Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.  

Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran vienti- ja alusluottojen myöntämisen enimmäisvaltuutta esitetään korotettavaksi 13 miljardista 22 miljardiin euroon ja korontasausvaltuutta korotettavaksi samoin 13 miljardista 22 miljardiin euroon. Lisäksi vientitakuiden ja suojautumisjärjestelyiden yhteenlaskettua vastuuta ehdotetaan nostettavaksi 19 miljardista 27 miljardiin euroon ja erityisriskinoton valtuutta 3,5 miljardista 5 miljardiin euroon. Valtion talousarviosta voitaisiin myöntää Finnvera Oyj:lle pääasiallisesti lyhytaikaista lainaa sellaisessa rahoitusmarkkinoiden toiminnan tilanteessa, jossa yhtiö ei kykenisi hankkimaan varoja kohtuullisilla ehdoilla. Lainan määräksi esitetään 3 miljardia euroa.  

Hallituksen esitys perustuu hallitusohjelmaan, jonka mukaan vienninrahoituksen elementit ja taso asetetaan keskeisten kilpailijamaidemme tasolle. Tavoitteen saavuttamisen mahdollistamiseksi tulee valtion takauslimiittiä sekä vientiluotto- ja korontasausvaltuutta nostaa. Tällä turvataan suomalaisten vientiyritysten OECD-ehtoinen rahoitus ja siten tasapuoliset kilpailun lähtökohdat keskeisissä verrokkimaissamme toimiviin yrityksiin nähden.  

Valtion osallistuminen viennin rahoitukseen on kasvanut kysyntävetoisesti. Viennin vaikeuksien vuoksi hallitus ja eduskunta ovat pitäneet vientihankkeiden rahoitusta tärkeänä, ja viennin edellytykset on haluttu turvata. Talousvaliokunta on viimeksi käsitellyt Finnveran valtuuksia koskevia muutoksia kuluvan vuoden keväällä (TaVM 1/2016 vp — HE 144/2015 vp). Tuolloin valtuuksien kasvattamisen perustana olivat arviot pitkäaikaisen viennin rahoituksen kysynnän kasvusta. Toteutunut kysyntä on kuitenkin ylittänyt ennakkoarviot.  

Kysynnän odottamattoman voimakkaan kasvun taustalla on useita eri tekijöitä, mutta eräs merkittävä niistä on luottolaitoksiin kohdistuva sääntelyn kiristyminen, erityisesti vakavaraisuuden ja riskinoton suhteen. Nämä ovat vähentäneet pankkien mahdollisuuksia tarjota pitkäaikaista vientirahoitusta. Finnveran rahoituksen lisääntynyttä kysyntää onkin perusteltu erityisesti markkinapuutteella. 

Valiokunta pitää selvitettynä, että kilpailluilta rahoitusmarkkinoilta ei ole nykyisellään saatavissa riittävästi rahoitusta erityisesti pitkäaikaista rahoitusta edellyttäviin vientihankkeisiin ja että suuria vientihankkeita on vaikea toteuttaa, mikäli myyjä ei pysty järjestämään rahoitusta kilpailukykyisin ehdoin. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan tästä on nähtävissä merkkejä muuallakin.  

Valiokunta pitää hallituksen esityksen mukaisia muutoksia perusteltuina kiinnittäen kuitenkin huomiota siihen, että vastuiden korotusten myötä myös riskit mahdollisista tappioista kasvavat. Finanssikriisin seurauksena valtio aloitti viennin suoran luotottamisen ensi vaiheessa valtion talousarvion kautta. Kun toiminta vakinaistettiin, se siirrettiin Finnveran tehtäväksi valtion taatessa Finnveran varainhankinnan. Tämän ratkaisun vuoksi vastuiden määrä ei ilmene suoraan talousarviosta, kuten ei sekään, että takausten ja vastuiden määrä on kasvanut nopeasti.  

Erityisen riskin muodostaa korkotason kääntyminen nousuun: korontasaukseen liittyvän korkoriskin varalta on vaikeaa suojautua. Toisaalta on todettava, että tähän saakka riskejä on kyetty hallitsemaan ja valtio on varautunut erilaisin puskurein mahdollisesti realisoituviin tappioihin. Valtion riskiä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että sellaisetkin hankkeet, joissa riski realisoituu, ovat pääsääntöisesti jossain muussa muodossa (verotulot, työllisyys) tuottaneet yhteiskunnalle myös tuloja.  

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun huoleen, kuinka pienet ja keskisuuret yritykset pystyisivät nykyistä tehokkaammin käyttämään julkisesti tuettuja vienninedistämisinstrumentteja. Nykyisellään pääosa viennin rahoituksesta keskittyy kapeaan teollisuudenalasektoriin, mikä johtuu osin vientimme kokonaisrakenteen kapeudesta. Talousvaliokunta edellyttää, että valtioneuvosto toimittaa sille selvityksen uusista, pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet huomioivista vienninrahoitusinstrumenteista, joihin valiokunnan asiantuntijakuulemisessakin viitattiin. 

Valiokunnalle on toimitettu alustavia päätelmiä selvityksestä viennin rahoitusjärjestelmän toiminnasta, vaikuttavuudesta ja riskeistä. Talousvaliokunta on aikaisemmin viitatussa mietinnössään TaVM 1/2016 vp edellyttänyt, että selvityksessä kiinnitetään huomiota mm. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa (1/2015; Viennin rahoitus) esille nostettuihin seikkoihin.  

Selvityksessä onkin kiinnitetty osin huomiota samoihin seikkoihin kuin talousvaliokunta edellä mainitussa mietinnössään. Talousvaliokunta edellyttää, että valtioneuvosto toimittaa sille selvityksen siitä, kuinka VTV:n ja selvityksen mukaiset toimenpide-ehdotukset on otettu huomioon eritysrahoitusyhtiön ohjauksessa ja valvonnassa. 

Kaikissa OECD-maissa ja kehittyvissä vientimaissa on jonkinlainen julkisesti tuettu vienninrahoitusjärjestelmä. Kansantalouden koko, viennin rahoittamiseen käytettävissä olevat varat, poliittiset painotukset sekä rahoituslaitosten tehtävät ja asema vaikuttavat kuitenkin siihen, millainen vienninrahoitusjärjestelmä kussakin maassa on.  

Suomessa on nopealla aikataululla mukauduttu viennin rahoituksen tarpeisiin ja muutoksia on tehty tiheästi. Tukivaltuuksia on nostettu, jotta rahoituksen puute ei muodostaisi estettä viennille. Rahoituksessa on kannustettu erityisriskinottoon, ja mahdollisuudet siihen olisivat olleet suuremmat kuin toteutunut rahoitus on ollut. Viennin rahoitusjärjestelmä on tässä mielessä ollut kilpailukykyinen, ja kysyntään on pystytty vastaamaan. 

Talousvaliokunta yhtyy edellä mainitun selvityksen alustaviin päätelmiin, joiden mukaan valtion merkittävän roolin viennin rahoituksessa ei tule olla pysyvä ja tulee varmistaa, ettei valtion rooli muodostu tosiasiallisesti markkinapuutteen ylläpitäjäksi. Kun poikkeusolojen perusteella julkisten toimijoiden roolia on vahvistettu, olisi rahoitusmarkkinoiden normalisoituessa pystyttävä palaamaan aiempaan normaaliin rahoitusvolyymiin. 

Talousvaliokunta tähdentää edelleen, että Suomen tulee kansainvälisissä yhteyksissä myötävaikuttaa siihen, että vienninrahoitusta kehitetään markkinaehtoisesti toimiviksi ja tasapuoliset kilpailunedellytykset varmistaviksi järjestelmiksi.