Ehdotus

U 40/2011 vp, jatkokirjelmät 5, 6 ja 7

Neuvoston puheenjohtajavaltio Kypros jakoi 29.10.2012 ehdotuksen, jossa rahoituskehysneuvottelujen loppuratkaisun keskeiset tekijät sisältävään ns. neuvottelulaatikkoon on ensimmäisen kerran lisätty euromääräisiä lukuja ja lukuhaarukoita. Puheenjohtaja pitäytyy elokuun lopussa omaksumassaan lähestymistavassa, jonka mukaan komission ehdotus monivuotisiksi rahoituskehyksiksi vuosille 2014—2020 on ylimitoitettu ja siihen on tehtävä leikkauksia. Tässä vaiheessa puheenjohtajan ehdottamien leikkausten kokonaismäärä kaikki otsakkeet huomioon otettuina on puheenjohtajan oman ilmoituksen mukaan vähintään 50 miljardia euroa.

Puheenjohtaja toteaa, että kompromissin saavuttaminen edellyttää mittavampia leikkauksia kuin mitä se itse tässä vaiheessa ehdottaa. Suuremmat leikkaukset vaativat selkeitä valintoja ja priorisointia politiikka-alojen ja ohjelmien kesken. Puheenjohtaja esittää neuvottelulaatikossa otsakekohtaisia lukuhaarukoita, jossa vain haarukan yläraja on yksilöity. Neuvottelulaatikossa esitetään myös prosenttihaarukoihin täsmennettyjä lukuja. Lisäksi puheenjohtaja on vähentänyt neuvottelulaatikossa esillä olevien vaihtoehtojen määrää. Puheenjohtaja ei esitä muutoksia komission ehdotukseen koskien rahoituskehyksen tulopuolta. Verrattaessa puheenjohtajan ehdottamia lukuja komission ehdotukseen on otettava huomioon, että puheenjohtajamaat Tanska ja Kypros ovat neuvottelujen aikana tehneet useita muutosehdotuksia, joilla muutetaan komission esittämää otsakejakoa, esim. sisällyttämällä otsakkeisiin sellaisia menoja, joita komissio on ehdottanut rahoitettaviksi rahoituskehysten ulkopuolelta.

U 72/2011 vp, jatkokirjelmä 2

Koheesioasetuspakettia on käsitelty yleisten asioiden neuvostossa osittaisen yleisnäkemyksen saavuttamista varten seuraavien osakokonaisuuksien osalta (partial general approach, PGA): ohjelmatyö, ennakkoehdot, hallinto- ja valvonta, seuranta ja arviointi, tukikelpoisuus, suurhankkeet, temaattinen keskittäminen, rahoitusinstrumentit, tuloa tuottavat toimet ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, tulosperusteisuus ohjelmissa (pois lukien suoritusvaraus), tiedotus ja viestintä sekä tekninen tuki, EAY-asetus (ilman ulkorajayhteistyötä), alueellinen kehittäminen, MFF:n ulkopuoliset rahoituskysymykset, maakohtaiset suositukset ja indikaattorit.

Tärkeimmät asiakokonaisuudet, joista ei vielä ole neuvoston osittaista yleisnäkemystä (PGA), ovat:

Yhteinen strategiakehys, komission uusi esitys.

Strategiakehyksen tarkoituksena on osaltaan edesauttaa rahoituksen keskittämistä harvempiin, Eurooppa 2020 -strategiaa tukeviin tavoitteisiin. Neuvostossa on yksimielisyys siitä, että kyseessä on olennainen osa sääntelykokonaisuutta, josta päättämistä ei voida siirtää komissiolle SEUT-sopimuksen artiklan 290 nojalla. Yleisten asioiden neuvosto hyväksyi keväällä 2012 yleisasetuksen muutoksen, jonka mukaan yhteinen strategiakehys annettaisiin yleisasetuksen liitteenä sen sijaan, että komissiolle delegoitaisiin säädösvalta antaa se. Merkittävien sosio-ekonomisten muutosten seurauksena Euroopan parlamentti tai neuvosto voisi pyytää komissiota esittämään muutoksia strategiakehykseen. Asiakirjan sisällöstä on kuitenkin edelleen varsin merkittäviä erimielisyyksiä koskien muun muassa sen sitovuutta suhteessa kumppanuussopimukseen ja ohjelmiin.

Komissio antoi 11.9.2012 muutetun yleisasetusesityksen, jonka liitteenä on yhteinen strategiakehys. Esityksen pääasiallinen sisältö on sama kuin komission alkuperäisessä esityksessä, ts. yhteinen strategiakehys annettaisiin yleisasetuksen liitteenä ja siten yhteispäätösmenettelyssä, mutta komissiolle delegoitaisiin säädösvalta muuttaa sitä sekä antaa delegoitu säännös indikatiivisista toimista.

Varainhoito.

Uudistetun varainhoitoasetuksen edellyttämät mukautukset hallinto- ja valvontajärjestelmään sisältyvät toimielinten nimittämisen osalta jo käsiteltyyn blokkiin, mutta osa täsmennystarpeita on vielä kesken. Tämä liittyy erityisesti varainhoitoasetuksen artikloihin 56 ja 77, joiden nojalla koheesioasetuspaketissa annetaan tarkemmat rahastokohtaiset säännöt vuotuisuudesta ja rahoituskorjauksista.

Valtioneuvoston kanta

U 40/2011 vp, jatkokirjelmät 5, 6 ja 7

Suomi kannattaa kurinalaista rahoituskehyksen tasoa vuosina 2014—2020 tavoitteena noin 1 prosentin maksusitoumusmäärärahojen kokonaistaso EU-maiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Suhteessa komission päivitettyyn rahoituskehysehdotukseen tämä vastaa noin 130 miljardia euroa matalampaa menotasoa. Nämä tavoitteet kattavat myös kaikki kehyksen ulkopuoliset rahoitusvälineet. Suhteessa Suomen tavoitteeseen puheenjohtajan ehdottama vähintään 50 miljardin leikkaus komission esittämään kokonaistasoon on selkeästi alimitoitettu. Suomi voi siten yhtyä puheenjohtajan toteamukseen siitä, että loppuratkaisuun pääseminen edellyttää merkittävämpiä leikkauksia kuin mitä puheenjohtaja nyt ehdottaa.

Rahoituskehyksen kokonaistaso on olennaisin Suomen nettomaksuasemaan vaikuttava tekijä, joten sen merkitys tasapainoista lopputulosta etsittäessä on keskeinen. Suomi on valmis leikkaamaan komission ehdotuksessa kaikista otsakkeista kokonaistasotavoitteen saavuttamiseksi. Säästöjen ei tule olla tasasuuruisia kaikissa menokohteissa. Suomi katsoo, että säästöt tulee kohdentaa aloille, joiden tuottama eurooppalainen lisäarvo on vähäinen, joilla varojen aikaisempi käyttö on osoittautunut tehottomaksi ja joilla komissio on ehdottanut suurinta kasvua suhteessa nykyiseen kehyskauteen. Lisäksi säästöjen kohdentamisessa Suomi kiinnittää huomiota siihen, mikä on ollut menoalueen toteutunut palauma.

Verkkojen Eurooppa -välineeseen tulisi kohdentaa merkittävästi puheenjohtajan esittämää suurempi leikkaus. Jatkoneuvotteluissa tavoitteena on järjestely, joka kohdentaa T&K&I-rahoituksen hankkeiden välisen laatuun perustuvan kilpailun pohjalta. Rahoituksen kohdentaminen jäsenmaakohtaisten tai alueellisten kiintiöiden perusteella ei ole Suomen tavoitteiden mukaista. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikan rahoitusta voidaan vähentää komission esittämästä tasosta, kuitenkin siten, että rahoitus kasvaa nykyisen kauden vastaavaan rahoitukseen verrattuna. Leikkauksia voidaan kohdentaa suhteessa enemmän ns. suuriin hankkeisiin.

Suomen näkökulmasta hyväksyttävän kehysten kokonaistason saavuttaminen edellyttää puheenjohtajan ehdotusta tuntuvampia leikkauksia alaotsakkeessa 1b. Suomen etujen mukaista ei kuitenkaan ole, että leikkausten painotus on niin suuressa määrin kehittyneillä alueilla ja Euroopan alueellisessa yhteistyössä kuin puheenjohtaja ehdottaa. Koheesiopolitiikan rahoitukseen tarvittavien säästöjen tulee kohdentua tasapainoisesti eri alueiden kesken. Suomen prioriteetti on turvata Itä- ja Pohjois-Suomen asema. Etenkin harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus on Suomelle tärkeä. Suomi pitää perusteltuna ns. käänteisen turvaverkon sisällyttämistä neuvottelulaatikkoon. Se on väline kohdennettujen säästöjen aikaansaamiseen koheesiopolitiikan rahoituksessa. Saman tavoitteen saavuttamiseksi Suomi tukee myös BKT-katon alentamista 2,36 %:iin.

Suomelle on tärkeää, että puheenjohtaja on painottanut leikkausesityksessään enemmän maatalouden suoria tukia ja markkinamenoja kuin maaseudun kehittämisrahoitusta. Tavoitteena on säilyttää puheenjohtajan esittämä leikkausten painotus. Suomen prioriteetti otsakkeessa 2 ovat maaseudun kehittämisvarat. Suomen keskeinen neuvottelutavoite on turvata nykyinen suhteellinen osuus (2,3 %) tulevalla kehyskaudella tai mahdollisimman lähellä nykytasoa oleva euromääräinen taso.

Suomi suhtautuu sinänsä positiivisesti lisäpanostukseen turvallisuuden ja kansalaisuuden otsakkeessa 3 ottaen huomioon unionin kasvanut toimivalta monilla tästä otsakkeesta rahoitettavilla aloilla (oikeus- ja sisäasiat). Koska komission ehdottama lisäys suhteessa nykyisen kehyskauden vastaaviin menoihin on huomattava, noin 50 prosenttia, otsakkeessa on vielä leikkausvaraa puheenjohtajan ehdottaman 3,9 prosentin lisäksi.

Suomi pitää tärkeänä, että hallintomenojen osuus rahoituskehyksen sisällä ei nouse nykytasostaan (n. 6 % EU:n menoista). Tämän perusteella hallintomenoissa on mahdollisuuksia lisäsäästöihin.

Rahoituskehyksiin tulee sisällyttää myös joustavuutta ennakoimattomia tilanteita varten kuitenkin niin, ettei joustavuus heikennä budjettikuria. Tarvittavan jouston määrä on sidoksissa kehysten kokonaistasoon siten, että kehyksen alhaisempi kokonaistaso edellyttää suurempaa joustavuutta rahoituskehyksen sisällä. Suomi katsoo, että ensisijainen jousto tulee uudelleen kohdentamisesta ja rahoituskehyksen kaikkiin otsakkeisiin varattavasta riittävästä liikkumavarasta. Suomi voi osana neuvottelukokonaisuutta myös harkita eri joustovälineiden yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi rahoituskehyksen sisälle. Rahoituskehyksen ulkopuolisen joustovälineen perustaminen ei ensisijaisesti ole Suomen tavoitteiden mukaista. Mikäli mahdollisen ulkopuolisen joustovälineen kokonaistaso, soveltamisala ja menettelysäännöt pystytään rajaamaan riittävän yksiselitteisesti, voi Suomi osana kokonaisratkaisua hyväksyä myös kehyksen ulkopuolisen joustovälineen perustamisen.

Suomi korostaa EU-rahoituksen vahvaa ja mahdollisimman kattavaa ehdollisuutta. Komission makrotaloudellista ehdollisuutta koskevat muotoilut ovat kannatettavia, eikä Suomi tässä vaiheessa neuvotteluita pidä niiden vesittämistä perusteltuna. Puheenjohtajan esityksessä makrotaloudelliseen ehdollisuuteen on sisällytetty useita heikentäviä elementtejä, joita Suomi ei voi tukea. Erityisen tärkeää on pitää kiinni siitä, että vakavimmissa tapauksissa ehdollisuus koskee myös maksumäärärahoja.

Suomi katsoo, että solidaarisuusrahastosta tulisi ensisijassa luopua nykyisen rahoituskehyskauden jälkeen, sillä se ei ole vastannut sille asetettuihin odotuksiin. Osana neuvottelukokonaisuutta Suomi voi kuitenkin harkita rahaston jatkamista ensisijaisesti siten, että se sijoitetaan rahoituskehyksen sisälle ja sen kokonaistasoon kohdennetaan merkittävät leikkaukset.

Suomen tavoitteena on mahdollisimman yksinkertainen, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen omien varojen järjestelmä. Suomi on suhtautunut myönteisesti myös komission esityksiin uusiksi varoiksi. Suomi pyrkii pitämään nettomaksuasemansa kohtuullisella tasolla ensisijaisesti asettamalla rahoituskehysten kokonaistason noin 1 %:iin EU:n yhteenlasketusta BKTL:sta. Tavoitetta tukee myös oman saannon turvaaminen budjetin menopuolella, samoin kuin myönnettävien maksukorjausten määrän minimoiminen. Suomen tavoitteena on, että uusia maksukorjauksia ei myönnettäisi vaan niitä pikemminkin pyrittäisiin karsimaan. Maksukorjausten saamisen ehtona tulee olla poikkeuksellisen korkea nettomaksuasema. Myönnettävien maksukorjauksien tulisi lisäksi olla mahdollisimman alhaisia. Suomi määrittää kantansa omien varojen kokonaisuuteen neuvotteluissa sen perusteella, mikä on neuvotteluissa syntyvän kokonaisratkaisun vaikutus omaan nettomaksuasemaamme erityisesti suhteessa vauraudeltaan Suomea vastaaviin jäsenvaltioihin.

U 72/2011 vp, jatkokirjelmä 2

Suomen aiemmat kannat ovat voimassa täsmennettyinä viimeisimmässä U 40/2011 vp -jatkokirjelmässä esitetyillä monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelulaatikkoon liittyvillä koheesiopolitiikan lainsäädäntöpakettia koskevilla kannoilla.