Yleisperustelut

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään sähkömarkkinalakiin tehdyin täsmennyksin. Hallituksen esityksestä on annettu talousvaliokunnassa myös kriittisiä lausuntoja, mutta talousvaliokunta pitää esitystä kuitenkin kokonaisuutena hyväksyttävänä.

Lakiin tehtävillä muutoksilla parannetaan kiinteistöverkon kautta sähkönsä hankkivien kuluttajien asemaa ja kilpailun toimivuutta sähkön vähittäismyynnissä. Sähkönkäytön keskeytyksiä koskevan korvausmenettelyn keskeisenä tavoitteena on sähkönjakelun toimintavarmuuden parantaminen.

Laissa säädetään verkkotoiminnan yleisistä velvoitteista ja hinnoitteluperiaatteista. Verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirtopalveluja niitä tarvitseville. Lakiin lisättävän säännöksen mukaan verkonhaltijan on järjestettävä toimitetun sähkön mittaus asianmukaisella tavalla. Asiakkaan tulee maksaa kohtuulliset mittauskustannukset. Verkonhaltija ei saa periä erillistä maksua sähkönmyyjän vaihtamiseen liittyvistä rekisteröinti-, taseselvitys- ja muista vastaavista suoritteista. Valiokunta kiinnittää huomiota lain säännöksiin, joiden mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Verkkopalvelun hinnoittelun on oltava kohtuullista.

Laissa säädetään vakiokorvauksesta verkkopalvelun keskeytymisen vuoksi (27 f §). Vakiokorvausmenettelyllä pyritään ehkäisemään sähköntoimitusten keskeytysten syntymistä ja keskeytystilanteissa kannustamaan korjaamaan mahdollisimman nopeasti keskeytymisen syy ja aiheutuneet vauriot. Sähkönkäyttäjällä on oikeus yhtäjaksoisen sähkökatkon perusteella vakiokorvaukseen, jollei katko johdu jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä. Vakiokorvaus alkaa juosta, kun yhtäjaksoinen keskeytysaika on ollut vähintään 12 tuntia. Korvauksen määrä on porrastettu keskeytyksen tuntimäärän perusteella, ja se lasketaan kunkin keskeytyksestä kärsineen asiakkaan vuotuisesta verkkopalvelumaksusta verojen määrä mukaan lukien. Korvauksen enimmäismäärä on hallituksen esityksen mukaan enintään 700 euroa sähkönkäyttäjää kohti. Valiokunnalle esitettiin eriäviä näkemyksiä vakiokorvauksen enimmäismäärästä ja korvauksen määräytymisestä, mutta valiokunta päätyi hallituksen esityksen kannalle. Valiokunta toteaa kuitenkin, että vakiokorvauksen enimmäismäärä on alhaisempi kuin esimerkiksi keskimääräisellä karjatilalla tai yrityksillä vuotuinen verkkopalvelumaksu. Valiokunta toteaa vielä, että poikkeuksellisten myrskyolojen aiheuttama korjausmahdollisuuden puuttuminen ja työturvallisuuden vaarantuminen vapauttavat korvausvastuusta korjauksen alkamisen viivästymisen osalta. Sähkökatkon pituuden laskeminen alkaa siitä, kun katko on tullut verkonhaltijan tietoon. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa perustellaan laajasti esitettyä vakiokorvaussääntelyä (s. 44—49).

Valiokunta pitää tärkeänä, että lain toimivuutta käytännössä seurataan. Tällaisia seurattavia asioita ovat muun muassa poikkeustapaukset, jolloin jakeluverkonhaltija vapautuu vakiokorvauksen maksamisesta, sähkökatkoksesta ilmoittaminen ja korvausajan juoksun alkaminen, vakiokorvauksen määräytymisaika ja enimmäismäärä, sähköyhtiöiden yhdenvertaisuuden toteutuminen maan eri osissa ja vakiokorvauksen vaikutus sähkön hintaan.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään hallituksen seuraavan lain vaikutuksia sähkönkäyttäjien asemaan (Valiokunnan lausumaehdotus).

Pitkistä sopimuksista aiheutuneet ns. kariutuneet kustannukset ovat jääneet sähköyhtiöiden vastattavaksi. Tämä on muodostunut taloudellisesti raskaaksi monille jakeluyhtiöille. Valiokunta katsookin, että seuraavia sähkömarkkinalain muutoksia tehtäessä myös kariutuneista kustannuksista aiheutuneet ongelmat on otettava valmistelussa huomioon.