Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa vuoden 2010 valtion talousarvioehdotuksesta vaaditaan terveyden edistämisen ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamista sekä nostetaan esiin huoli kuntien taloudellisesta tilanteesta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Valiokunta myös edellyttää terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Kansaneläkelaitoksen rahoituksen turvaamista. Yhdyn valiokunnan lausuntoon sekä siihen sisältyvään ponteen, jossa esitetään terveyden edistämisen määrärahaa lisättäväksi 3,2 miljoonalla eurolla.

Hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveyspoliittiset painotukset jäävät kuitenkin tarpeisiin nähden riittämättömiksi. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa ehdotetaan korjauksia määrärahoihin terveyden- ja vanhustenhuollon tason kohentamiseksi ja lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi lapsiperheiden tilannetta tulisi helpottaa säätämällä huoltajan ansiotulovähennyksestä ja korjaamalla omaishoitajien epäoikeudenmukainen verotus.

Vanhustenhuollon taso

Vanhustenhuollon taso on edelleen paikoin perusoikeuksien vastaisessa tilassa. Tuoreimmat selvitykset osoittavat, että kriisi on laaja, mutta hallitusohjelman lupaukset vanhustenhuollon tason kohentamisesta eivät näy budjettiesityksessä. Tyydyttävää vanhustenhoidon tasoa ei ole mahdollista saavuttaa ilman lisäpanostusta. Ehdotan kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin mukaan, että vanhustenhuollon tason kohentamiseen suunnataan 100 miljoonaa euroa lisää. Myös veteraanien kuntoutukseen ja veteraanilisään on varattava 3 miljoonaa euroa. Tilanteen korjaaminen edellyttää laatusuositusten lisäksi selkeämpää normitusta vanhustenhoitolain ja -asetusten avulla.

Terveyspalveluiden taso

Taloudellisen taantuman aiheuttamat kipeimmät ja kohtalokkaimmat seuraukset kohdistuvat kuntien järjestämiin palveluihin. Kuntien menojen hallitsematon kasvu johtuu pitkälti siitä, että peruspalvelujen muodostama pohja vuotaa. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, paine kasaantuu kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Kouluterveydenhuollon puutteet tulevat esiin lisääntyvinä lastenpsykiatrian kuluina, mielenterveyspalveluiden puute näkyy erikoissairaanhoidon psykiatristen osastojen ruuhkautumisena, ja päihdehoidon puute vie potilaita sairaaloihin.

Kansalaisten suuri enemmistö on vakavasti huolissaan julkisen terveydenhuollon ongelmista. Perusterveydenhuolto on maassamme lähes kriisitilassa. Pääsy terveyskeskuslääkäreille on entisestään vaikeutunut ja terveyskeskusten vetovoima vähentynyt. Kuitenkin Vanhasen hallituksen budjettiesitys osoittaa, että hallituspuolueilla ei ole edelleenkään aikeita lunastaa lupauksiaan terveydenhuollon tason kohentamisesta. Perusterveydenhoidon kuntoon saattaminen ei onnistu ilman merkittävää lisäpanostusta terveyskeskusten toimintaan. Terveydenhuolto on nähtävä taloudellisesti kannattavana investointina kansalaisten terveyteen, työkykyyn ja sitä kautta talouskasvuun. Samalla kansalaisten oikeudet takaavaa terveydenhuollon lainsäädäntöä tulee parantaa palvelut paremmin turvaavaksi.

Ehdotan Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetin mukaan, että terveyspalveluiden tason kohentamiseen suunnataan 100 miljoonan euron lisäpanos. Myös päihdetyötä tekevien järjestöjen tukemiseen on varattava lisää varoja. Tämän taantuman aikana on lisäksi huolehdittava siitä, että lapset ja nuoret, jotka eivät saa riittävää tukea lähiyhteisöltään, saavat sitä yhteiskunnalta. Ennaltaehkäisevään perhetyöhön, lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon sekä perhehoitajien etuuksien parantamiseen on suunnattava lisää varoja.

Omaishoitajat

Omaishoidon merkitys julkisia palveluja, erityisesti laitoshoitoa, korvaavana ja täydentävänä toimintana on kiistaton. Omaishoitajien määrää on lisättävä ja heidän tukipalvelujaan laajennettava. Omaishoidon tuki tulee mahdollisimman pian säätää kattavaksi oikeudeksi kaikille tuen ehdot täyttäville henkilöille. Merkittävä osa omaishoitajista jää nykyisin kokonaan tuen ulkopuolelle varojen puutteen vuoksi. Lisäksi omaishoitajien epäoikeudenmukainen verotus on korjattava.

Lapsiperheet

Lapsiperheiden köyhyysaste on lähes kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2007 välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan yli 150 000 suomalaislasta elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella. Lähes kaikissa Euroopan maissa myönnetään lapsiperheille erilaisia vähennyksiä verotuksessa. Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa ei ole käytössä mitään puoliso- tai lapsikohtaista verovähennystä. Lapsiperheiden tuloverotus on kansainvälisesti vertaillen Suomessa kireämpää ja progressio ankarampaa kuin lapsettomien. Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen helpottamiseksi tulee ottaa käyttöön lapsen huoltajan ansiotulovähennys, joka suosii pienituloisia lapsiperheiden tulonsaajia kohdistamalla heille erityisen ylimääräisen ansiotulovähennyksen.

Terveysvaikutteiset verot

Hallituksen linjaamat veronkorotukset niin alkoholin, tupakan, makeisten kuin virvoitusjuomienkin osalta ovat kannatettavia. Hyvä periaate on verottaa ankarammin sitä, mitä ihminen ei välttämättä tarvitse, ja kevyemmin sitä, mitä ihminen välttämättä tarvitsee. Tätä samaa periaatetta seuraten tulee lisäksi ottaa käyttöön Tanskan malliin toteutettava rasvavero, joka toisi valtiolle 100 miljoonaa euroa lisää tuloja. Budjetin tulopuolta voidaan kasvattaa myös aikaistamalla makeisveron käyttöönotto ja virvoitusjuomaveron korottaminen alkamaan jo ensi vuoden alusta lähtien sekä korottamalla tupakan yksikköveroa enemmän kuin hallitus on esittänyt eli 20 euroon /1 000 kpl.

Perustelut

Hallituksen esittämät toimet kuntien tukemiseksi ovat oikeansuuntaisia, mutta täysin riittämättömiä vastauksia vallitsevaan taloudelliseen ahdinkoon. Taantuman ja taloudellisen epävarmuuden aikoina on erityisesti huolehdittava pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien ja muiden pienituloisimpien toimeentulosta sekä tasa-arvoisesti saatavilla olevista palveluista.

Kunnissa paitsi palvelutarpeiden kasvu myös verotulojen väheneminen uhkaavat aiheuttaa mittavan vajeen tulojen ja arvioitujen menojen välille. Kun valtionosuuksillakaan ei kuntataloutta tarpeellisessa määrin tueta, joudutaan valtaosassa kunnista toteuttamaan mittavia säästötoimia. Opetustoimen supistusten lisäksi kuntalaisten terveyspalveluita ja vanhusten jokapäiväistä turvaa on jo päätetty monessa kunnassa karsia. On arvioitu, että ensi vuodesta tulee kunnille jopa vaikein sitten 1990-luvun alun syvän laman.

Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen tuo uusia tehtäviä sekä kuntahallintoon että palvelujen toteutuksen tasolle. Taloudellisen ahdingon mukanaan tuomat lisääntyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeet, vanhusten palvelutarpeiden kasvu, vammaispalvelulain uudistus sekä hallituksen esittämä kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan poisto lisäävät kuntien taloudellista taakkaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota tärkeisiin epäkohtiin sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä palvelujen rahoituksessa, mutta ei esitä selkeätä lisärahoitusta pienituloisimpien aseman tai kuntatalouden parantamiseen. Tästä syystä emme voi yhtyä valiokunnan lausuntoon.

Kuntien valtionosuuksiin 400 miljoonan euron lisäys

Kuntaliiton lausunnon mukaan pelkästään kuntouttavan työtoiminnan laajentaminen aiheuttaa kunnille arviolta 180 miljoonan lisäkustannukset. Lisämenoja aiheuttavat myös vammaispalvelulain uudistuksen täysimääräinen voimaan saattaminen, vanhusten palveluihin tarvittavat selkeät parannukset samoin kuin työttömyyden kasvun aiheuttamat tarpeet sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Ikäihmisten määrän kasvaessa merkittävästi tulevina vuosina kasvavat myös heidän palvelutarpeensa huomattavasti. Tarvitaan panostusta ikäihmisten kotipalveluihin, mutta myös palveluasuntojen ja laitoshoidon laadun parantamiseen. Mikäli jo olemassa oleviin hoivapalveluiden laadun puutteisiin ei nyt tartuta ja edellytetä toimia palveluiden laadun varmistamiseksi, ollaan suurten ikäluokkien tullessa palveluiden piiriin kestämättömässä tilanteessa. Tämän vuoksi palveluiden laadun parantamisessa on edettävä nopeasti.

Ikäihmisten palveluiden laadun parantaminen tarkoittaa ennen kaikkea riittävän henkilöstömäärän takaamista palveluihin. Henkilöstöpula on paikoin huutava. Sen helpottamiseen ja vanhuspalvelujen kehittämiseen tulee osoittaa lisämäärärahaa. Jotta resurssien kohdentaminen oikeaan tarkoitukseen varmistetaan, tarvitaan vanhustenhuollosta oma lakinsa.

Hallitus on myös jälleen esittämässä laitoshoidon asiakasmaksuosuuden korottamista 82 prosentista 85 prosenttiin asiakkaan tuloista. Paitsi että näin suuri asiakasmaksu on laitoshoidon asiakkaille epäoikeudenmukainen, on myös kuntatalouden kannalta kyseenalaista se, että hallitus "imuroi" ylimääräiset asiakasmaksutulot jälleen kerran kunnilta valtiolle.

Viime vuonna säädetyillä vammaispalvelulain muutoksilla tavoitellaan subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen apuun vammaisille ja kehitysvammaisille. Rahoituksessa ja henkilökohtaisen avun järjestämisessä olevat puutteet uhkaavat kuitenkin jättää uudistuksen puolitiehen. Kuntaliitto on vammaispalvelulain valmistelusta lähtien arvioinut lain kustannusvaikutukset huomattavasti sosiaali- ja terveysministeriön arvioita (4,3 miljoonaa vuodelle 2010) suuremmiksi. Henkilökohtainen apu -järjestelmän kehittämisen kustannuksiin olisi pitänyt valtion talousarviossa paremmin varautua.

Valiokunnan lausunnossa todetaan kuntien menojen kasvavan myös ennen taantumaa sovittujen palkankorotusten takia. On todettava, että kunta-alan palkkaneuvotteluissa vuonna 2007 tietyille työntekijäryhmille luvattiin järjestäytyneisyyden perusteella muita parempi palkka. Tämä on työmarkkinajärjestöjen välinen asia. Kuitenkin julkisen sektorin vastuulla on huolehtia siitä, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan samanlaista palkkaa. Hallituksen on kannettava tästä vastuu turvaamalla kunnille riittävä rahoitus.

Valtionosuuksia on korotettava myös kuntien veronkorotusten välttämiseksi. Tuoreimpien tietojen mukaan veronkorotuksia suunnitellaan lähes sadassa Suomen kunnassa. Kuntaverojen kaltaisten tasaverojen korotukset kohdentuvat pieni- ja keskituloisiin suurituloisia kipeämmin.

Pienituloisimpien lapsiperheiden, työttömien ja eläkeläisten toimeentuloa parannettava

Toimeentulotuen hakemusten käsittelytilanne on edelleen useissa kunnissa huolestuttava, eikä ratkaisevaa käännettä parempaan ole saatu aikaan. Toimeentulotukilain asettamassa toimeentulotuen käsittelyn seitsemän päivän enimmäisajassa pysyminen aiheuttaa ongelmia monessa kunnassa ja etenkin suurissa kaupungeissa. Tukihakemusten määrän voimakas kasvu on pidentänyt yksittäisten hakemusten käsittelyaikaa ja osaltaan lisännyt hakemusten käsittelijöiden työpaineita. Ruuhkautuminen voi vaikuttaa myös päätösten laatuun. Myös näiden ruuhkien purkuun tarvitaan kunnissa lisäresursseja.

Kuntien talousahdingon ja tätä kautta tapahtuvien kuntapalvelujen supistusten vuoksi uhkaa kaikkein pienituloisimpien, toimeentulotuella elävien perheiden asema heiketä entisestään. Toimeentulotuessa lapsen perusosan tasoa onkin nostettava noin 30 eurolla kuukaudessa.

Ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee nostaa niin, ettei niiden saajien tarvitse turvautua toimeentulotukeen säännöllisenä tukena. Toimeentulotukiriippuvuuden lieventämiseksi on nostettava yleisen asumistuen ja työttömyyspäivärahojen tasoa sekä korotettava kunnallisverotuksen perusvähennyksen määrä 3 000 euroon.

Työttömän peruspäivärahan taso on jäänyt pahasti jälkeen yleisestä ostovoimasta, ja yhä useampi peruspäivärahan tai työmarkkinatuen saaja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Yleistä asumistukea on korotettava ja asumistukijärjestelmää on muutettava joustavammaksi nostamalla enimmäisasumistukeen oikeutetut tulot tasolle, joka vastaa toimeentulotuen perusosan ja asumismenojen omavastuuosuuden yhteistä määrää. Pinta-alaan liittyviä rajoituksia asumistuessa on lievennettävä.

Hallituksen kaavailemat kiinteistö- ja energiaverojen korotukset uhkaavat nostaa asumiskuluja, ja tämä vaikuttaa monen pientä kansan- ja työeläkettä saavan asemaan. Siksi myös eläkkeensaajien asumistukeen on tehtävä korotus. Asumistuen tason parantaminen ja asumiskustannusten enimmäismäärien korottaminen tukiehdoissa auttaa erityisesti sellaisia eläkeläisiä, jotka asuvat vuokra-asunnoissa alueilla, joilla asumiskustannukset ovat korkeat.

Olemme tehneet kaikista yllä mainituista esityksistämme talousarvioaloitteet.

Sosiaaliturvan muutoksenhaun käsittelyajat kohtuullisiksi

Huolimatta siitä, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan valitusruuhkista on keskusteltu jo vuosia, ei lautakunnan resursseja ole turvattu. Lautakunta ei ole havaituista puutteista, apulaisoikeuskanslerin huomautuksesta sekä ylipitkistä käsittelyajoista ja jutturuuhkasta huolimatta saanut esittämiään määrärahoja kuin vuonna 2007. Vuodelle 2010 lautakunta on esittänyt n. 4,9 miljoonan euron määrärahaa, ja budjettiesitys on jälleen alimitoitettu, vain n. 4,1 miljoonaa euroa. Budjetin perusteluiden mukaan ruuhkan purkamiseen liittyvät määräaikaiset lisäresurssit on tarkoitus poistaa vuoden 2010 päättyessä. Noin 30 000 valitusasian ruuhkan purkaminen kokonaan kestää kuitenkin nykyisillä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan työntekijäresursseilla ja keskimääräisellä viime vuosien käsittelytahdilla vajaat kaksi vuotta ilman, että yhtään sinä aikana sisään tulevaa uutta valitusta ratkaistaan. Lautakunnan määrärahoihin tulee tehdä 810 000 euron lisäys.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on pysäytettävä

Valtionhallinnon tuottavuusohjelman seurauksena sosiaali- ja terveysministeriön ja terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) henkilöstö vähenee. THL:n rahoituksessa on noin 5,6 miljoonan euron vajaus, mikä edellyttää toiminnan huomattavaa supistumista vuoden 2010 aikana. THL:n rahoituksen leikkaaminen on hyvin huolestuttavaa silmälläpitäen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteita. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on muuttunut henkilöstön vähentämisohjelmaksi. Taloudellisen taantuman ja syvimpien työttömyysvuosien aikana on lisäksi nurinkurista vähentää julkishallinnosta noin 10 000 työpaikkaa. Hallituksen on syytä vahvistaa työllisyyttä ja myöhentää tuottavuusohjelman toimeenpanoa.

Korjausavustusten tuki kunnille ei voi odottaa

Kuntien korjausavustuksiin — homekoulujen, terveyskeskusten, vanhainkotien ja päiväkotien korjausinvestointeihin — myönnettävä määräraha on jälkirahoitteinen ja maksetaan kunnille aikaisintaan vuonna 2012. Lisäksi se on riittämätön. Esitämme korjausavustuksiin myönnettävän määrärahan nostamista 20 miljoonaan ja sen maksamista kunnille heti ensi vuonna. Paitsi kansalaisten hyvinvoinnin kannalta on myös suhdannepoliittisesti järkevää tukea korjausrakentamishankkeita. Esitämme 20 miljoonan euron lisäystä opetus- ja sosiaali- ja terveystoimen rakennusten kosteusvaurioiden korjauksiin, esteettömyyden parantamiseen ja energiatehokkuuden parannuksiin.

Hallituksen budjettiesityksen mukaan kuntien korjausavustukset ovat jälkirahoitteisia, joten kunnat saisivat investoimansa rahat takaisin aikaisintaan vasta vuodesta 2012 lähtien. Kuntien talousahdingon takia on investointi- ja korjausrakentamisen tuki toteutettava rakennusaikaisena rahoituksena.

Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan vuoden 2010 talousarviosta ottanut ansiokkaasti kantaa useisiin tärkeisiin kysymyksiin, kuten Raha-automaattiyhdistyksen rahoihin ja kolmannen sektorin toimintaedellytyksiin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen voimavaroihin, lapsiin ja vanhuksiin sekä päihdehuoltoon. Keskeisimmät ongelmakohdat, kuntien talous ja valtionosuudet sekä sosiaalietuudet, jäävät valiokunnan lausunnossa kuitenkin liian vähälle huomiolle.

Valtionosuudet

Julkisen vallan tehtävä on huolehtia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta tuottamalla verorahoitteisesti julkisia palveluita, joiden hankinta markkinahintaan yksityissektorilta vaarantaa pieni- ja keskituloisten edellytykset käyttää näitä palveluita. Kun rikkailta kerätään enemmän veroja kuin köyhiltä ja kun ne käytetään edullisten peruspalveluiden tuotantoon, turvataan parhaiten kaikille hyvä ja oikeudenmukainen elämä.

Kunnat ovat julkisten palveluiden tuotannon kannalta keskeisessä asemassa, koska ne ja niiden muodostamat kuntayhtymät tuottavat valtaosan näistä palveluista. Jotta kunnat pystyisivät kohtuudella hoitamaan tehtävänsä, niillä tulee olla riittävät taloudelliset edellytykset. Nyt ei ole niin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntien valtionosuudet näyttävät taas kerran bruttomääräisesti eli näennäisesti kasvavan runsaasti eli 566,2 miljoonaa euroa. Totuus on kuitenkin jälleen toisenlainen. Kun otetaan huomioon ns. kustannusneutraalit erät (mm. veromuutosten kompensaatio 375 miljoonaa euroa), jää jäljelle 250,9 miljoonaa euroa. Kun siitä puolestaan vähennetään indeksitarkistukset (125 miljoonaa euroa) sekä asukasluvun ja ikärakenteen muutokset (57,9 miljoonaa euroa), jää jäljelle 68 miljoonaa euroa.

Kun otetaan lisäksi huomioon hallituksen kunnille lisäämien ja pois ottamien tehtävien aiheuttamat kuntien menojen ja tulojen muutokset, jotka vähentävät kuntien tuloja nettona 14 miljoonalla eurolla, niin valtion toimenpiteiden seurauksena kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat vain 44 miljoonalla eurolla. Se ei todellakaan riitä mihinkään.

Suomen Kuntaliiton tuoreessa lausunnossa valiokunnalle peruspalvelujen valtionosuusuudistuksesta mainitaan (HE 174/2009 vp), että kuntatalouden kriisin ja palvelujen vaarantamisen takia valtionosuuksien lisätarve olisi vuoden 2010 talousarvioon ollut ainakin 250 miljoonaa euroa ja että hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2010 ehdotetut kuntien valtionosuuksien lisäykset eivät vastaa edes indeksitarkistuksia.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vuosittain teettämässä Sosiaalibarometri-tutkimuksessa, jossa haastatellaan sosiaali- ja terveystoimen vastuuvirkamiehiä ja lautakuntien puheenjohtajia, ennakoivat kaikki vastaajatahot kolmetoista vuotta jatkuneeseen myönteiseen kehitykseen väestön kokonaishyvinvoinnissa merkittävää käännettä huonompaan. Palvelutarpeiden kasvun lisäksi kuntien taloudellinen tilanne on verotulojen romahtamisen seurauksena muuttunut kriittiseksi, ja säästöjen aikaansaamisen paine on suuri useissa kunnissa vuonna 2010. Sosiaalibarometrin mukaan kunnilla on rajalliset mahdollisuudet selviytyä tilanteesta ilman valtiovallan toimia. (STKL:n Sosiaalibarometri 2009, Yhteenveto ja johtopäätökset, s.159).

Tilanteessa, jossa yhä useamman kunnan talous ja sen myötä myös kyky tuottaa laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita uhkaavat vakavasti heikentyä, valtion taloudellinen tuki kunnille ei ole riittävä. Siksi esitän vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kannan mukaisesti, että valtiovarainvaliokunta lisäisi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 780 miljoonalla eurolla hallituksen esittämästä.

Vähimmäisetuudet

Tällä hetkellä pienimmät etuudet eivät turvaa ihmisarvoista elämää. Pienimpiin etuihin kohdistuu myös ankarampi verotus kuin palkkatuloihin, joiden verotusta keventää erityisesti kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja muut pelkästään ansiotuloon kohdistuvat vähennykset.

Nurinkurista on sekin, että kun lapsilisään tehdään korotuksia, niin kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta korotus leikataan pois toimeentulotukea pienentämällä. Lapsilisän korotukset yli kaksilapsisille perheille jäävät saamatta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta toimeentulotukea saavilta perheiltä ja yksinhuoltajilta, koska lapsilisän jokainen sentti leikkaa perheen toimeentulotukea.

Ehdotamme suurimmissa toimeentulovaikeuksissa olevien perheiden kasvatustehtävän tukemiseksi, että lapsen lapsilisän määrä kokonaisuudessaan tehdään etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuen perusosaa laskettaessa.

Lisäksi ehdotamme perheiden tukeen lapsilisien korotusta. Jättämässämme talousarvioaloitteessa ehdotamme, että kaikkia lapsilisiä korotettaisiin 15 eurolla joko lakisääteisesti tai sitten lapsilisiin maksettavana ylimääräisenä lisänä.

Syyperusteinen vähimmäisturva

Kansaneläkkeen tasokorotus

Täyden kansaneläkkeen taso on erittäin alhainen kohonneisiin ja kohoaviin elinkustannuksiin nähden. Eläkkeensaajan asumistuen ja pienen eläkkeen indeksitarkistukset eivät riitä kohoavien vuokrien ja energialaskun kattamiseen. Pelkkää kansaneläkettä saavien ihmisten itsensä maksamat omavastuut terveydenhuollossa ovat Euroopan korkeimpia ja lääkkeiden korvaustaso alhaisimpia.

Vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien yhtenäistämistä ja tuloköyhyyden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipoliittista linjausta. Vähimmäisturvan osalta ehdotamme perusturvan etuuksien yhtenäistämistä ja korottamista tällä hetkellä yksinäiselle tarkoitetun täyden kansaneläkkeen tasolle verottomana.

Ehdotamme yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen kuukausitason korottamista nykyisestä 584,13 eurosta kuukaudessa 700 euroon kuukaudessa 1.7.2010 lukien. Ehdotuksemme yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen määrään nostaisi etuutta 115,87 euroa kuukaudessa.

Ehdotamme lisäksi avio- ja avoliitossa olevien eläkesyrjinnän lopettamista. Avio- ja avoliitossa olevien puolisoiden kansaneläke on vuonna 2009 66,01 euroa kuukaudessa pienempi kuin yksinäisellä henkilöllä. Suomessa työeläkevähenteistä kansaneläkettä sai vuoden 2008 lopussa noin 677 000 eläkkeensaajaa, joista noin 91 356 eläkkeensaajaa elää pelkän kansaneläkkeen varassa. Kansaneläkkeen määrä on riippuvainen siviilisäädystä. Kansaneläkelain mukaan puolison kansaneläke on alhaisempi kuin yksin elävän kansaneläke. Vuonna 2009 yksin elävä eläkeläinen saa täyttä kansaneläkettä 584,13 ja puoliso 518,12 euroa kuukaudessa.

Suomessa sosiaalimenojen taso bruttokansantuotteen arvoon suhteutettuna on kansainvälisesti vertaillen vaatimaton. Kansainvälisessä vertailussa Suomen sosiaalimenot ovat selvästi alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Ranskassa. Vertailun tulos ei johdu tilastointitapojen eroista. Suomessa useimmat etuudet ovat veronalaisia eikä verotukia ole lainkaan, toisin kuin useissa vertailumaissa. Pienten sosiaalimenojen tärkein selitys on sosiaaliturvaetuuksien alhainen taso. Monien tutkijoiden mielestä havainto sosiaalimenojen alhaisesta tasosta bkt-arvoon nähden Suomessa on selkeästi yhteydessä köyhyysasteen ja tuloerojen kasvuun.

Ehdotuksemme sairausvakuutuslain vähimmäispäivärahaetuuksiksi

Ehdotamme sairausvakuutuslain vähimmäispäivärahojen, kuten sairaus-, äitiys-, vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan sekä kuntoutusrahojen, korottamista nykyisestä 551,04 eurosta kuukaudessa 700 euroon kuukaudessa, mikä on myös ehdotuksemme yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen tasoksi 1.7.2010 lukien. Sairausvakuutuksen päivärahaa maksetaan nykyisten säännösten mukaan kuukaudessa noin 25 päivältä, joten ehdottamamme uusi vähimmäispäivärahan taso kuukauden 25 maksupäivän mukaan laskettuna olisi nykyisen 22,04 euron sijasta 32,55 euroa päivässä. Vuoden alusta korotus olisi — siirryttäessä 5 päivänä viikossa maksatukseen — 10,51 euroa päivässä.

Työttömyysturvan osalta

Ehdotamme työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan korottamista nykyisestä 551,04 eurosta kuukaudessa 700 euroon kuukaudessa 1.7.2010 lukien (32,55 euroa/päivä, korotus nykyiseen 6,93 euroa/päivä), mikä on myös ehdotuksemme yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen tasoksi 1.7.2010 lukien.

Aloitteemme mukaan työmarkkinatuki ja työttömyysturvan peruspäivärahan taso kytkettäisiin suoraan kansaneläkelaissa olevaan säännökseen yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen määrästä. Eläketason myöhemmät muutokset nostaisivat ehdottamallamme tavalla automaattisesti työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa.

Ehdottamamme päivärahamuutos yhdessä ehdottamamme kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotuksen (1 480 eurosta 3 000 euroon) kanssa lisäisi työmarkkinatuen saajan nettotuloja noin 179 eurolla kuukaudessa keskimääräisellä kunnallisverolla (18,55 prosenttia) laskettuna. Toimeentulotuen perusosan osalta ehdotamme, että toimeentulotuen perusosaa nostettaisiin nykyisestä 417,45 eurosta kuukaudessa 517,45 euroon kuukaudessa ja täysi-ikäisen, vanhempiensa luona asuvan tukitasoa nostettaisiin 73 prosentista 85 prosenttiin täyden perusosan määrästä.

Vasemmistoliitto ehdottaa nykyisen tarveharkinnan poistamista kokonaan työmarkkinatuesta yksilölliseen työttömyysturvaan kuulumattomana köyhäinhoitovaltion jäänteenä. Uudistus merkitsisi työmarkkinatuella olevan kohtelun yhdenmukaistamista ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevan vastaavaan. Ehdotuksemme poistaisi työttömän työmarkkinatuen riippuvuuden puolison tuloihin ja työttömän omiin pääomatuloihin. Samalla poistaisimme erään työllistymistä estävän ja köyhyysloukkua ylläpitävän mekanismin syyperusteisesta vähimmäisturvasta.

Niin ikään työllistymisen helpottamiseksi ehdotamme, että asumistuessa ja toimeentulotuessa etuuden tulosidonnaisuutta lievennettäisiin oleellisesti nykyisestä. Ehdotamme asumistukilakiin muutosta, joka mahdollistaisi kaikille työttömille työnhakijoille ottaa vastaan alle kuuden kuukauden mittaisia työsuhteita ilman, että ansiotulot leikkaisivat asumistukea. Samoin ehdotamme, että toimeentulotuen saaja voisi ansaita 30 prosenttia ansiotuloista ja enintään 300 euroa kuukaudessa (nykyisen 20 prosentin ja 150 euroa kuukaudessa sijasta) ilman, että tällaiset vähäiset ansiotulot leikkaisivat toimeentulotukea. Ehdotuksilla pyritään myös niin sanottujen byrokratialoukkujen purkamiseen.

Uudistettu perusturva tulisi kokonaisuudessaan sitoa indeksiin. Tähän astihan esimerkiksi opintotuessa ei ole ollut indeksisidonnaisuutta varmistamassa sen tasoa.

Tavoitteenamme on, ettei alle 10 000 euron vuositulosta maksettaisi veroa. Ensi vaiheessa pienten etuuksien verotusta kevennettäisiin nostamalla perusvähennys 3 000 euroon hallituksen ehdottamasta 2 000 eurosta. Uudistuksen kokonaiskustannus olisi kaikkiaan 450 miljoonaa euroa vuositasolla.

Perusturvan tasojen yhtenäistäminen antaa myös mahdollisuuden edetä perustulon (kansalaistulon) suuntaan silloin, kun siihen on yhteiskunnassa valmiutta.

Vanhusten asema

Hallitus on kirjoittanut ohjelmaansa kauniita sanoja vanhusten asemasta. Voimavaroja niiden toteuttamiseen ei kuitenkaan ole esitetty riittävästi tässäkään budjetissa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on esittänyt säädettäväksi vanhuspalvelulain (2006) ja lain ikäihmisten hoivasta (2008), jotka takaisivat riittävän turvan kaikille vanhuksille. Niiden kustannukset olisivat valtiolle noin 100—150 miljoonaa euroa. Ehdotimme erillisellä talousarvioaloitteella 100 miljoonan euron lisäystä.

Omaishoidon tuen kehittäminen ja vaikeavammaisten avustajapalvelut

Myös omaishoidon tuen kehittäminen on jäänyt budjetissa edelleen resursoimatta. Siihen tarvitaan vähintään 120 miljoonaa euroa hallitusohjelmakaudella. Samoin hallitus lupasi ohjelmassaan kehittää vammaisten avustajapalveluita vaiheittain. Nyt pää on budjettiesityksessä saatu myönteisesti auki, mutta osoitettu 2 miljoonaa on naurettava, kun vähimmäistarve on 40 miljoonaa.

Sosiaaliturvan hakijoiden oikeusturvassa edelleen vakavia puutteita

Sosiaaliturva-asioiden oikeudellisessa muutoksenhaussa on kysymys asioista, jotka liittyvät erilaisiin kansalaisten kriisi- ja muutostilanteisiin, kuten sairauteen, työkyvyttömyyteen ja kuntoutuksen tarpeeseen.

Vuonna 2006 Vanhasen I hallitus vei enemmistöllään eduskunnassa läpi esityksen (laki sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta), jolla sosiaaliturvan muutoksenhaussa tarkastuslautakunnan nimi muuttui sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnaksi ja jolla lakkautettiin Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimivat alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat. Uudella lailla siirrettiin alueellisten lautakuntien tehtävät Helsingissä toimivalle sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle (entinen tarkastuslautakunta). Laki lakkautti jo yli 40 vuotta toimineet alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat Lahdesta, Turusta, Seinäjoelta, Kuopiosta ja Oulusta (StVM 34/2006 vp — HE 167/2006 vp).

Arvioimme vuonna 2006 omassa vastalauseessamme (StVM 34/2006 vp — Vastalause 1) lainmuutosta muun muassa siten, että se pidentää entisestään pitkiä valitusaikoja (Helsingissä kokonaisvalitusaika oli tuolloin jo 1,5 vuotta) ja että uusi laki poistaa valitusten käsittelystä paikallisen asiantuntemuksen, mikä saattaa heikentää valittajien oikeusturvaa ja on vastoin asioiden käsittelyn läheisyysperiaatetta. Arviomme tulevasta kehityksestä on nyt osoittautumassa oikeaksi.

Lisäksi vuoden 2008 lainuudistuksella valitusasioiden käsittelyaikoja oli määrä lyhentää keskimääräisestä 13 kuukaudesta 6 kuukauteen (StVM 8/2008 vp — HE 58/2008 vp). Uusimmat sosiaali- ja terveysvaliokunnan saamat tiedot kertovat kuitenkin, että keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2008 sosiaaliturvan muutoksenhaussa kokonaisuudessaan on vain kasvanut ja että käsittelyaika on noin 16 kuukautta. Edellisestä vuodesta valituksen keskimääräinen käsittelyaika on pidentynyt 3 kuukaudella. Mielestäni tällaiset valitusajat sosiaaliturvaetuuksissa ovat täysin kohtuuttomia.

Valtion talousarviossa vuodelle 2010 sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle on varattu 4,1 miljoonaa euroa. Lautakunnan oma tavoite vuodelle 2010 on, että keskimääräinen käsittelyaika muutoksenhakulautakunnassa lyhenisi kuukaudella vuoteen 2009 verrattuna. Varattu määräraha on riittämätön, ja sitä tulisikin eduskunnan budjettikäsittelyssä korottaa.