Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt hallituksen toimenpidekertomuksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotuksesta hyväksyttyjen eduskunnan lausumien osalta. Lausumista yksi kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan. Kaikki muut, yhteensä 32 lausumaa, kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Valiokunta esittää hallituksen selvitysten johdosta seuraavat huomautukset.

Poistettavat lausumat

Valiokunta katsoo, että seuraavien lausumien johdosta suoritetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat ovat muutoin käyneet tarpeettomiksi ja ne voidaan poistaa:

• Yhtenäinen maksukatto terveydenhuoltoon HE 187/2001 vp
• Työttömyysturvalaki HE 115/2002 vp, lausumat 1, 4, ja 5
• Sotainvalidien korvausturva HE 150/2002 vp
• Työeläkeuudistus HE 261/2002 vp
• Työmarkkinatukiuudistuksen toimeenpano HE 164/2005 vp, lausuma 1
• Tupakkalain toimeenpano HE 226/2005 vp
• Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen HE 166/2006 vp
• Lastensuojelu HE 252/2006 vp, lausumat 1 ja 2
• Maksujärjestelmän uudistaminen HE 37/2008 vp, lausuma 1
• Elatustuen siirto kunnilta Kansaneläkelaitokselle HE 49/2008 vp, lausuma 1

Säilytettävät lausumat

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotuksesta hyväksytyt muut kuin edellä mainitut lausumat ovat edelleen tarpeellisia, ja ne tulee säilyttää hallituksen kertomuksessa.

Hallitus on kertomuksessaan esittänyt myös seuraavien lausumien osalta, etteivät ne enää anna aihetta toimenpiteisiin. Valiokunta ei yhdy hallituksen näkemykseen vaan lausuu niiden osalta seuraavaa:

— Perusturvan parantaminen HE 155/2001 vp

Valiokunta yhtyy kertomuksessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan perusturvan keskeisimpiä ongelmia on se, että ensisijaisten etuusjärjestelmien piirissä olevat joutuvat kohtuuttoman usein turvautumaan toimeentulotukeen. Tästä syystä tärkeintä on huolehtia ensisijaisten etuuksien tasosta, jolloin toimeentulotuki muodostuisi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti lähinnä tilapäisiin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden turvaksi. Taloudellisen taantuman aikana toimeentulotuen saajien määrä on jälleen lähtenyt nousuun ja kuntien toimeentulotukimenot ovat kasvaneet. Toimentulotuen saajissa on paljon nuoria työttömiä työnhakijoita samoin kuin lapsiperheitä. Valiokunnan näkemyksen mukaan keinoja toimeentulotuen saajien aseman parantamiseksi tulee edelleen selvittää.

— Työttömyysturvalaki HE 115/2002 vp, lausumat 2 ja 3

Lausumia työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden laajentamisesta sekä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisesta on vielä tarpeen seurata ja niihin vastata myös seuraavan kertomuksen yhteydessä. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistellut SATA- komitea ehdotti loppuraportissaan, että työmarkkinatuen saajan puolison tuloihin kohdistuvasta tarveharkinnasta luovutaan. Valiokunta katsoo, että tulevien valtiontalouden kehysten valmistelun yhteydessä tulee löytää rahoitus tarveharkinnan poistamiselle.

— Ulkomainen työvoima HE 171/2008 vp

Valiokunta pitää tärkeänä, että ulkomaisten työntekijöiden eläke- ja sosiaalivakuutusmaksujen maksamisesta asianmukaisesti huolehditaan. Tästä syystä edelleen on syytä selvittää, millä toimenpiteillä maksuvelvoitteiden täyttämistä voidaan nykyistä kattavammin valvoa. Myös valvonnan vaatimat tarpeelliset resurssit tulee turvata.

Säädösvalmistelusta

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelun voimavaroihin sekä lainvalmistelutyön koordinointiin. Ministeriön ydintehtävä on lainsäädännön ja alemmanasteisten säädösten valmistelu. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmisteluresurssien vähäisyyteen (VTV:n julkaisu 196/2009 Sosiaali- ja terveysministe-riön hallinnonalan ohjausjärjestelmä). Ministeriön säädösvalmistelun henkilöstövoimavarat ovat noin 10 % henkilöstövoimavaroista, mikä on ministeriöiden keskimääräistä tasoa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee kuitenkin noin viidenneksen kaikista hallituksen esityksistä, ja ministeriön säädösvalmistelulla on siten eduskunnan työn kannalta keskeinen merkitys.

Lainvalmistelun henkilöstövoimavarojen määrä on myös sosiaali- ja terveysministeriön sisällä koettu riittämättömiksi suhteessa eduskunnan, oikeusministeriön ja laillisuusvalvojien säädösvalmistelulle asettamiin tavoitteisiin. Riittämättömät lainvalmisteluresurssit ovat viivästyttäneet välttämättömiksi todettujen uudistusten saattamista eduskunnan käsittelyyn samoin kuin johtaneet osin puutteelliseen valmisteluun. Valiokunta pitää paitsi lainvalmistelun resursoinnin myös suunnitelmallisuuden ja koordinoinnin parantamista välttämättömänä. Hallituksen esityksiä olisi syytä antaa eduskunnalle valtiopäivävuoden aikana nykyistä suunnitelmallisemmin niin, etteivät esitykset nykyisessä määrin ruuhkautuisi loppuvuoteen ja että toimeenpanoon varautumiseen jäisi riittävästi aikaa.