Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Arviolta noin 12—18 % Suomen koulujen ja päiväkotien kerrospinta-alasta kärsii vakavista kosteus- ja homevaurioista. Tämä tarkoittaa sitä, että 172 000—259 000 päiväkotilasta, koululaista ja työntekijää vuosittain altistuu sisäilmaongelmille. Nämä luvut julkaistiin vuonna 2012 eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityksessä. Kaikki kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa oleskelevat eivät välttämättä sairastu, ja osa saa oireita vasta pitkään jatkuneen altistuksen jälkeen. Joillekin voi kehittyä oireita jo lyhyestä altistuksesta, ja erityisesti huonolle sisäilmalle herkistyneelle oireet, kuten väsymys, päänsärky, kuume ja ihottuma, voivat ilmaantua nopeastikin. Toistuvat tulehdukset ja allergiat ovat myös mahdollisia, ja pitkäaikainen oleskelu kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa voi todistetusti johtaa astman syntyyn ja pahenemiseen.
Useissa kunnissa jopa puolet oppilaista opiskelee väliaikaisissa tiloissa, koska varsinainen koulurakennus kärsii sisäilmaongelmista. Jokainen henkilö, joka herkistyy tai saa kroonisia vaivoja oleskeltuaan huonosta sisäilmasta kärsivissä tiloissa, on yksi henkilö liikaa. Nopeaa reagointia tarvitaan jo ensimmäisten oireiden ilmettyä, jotta vältyttäisiin oppilaiden ja työntekijöiden sairastumiselta tai yliherkistymiseltä huonon sisäilman takia. Oireiden ilmetessä on siksi erittäin tärkeää arvioida sisäilman laatu mahdollisimman nopeasti, jotta voitaisiin ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin lisäaltistuksen välttämiseksi. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa tutkimusvaroja sisäilman laadun arvioimiseen tarkoitettujen nopeiden ja tarkkojen mittauskeinojen kehittämiseen. Mittauksia tulisi suorittaa säännöllisesti esimerkiksi rakennuksen vuosittaisen kuntotarkastuksen yhteydessä. Näin mahdollistettaisiin jatkuva seuranta ja estettäisiin sellaisten ongelmien synty, joita ei saa korjattua. Sisäilman laadun säännöllisen seurannan edistämiseksi vaaditaan kustannustehokkaita ja tarkkoja mittauskeinoja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,