Valiokunta on ottanut lausunnossaan kantaa kirjelmään U 5/2017 vp. Suomi on sitoutunut Pariisin sopimuksen mukaisiin ilmastotavoitteisiin, päästövähennyksiin ja uusiutuvan energian osuuden määrätietoiseen kasvattamiseen vuoteen 2030 mennessä. On tärkeää, että valiokunta näiltä osin yhtyy valtioneuvoston kantaan. Keinotekoista kattoa päästövähennystavoitteille tai uusiutuvan energian osuuden kasvattamiselle Suomen ei kuitenkaan pidä ajaa.
Komission ehdotuksessa on esitetty, että uusiutuvan energian kasvun maakohtaiset tavoitetasot asetettaisiin läpinäkyvästi laskentakaavan avulla. Kuten hallituksen muistiossa U 5/2017 vp todetaan, kaavan käyttöön liittyy tiettyjä epävarmuuksia. On perusteltua lähteä siitä, että kaava on ohjeellinen, ei sitova. Kuitenkin, sen tarkoitushakuinen muokkaaminen siten, että Suomen velvoite jää kaikissa tilanteessa 50 %:n osuuteen tai sen alle, ei ole perusteltua.
Pyrkimys nostaa vuoden 2030 uusiutuvan energian tavoitetta on välttämätöntä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi on myös sitoutunut hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2045 mennessä. Teknologioiden kehitys näyttää siltä, että tavoitteeseen on mahdollista päästä jo etupainotteisesti, mihin tulee myös pyrkiä.
Kun Suomelle asetettiin aikanaan tavoite uusiutuvan energian osuuden nostamisesta 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä, sitä pidettiin hyvin vaikeana saavuttaa. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmatavoitteeksi kirjattiin 38 %:n saavuttaminen vaalikauden aikana, 2018-2019. Tämän jälkeen ilmeni, että 38 %:n tavoite oltiin saavutettu jo vuonna 2014. Voidaan arvioida, että kunnianhimoinen politiikka sekä energiateknologioiden ja -tehokkuuden paraneminen edesauttavat vaativienkin tavoitteiden saavuttamista, eikä Suomen ole perusteltua alkaa jarruttaa uusiutuvan energian tavoitetason nostamista. Ns. flat rate -tavalla arvoituna EU:n 35 %:n tavoite tarkoittaisi 53 %:n tavoitetta Suomelle vuonna 2030, mitä voidaan pitää realistisena ja ilmastotavoitteiden kannalta tärkeänä.
Valiokunta ottaa lausunnossaan kantaa sen puolesta, että metsäbiomassan osuutta uusiutuvan energian tavoitteiden toteuttamisessa ei rajoiteta. Metsäpohjaisen biomassan käyttö energiana liittyy vahvasti kansallisen metsästrategian pyrkimykseen nostaa puunkäyttöä merkittävästi. Puun käytön lisäys saavutettaisiin mittavilla teollisuusinvestoinneilla, joiden toteutuminen on osittain epävarmaa.
Suomi ei voi kuitenkaan nojata liikaa metsäbioenergian varaan, hakkumäärätavoitteet tulee suhteuttaa luonnon monimuotoisuuden ja hiilinieluvaikutusten asettamiin rajoihin ja palauttaa tieteellisen neuvon mukaiselle kestävälle tasolle, joka on noin 65 milj. m3/ vuodessa.
Energia- ja ilmastostrategiaa varten laadituissa vaikutusarvioinneissa (Koljonen ym. 2017) on arvioitu metsähakkeen kokonaiskäyttöä 2020-2030 tasoilla 13,5; 15 ja 17 milj. m3. Arvioiden mukaan metsähakkeen käytön lisäys tasolta 13,5 Mm3 /a tasolle 17 Mm3 /a pienentää Suomen metsien hiilinielua vuosina 2015-2044 keskimäärin noin 3 miljoonaa tonnia (Mt) CO2 vuodessa. Biopolttoaineiden sekoitevelvoitteen avulla saavutettava päästövähennys taakanjakosektorilla vuonna 2030 on puolestaan arvioitu olevan noin 2,2 Mt CO2-ekv. Suomessa on syytä varautua siihen, että metsäbiomassaan perustuvan biopolttoaineiden tuotannon nieluvaikutus tulee osittain tai kokonaan päästövelvoitteiden piiriin.
Tämän lisäksi suunnitellut massiiviset hakkuulisäykset vaarantavat metsäluonnon monimuotoisuutta ja tekevät tyhjäksi kansalliset tavoitteet pysäyttää monimuotoisuuden heikkeneminen valtiohallinnon asettamien tavoitteiden mukaisesti. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi on asetettu jo useita tavoitevuosia, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin. Nyt tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikentyminen vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt tiedetään, ettei tavoitetta edelleenkään kyetä saavuttamaan, monimuotoisuuden heikkeneminen jatkuu.
Valtioneuvoston kannan mukainen ja valiokunnan lausunnossaan myötäilemä linja, että Suomi voisi kansallisesti vapaammin määritellä omien metsävarantojensa käytön ei ole kannatettava. Hakkuumäärien reipasta kasvattamista ei voida tehdä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastotavoitteiden kustannuksella. Uusiutuvan energiaan perustuvan energiajärjestelmän tulee perustua kokonaiskestävyyden kannalta mahdollisimman hyviin ratkaisuihin, energian tuotannon hajauttamiseen, energian käytön tehostamiseen ja energiansäästöön sekä älykkään sähköverkon ja kysyntäjoustojen hyödyntämiseen - liiallisen metsien käytön sijaan.
Biopolttoaineiksi määriteltäviä raaka-aineita säätelevä valtioneuvoston kannassa olevan liitteen IX raaka-aineluetteloa tulee voida perustellusta syystä myös muuttaa. Raaka-aineita ei tule polttaa energiaksi, mikäli niille on olemassa korkeamman jalostusarvon käyttötarkoitus. Tulee myös olla mahdollista lisätä listalle uusia raaka-aineita, esimerkiksi tarkoitukseen sopivan uuden jäteraaka-aineen tapauksessa.
Suomen tavoitteena on luopua fossiilisesta energiasta kokonaan ja mahdollisimman pian. Edellytykset tälle ovat hyvät ja paranevat kaiken aikaa. Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat pudonneet nopeasti ja laskevat edelleen. Uusia keinoja vähentää fossiilisen energian käyttöä syntyy koko ajan. Lisäpanostukset kestävän uusiutuvan energian tuotantoon voivat maksaa itsensä takaisin mm. työllisyyden, innovaatioiden ja uusien vientimarkkinoiden muodossa.
Uusiutuvan energian direktiiviin sisältyy EU:n tavoite edistää uusiutuvan energian pientuotantoa ja energiayhteisöjä. Valtioneuvoston kanta ja valiokunnan lausunto antaa tältä osin tarpeettoman passiivisen kuvan. Perinteinen energiapolitiikka ja -tuotanto on ollut hyvin keskittynyttä, vaikka Suomessa on mahdollista toteuttaa energiamurrosta hyvin joustavin järjestelyin. Kansalaisten, kuluttajien ja pienyrittäjien roolia sekä uusien teknologioiden käyttöön ottoa uusiutuvan energian tuotannon ja kysyntäjouston edistämisessä tulee selvästi vahvistaa.
Tulevaisuudessa Suomen ja koko Euroopan unionin tulee löytää mahdollisuuksia vähentää energiantarvetta ja keskittyä hajauttamaan ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan kestävän uusiutuvan energian tuotantoa useiden eri tuotantomuotojen välillä