Yleisperustelut

Hallitus ehdottaa muutettavaksi ja selkeytettäviksi eräitä vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämistä, yksikköhintoja ja valtionosuutta koskevia säännöksiä. Selkeät rahoituslinjaukset auttavat tekemään entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä. Uudistuksen jälkeen vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjät voivat ennakoida rahoituksen tasoa nykyistä paremmin ja oppilaitokset voivat keskittyä nykyisen suoritemäärän kasvattamisen sijaan toiminnan laadun kehittämiseen. Myös valtionosuusrahoituksen porrastuksiin esitetyt muutokset johtavat osaltaan nykyistä yhdenvertaisempaan oppilaitosten kohteluun sekä kansalais- että kansanopistokentässä.

Valiokunta toteaa, että hallituksen rakennepoliittisten tavoitteiden toimeenpanon kannalta on myönteistä, että oppilaitosten ylläpitäjien yhdistymiset tai niiden toiminnassa tapahtuvat muut muutokset voidaan edelleen ottaa joustavasti huomioon valtionosuutta myönnettäessä. Ehdotetuilla säädösmuutoksilla ei hallituksen esityksen mukaan myöskään ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia valtionosuuksia koskevien muutosten kompensaation tapahtuessa lain voimaan tultua suoritemäärien muutosten kautta.

Lakiehdotuksen 11 b §:ään sisältyy yksikköhinnan vähennys, jolla toteutetaan pysyvästi aiemmin väliaikaisesti säädetty vuosien 2013 ja 2014 indeksijäädytyksen vaikutus oppilaitosten yksikköhintoihin. Sivistysvaliokunta pitää tätä valitettavana mutta valtiontalouden kannalta välttämättömänä toimena. Valiokunta korostaa, että pykälän 2 momentti sisältää nimenomaisen takuun, että keskimääräinen yksikköhinta on kuitenkin aina vähintään vuoden 2015 keskimääräisen yksikköhinnan suruinen.

Koulutuksen järjestämistä koskevia säännöksiä esitetään muutettaviksi huomioimaan myös aikaisempaa paremmin nykyään käytössä olevat uudet opetusmenetelmät. Valiokunta kannattaa koulutuksen järjestämistä koskevien säännösten ajantasaistamista ja etäopetusta koskevien säännösten tarkistamista.

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että esitys on valmisteltu hyvässä yhteistyössä vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän sekä sen oppilaitosjaostojen kanssa. Valiokunta pitää tätä huomionarvoisena ja lakiehdotuksen tulevan toimeenpanon ja soveltamisen kannalta tärkeänä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Tarve vapaalle sivistystyölle

Sivistysvaliokunta korostaa vapaan sivistystyön merkittävää roolia suomalaisen aikuiskoulutuksen kentässä. Sivistystyön toimijat järjestävät koulutusta, jonka tavoitteena on laaja-alaisesti edistää ihmisten oppivaa ja aktiivista elämäntapaa, tukea kulttuuriin kasvamista sekä vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen elinvoimaa ja hyvinvointia. Kattava ja erilaisiin tarpeisiin mukautuva oppilaitosverkko varmistaa, että kansalaisilla on asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus saada palveluja eri väestöryhmien sivistys- ja tietotarpeisiin. Hallituksen esitys omalta osaltaan turvaa valiokunnan arvion mukaan vapaan sivistystyön kentän toiminnan tulevaisuuden.

Haasteita mutta myös mahdollisuuksia vapaalle sivistystyölle tuovat erityisesti nopeasti muuttuvat työmarkkinat ja niistä johtuvat uudet koulutustarpeet, kesäopiskelun merkityksen kasvu ja kasvava eläkeläis- ja senioriväestö, joka entistä hyväkuntoisempana haluaa ja kykenee toteuttamaan elinikäisen oppimisen periaatetta käytännössä. Valiokunta korostaa, että vapaan sivistystyön palveluilla on merkittäviä terveyttä edistäviä sekä sairauksia ja syrjäytymistä ennalta ehkäiseviä vaikutuksia, jotka vähentävät muiden raskaiden ja kalliiden palveluiden käyttöä.

Maahanmuuttajien koulutus

Valiokunta korostaa, että maahanmuuttajakoulutus on kasvava ja erittäin tärkeä osa kansanopistojen yhteiskunnallista sivistystehtävää. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvään epäkohtaan. Vuonna 2012 kansanopistojen tuottamista vapaan sivistystyön opiskelijaviikoista oli noin 12,5 % maahanmuuttajakoulutusta ja valtaosa (arviolta 85—90 %) koulutuksesta oli omaehtoista kotoutumiskoulutusta. Opiskelijoilta ei siksi voida periä opiskelijamaksuja. Opintomaksujen osuutta voidaan jonkin verran korvata opintosetelijärjestelmän avulla, mutta opintoseteliavustukset eivät ole eikä niiden tule olla valtionosuusjärjestelmää korvaavaa rahoitusta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus voidaan tulevaisuudessa määritellä kansanopiston ylläpitämisluvassa erityiseksi koulutustehtäväksi, joka rahoitetaan erillisrahoituksella siten, että opiskelijamaksuja ei tarvitse periä. Tuloksellinen kotoutumiskoulutus on monen maahanmuuttajan kohdalla välttämätön lähtökohta onnistuneelle sopeutumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulutuksesta aiheutuvat hyödyt, esimerkiksi työelämävalmiuksien kasvaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen, ylittävät selvästi koulutuksesta aiheutuvat kustannukset.