Perustelut

Esityksen tarkoituksena on muuttaa voimassa olevaa sääntelyä siten, että nykyiset sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoilta perittävät valvontamaksut muutetaan valtiosääntöoikeuden edellyttämällä tavalla veroperusteisiksi. Taustalla on perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö, jonka mukaisesti valvontaan liittyvien maksujen on suurelta osin katsottu olevan perustuslain 81 §:n tarkoittamia veroja. Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotus hyväksytään vähäisin teknisin täsmennyksin.

Erilaisilla maksullisilla suoritteilla katetaan tällä hetkellä noin 70 prosenttia Energiamarkkinaviraston kokonaiskustannuksista. Lakiehdotuksen kohteena olevat valvontamaksut muodostivat vuonna 2011 maksullisen toiminnan tuloista hieman yli 70 prosenttia eli yhteensä noin 2,6 miljoonaa euroa. Uuden sääntelyn tavoitteena on määritellä veron taso siten, että sen tuotto vastaa suuruusluokaltaan rahamäärää, joka Energiamarkkinavirastolta kuluu valvontaan ja valvonnan edellyttämään kansainväliseen yhteistyöhön. Koska nykyinen maksutaso ei ole täysin kattanut edellä mainittua toimintaa, tulee verotus vähäisessä määrin nostamaan toimijoiden kustannuksia. Korotukset kohdistuvat järjestelmävastuuseen määrätyn sähkön kantaverkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn maakaasuverkonhaltijan maksuihin. Vuoden 2013 talousarvioesityksessä on arvioitu, että veron avulla kertyy tuloja yhteensä 3 031 000 euroa. Veroperusteisiin maksuihin tehtävät korotukset ovat kuitenkin siinä määrin vähäiset, ettei niillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta asiakkailta kerättäviin sähkön ja maakaasun siirtomaksuihin. Talousvaliokunta pitää veron mitoitusperustetta ja laskentatapaa tarkoituksenmukaisina.

Verovelvollisten kate vastaisi nykyistä maksuvelvollisten katetta. Koska Energiamarkkinavirasto valvoo vain Manner-Suomessa toimivia verkonhaltijoita, lakia ei esityksen mukaisesti sovellettaisi niihin verkonhaltijoihin, joiden kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa (1 §:n 2 momentti). Maakunnan viranomaiset vastaavat valvontatehtävistä maakunnassa ja perivät myös tähän liittyvät maksut. Perustuslakivaliokunta on tutkinut esitystä erityisesti siltä osin kuin se koskee sääntelyn suhdetta Ahvenanmaan itsehallintolakiin. Valiokunta on katsonut, ettei ehdotettu sähkö- ja maakaasuverkkomaksu ole sellainen elinkeinovero, josta päättäminen Ahvenanmaan itsehallintolain (18 §:n 5 kohta) mukaisesti kuuluu maakunnan toimivaltaan. Toisaalta valiokunta on todennut, ettei veron kohdistaminen esitetyllä tavalla vain Energiamarkkinaviraston valvomiin verkonhaltijoihin ole ongelmallinen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Edellä olevan perusteella perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei ole estettä käsitellä ehdotusta tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Talousvaliokunta pitää lakiehdotuksen soveltamisalan rajausta perusteltuna. Lain tavoitteena on kattaa Energiamarkkinaviraston toiminnasta aiheutuvia kuluja. Koska virasto ei valvo verkonhaltijoita, joiden kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa, ei myöskään näiden tahojen verottaminen ole perusteltua. Vastaavalla tavalla on menetelty myös nykyisten valvontamaksujen osalta.

Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotuksen 7 §:ään tehdään päätösehdotuksessa yksilöity teknisluonteinen korjaus. Korjauksella ei ole vaikutusta lain perusteluihin.