Perustelut

Tavoitteet.

Ehdotuksen pääasiallisina tavoitteina on vähentää biopolttoaineiden käytön lisääntymisestä seuraavien epäsuorien maankäytön muutosten (ILUC) aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Esityksen myötä perinteisten eli ravintokasveihin (kuten vilja, sokeri- ja öljykasvit) perustuvien biopolttoaineiden määrä rajoitettaisiin EU:ssa nykytasolle.

Valtioneuvoston tapaan valiokunta pitää ehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Kuten valtioneuvostokin toteaa, on ILUC-vaikutusten suuruuden arviointi vaikeaa ja suuntaa-antavaa. Tehdyt selvitykset kuitenkin osoittavat, että ongelma on todellinen ja siihen on aiheellista puuttua. Valittavia keinoja arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, etteivät ilmaston kannalta epäsuotuisat maankäytön muutokset liity pelkästään biopolttoaineiden tuottamiseen vaan ihmisen toimintaan yleisemmin. Samoin on aiheellista ottaa huomioon, että jo vuodesta 1960 lähtien suurimmat maankäytön muutoksiin (LUC) liittyvät päästöt ovat tulleet Etelä-Amerikasta, joka yhdessä Kaakkois-Aasian kanssa vastaa noin 80 %:sta LUC-päästöjä. Euroopassa maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt ovat sen sijaan negatiivisia metsänielujen ansiosta. Ongelma on siis mitä suurimmassa määrin globaali, ja myös sen ratkaisemiseen tarvitaan EU:ta laajempia toimia. Samoin on varmistettava, etteivät nyt esitetyt toimet ole omiaan lisäämään ilmaston kannalta haitallista tuontia EU:n ulkopuolelta.

Keinot.

Ehdotuksen mukaiset tavoitteet pyritään saavuttamaan muuttamalla kansallisten uusiutuvan käytön velvoitteiden täyttämiseen liittyviä laskentasääntöjä rajaamalla 1. sukupolven biopolttoaineiden käyttö nykytasolle ja suosimalla laskennallisesti 2. sukupolven polttoaineita. Näiden toimien lisäksi uusien tuotantolaitosten kasvihuonekaasupäästösäästöjen vähimmäisraja pyritään nopeutetussa aikataulussa nostamaan 60 %:iin ja laajennetaan raportointivelvoitteita. Valiokunta kiinnittää huomiota ehdotuksen vaikutusarviointiin ja katsoo, että siinä olisi tullut huomattavasti laaja-alaisemmin selvittää ehdotuksen mahdollisia hyötyjä ja haittoja sekä pidentää arvioinnin aikaperspektiiviä. Yleisempänä tarpeena on kehittää uusiutuvan energian päästövähennysten arviointimetodeja siten, että ne antavat nykyistä luotettavampia tuloksia päästökehityksestä.

Keskeisenä sääntelykeinona esitetään otettavaksi käyttöön uusi raaka-ainelistaus. Listattujen, ILUC-vaikutusten kannalta kestäviksi arvioitavien raaka-aineiden käyttöä edistettäisiin siten, että jäsenmaat voivat ottaa niistä tuotetun polttoaineen laskennallisesti huomioon raaka-aineesta riippuen joko kaksinkertaisena tai nelinkertaisena jäsenmaakohtaista 10 %:n velvoitetta täyttäessään.

Panostamalla korkeakertoimisten biopolttoaineiden käyttöön voidaan kansallinen velvoite täyttää pienemmällä kokonaisbiopolttoainemäärällä. Kun samalla rajoitetaan 1. sukupolven liikenteen biopolttoaineiden määrä 5 prosenttiyksikköön kansallisesta 10 prosentin kokonaisvelvoitteesta, on vaarana, että näin aiheutuu vaje, joka joudutaan täyttämään tuontipolttoaineilla. Tämä ei ole kokonaistavoitteiden kannalta kestävää. Kertoimia ei myöskään voida käyttää laskettaessa uusiutuvan energian käytön kokonaistavoitteen täyttymistä (Suomen osalta 38 % energian kokonaisloppukulutuksesta), joten panostuksia muille sektoreille tarvitaan ennakoitua enemmän.

Komissio on ottanut kertoimien lähtökohdaksi tyhjentävät raaka-ainelistat. Listoja voi pitää perusteltuina siinä mielessä, että ne turvaavat tuotteiden markkinoillepääsyä ja estävät protektionistisia toimia. Toisaalta listat ovat joustamattomia ja sopeutuvat huonosti markkinoilla tapahtuvaan kehitykseen. Valiokunta yhtyykin valtioneuvoston kantaan ja katsoo, ettei komission valitsema lähtökohta ole toimiva. Tyhjentävien listojen sijasta tulisi yleisemmin todeta, että nelinkertaisen laskennan piiriin voivat lähtökohtaisesti tulla kaikki 2. sukupolven eli jäte- ja tähdepohjaiset biopolttoaineet. Määritelmien avulla on tarkemmin säänneltävä, mitä jätteellä ja tähteellä tarkoitetaan. Vaikutusarvioinnin avulla on aiheellista harkita, tulisiko nelinkertaisen laskennan piiriin ottaa lähinnä uudet, määritelmät täyttävät raaka-aineet, jotka tarvitsevat erityistä tukea päästäkseen markkinoille. Valiokunta pitää perusteltuna, että kertoimia harkittaessa pyritään turvaamaan mahdollisimman vakaa toimintaympäristö.

Jäte- ja tähdemääritelmiä on aiheellista tukea myös esimerkinomaisilla sitovilla raaka-ainelistauksilla. Listauksilla voidaan selventää määritelmiä ja samalla turvata tuotteiden tasapuolisia markkinoillepääsyedellytyksiä. Suomen kannalta on tärkeää sisällyttää tämänkaltaiseen positiivilistaukseen mm. metsänhoitotöiden tai hakkuiden yhteydessä syntyvät erilaiset hakkuun tähteet siten, että esimerkiksi latvusmassaa, oksia ja pienpuuta kohdellaan samalla tavalla. Olennaista on, että raaka-ainelistaukset perustuvat läpinäkyvään valmisteluun ja että sääntelyyn jää kansallista harkintavaltaa.

Valkuaisainetuotanto.

Esityksellä on vaikutuksia myös rehun valkuaisainetuotantoon EU:ssa. EU:n valkuaisaineomavaraisuus on tällä hetkellä vain 25—30 prosentin tasolla, ja tavoitteena niin EU:ssa kuin Suomessakin on lisätä omavaraisuutta. Ravinnoksi käytettävien kasvien käytön rajoittaminen biopolttoaineiden raaka-aineena hidastaa samalla valkuaisainetuotannon kasvua ja lisää näin tuontia. Tuonti on pääosin soijaa Etelä-Amerikasta, jossa ILUC-ongelma on edellä todetulla tavalla merkittävä. Valiokunta pitää tärkeänä, että komissio selvittää tarkoin esityksen kokonaisvaikutukset tältä osin.

Pakettipellot.

Valiokunta pitää tärkeänä, ettei käytöstä poistettujen peltojen hyödyntämistä uusiutuvaksi energiaksi tarkoitetun biomassan tuotantoon kielletä kategorisesti, vaan tältä osin pitää voida käyttää harkintaa. Esimerkiksi Suomessa on huomattava määrä käytöstä poistettuja peltoja, joiden biomassatuotantoon ottamisesta ei aiheutuisi negatiivisia, vaan pikemminkin positiivisia ilmastovaikutuksia.

Raportointi.

Toimiva seurantajärjestelmä mahdollisten maankäytön muutosten vaikutusten toteamiseksi on periaatteessa tärkeä osa toimivaa järjestelmää. Ehdotettu raportointivelvollisuus on tässä mielessä perusteltu. Tällaisten päästöjen arvioimiseen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä käytettävissä luotettavia mittausmenetelmiä. Onkin epäselvää, saadaanko nykymenetelmin aikaan yhteismitallista raportointia vai aiheutuuko velvoitteesta turhaa hallinnollista taakkaa.

Delegointi.

Ehdotuksen mukaan molemmat direktiivit sopeutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantuloon ja komissiolle esitetään delegoitavaksi valtaa antaa tarkentavia säännöksiä. Ehdotetut delegointivaltuudet ovat huomattavan laajat, ja niillä saattaa olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Talousvaliokunta pitääkin perusteltuna, että valtuuksia rajataan valtioneuvoston kannassa esitetyllä tavalla.