Perustelut

Talousvaliokunta on käsitellyt komission lainsäädäntö- ja työohjelmaa sekä Suomen EU-politiikan tavoitteita laajasti erityisesti sisämarkkinastrategian ja EU:n kilpailukyvyn näkökulmasta. Tässä lausunnossa keskitytään erityisesti sisämarkkinalainsäädännön kysymyksiin. Investointi- ja rahoituskysymyksiä on käsitelty valiokunnan lausunnossa TaVL 6/2004 vp, joka koski Lissabonin strategiaa, EU:n tulevia rahoituskehyksiä ja EU:n koheesiopolitiikkaa.

EU:n tulevassa kehityksessä taloudellisen toiminnan alalla oleellista on yleinen taloudellinen kehitys, julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan turvaaminen erityisesti väestön ikääntymisen haaste huomioon ottaen. Talouden ja tuottavuuden kasvu on ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi on varmistettava Euroopan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittyminen erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin ja Aasian maihin kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen. Monilla aloilla tuottavuuden kasvu on entisestään kääntynyt Yhdysvaltojen eduksi. Kestävän kehityksen kolmen osa-alueen eli taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen tasapainoinen yhteensovittaminen on kilpailukyvyn turvaamisen edellytys.

Valiokunta toteaa, että EU:lla on kolme keskeistä haastetta sen tulevassa toiminnassa ja erityisesti sisämarkkinoiden kehittämisessä Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti. Kyvyttömyys vastata näihin haasteisiin johtaa Lissabonin strategian kilpailukykytavoitteiden karkaamiseen yhä kauemmaksi. Ensimmäinen liittyy unionin laajentumiseen ja uusien jäsenmaiden integrointiin unionin lainsäädäntöön, sen noudattamiseen ja erityisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Toinen liittyy siihen, että myöskään nykyiset jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön yhteisiä päätöksiä ja sitoumuksia sisämarkkinalainsäädännön kehittämiseksi. Kolmas haaste liittyy uusiin lainsäädäntöhankkeisiin, jotka osoittautuvat vaikeiksi joko niihin liittyvien kilpailukykyä mahdollisesti vaarantavien kumulatiivisten vaikutusten taikka ehdotuksiin liittyvien sisällöllisten ongelmien vuoksi.

Valiokunta on aikaisemmassa yhteydessä (TaVL 6/2004 vp) todennut, että laajentuminen antaa unionille merkittävän mahdollisuuden kasvuun. Samalla saman asian kääntöpuolena todettiin, että laajentumisen tapahtuessa EU-25:n keskeiset taloudelliset tunnusluvut, kansantuote henkeä kohden, tuottavuuden kasvu ja työllisyys, kääntyvät huomattavan haasteellisiksi verratuna nykyisen EU-15:n lukuihin. Myös yhteisölainsäädännön täytäntöönpano, soveltaminen ja soveltamisen valvonta ovat laajentumisen tapahtuessa vielä jonkinasteista huolta herättäviä kysymyksiä. Unionilla on edessään useiden vuosien ajanjakso, jonka suurin haaste on laajentuneen unionin oikeudellisten, hallinnollisten ja taloudellisten rakenteiden vahvistaminen siten, että laajentumisen tuomat kasvumahdollisuudet voidaan hyödyntää tavalla, joka ei vääristä sisämarkkinoita ja kilpailua. Tämä rakenteiden vahvistamisen vaihe johtanee siihen, että uuden unionilainsäädännön luomisessa on syytä edetä harkiten ja varovaisesti. Mahdollista yhteisölainsäädännön todellisen täytäntöönpanoasteen eroa ei pidä kasvattaa lisää, jos markkinahäiriöiltä halutaan välttyä. On keskityttävä kiireellisimpiin ja tärkeimpiin uusiin hankkeisiin.

Polttava ongelma sisämarkkinastrategiassa on myös se, että edes vanhat jäsenmaat eivät täytäntöönpane yhteisesti sovittua lainsäädäntöä. Tammikuussa julkaistun komission seurantaraportin mukaan EU:n talouden keskeiset moottorit, Saksa ja Ranska, ovat pahimmin jäljessä yhteisölainsäädännön kansallisessa täytäntöönpanossa. Jo aikaisemmin on monessa yhteydessä todettu, että EU:n ongelma onkin jo sovittujen päätösten täytäntöönpano, ei uusien prosessien käynnistäminen tai uusien tavoitteiden asettaminen. Komission ja jäsenmaiden onkin tulevien vuosien toiminnassaan panostettava voimakkaasti jo sovitun lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan. Tämä liittyy läheisesti edellä laajentumisen yhteydessä mainittuun tarpeeseen vahvistaa unionin oikeudellisia, taloudellisia ja hallinnollisia rakenteita. Komission tulisikin käyttää omia valtuuksiaan täysimääräisesti täytäntöönpanoviiveiden vähentämiseksi.

Unionin uusissa lainsäädäntöhankkeissa kilpailukykynäkökulman tulisi olla jatkuvasti läsnä. Erityisesti ympäristöalalla uuden tai käsittelyssä olevan yhteisölainsäädännön määrä on varsin suuri. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty painavia puheenvuoroja siitä, että kestävän kehityksen eri osa-alueet eivät ole tasapainossa siten, että unionialueen kilpailukyky voisi säilyä. Valiokunta yhtyy tähän huoleen muistuttaen samalla, että kestävän kehityksen edistämisen on katsottu toimivan myös EU:n kasvun ja kilpailukyvyn veturina. Konkreettisena esimerkkinä tästä on mainittu ympäristöteknologian kehittäminen ja vienti.

Komission toimintaohjelmassa korostetaankin valiokunnan käsityksen mukaan aivan oikein uuden lainsäädännön vaikutusten arviointia. Valiokunta korostaa sitä, että unionin ei tule asettaa itselleen uusia kilpailukykyrajoitteita. Yksi keskeinen lainsäädäntöhanke tästä näkökulmasta on ehdotus uudeksi kemikaaliasetukseksi (REACH). Ehdotuksen käsittely on valiokunnassa kesken, ja yksityiskohtaiset kannanotot muodostetaan myöhemmin.

Monet tärkeät komission esittämät uudet lainsäädäntöhankkeet ovat myös sisältönsä puolesta hyvin haastavia. Uudesta ehdotetusta sisämarkkinalainsäädännöstä ehkä keskeisin on palveluiden sisämarkkinoita koskeva direktiivi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostettu palveluiden sisämarkkinoiden toteuttamisen merkitystä mahdollisuutena kasvun ja työllisyyden parantamiseen. Suomalaisilla yrityksillä on palveluissa suurta vientipotentiaalia ja palveluiden vapaalla liikkuvuudella on runsaasti esteitä EU:n suurissa jäsenmaissa, joihin vientiä suuntautuu. Palveludirektiiviehdotukseen sisältyy kuitenkin monia hyvin pitkälle meneviä palveluita koskevia jäsenvaltioiden sääntely- ja valvontamahdollisuuksien rajoituksia, joita on tarkkaan harkittava erityisesti rajan yli tarjottavien palveluiden osalta. Tämänkin asian käsittely on valiokunnassa vielä kesken, joten yksityiskohtaiseen kannanmuodostukseen ei tässä yhteydessä ole syytä mennä.

Muita tärkeitä uusia tai EU:n toimielimissä käsittelyssä olevia lainsäädäntöhankkeita on esitetty energia-alalla, rahoitus- ja vakuutuspalvelusektorilla, yhtiöoikeuden alalla, teollis- ja tekijänoikeuksissa sekä kuluttajansuojassa. Täytäntöönpanoa odottavia, jo päätettyjä lainsäädäntöhankkeita ovat sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen sekä julkisia hankintoja ja kilpailusääntöjä koskevan yhteisölainsäädännön täytäntöönpano. Suomen kannalta sisämarkkinoita edistetään parhaiten selkeillä, tarkoin rajatuilla ja ennustettavilla pelisäännöillä sekä yrittäjien ja kuluttajien tehokkaan oikeussuojan toteuttamisella. Myös veroesteiden poistaminen sisämarkkinoilta on koettu Suomen kannalta keskeiseksi tavoitteeksi. Suomen kaltaisen viennistä riippuvaisen avoimen talouden etu on nimenomaan sisämarkkinoiden yleisessä esteettömässä toimivuudessa.