Yleisperustelut

Yleistä

Sivistysvaliokunta toteaa, että esityksen taustalla on komission 21.2.2014 Suomelle antama virallinen huomautus, joka koskee tekijänoikeuslain 25 i ja 47 §:n säännöksiä. Komission mukaan säännökset ovat tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY 3 artiklan ja lähioikeusdirektiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdan vastaisia. Voimassa oleva tekijänoikeuslain sääntely on saanut tältä osin sisältönsä perustuslakivaliokunnan kannanoton perusteella (PeVL 7/2005 vp, s. 6/II). Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että perustuslakivaliokunnan vuonna 2005 esittämän arvion jälkeen perusoikeusrajoituksen toteuttamiseen kohdistuvan oikeudellisen arvioinnin perusteet ovat sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti olennaisesti muuttuneet, minkä johdosta niiden uudelleen arvioinnille esitetään olevan nykytilanteessa painavia perusteita. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tullut siihen tulokseen, että hallituksen esityksessä esitetyt muuttuneet olosuhteet mahdollistavat valiokunnan vuonna 2005 omaksuman kannan päivittämisen. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin todettavalla tavalla asettanut ehdon lain säätämiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Siirtovelvoite

Sivistysvaliokunta korostaa, että käsiteltävänä oleva hallituksen esitys koskee ainoastaan siirtovelvoitteen (ns. must carry) alaisesta edelleen lähettämisestä maksettavia tekijänoikeuskorvauksia. Siirtovelvoitteen ulkopuolisesta edelleen lähettämisestä on tähänkin asti maksettu korvauksia. Siirtovelvoite tarkoittaa sitä, että kaapelitelevisioverkossa verkkopalvelua tarjoavat ovat velvollisia välittämään verkossaan tiettyjen valtakunnallisten yleiskanavien ohjelmaa.

Siirtovelvoitteesta säädetään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014, 227 §). Siirtovelvoitteen alaisia kanavia on yhteensä 7, eli neljä julkisen palvelun kanavaa ja kolme kaupallista kanavaa. Kaupallisia kanavia koskeva siirtovelvoite on määräaikainen ja voimassa 31 joulukuuta 2016 asti, johon mennessä tarkoitus on arvioida siirtovelvoitteen ala uudelleen. Perustuslakivaliokunnan arvio muuttuneista olosuhteista vuoden 2005 ratkaisun jälkeen perustuu osittain siihen, että siirtovelvoitteen alaisten kanavien määrä on jatkuvasti vähentynyt. Ehdotetun tekijänoikeuskorvauksen maksamisvelvollisuuden ala siirtovelvoitteisiin liittyvässä edelleen lähettämisessä on supistunut ja muodostuu nyt lievemmäksi puuttumiseksi teleyritysten omaisuudensuojaan kuin mitä se olisi ollut aikaisemmin.

Tietoyhteiskuntakaaren 227 §:n 1 momentissa säädetään, että verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava teleyritys on velvollinen siirtämään verkossa ilman korvausta yleisen edun ohjelmistot ja palvelut. Säännöksen 6 momentissa todetaan asunto-osakeyhtiön, kiinteistöyhtiön ja muun niihin verrattavan yhteisantennijärjestelmän ylläpitäjän osalta, että näiden on huolehdittava siitä, että 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut ovat käyttäjien saatavilla muuttumattomina ja samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa.

Tietoyhteiskuntakaarta koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan teleyrityksellä tarkoitetaan sitä, joka tarjoaa verkkopalvelua tai viestintäpalvelua ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille eli harjoittaa yleistä teletoimintaa.

Tekijänoikeuslain voimassa olevassa                     25 i §:ssä siirtovelvoitteeseen kytketty tekijänoikeuden täysi rajoitus ja hallituksen esityksessä ehdotettu korvausoikeus siirtovelvoitteen alaisesta edelleen lähettämisestä kohdistuvat teleyritykseen, joka tarjoaa "verkkopalvelua sellaisessa kaapelitelevisioverkossa, jota pääasiassa käytetään televisio- ja radio-ohjelmistojen lähettämiseen ja jota merkittävä määrä verkon loppukäyttäjiä käyttää pääasiallisena keinonaan vastaanottaa televisio- ja radiolähetyksiä".

Tietoyhteiskuntakaaren säännösten ja niitä koskevan hallituksen esityksen perusteella on selvää, että tekijänoikeuslain 25 i § ja siihen ehdotetut muutokset eivät ole sovellettavissa asunto-osakeyhtiön, kiinteistöyhtiön ja muun niihin verrattavan yhteisantennijärjestelmän ylläpitäjiin.

Edelleen lähettäminen ja tekijänoikeus

Valiokunta toteaa, että tv-ohjelman edelleen lähettäminen on tekijänoikeudellisesti merkityksellinen toimi, johon edelleen lähettäjän tulee omaa liiketoimintaansa varten hankkia lupa ja maksaa sovittu korvaus. Siirtovelvoitteen alaiseen edelleen lähettämiseen ei tarvita lupaa, sillä lähettäminen perustuu lain velvoitteeseen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lain      25 i §:n 2 momenttiin lisätään velvoite maksaa edelleen lähettämisestä tekijänoikeuskorvaus. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut voimakkaasti esiin edelleen lähettämistä koskevan käsitteen sisältö ja rajaus.

Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen mukaan tekijöiden kansainvälinen suoja yleisradiointiin ja edelleen lähettämiseen nähden pohjautuu Bernin yleissopimuksen Pariisin tekstin (1971) 11 bis artiklaan. Bernin sopimuksen mukaan sopimukseen kuuluvat maat voivat lainsäädännössään määrätä artiklassa mainittujen oikeuksien käyttämisen ehdot. Tällaiset ehdot eivät kuitenkaan saa loukata tekijän moraalisia oikeuksia eivätkä hänen oikeuttaan korvaukseen. Ratkaisevaa edelleen lähettämisen kannalta on, että alkuperäisen lähetyksen edelleen lähettämistoimintaa harjoittaa toinen toimija kuin alkuperäinen lähettäjäyritys.

Tekijöiden oikeus edelleen lähettämiseen on myös tunnustettu Euroopan unionin lainsäädännössä. Satelliitti- ja kaapelidirektiivissä (93/83/ETY) on säädetty erityisesti toisista jäsenvaltioista peräisin olevien alkuperäisten televisio- ja radiolähetysten edelleen lähettämisestä kaapeleitse. Tekijöiden oikeudesta lähettämiseen ja edelleen lähettämiseen säädetään myös vuoden 2001 niin sanotussa tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY).

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edelleen lähettämisen käsitteellä on edellä mainittujen sopimusten ja direktiivien määrittämä sisältö, jota tulee selvyyden vuoksi noudattaa myös kansallisessa lainsäädännössä. Valiokunta palaa tähän vielä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Uudistuksen toimeenpano ja seuranta

Asiantuntijaselvityksessä on korostettu, että siirtovelvoitteen alaisia ohjelmia koskevan järjestelmän tulee muutoksista huolimatta säilyä kohtuullisena myös kuluttajien kannalta. Oikeudenhaltijoille palautettava korvausoikeus nostaa teleyritysten kustannuksia, ja kohonneet kustannukset pyritään todennäköisesti siirtämään kuluttajilta kuluttajapalveluista perittävien maksujen hintoihin. Valiokunta toteaa, että siirtovelvoitteesta, joka on rajattu määrällisesti vain muutamiin kanaviin, hyötyy ennen muuta kuluttajakunta lisääntyneen ja monipuolistuvan viestinnän muodossa. Tämä on yleisen sananvapaudenkin intressissä. Kaapelitoimijat eli teleyritykset saavat vahvistusta kasvavasta asiakaskunnastaan ja voivat myydä sille myös kaupallisia tv-palveluita.

Valiokunta korostaa, että osapuolten neuvotteluja, korvaustasoa ja muita yksityiskohtia on syytä seurata. Perustuslakivaliokunta on perustanut lausuntonsa osin myös siihen arvioon, että korvausvelvollisuus jäänee kokoluokaltaan hallituksen esityksen perustelujen (s. 14/II) mukaan käytännössä merkittävästi määrältään pienemmäksi — 0,03 euroa/kotitalous/kanava/kuukausi — kuin vuonna 2005.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kaikki neuvotteluosapuolet pyrkivät mahdollisimman pikaisesti muotoilemaan yhteisiä sopimusmenettelyjä siten, että käytännön tulkinnanvaraisuudet tulevaisuudessa poistuvat.