olla myös kokemuksia
ns. normaalissa peruskoulussa, ja siksi kenttäharjoittelu
täydentää normaalikoulujen harjoittelua.
Alustavien tietojen mukaan harjoittelukoulujen ulkopuolisen harjoittelun
laajuudeksi on suunniteltu vuonna 2010 noin 18 000 opintopistettä.
Mikäli tämä toteutuu ilman erikseen osoitettua
lisärahoitusta, kustannukset kohdistuvat yliopistojen toimintarahoitukseen.
Opettajien täydennyskoulutus.
Valiokunta katsoo, että opettajien täydennyskoulutus
on riittämätöntä. Täydennyskoulutuksen
tarpeet ovat suuret ja järjestettävän
täydennyskoulutuksen tulisi vastata työuran eri
vaiheissa olevien opettajien ja rehtoreiden tarpeisiin. Täydennyskoulutuksessa
on tärkeää ottaa huomioon muun muassa
aineenhallinta, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, erityisopetus,
opintojen ohjaus, kansainvälistyvä maailma ja
siitä seuraava tarve monikulttuurisuuteen kasvamiseen ja
kasvattamiseen sekä uudet opetusmenetelmät. Oppilaitosjohdon täydennyskoulutuksessa
keskeisellä sijalla on henkilöstö- ja
pedagoginen johtaminen. Myös kaikilla esiopetuksen piirissä työtään
tekevillä tulisi olla mahdollisuus täydennyskoulutukseen.
Opettajien täydennyskoulutusohjelman (Osaava-ohjelman)
rahoitukseen esitetään 8 miljoonan euron lisäpanosta,
mikä mahdollistaa 34 000 opettajan valtiorahoitteisen
täydennyskoulutuksen. Myös maahanmuuttajataustaisen opetushenkilökunnan
täydennyskoulutusta lisätään.
Valiokunta pitää Osaava-ohjelman käynnistämistä tärkeänä.
Tärkeää on myös se, miten täydennyskoulutukseen
osoitettavat rahat kanavoidaan alueellisten toimijoiden (ELY ja
AVI) kesken. Täydennyskoulutuksen lisääminen
ei saa johtaa kalliisiin rakenteisiin, vaan itse toimintaan ja esimerkiksi
verkottumiseen.
Jotta täydennyskoulutuksen määrää voidaan lisätä ja
saavutettavuutta parantaa, valiokunta esittää opettajien
täydennyskoulutuksen määrärahaa
korotettavaksi 2 miljoonalla eurolla.
Työpajatoiminnan kehittäminen ja etsivä nuorisotyö
Vuonna 2008 Länsi-Suomen lääninhallituksen tekemässä työpajaselvityksessä laskettiin
työpajojen asiakkaina Suomessa olleen lähes 15
000 eri-ikäistä valmentautujaa. Nuorisotyöttömyyden
kasvaessa voimakkaasti, työpajoissa valmentautuvien määrän
ennakoidaan kasvavan edelleenkin. Vuoden 2010 tavoitteena on tavoittaa
etsivän työparitoiminnan avulla 5 000 nuorta ja
saattaa jatkotoimenpiteisiin 3 500. Tavoitteen toteutuminen vaatii
päätöksiä myös jatkopolkujen
ja -toimenpiteiden turvaamiseksi. Kuntien taloudelliset vaikeudet
uhkaavat työpajatoiminnan jatkuvuutta. Monissa kunnissa
työpajat viestivät siitä, että pajat
ovat täynnä ja palveluihin alkaa olla jonoja.
Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa vuodelta 2007 nostetaan
työpajatoiminta yhdeksi keskeisimmäksi keinoksi
nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Yhteiskunnan
näkökulmasta työpajatoiminta ei ole kallista,
sillä oikea-aikainen toimenpide säästää yhteiskuntaa
paljon kalliimmilta kustannuksilta.
Valtion budjettiin opetusministeriön hallinnonalan
nuorisotyön osuuteen vuodelle 2010 esitetään
varattavaksi määrärahaa etsivään
työparitoimintaan 4,6 miljoonaa euroa sekä nuorten
työpajatoiminnan laajentamiseen 1,4 miljoonaa euroa. Työpajatoiminnan
tuen perusteluissa mainitaan hallitusohjelman mukainen tavoite saada
työpajatoiminta maan kattavaksi.
Etsivä nuorisotyö eli työparitoiminta
on ollut tehokas nuorille kohdennettu palvelumuoto, ja yhteistyö työpajojen
kanssa on toiminut hyvin. Suuri osa etsivän työn
56 työparista toimii työpajaympäristössä.
Vuonna 2009 on löydetty lähes 2 000 nuorta,
joista jatkopoluille ja muihin palveluihin on siirtynyt 1 400
nuorta. Työpajat ovat tarjonneet monille nuorille hyvän
polun alkuvaiheen, jolloin on myös voitu ennaltaehkäistä syrjäytymistä.
Etsivän työparitoiminnan kautta löytyneistä nuorista
osa on erityisten tukitoimenpiteiden tarpeessa. Työpajoissa
kehitetty starttivalmennus on yksi etsivän työparitoiminnan
ja työpajojen yhteistyön konkreettinen palvelumalli.
Etsivä työparitoiminta soveltuu myös
hyvin monialaiseen viranomaisyhteistyöhön.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan etsivän työparitoiminnan
ensimmäisen toimintavuoden tulokset osoittavat, että nuoret
tarvitsevat sellaisia palveluja, joissa toiminta ja tukipalvelut
yhdistyvät. Opetusministeriön mukaan vain 3,5 % nuorista
kieltäytyi kokonaan yhteistyöstä, mistä voidaan
päätellä, että nuoret arvostavat
ja haluavat heille suunnattuja palveluja. Hallituksen esityksessä mainitaan
työpajatoiminnan yhdeksi tavoitteeksi, että 70 % työpajanuorista
sijoittuu koulutukseen, työhön tai muuhun ohjattuun
toimintaan pajajakson jälkeen.
Aiemmista selvityksistä tiedetään,
että ammatillisen perustutkinnon keskeyttäneet
muodostavat suurimman ryhmän työelämän
ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista. Etsivien työparien
ensimmäisen vuoden aikana tavoitetuista nuorista peräti
36 % oli joko ammatillista perustutkintoa suorittamassa
olevia nuoria tai opiskelunsa jo keskeyttäneitä nuoria.
Riittävä rahoitus työpajoille turvaa
osaltaan etsivän työparitoiminnan, työpajojen
ja viranomaisten moniammatillisen yhteistyön hyvin alkaneet
ja kehittyvät käytännöt. Ollakseen
tehokasta etsivä työparitoiminta tarvitsee tuekseen paikkoja,
joihin löytyneitä nuoria voidaan sijoittaa. Ilman
työpajoja ja niiden toiminnallista ympäristöä kaikkein
heikoimmassa asemassa oleville nuorille ei ole mitään
vaihtoehtoisia yhteisöjä ja sijoittumispaikkoja.
Valiokunta pitää tärkeänä työpajatoiminnan laajentamista
koko maata kattavaksi. Valiokunta kuitenkin painottaa sitä,
että tarpeet eri kunnissa ovat erilaiset ja tämä tulee
ottaa toiminnan kehittämisessä huomioon. Työpajatoiminta
on edelleenkin valtion avustusten, kuntarahoituksen ja erilaisten
kehittämisprojektien varassa, eivätkä kaikki
kunnat ole voineet tai halunneet vakinaistaa toimintaa. Valiokunta
esittää 1,1 miljoonan euron lisäystä työpajatoiminnan
vahvistamiseen ja laajentamiseen.