Perustelut

Yleistä

Nyt käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko on järjestyksessään kolmas perustuslakisopimuksen valmisteluprosessin aikana eduskunnalle annettu selonteko. Suuri valiokunta on valmistelun eri vaiheissa käsitellyt sopimusluonnosten sisältöä ja antanut tukensa sopimuksen hyväksymiselle vuonna 2004. Valiokunnan yksityiskohtaisempia näkemyksiä sopimuksen yksittäisistä määräyksistä on esitelty aiemmissa lausunnoissa ja hallitustenvälisen konferenssin aikana hyväksytyissä lausumissa. Suuri valiokunta toteaa tyytyväisyydellä, että valtioneuvosto on huolehtinut kiitettävällä tavalla eduskunnan vaikutusmahdollisuuksista kaikissa perustuslakisopimuksen valmisteluprosessin vaiheissa ja kaikkien neuvoteltavina olevien asiakysymysten osalta.

Suuri valiokunta oli valmistautunut viime syksynä aloittamaan sopimuksen ratifiointikäsittelyn aiempien suunnitelmien mukaisesti. Kesäkuussa Eurooppa-neuvosto päätti Ranskassa ja Alankomaissa pidettyjen, lopputulokseltaan hylkäävien kansanäänestysten jälkeen, että Euroopan unioni tarvitsee pohdintatauon ennen uusien päätösten tekemistä sopimuksen tulevaisuudesta. Tämän pohdintatauon vuoksi valtioneuvosto päätti syksyllä 2005 antaa eduskunnalle ratifiointiesityksen sijasta selonteon perustuslakisopimuksesta.

Tälläkin kertaa suuri valiokunta on käynyt läpi asiassa perusteellisen asiantuntijakuulemisen ja kuullut kansalaisjärjestöjä erillisessä kuulemistilaisuudessa. Tässä lausunnossaan valiokunta keskittyy arvioimaan sopimusta ja sen voimaantullessaan mukanaan tuomia muutoksia pääosin yleisellä tasolla. Lisäksi valiokunta arvioi yleisesti kielteisten kansanäänestysten synnyttämää poliittista tilannetta EU:ssa ja kansalaisten kasvanutta epäluuloa EU:ta kohtaan sekä esittää näkemyksensä sopimuksen ratifioinnista.

Suuri valiokunta on sille kuuluvan toimivallan mukaisesti käsitellyt selontekoa ja kuullut asiantuntijoita jättäen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat kysymykset ulkoasiainvaliokunnalle.

Perussopimusten selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen

Valtioneuvoston selonteon ja asiantuntijakuulemisen pohjalta tehtynä kokonaisarviona suuri valiokunta katsoo, että perustuslakisopimus toisi selkeän parannuksen Euroopan unionin nykytilanteeseen. Sopimukseen on koottu neljän perussopimuksen, lukuisten liittymissopimusten, pöytäkirjojen ja julistusten ohella myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistamia eurooppaoikeuden periaatteita. Tehtyä kodifiointityötä on pidettävä hyvänä saavutuksena, vaikka alkuperäisistä tavoitteista jouduttiin osin joustamaan.

Sopimuksen perustuslaillisuudesta ja nimestä on käyty vilkasta keskustelua koko prosessin ajan. Sopimuksessa on löydettävissä tiettyä perustuslaillisuutta, mutta kyse on kuitenkin kansainvälisestä sopimuksesta, joka tullakseen voimaan edellyttää allekirjoittaneiden jäsenvaltioiden ratifioinnin. Lisäksi sopimuksen muuttaminen pysyy pääsääntöisesti edelleen jäsenvaltioiden yksimielisyyden takana. Unionin perusluonne säilyy sopimuksessa ennallaan, mutta sopimuksella muutetaan toimielinten välistä vallanjakoa sekä jossain määrin jäsenvaltioiden ja   unionin välistä toimivaltaa.

Perustuslakisopimus pohjautuu pidempiaikaiseen Euroopan integraation kehitykseen, jonka keskeisimpiä uudistuksia ovat sopimuksen yhtenäistäminen ja selkeyttäminen, unionin oikeusjärjestelmän konstitutionalisaatio, poliittisen järjestelmän demokratisointi ja kansalaisten aseman vahvistaminen sekä unionin kansainvälisen toimintakyvyn kehittäminen. Kokonaisvaltaisimpana muutoksena on ollut oikeusjärjestelmän selkeyttäminen, joka pohjautuu pilarirakenteen kumoamiseen, unionin oikeushenkilöllisyyteen sekä lainsäädäntöjärjestelmän yksinkertaistamiseen. Maastrichtin sopimukseen perustuva pilarijako yhteisön ja unionin välillä kumotaan, tosin osittain erilainen päätöksentekojärjestelmä säilyy nykyisen toisen pilarin osalta. Pilarijaon poistaminen lisää unionin toimivaltaa ja laajentaa yleisen päätöksentekomenettelyn nykyisen kolmannen pilarin alaiseen rikosoikeudelliseen ja poliisiyhteistyöhön. Pilarirakenteen kumoaminen muuttaa olennaisesti myös yhteisön tuomioistuimen roolia. Tuomioistuin saa siten valvontaoikeuden myös rikosoikeuden ja poliisiyhteistyön alla annettavaan unionin lainsäädäntöön.

Nykyisin Euroopan unionista tehty sopimus ei sisällä määräyksiä oikeushenkilöllisyydestä, vaan oikeushenkilöllisyys on kirjattu Euroopan yhteisön perussopimukseen. Unionin oikeushenkilöllisyys yksinkertaistaa tilannetta oleellisesti. Unionin oikeushenkilöllisyydellä yhtenäistetään unionin ulkoista toimintaa, kun kansainvälisissä suhteissa unioni ei enää koostu erillisistä toimijoista. Unionin oikeushenkilöllisyydellä ei ole vaikutusta unionin ulkoisen toimivallan laajuuteen. Oikeushenkilöllisyyden myötä mahdollistetaan myös unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä vahvistaa unionin perusoikeuksia.

Lainsäädäntöjärjestelmän yksinkertaistaminen mahdollistuu pilarijaon poistamisen myötä, kun kaikkiin sopimuksen osiin soveltuvat samat periaatteet ja yhteiset lainsäätämismekanismit. Tämä pitää sisällään normihierarkian yksinkertaistamisen ja säädöstyyppien vähentämisen 15:stä kuuteen. Yhteispäätösmenettelystä tulee pääsääntö lainsäädännön hyväksymisessä, ja siten Euroopan parlamentin osallistuminen pääsääntöisesti lainsäädännön hyväksymiseen vahvistaa unionin legitimiteettiä.

Suuri valiokunta on koko Suomen EU-jäsenyyden ajan kannattanut säädöshierarkian luomista unionille. Säädöshierarkialla lisätään      unionin oikeusjärjestelmän ymmärrettävyyttä ja vahvistetaan kansanvaltaisuutta, kun kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin yleisesti vaikuttavat lait hyväksytään toimielimissä, joiden oikeutus on johdettavissa kansalaisten vaaleissa ilmaisemasta tahdosta.

Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että sopimukseen sisältyvät toimivallan jakoa koskevat määräykset eivät täysin vastaa Suomen neuvottelutavoitteita. Sopimukseen kirjatut unionin toimivallan perusperiaatteet ja toimivallanjaottelu lisäävät kuitenkin säännösten ymmärrettävyyttä ja selkeyttä. Samoin perustein voidaan unionin oikeuden ensisijaisuusperiaatteen kirjaamista ja lojaliteettiperiaatteen selkeyttämistä sopimuksessa pitää parannuksena nykytilaan. Suuri valiokunta pitää huomionarvoisena myös perustuslakisopimukseen kirjattua määräystä unionista eroamisesta.

Suuri valiokunta katsoo, että edellä esitetyt uudistukset lisäävät sopimusjärjestelmän selkeyttä ja ymmärrettävyyttä ja että kokonaisuudessaan Laekenin julistuksessa yleistavoitteeksi asetetussa sopimusten selkeyttämisessä ja yksinkertaistamisessa on onnistuttu hyvin.

Unionin toimintakyvyn tehostaminen

Laekenin julistuksen yksi päätavoite oli turvata unionin toimintakyky tulevaisuudessa tulevaan laajentumiseen valmistautuen. On selvää, että perustuslakisopimus tehostaisi unionin toimintaa muun muassa päätöksenteon yksinkertaistumisen, lainsäädäntövallan delegointimahdollisuuden, unionin oikeushenkilöllisyyden ja sopimuksen joustavuuden lisäämisen myötä. Unionin toimintaedellytysten parantamiseksi yhtenä perustuslakisopimuksen keskeisenä tavoitteena oli tehostaa päätöksentekoa niin määräenemmistöpäätöksenteon käyttöä lisäämällä kuin sen menettelysäännöksiä yksinkertaistamalla.

Määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisessä onnistuttiin kaikkiaan 17 kysymyksessä. Suomen pitkäaikaisen linjan mukaisesti olisi ollut toivottavaa lisätä määräenemmistöpäätöksentekoa useammilla aloilla, muun muassa ympäristöverotuksessa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Toisaalta rikosoikeutta koskevaan päätöksentekoon sovelletaan uudessa sopimuksessa määräenemmistöä tietyiltä osin Suomen neuvottelutavoitteiden vastaisesti.

Suuri valiokunta korosti lausunnossaan      (SuVL 2/2003 vp), että institutionaalisia uudistuksia koskevan lopputuloksen pitäisi pystyä takaamaan jäsenvaltioiden välinen tasavertaisuus, toimielinten välinen tasapaino ja yhteisömenetelmän säilyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla ja että kyse on kokonaisuudesta, jossa toimielimiä, ääntenpainotusta ja neuvoston puheenjohtajuusjärjestelmää ei voida käsitellä toisistaan irrallaan.

Suomen lähtökohtana ääntenpainotuksen osalta neuvotteluissa oli yksinkertainen kaksoisenemmistö — enemmistö jäsenvaltioista ja enemmistö jäsenvaltioiden kansalaisista, joka olisi ollut tasapuolinen, tehokas ja selkeä järjestelmä. Suuri valiokunta toteaa, että perustuslakisopimukseen sisällytettyä mallia ei voida pitää onnistuneena. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että malli on kuitenkin nykyistä Nizzassa hyväksyttyä järjestelmää tasapuolisempi ja toisaalta se ei edellytä muutoksia mahdollisten jatkolaajentumisten yhteydessä.

Perustuslakisopimus lisää unionin joustavuutta laajentamalla mahdollisuuksia tiiviiseen yhteistyöhön sekä mahdollistamalla osittain sopimuksen uudistamisen valtuutuslausekkein. Sopimusta valmisteltaessa eduskunta esitti kriittisiä näkemyksiään (SuVL 2/2003 vp) valtuutuslausekkeista. Valtuutuslausekkeilla lisätään sopimuksen joustavuutta helpottamalla tiettyjen muutosten toteuttamista, mutta toisaalta sillä heikennetään sopimuksen konstitutionaalisuutta, kun Eurooppa-neuvostolle luovutetaan jäsenvaltioille kuuluvaa perustuslaillista päätöksentekovaltaa.

Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että perustuslakisopimus tehostaisi unionin toimintaa monin edellä esitetyin keinoin.

Eurooppa-neuvosto

Perustuslakisopimuksen toimielimiä koskeva kokonaisratkaisu — Eurooppa-neuvoston virallistaminen ja sen pysyvä puheenjohtajuus, neuvoston uusi puheenjohtajuusjärjestelmä sekä pienennetty komissio — ei ollut Suomen alkuperäisten neuvottelutavoitteiden mukainen. Suuri valiokunta on esittänyt aiemmissa lausunnoissaan huolestuneisuutensa hallitustenvälisyyden lisääntymisestä ja yhteisömenetelmän heikkenemisestä. Samansuuntaisia huolia esitettiin neuvottelujen aikana kaksoishatutetusta ulkoministeristä, joka saattaisi heikentää komission roolia ja vahvistaa neuvoston roolia unionin ulkosuhteissa. Suuri valiokunta katsoo, että perustuslakisopimuksen voimaantullessa on pienten jäsenvaltioiden edun mukaista huolehtia siitä, että komissio säilyttää pitkällä tähtäimellä asemansa.

Eurooppa-neuvoston aseman virallistaminen ja sille osoitetut uudet toimivaltuudet merkitsevät vahvan hallitustenvälisen elementin sisällyttämistä unionin toimielinjärjestelmään. Eurooppa-neuvoston virallistaminen on lisäksi kansallisesta järjestelmästämme johtuen parlamentaarisen valvonnan näkökulmasta ongelmallinen. Kuten suuri valiokunta on todennut lausunnossaan (SuVL 2/2003 vp), eduskunnan valvonnan merkitys suhteessa Eurooppa-neuvostoon korostuu Eurooppa-neuvostolle annettujen valtuutuslausekkeiden myötä. Suuri valiokunta toistaa aiemmin lausumansa: Eurooppa-neuvoston roolin vahvistuessa ja sen saadessa uusia toimivaltuuksia eduskunnan rooli kansallisessa valmistelussa ei saa heikentyä, tämä koskee myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Eurooppa-neuvoston kokouksiin on tähän asti osallistunut Suomesta sekä pääministeri että useimmiten myös tasavallan presidentti. Eduskunta käyttää parlamentaarista valvontavaltaansa suhteessa Eurooppa-neuvostoon pääministerin käydessä suuressa valiokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa ennen ja jälkeen Eurooppa-neuvoston kokousten. Suuri valiokunta korostaa, että eduskunnan asema ja parlamentaarinen vastuunalaisuus on turvattava Eurooppa-neuvoston toiminnassa ja sitä koskevassa kansallisessa valmistelussa perustuslakisopimuksen voimaantultua.

Harvaan asuttujen alueiden erityisaseman vahvistuminen

Suuri valiokunta katsoo, että harvaan asuttujen alueiden erityisaseman kirjaamista perustuslakisopimukseen voidaan pitää Suomen ansiokkaana neuvottelusaavutuksena hallitustenvälisessä konferenssissa. Perustuslakisopimuksen koheesiopolitiikan tavoitemääräykseen sisällytettiin määritelmä erityistä huomiota saavista alueista. Näihin kuuluvat muun muassa pohjoisimmat alueet, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen. Kirjauksen myötä harvaan asuttujen alueiden erityisasema tulee varmemmin huomioiduksi kaikissa päätöksissä, jotka liittyvät koheesiopolitiikkaan. Suuri valiokunta katsoo, että määräys parantaa olennaisesti nykyisiä edellytyksiä turvata pysyvällä tavalla Suomen ja Ruotsin erittäin harvaan asutuille alueille erityisasema.

Kansallisten parlamenttien aseman vahvistuminen ja eduskunta

Eduskunta on käsitellyt kansallisten parlamenttien aseman vahvistumista toissijaisuusvalvonnan ja tiedoksisaantioikeuden kannalta konventin hallitustenvälisen konferenssin aikana antamiensa lausuntojen ohella myös EU-menettelyjen tarkistustoimikunnan mietinnössä (eduskunnan kanslian julkaisu 2/2005).

Laekenin julistuksessa asetettiin perustuslakisopimuksen yhdeksi tavoitteeksi parantaa kansallisten parlamenttien mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoon. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että perustuslakisopimus vahvistaa kansallisten parlamenttien vaikutusmahdollisuuksia yleisesti arvioiden. Eduskunnan toimivaltaan käsitellä unionissa päätettäviä asioita sillä ei sen sijaan ole suoraa vaikutusta. Kansallisen järjestelmämme mukaan kaikki EU:ssa päätettävät asiat kuuluvat eduskunnan lainsäädäntövaltaan tai tiedonsaantioikeuden piiriin. Sopimus kuitenkin antaa eduskunnalle mahdollisuuden osoittaa eräissä kysymyksissä kannanottonsa suoraan unionin toimielimille valtioneuvoston ohella. Tarkistustoimikunnan mietinnössä todetaan, että eduskunnan nykyiset valtioneuvostoon kohdistuvat valtuudet turvaavat sen vaikutusvallan Euroopan unionissa perustuslakisopimusta paremmin, ja sen vuoksi sopimuksen luomia menettelyjä voidaan pitää eduskunnan nykyisiin valtuuksiin nähden toissijaisina ja täydentävinä.

Viitaten aiempiin lausuntoihinsa suuri valiokunta toteaa toissijaisuusperiaatteen jälkikäteisvalvonnan osalta, että määräys kansallisen parlamentin kanneoikeudesta on vieras suomalaiselle valtiosääntökäsitykselle. Tällaisessa tapauksessa eduskunnan näkemys esitettäisiin valtioneuvostolle, joka parlamentaarisen vastuun puitteissa on velvollinen huomioimaan eduskunnan kannan.

EU-menettelyjen tarkistustoimikunnan mietinnössä ehdotetaan, että perustuslakisopimuksen voimaantultua eduskunnan EU-asioiden käsittelyyn tarvittavat muutokset toteutetaan eduskunnan työjärjestyksellä. Mietinnön mukaan kansallisen käsittelyjärjestelmämme mukainen valtioneuvoston tiedonantovelvollisuus täyttää eduskunnan tarpeet ja suoraan komissiolta saatavaa materiaalia ei tulla erikseen käsittelemään. Toissijaisuusvalvonta toteutetaan normaalin EU-asioiden käsittelyn yhteydessä, kuten tähänkin asti on toimittu. Tarkistustoimikunnan mietinnön mukaan eduskunta voisi päättää täysistunnossa toissijaisuusmoitteen antamisesta unionin toimielimille.

Suuri valiokunta tukee oikeusministeriön työryhmämietinnön (2005:9, 31.5.2005) tulkintaa Ahvenanmaan maakuntapäivien rinnastamisesta lainsäädäntövaltaa käyttävänä parlamenttina ja toteaa, että perustuslakisopimuksessa ei ole otettu huomioon lainsäädäntövaltaa käyttävien alueparlamenttien oikeutta osallistua toissijaisuusvalvontaan. Suuri valiokunta tukee ajatusta järjestää käytännössä Ahvenanmaan maakuntapäivien osallistuminen osaksi suuressa valiokunnassa tapahtuvaa toissijaisuusvalvontaa eduskunnan työjärjestykseen sisällytettävillä säännöksillä.

Suuri valiokunta toteaa vielä, että kansallisten parlamenttien EU-valiokunnat ovat COSAC:n yhteydessä kehittäneet yhteistyötään toissijaisuusperiaatteen valvonnassa ja tulevat jatkamaan sitä edelleen nykysopimusten antamien mahdollisuuksien puitteissa.

Perustuslakisopimus ja kansalaiset

Kansalaisten aseman ja kansanvaltaisuuden vahvistaminen

Perustuslakiprosessi perustuu Laekenin huippukokouksessa hyväksyttyyn julistukseen, jossa nimenomaisesti todettiin, että Euroopan unioni on kansalaisille etäinen ja sopimusuudistuksissa tulisi kansalaisia pyrkiä kaikin tavoin lähentämään unioniin. Suuri valiokunta toteaa tyytyväisyydellä, että perustuslakisopimus vahvistaa kansalaisten perusoikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia sekä lisää unionin demokraattista legitimiteettiä monin tavoin.

Vuonna 2000 hyväksytty unionin perusoikeuskirja on sisällytetty perustuslakisopimuksen toiseen osaan. Näin poliittisena julistuksena hyväksytystä perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitovaa normistoa, joka vahvistaa kansalaisten perusoikeuksia. Sopimuksen toiseen osaan kirjatut kansalaisten oikeudet kattavat pitkälti niin perinteiset ihmisarvon kunnioittamiseen liittyvät oikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä eräitä niin sanottuja uuden sukupolven oikeuksia. Lisäksi unionin arvoihin ja tavoitteisiin on kirjattu ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tasa-arvo niin sukupuolten välillä kuin muutoinkin, vähemmistöjen oikeudet, sosiaalinen suojelu ja lasten oikeuksien suojelu niin unionissa kuin kansainvälisissä suhteissakin. Myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen mahdollistavaa sopimusmääräystä on pidettävä merkittävänä saavutuksena. Suuri valiokunta on antanut näille uudistuksille vahvan tukensa konventista lähtien ja pitää      unionin perus- ja ihmisoikeusulottuvuuden vahvistumista yhtenä sopimusuudistuksen keskeisistä elementeistä.

Tuomioistuimen toimivallan laajentaminen vahvistaa myös kansalaisten oikeuksia. Kolmannen pilarin poistumisen myötä kansalaisten perusoikeuksia läheisesti koskettavat rikosoikeudellinen ja poliisiyhteistyö tulevat paremmin sekä parlamentaarisen että yhteisön tuomioistuinvalvonnan alaiseksi. Selkeänä parannuksena on pidettävä myös kansalaisten valitusoikeuden laajentumista unionin tuomioistuimessa

Parlamentaarisuutta on sopimuksessa vahvistettu sekä unionin että kansallisella tasolla. Euroopan parlamentin valta kasvaa, selkeimpänä parlamentaarisuuden piirteenä on komission ja erityisesti sen puheenjohtajan valinta, jossa parlamentilla on entistä vahvempi rooli. Kansallisille parlamenteille luodaan uudenlainen rooli toissijaisuusperiaatteen ennakkovalvonnan myötä.

Perustuslakisopimuksen yhtenäistäminen, uudenlainen kirjoitustapa ja menettelyjen yksinkertaistaminen lisäävät unionin toiminnan ymmärrettävyyttä ja avoimuutta. Sopimukseen sisältyy lisäksi useita varsinaisia avoimuutta käsitteleviä määräyksiä. Keskeisimpiä ovat neuvoston kokousten avoimuuden lisääminen ja asiakirjajulkisuuden periaatteiden kirjaaminen sopimukseen. Sopimuksen mukaan neuvoston lakeja säätävät kokoukset tulevat avoimiksi ja asiakirjajulkisuus ulotetaan koskemaan kaikkia toimielimiä. Avoimuuden ohella sopimukseen on sisällytetty uutena elementtinä myös määräykset hyvästä hallinnosta. Sopimuksen säännöksiä lainsäädäntöprosessin avoimuudesta, asiakirjajulkisuudesta ja hyvästä hallinnosta on pidettävä unionin kansavaltaisuutta selkeästi vahvistavina uudistuksina. Lisäksi sopimukseen sisältyvä miljoonan kansalaisen kansalaisaloite mahdollistaisi uudenlaisen suoran osallistumisen unionin toimintaan.

Kansalaismielipide

Perustuslakisopimuksen valmisteluprosessi oli aiemmista hallitustenvälisistä konferensseista poikkeava. Konventin toiminta oli pääosin avointa, ja kansalaisjärjestöjä kuultiin eri muodoin prosessin edetessä. Valmisteluprosessia voitaneen siten pitää avoimempana ja demokraattisempana kuin perussopimusuudistuksia koskaan aiemmin. Hallitukset eivät kuitenkaan kyenneet vakuuttamaan omia kansalaisiaan sopimuksen eduista Ranskassa ja Alankomaissa. Jälkikäteen tehdyissä selvityksissä on osoitettu, että äänestyksissä oli osittain kyse sisäpolitiikasta ja yleisestä kielteisyydestä maiden hallituksia tai unionia kohtaan. Äänestykset kuitenkin kuvastanevat kansalaisten pettymystä unionin toimintaan.

Perustuslakisopimuksen hyväksymisen jälkeen Suomessa järjestettiin Eurooppa-tiedotuksen koordinoimana laaja kiertue ympäri maata, jonka lukuisissa tilaisuuksissa selvitettiin perustuslakisopimusta ja sen mukanaan tuomia muutoksia kansalaisille niin poliitikkojen kuin virkamiestenkin toimesta. Hallitus on ylläpitänyt kansalaisfoorumia koko neuvotteluprosessin ajan, ja keskustelua sopimuksesta on voitu käydä myös erilaisilla verkkosivuilla. Ranskan ja Alankomaiden kielteisten kansanäänestysten jälkeen pidetyissä kyselyissä kansalaisten suhtautuminen perustuslakisopimukseen muuttui myös Suomessa kielteisemmäksi. Viime kesän jälkeiset rahoituskehysneuvottelut sekä tietyt yksittäiset EU-tason toimet ovat selvästi lisänneet suomalaisten epäluuloa unionia kohtaan. Kansalaiset ovat esittäneet paljolti kritiikkiä myös sitä kohtaan, että unioni keskittyy toimissaan epäolennaisuuksiin ja puuttuu sellaisiin asioihin, joista tulisi ensisijaisesti päättää kansallisella tasolla. Unionia käytetään yleisesti syntipukkina kansallisissa keskusteluissa.

Suuri valiokunta sai järjestämässään kansalaisjärjestökuulemisessa viestin, että kansalaisjärjestöjä tulisi kuulla aktiivisemmin ja yleisestikin kolmas sektori tulisi huomioida paremmin myös EU-tason valmistelussa ja päätöksissä. Suuri valiokunta kehottaa valtioneuvostoa ottamaan kansalaisten EU-kielteisyyden vakavasti sekä lisäämään dialogia kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Valtioneuvosto voi aktiivisin toimin osoittaa luottamuksensa unionin kehittämiseen ja vahvistaa siten myös kansalaisten uskoa unioniin. Suuri valiokunta aikoo myös omalta osaltaan osallistua aktiivisemmin kansalaiskeskusteluun.

Perustuslakisopimuksen ratifiointi

Perustuslakisopimuksen voimaantulo edellyttää sopimuksen ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa. Jokainen jäsenvaltio päättää omalta osaltaan perustuslakisopimuksen ratifioinnista omien perustuslaillisten säännöstensä nojalla. Tähän mennessä sopimus on ratifioitu 14 jäsenvaltiossa joko kansanäänestyksen pohjalta tai parlamenttien päätöksillä, tosin ratifiointi on loppuunsaatettu vasta 11 jäsenvaltiossa, ja sopimus hylätty Ranskassa ja Alankomaissa järjestetyissä kansanäänestyksissä. Siten selkeä enemmistö jäsenvaltioista on osoittanut hyväksyntänsä sopimukselle. Jäsenvaltiot tunnustivat viime kesän Eurooppa-neuvostossa unionin ja erityisesti perustuslakisopimuksen olevan kriisissä ja päättivät kahden kielteisen kansanäänestyksen jälkeen pitää pohtimistauon. Ratifiointiprosessi on tällä hetkellä käynnissä Virossa. Viro olisi 15. sopimuksen ratifioiva jäsenvaltio.

Perustuslakisopimusta valmisteltaessa varauduttiin jo tilanteeseen, että laajentuneessa unionissa sopimuksen ratifiointi saattaa olla ongelmallista joillekin jäsenvaltioille. Perustuslakisopimukseen liitetyn ratifointia koskevan julistuksen mukaan, jos neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen kahden vuoden kuluttua allekirjoittamisesta (29.10.2006), mutta ratifiointi tuottaa yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle vaikeuksia, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on käyty vilkasta keskustelua perustuslakisopimuksen ratifioinnin eduista ja haitoista. Julistuksessa vaadittavaa 20 jäsenvaltion rajaa tuskin saadaan täytettyä ennen asetettua aikarajaa, mutta on selvää, että jokainen ratifiointipäätös osaltaan vahvistaa sopimuksen hyväksyttävyyttä mahdollisia jatkoneuvotteluja ajatellen.

Jos jäsenvaltiot sopisivat uusien neuvottelujen aloittamisesta, on nyt hyväksytty sopimus todennäköisesti lähtökohtana neuvotteluille, varsinkin, jos 20 ratifioivan jäsenvaltion määrä on saavutettu tai tavoitteessa ollaan lähellä. Perustelu siitä, että ratifioinnista pitäisi pidättäytyä, kun sopimus on hylätty Ranskassa ja Alankomaissa, tukisi ajattelua, että päätökset osaltamme tehtäisiin muualla kuin Suomessa. Perustuslakisopimuksen ratifioinnin vaikutuksia muihin jäsenvaltioihin on vaikea arvioida, jokainen jäsenvaltio kuitenkin arvioi sopimuksen ratifiointia omista lähtökohdistaan, ja jokaisen jäsenvaltion toimia seurataan tarkasti muissa jäsenvaltioissa.

Päävasta-argumenttina on kysytty, miksi ratifioida sopimus, joka hyvin todennäköisesti ei myöhemminkään tule allekirjoitetussa muodossaan voimaan. Ranskan ja Alankomaiden nykyiset hallitukset ovat ilmoittaneet, etteivät tule viemään sopimusta allekirjoitetussa muodossa uuteen kansanäänestykseen. Tällöin ratifiointia voitaisiin pitää eduskunnan kannalta tarpeettomana. Toisaalta kansainvälisiä sopimuksia ratifioidaan jatkuvasti eri maissa, eivätkä ne välttämättä tule myöhemmin voimaan kansainvälisesti tai tulevat voimaan hyvin mutkallisten vaiheiden jälkeen (esim. Kioton sopimus). Joidenkin mielestä sopimuksen hylkäämistä Ranskassa ja Alankomaissa on sellaisenaan pidettävä riittävänä argumenttina sopimuksen hylkäämiselle myös muualla. Osa sopimuksen ratifioinnin vastustajista vastustaa sopimuksen ratifiointia kokonaisuudessaan esimerkiksi sen sisällön vuoksi tai yleisen EU-kielteisyyden vuoksi.

Suomessa on käyty keskustelua kansanäänestyksen järjestämisestä sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien. Ranskassa ja Alankomaissa järjestettyjen kielteisten kansanäänestysten katsotaan vahvistavan vaatimusta, että myös Suomessa ratifiointipäätös pitäisi alistaa kansanäänestykseen. Kannattajia löytyy myös yhteiselle kansanäänestykselle kaikissa jäsenvaltioissa.

Perustuslakiprosessi on ollut jo yhdeksän kuukautta seisahduksissa, ja jatkosta ei ole vielä päätetty. Jäsenvaltiot keskustelevat asiasta seuraavan kerran Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa, mutta on epätodennäköistä, että mitään lopullisia ratkaisuja voitaisiin tässä vaiheessa tehdä. Sopimuksen ratifiointi jatkuu tietyissä jäsenvaltioissa, ja keskustelua pyritään ylläpitämään yhteisten sopimusten mukaisesti. Ranskan ja Alankomaiden hallitukset ovat ilmoittaneet, etteivät vie sopimusta nykyisessä muodossaan uuteen kansanäänestykseen, mutta eivät ole vielä yksilöineet sopimuksen osia, jotka edellyttäisivät muutoksia, poistoja tai lisäyksiä ennen uutta käsittelyä.

Euroopan komissio on pohdintatauon aikana antanut omalta osaltaan kaksi tiedonantoa liittyen EU-asioiden tiedottamiseen kansalaisille ja EU-keskustelun ylläpitämiseen jäsenvaltioissa yleisesti. Euroopan parlamentti hyväksyi tammikuussa 2006 oman mietintönsä siitä, miten perustuslakisopimuksen kanssa tulisi edetä jatkossa. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit pitävät yhteyttä ja vaihtavat mielipiteitään asian tiimoilta erimuotoisissa tapaamisissa ja konferensseissa.

Perustuslakisopimusta valmisteltiin yli kahden vuoden ajan laajapohjaisessa valmistelukunnassa sekä hallitustenvälisessä konferenssissa. Sopimusneuvottelut olivat vaikeita ja edellyttivät kaikilta jäsenvaltioilta — Suomi mukaan lukien — hyvinkin vaikeiden kompromissien hyväksymistä. Sopimusta on käsiteltävä kokonaisuutena, jossa on sovittu tasapainosta niin toimielinten kuin toimivaltuuksienkin osalta, jossa jokainen sai jotakin ja jokainen joutui jostakin luopumaan. Jos sopimus jää hyväksymättä kokonaisuutena, todennäköisyys unionin selkeyttävän ja demokratisoivan muutoksen toteutumatta jäämisestä on suuri. Näillä perustein suuri valiokunta pitää sopimuksen avaamista vaikeana.

Suuri valiokunta korostaa prosessin jatkamista ja positiivisen signaalin antamista niin kansalaisille kuin muille jäsenvaltioillekin. Hallituksen esitys sopimuksen ratifioinnista osoittaisi maamme sitoutumisen Euroopan unionin kehittämiseen allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti. Samalla edistettäisiin 20 jäsenvaltion kriittisen massan muodostumista, mikä on perustuslakisopimuksen mukaan edellytyksenä yksittäisten jäsenvaltioiden erityisongelmien käsittelylle.

Suuri valiokunta toivoo, että valtioneuvosto toimii aktiivisesti unionissa ja erityisesti Suomen tulevalla puheenjohtajuuskaudella perustuslakisopimuksen ratifioinnin ja voimaansaattamisen puolesta. Perustuslakisopimus ja sen sisältämät muutokset ovat askel eteenpäin Euroopan unionin kehittämisessä. Sopimus täyttää pääosin ne tavoitteet, jotka sille asetettiin Laekenin Eurooppa-neuvostossa vuonna 2001, ja enemmistö jäsenvaltioista on jo sen hyväksynyt.