Perustelut

Työaikapankki

Työaikapankki on työntekijöiden työaikajärjestely, josta tehdään yritys- tai työpaikkakohtaisesti kirjallinen sopimus. Työaikapankkiin voidaan säästää työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä korvauksia ja yhdistää näitä toisiinsa. Työaikapankkiin säästettäviä eriä voivat olla esimerkiksi liukuvaan työaikaan liittyvät tasoituserät, lisä- ja ylityöt, työajan lyhennyserät, vapaaksi vaihdetut lomarahat, vapaa-ajaksi muutetut työaikakorvaukset sekä vuosilomalain mukaiset säästövapaat.

Työaikapankki eroaa muista työaikajärjestelmistä siinä, että työaikapankkiin säästettyjen erien alkuperää ei seurata eikä niiden käytölle aseteta aikarajoja. Työaikapankkiin säästetään ensisijaisesti työaikaa, ja säästöt nostetaan ensisijaisesti palkallisena vapaa-aikana. Vapaa-aikaa voidaan myös lainata työaikapankista velaksi.

Työpaikoilla on ollut pitkään käytössä työaikapankkijärjestelmiä ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat suositelleet niiden käytön lisäämistä. Toimiva työaikapankkijärjestelmä voi parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä lisätä työn tuottavuutta. Se voi myös vähentää tarvetta lyhytaikaisiin lomautuksiin. Yhtenä esteenä työaikapankkijärjestelmän laajentumiselle on pidetty sitä, ettei nykyisessä lainsäädännössä ole selkeitä säännöksiä työaikapankin vaikutuksista sosiaaliturvaetuuksiin.

Työaikapankin vaikutukset työttömyysturvaan

Lakiehdotuksella säädetään siitä, miten työaikapankkiin säästetty tai sieltä nostettu työaika otetaan huomioon työttömyysturvassa tutkittaessa työssäoloehdon täyttymistä ja laskettaessa päivärahan perusteena olevaa palkkaa. Valiokunta pitää näiltä osin sääntelyä asianmukaisena.

Työttömyysetuuden saamisen uudeksi rajoitukseksi lakiehdotuksen 6 §:n 3 momentissa ehdotetaan, että kahden kuukauden kuluessa ennen lomautuksen alkamista tai lomautuksen aikana työaikapankista maksettu rahakorvaus estää työttömyysetuuden maksamisen ajalta, jolle korvaus jaksotetaan. Työaikapankkijärjestelmän yhtenä tavoitteena on estää tai vähentää lomautuksia. Perustelujen mukaan rajoituksella halutaan tukea tätä tavoitetta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota työntekijälle aiheutuviin työttömyysturvan menetyksiin tilanteessa, jossa hän on nostanut työaikapankista rahaa lomautusta edeltäneen kahden kuukauden aikana tietämättä tulevasta lomautuksesta tai lomautuksen aikana. Tällaisten tilanteiden syntyminen lienee käytännössä harvinaista, koska rahakorvauksen nostaminen työaikapankista annettujen suositusten mukaan on poikkeuksellista ja tapahtuu vain työpaikkakohtaisesti sovitulla tavalla. Esityksen perustelujen mukaan rahakorvausta käytettäneen yleensä työsuhteen päättymistilanteissa ja purettaessa työaikapankki yksittäisen työntekijän osalta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää olennaisena kysymyksenä sitä, tarvitaanko ehdotetun 6 §:n 3 momentin säännöstä kahden kuukauden aikarajasta työaikapankin käytön ohjaamiseksi rahakorvausten sijasta vapaiden käyttöön vai onko työaikapankista työpaikalla tehty sopimus ohjauskeinona riittävä, kun työaikapankin käyttöä ei muullakaan tavoin ole lainsäädännöllä tarkasti säännelty ja kun rajauksesta saattaa aiheutua työntekijälle työttömyysturvan menetystä. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että nyt hyväksyttävien säännösten soveltamiskäytäntöä seurataan, jotta kyseisen rajauksen tarpeellisuutta voidaan arvioida ja tehdä muutkin sellaiset muutokset, jotka mahdollisesti osoittautuvat työaikapankin käyttöä rajoittaviksi.

Työaikapankin vaikutukset soviteltuun päivärahaan

Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus osa-aikatyössä työskentelevällä työnhakijalla, jonka työn osa-aikaisuus perustuu esimerkiksi työnantajan aloitteesta tapahtuneeseen työajan lyhentämiseen tai siihen, että työaikaa on lyhennetty lomautuksen johdosta. Lakiehdotuksessa säädetään siitä, miten työaikapankkiin säästettyä tai sieltä nostettua työaikaa käsitellään tutkittaessa sovitellun työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksiä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota työaikapankin käytöstä soviteltua päivärahaa saaville aiheutuviin ongelmiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työaikapankin käyttö soveltuu lähtökohtaisesti huonosti henkilöille, jotka vasten tahtoaan tekevät lyhennettyä työpäivää tai osa-aikaista työtä ja ovat työvoimatoimistossa kokoaikaisen työn hakijoina. Soviteltua päivärahaa saaville se ei myöskään ole taloudellisesti kannattavaa, mikä seikka on tarpeellista tuoda esiin tiedottamisessa. Säännösten toimivuutta on näiltäkin osin tarpeen seurata.

Vanhuuseläkettä saavan oikeus työttömyysetuuteen

Lakiehdotuksen mukaan niillä työnhakijoilla, jotka saavat vanhuuseläkettä sen johdosta, että he ovat saavuttaneet valtion eläkelain 8 §:n 1 momentissa (1295/2006) tarkoitetun eroamisikänsä, olisi jatkossa oikeus työttömyysetuuteen. Muutos parantaa niiden vanhuuseläkkeelle jääneiden asemaa, jotka toimivat tehtävissä, joissa on yleistä eläkeikää alhaisempi pakollinen eroamisikä ja joilla vanhuuseläkkeen saaminen on estänyt työttömyysetuuden saamisen. Näistä tehtävistä eläkkeelle jääneelle henkilölle tulee oikeus työttömyysturvaan, jos hän työllistyy ja joutuu myöhemmin työttömäksi. Valiokunta pitää myönteisenä, että hallituksen esitys korjaa nyt epäkohdan, joka syntyi vuoden 2005 alusta työeläkelainsäädännön uudistamisen johdosta työttömyysturvaan hyväksyttyjen muutosten vaikutuksesta ja jonka korjaamistarpeeseen valiokunta on kiinnittänyt aiemmin huomiota (StVM 27/2005 vp).