Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 23 päivänä lokakuuta 2013 lähettänyt talousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain ja sähkömarkkinalain 88 §:n muuttamisesta (HE 157/2013 vp).
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
lainsäädäntöneuvos Sofia Rajamäki, oikeusministeriö
neuvotteleva virkamies Riitta Kokko-Herrala, työ- ja elinkeinoministeriö
lakimies Katri Väänänen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto
asiantuntija Niina Harjunheimo, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
vanhempi lakimies Jaakko Turunen, Finnet-liitto ry
johtava lakimies Tuula Sario, Kuluttajaliitto — Konsumentförbundet ry
toimitusjohtaja Jari Perko, Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry
lakiasioiden päällikkö Marko Lahtinen, Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kuluttajansuojalakia ja sähkömarkkinalakia. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi.
Kuluttajansuojalain koti- ja etämyyntiä koskevan luvun säännökset on tarpeen uudistaa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi direktiivi edellyttää muutoksia kuluttajansuojalain kuluttajankauppaa koskevan luvun säännöksiin luovutuksesta, vaaranvastuusta ja viivästyksestä. Eräät direktiivin edellyttämät muutokset ehdotetaan pantaviksi täytäntöön kuluttajansuojalain markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevaan lukuun lisättävillä säännöksillä.
Elinkeinonharjoittajalle asetettaisiin nykyistä kattavampi velvollisuus antaa tietoja niin koti- ja etämyynnissä kuin muissakin kaupankäyntitilanteissa. Kotimyynnin käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi nykyisestä. Keskeisin muutos on se, että kotimyynniksi katsottaisiin kulutushyödykkeen tarjoaminen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja menee kyseiseen paikkaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä tarjotakseen kuluttajalle hänen pyytämäänsä kulutushyödykettä ja osapuolet tekevät samassa yhteydessä sopimuksen tai kuluttaja tekee siitä sitovan tarjouksen.
Kuluttajan oikeus peruuttaa koti- ja etämyyntisopimus laajenisi nykyisestä. Uutta olisi esimerkiksi se, että kuluttajalla olisi peruuttamisoikeus silloinkin, kun palvelusuoritus on aloitettu hänen suostumuksellaan, mutta palvelua ei ole saatettu vielä loppuun. Tällöin kuluttajan tulisi kuitenkin korvata jo tehty työ tai muu suoritus. Peruuttamisesta tulisi ilmoittaa jatkossa yksiselitteisesti, kun nykyisin peruuttamisilmoitukseksi katsotaan myös pelkkä tavaran palauttaminen. Peruuttamistapauksessa kuluttajan olisi jatkossa myös pääsääntöisesti vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kuluista, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on sitoutunut vastaamaan niistä tai laiminlyönyt ilmoittamisen kuluttajalle, että tämän on vastattava niistä.
Elinkeinonharjoittaja ei saisi käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinasioinnissa palvelua, jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan tai sitä vastaavan laskennallisen perushinnan ylittäviä kuluja. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin yksinomaan rahoituspalveluja ja -välineitä koskevat sopimukset. Erityisesti verkkokaupan kustannusloukkuihin puututaan muun muassa asettamalla elinkeinonharjoittajalle velvollisuus mainita maksuvelvollisuudesta nimenomaisesti tilauspainikkeessa. Kuluttajan maksuvelvollisuus ei myöskään voisi perustua niin sanottuihin ennalta rastitettuihin ruutuihin.
Direktiivin täytäntöönpanoaika päättyy 13 päivänä joulukuuta 2013, ja sen säännöksiä on sovellettava 13 päivästä kesäkuuta 2014 lukien. Tämän mukaisesti lakien on tarkoitus tulla voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2014.
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina seuraavin huomautuksin.
Hallituksen esityksen taustalla oleva kuluttajaoikeusdirektiivi on pääosin täysharmonisoiva, ja se sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä, joista ei ole mahdollista poiketa kansallisesti. Siltä osin kuin kansallista harkintavaltaa on mahdollista käyttää on esityksessä pystytty löytämään tasapaino korkean kuluttajansuojan ja elinkeinonharjoittajien hallinnollisen taakan keventämisen välillä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut esille, että eräiden tuoteryhmien, esimerkiksi ajoneuvojen, osalta kuluttajan oikeus peruuttaa kauppa saattaa johtaa elinkeinonharjoittajan kannalta hankaliin tilanteisiin muun muassa tuotteelle tyypillisen arvonalenemisen johdosta. Arvonalenemisen määrittely on kuitenkin tapauskohtaista harkintaa, minkä suhteen talousvaliokunta korostaa sääntelyn vaikutusten seurannan tärkeyttä ja edellyttää, että tarvittaessa hallitus ryhtyy toimiin tämän sääntelyn muuttamiseksi.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin muun muassa kysymys lisämaksullisten puhelinnumeroiden käyttämisestä kuluttajien yhteydenottoihin sopimussuhteen aikana. Ehdotuksen mukainen sääntely aiheuttanee lisämaksullisia numeroita käyttäville yrityksille kustannuksia. Kuluttajien edun turvaaminen nykyistä paremmin on kuitenkin arvioitu niin olennaiseksi, että uudistuksesta elinkeinoelämälle aiheutuvat kustannukset ovat pienempi paha kuin kuluttajien tämänhetkinen epätyydyttävä oikeusasema. Ehdotettu muutos on perusteltu erityisesti niin sanottujen yritysnumeroiden poikkeuksellisen hinnoittelumallin vuoksi. Nykyisin kuluttajan soittaessa yritysnumeroon puhelun hinta määräytyy numeroa käyttävän yrityksen ja operaattorin välisessä sopimuksessa. Kuluttaja ei voi omaa operaattoriaan tai liittymäsopimustaan valitessaan vaikuttaa yritysnumeroon soittamisen hintaan, mikä on johtanut puheluiden tavanomaista kalliimpaan hintatasoon. Ehdotettu lisämaksullisten puhelinnumeroiden hinnan sääntely on tarpeellinen, koska hinnat eivät ole pysyneet markkinamekanismin kautta kohtuullisella tasolla.
Direktiivissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus edellyttää kansallisessa lainsäädännössään, että etäsopimuksen sitovuuden edellytyksenä olisi elinkeinonharjoittajan kuluttajalta saama erillinen kirjallinen vahvistus. Hallituksen esityksessä tämän muotovaatimuksen katsotaan rajoittavan sopimusvapautta, hidastavan sopimusten tekemistä ja lisäävän elinkeinonharjoittajan hallinnollista taakkaa tavalla, jota ei voida pitää tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi ei hyödyntäisi tätä direktiivin suomaa mahdollisuutta kansalliseen sääntelyyn. Myös talousvaliokunta katsoo, että peruuttamisoikeus antaa riittävän kattavan suojan sekä väärinymmärrystilanteita että epäasiallisen puhelinmyynnin aiheuttamia ongelmia vastaan.
Kuluttajadirektiivi on pantava täytäntöön 13.12.2013 mennessä, ja sen säännöksiä on sovellettava 13.6.2014 alkaen. Esitykseen liittyy sellaisia säädösmuutoksia, joiden voimaantulo edellyttänee erityisesti telealan yritysten ja niiden palveluita käyttävien elinkeinonharjoittajien järjestelmiin muutostarpeita. Direktiivi on annettu vuonna 2011, ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvä työryhmämietintö on valmistunut toukokuussa 2013. Tätä taustaa vasten arvioituna sääntelyn ei voida katsoa tulevan alan toimijoille kohtuuttoman nopealla aikataululla.
Edellä esitetyn perusteella talousvaliokunta ehdottaa,
että lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina.
Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2013
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Teija Miller