Komission tiedonanto on jatkoa vuonna 2012 käynnistyneille laajemmille selvityksille Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämisestä lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Viiden puheenjohtajan raportti on viimeisin pidemmän aikavälin suuntaa hahmottava ehdotus. Kansallisesti EMU:n kehittämistä on arvioitu mm. valtiovarainministeriön asettaman työryhmän raportissa "Arvio Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistarpeista"Valtiovarainministeriön julkaisu - 37a/2015. Nyt käsiteltävänä oleva tiedonanto kattaa ensimmäiset askeleet viiden puheenjohtajan raportin viitoittamaan suuntaan ja sisältää toimia, jotka voidaan toteuttaa perussopimuksia muuttamatta.  

Niin EU:n kuin EMU:nkin kehittyminen on jatkuva prosessi. Nyt on käsillä hetki, jossa pyritään luotaamaan EMU:n osalta pidemmän aikavälin kehityssuuntaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisesti mahdollisimman laaja-alaisen keskustelun pohjalta arvioidaan, mitkä ovat kansalliset tavoitteemme ja reunaehtomme hallitun kehityksen eteenpäin viemiseksi. Talousvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston kannassa todetut, ensi sijassa lyhyemmän aikavälin kehitykseen liittyvät suuntaviivat ovat kannatettavia. Näistä keskeisin on periaate, jonka mukaisesti jokainen jäsenvaltio kantaa vastuun omasta talouspolitiikastaan ja vastaa itse veloistaan. 

Finanssikriisi toi selkeästi esille, että EMU:n toiminnassa on vakavia puutteita, joita on nyttemmin pyritty paikkaamaan monin eri tavoin (rahoitusmekanismien luominen; finanssipolitiikan sääntöjen kiristäminen; rahoitusjärjestelmän sääntelyn ja valvonnan uudistaminen). Talousvaliokunnan toimialan osalta pisimmälle on edetty pankkiunionin osalta. Se kattaa tätä nykyä yhteisen sääntökirjan, valvontamekanismin, kriisinhallintamekanismin ja kriisinratkaisurahaston. Lisäksi Euroopan vakausmekanismilla (EVM) on mahdollisuus tiukkojen kriteerien täyttyessä pääomittaa suoraan pankkeja. Kuten finanssikriisin hoito on osoittanut, EMU:n vakauttamisen viimeisenä vartijana on toiminut Euroopan keskuspankki (EKP). Komission tiedonannossa tai viiden puheenjohtajan raportissa ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota EMU:n ja rahapolitiikan kytköksiin. 

Valiokunta katsoo, että hyvin toimiva pankkiunioni tai sitä laajempi rahoitusunioni on EMU:n toimivuuden keskeinen edellytys. Tätä kehitystä ohjaavat EU:n perussopimukset, jotka rajaavat EU:n päätöksentekoa mm. kansallisen budjettivallan piiriin kuuluvien asioiden osalta. Suomen ajama vahvaa sijoittajanvastuuta painottava linja asettaa osaltaan raamit rahoitusmarkkinoiden jatkokehitykselle. 

Pankkiunionin viimeistely jatkuu. Tähän liittyen komissio on 24.11.2015 julkaissut ehdotuksensa asetukseksi talletussuojajärjestelmän luomisesta asteittain vuoteen 2024 mennessä. Samanaikaisesti julkaistiin myös komission tiedonantoCOM(2015) 587 pankkiunionin viimeistelemisen edellyttämistä toimista. Rahoitusunionin kehittämiseen liittyen eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä pääomamarkkinaunionia koskeva tiedonanto, johon valiokunta ottaa erikseen kantaa. Komissio etenee edellä kuvatulla tavalla nopeasti rahoitusunionin jatkokehittämisen osalta. Tähän liittyen talousvaliokunta kiinnittää erityistä huomiota jo annettujen säännösten heikkoon täytäntöönpanoon useissa eri jäsenmaissa. Vaikka valiokunta katsookin, ettei EMU:n kehitys voi jäädä pysähtyneisyyden tilaan, ei uuden sääntelyn valmistelu ole mielekästä, mikäli merkittävä osa jo annetuistakin, pankkiunionin toiminnan kannalta erittäin keskeisistä säädöksistä on useassa jäsenmaassa edelleen kansallisesti täytäntöönpanematta. Lisäsääntelyn sijasta rahoitusmarkkinoilla on tarvetta pikemminkin nykyisen sääntelyn selkeyttämiseen. 

Kuten edellä on todettu, yhteisen talletussuojan kehittämistä koskeva ehdotus on juuri annettu ja se on vasta tulossa eduskunnan käsiteltäväksi. Alustavasti talousvaliokunta arvioi, kuten aiemmissakin asiasta antamissaan lausunnoissa, ettei vallitseva tilanne eri jäsenmaissa anna ainakaan vielä tällä hetkellä mahdollisuutta edetä hankkeen osalta. Kuten valtioneuvoston selvityksessä on todettu, on mahdollista, että pidemmällä aikavälillä yhteisen talletussuojan luomasta vakuutuksesta hyötyvät eniten Suomen kaltaiset pienet ja keskittyneet pankkijärjestelmät, joissa pankkitoiminnan riskit ovat voimakkaasti korreloituneet eri toimijoiden välillä. Eteneminen tällä sektorilla edellyttää kuitenkin minimissään, että kaikki jäsenmaat ovat saavuttaneet yhteisen ennakkorahastointitason, pankkijärjestelmän riskit ovat kaikissa maissa hallinnassa ja pankkiunionin osalta jo annettu sääntely on tehokkaasti voimaan saatettu. 

Rahoitusmarkkinasääntelyn osalta Suomen kannalta erityispiirteen tulevalle kehitykselle luo sivuliikkeistyvä rahoitusmarkkinamme. Sen mukanaan tuomia erityiskysymyksiä on aiheellista tarkoin analysoida erikseen. EU-tason sääntelyä ajatellen asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille tarve selvittää keinoja pankkien valtioriskin rajoittamiseen. Valiokunta puoltaa selvitystyön aloittamista.  

Yksittäisenä kysymyksenä valiokunnan käsittelyssä on noussut esille ehdotus jäsenmaakohtaisten kilpailukykyneuvostojen perustamisesta. Neuvoston päätehtävänä olisi seurata palkanmuodostuksen ja politiikkatoimien vaikutusta kilpailukykyyn. Sen tulisi olla itsenäinen ja pystyä julkisesti viestimään ajankohtaisista teemoista.  

Ehdotus on saanut asiantuntijakuulemisessa osakseen sekä kannatusta että vastustusta. Valtioneuvoston tapaan valiokunta suhtautuu ehdotukseen varauksellisesti. Valiokunta katsoo, että tämänkaltaisen neuvoston tuottama lisäarvo ja perimmäinen tarkoitus jäävät osin epäselviksi. Ehdotuksessa kiinnittää huomiota mm. se, että suosituksen muotoon puettu neuvoston perustamisesitys kehotetaan täyttämään puolen vuoden kuluessa suosituksen antamisesta. Valiokunta ei kuitenkaan täysin poissulje ajatuksen jatkokehittämistä. Neutraalille, kilpailukyvyn ja sen taustatekijöiden kehittämiseen keskittyvälle asiantuntijataholle saattaisi olla kansallista tarvetta. Toisaalta tämänkaltainen asiantuntijataho voitaisiin tarvittaessa perustaa tai laajentaa jo olemassa olevan tahon toimialaa myös puhtaasti kansallisista lähtökohdista, ei EU:n suosittamana tai edellyttämänä. 

Yleisempänä huomionaan valiokunta tuo esille huolen siitä, että keskittyminen EMU:n jatkokehittämiseen ja syventämiseen saattaa edelleen eriyttää euroaluetta ei-euromaista. Tämänkaltaista kehitystrendiä tulee kaikin tavoin välttää. Komission tiedonannossa kiinnittää huomiota myös demokraattiselle kontrollille luotava erittäin löyhä viitekehys. Mahdollisesti syvenevä integraatio edellyttää myös huomattavasti tehokkaampaa parlamentaarista kontrollia. Pelkkä mahdollisuus osallistua keskusteluun ei täytä näitä tarpeita. Jo nyt on nähtävissä, että osa päätöksenteosta on erkaantunut (erit. EVM) tosiasiallisen demokraattisen kontrollin ulkopuolelle.