Yleistä
Agenda2030 on YK:n huippukokouksessa vuonna 2015 hyväksytty globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelma, johon Suomi on sitoutunut. Toimintaohjelma tähtää köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.
Valtioneuvoston selonteossa kuvataan toimintaohjelman toteuttamisen nykytila ja Suomen toimenpiteet siihen sisältyvien 17 tavoitteen toteuttamiseksi. Valiokunta tarkastelee selontekoa toimialansa osalta ja kiinnittää huomion seuraaviin näkökohtiin.
Työhyvinvointi
Agenda2030:n tavoitteista työhyvinvointiin liittyvät varsinkin tavoitteet 5 (Sukupuolten tasa-arvo) ja 8 (Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua). Työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä seikkoja ovat mm. mahdollisuus omien kykyjen käyttämiseen, mahdollisuus edetä urallaan sekä oikeudenmukainen kohtelu. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että työelämään liittyvissä toimenpiteissä keskeisenä tavoitteena on oikeudenmukainen ja inklusiivinen työelämä, joka perustuu syrjimättömyyden ja tasa-arvon edistämiseen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusimman työolobarometrin (Työolobarometri 2019) mukaan yhä useampi palkansaaja kokee työnsä henkisesti raskaaksi ja lähes puolet kokee haitallista stressiä työssään. Työuupumuksen oireista henkistä uupumusta koki aina tai usein 12 prosenttia palkansaajista ja joskus 37 prosenttia. Stressitason nousuun ja kokonaiskuormitukseen on todettu vaikuttaneen mm. työurien pirstaloituminen. Lisäksi erityisesti asiantuntijatyössä jaksamista kuormittavat ylityöt, jotka usein jäävät näkymättömiksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että niiltä osin kuin kyse on luonteeltaan rakenteellisista ongelmista, niihin tulee etsiä ratkaisuja rakenteelliselta tasolta eikä individualisoimalla niitä yksilölle.
Koronaviruspandemia on vaikuttanut syvällisesti yhteiskuntaan ja ihmisiin, ja se on mm. lisännyt voimakkaasti etätyötä. On kuitenkin hyvä huomioida, että etätyö oli lisääntynyt merkittävästi jo viimeisen 10 vuoden aikana ennen pandemiaa. Ennen koronapandemiaa vajaa kolmasosa suomalaisista teki etätöitä ja ylemmillä toimihenkilöillä osuus oli lähes 60 prosenttia. Etätyömahdollisuudet ovat rakenteellisesti jakautuneita, ja etätyö koskettaa ihmisiä vaihtelevasti riippuen heidän koulutus- ja ammattitaustastaan sekä muista tekijöistä, kuten sukupuolesta, vammaisuudesta, etnisyydestä tai asuinpaikasta. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että työntekijöiden moninaisuus ja risteävät erot otetaan huomioon päätettäessä etätyöhön liittyvistä toimenpiteistä.
Valiokunta toteaa etätyön voivan mahdollistaa myös eriarvoistumista. Tätä on tärkeä ennaltaehkäistä säännöksiä ja käytäntöjä laadittaessa. Toimivaan ja sosiaalisesti kestävään etätyöhön vaikuttavat risteävien erojen lisäksi mm. taloudelliset seikat. Esimerkiksi asuintilat vaikuttavat mahdollisuuteen luoda toimiva ja riittävän rauhallinen etätyöpiste. Kyseessä onkin mittava menoeränsiirto työnantajalta työntekijöille, jos jatkossa työpiste pitää luoda esimerkiksi omaan kotiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että vastuu etätyön järjestämisestä ei voi jäädä vain yksittäisen työntekijän harteille. Toimivaan etätyöhön kuuluvat toimivat työtilat ja laitteet, työterveyspalvelut, toimiva etätyöyhteisö ja johtaminen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että myös verotusjärjestelmää kehitetään vastaamaan etätyön vaatimuksia.
Koronapandemia on nostanut yhteiskunnan sukupuolittuneisuuden esiin konkreettisella tavalla. Sekä koronan leviämisen hillintä että elvytystoimet kohdentuvat sukupuoliin eri tavoin mm. työelämän sukupuolenmukaisen segregaation vuoksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että koronapandemia on tuottanut paljon kuormitusta eritoten naisvaltaisilla sote-aloilla, ja pitää tärkeänä varautumista tämän hyvinvointivajeen paikkaamiseen ensi tilassa.
Suomessa on edelleen aloja, joilla työpaikoilla tapahtuu huomattavan paljon työtapaturmia ja joilla ilmenee ammattitauteja. Valiokunta korostaa, että näiden vähentämiseksi tarvitaan laadukasta tutkimustyötä sekä riittäviä resursseja viranomaisvalvontaan. Teknologioilla ja digitalisaatiolla on mahdollista parantaa työturvallisuutta ja työhyvinvointia. Samalla on kuitenkin tärkeää puuttua myös kasvavaan psykososiaaliseen kuormaan ja kehittää uusia menetelmiä ja tekniikoita työkuormituksen arviointiin ja mittaamiseen.
Työ ja ympäristö
Agenda2030:n tavoitteena on kääntää globaali kehitys uralle, jossa ihmisten hyvinvointi, ihmisoikeudet, talouden vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Hallitusohjelman mukaan Suomi pyrkii olemaan hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian tämän jälkeen. Ekologinen siirtymä tulee vaikuttamaan työpaikkojen ja työn määrään, ja se koskettaa eri aloja eri tavoin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että kestävän kehityksen toimissa ja seurannassa painotetaan ekologisen kestävyyden lisäksi sosiaalista kestävyyttä, jota voidaan pitää edellytyksenä sille, että ekologiseen kestävyyteen tähtääville päätöksille ja toimenpiteille syntyy kansalaisten keskuudessa riittävä legitimiteetti. Tavoitteet on tärkeä suunnitella ja toteuttaa pitkäjänteisesti yli hallituskausien yhdessä sidosryhmien kanssa. Siirtymään liittyvien investointien vauhdittamiseksi tulevaisuuteen ja toimintaympäristöön liittyviä epävarmuustekijöitä tulee pyrkiä poistamaan laatimalla ympäristötavoitteiden rinnalle selkeitä suunnitelmia tavoitteisiin pääsemiseksi.
Siirtyminen hiilineutraaliin talouteen osuu samaan aikaan laajemman työn murroksen kanssa. Siirryttäessä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa on, kuten edellä todettiin, tärkeää kiinnittää huomiota siirtymän oikeudenmukaisuuteen. Tähän kuuluu se, että yhteiskunta tukee työntekijöiden ja yrittäjien mahdollisuuksia osaamisen päivittämisessä ja uudelleenkouluttautumisessa. Osaamisen kehittämistä tuetaan työvoimapalveluilla kuten työvoimakoulutuksilla, elinikäisen ohjauksen keinoin, ennakoinnin kehittämisellä, tiiviillä yritys- ja oppilaitosyhteistyöllä sekä edistämällä työpaikalla tapahtuvan työn kehittämistä sekä työssä oppimista.
Ilmastonmuutos vaikuttaa kasvavasti maailmantaloudessa ja työmarkkinoilla käynnissä olevaan globaaliin rakennemuutokseen ja työmarkkinoiden ennakoinnin merkitys korostuu vastattaessa haasteeseen. Kestävää kehitystä edistävillä toimialoilla on nähtävissä kansainvälistä kasvua ja uusien työpaikkojen syntymisen mahdollisuuksia. Tällaisia ovat mm. puhdas energia ja vähähiilisyys, uusiutuvat raaka-aineet, kiertotalous, kestävät ruokaratkaisut, elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantaminen sekä näihin liittyvät teknologiat. Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan on valtava projekti, eikä työllisyystavoitteen kaltaisia suuria ponnistuksia voi toteuttaa siitä erillään. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaakin, että työllisyystoimia suunniteltaessa on määrällisten tavoitteiden täyttymisen lisäksi kiinnitettävä huomiota myös syntyvien työpaikkojen laatuun eli niiden taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin vaikutuksiin.
Suomi on toimeenpannut Agenda2030:n tavoitteita määrätietoisesti ja onkin muiden Pohjoismaiden rinnalla kansainvälisten kestävän kehityksen vertailujen kärjessä. Suomella on kuitenkin mm. kulutus- ja tuotantotapoihin liittyviä haasteita. Suomi on muiden kehittyneiden maiden tavoin ulkoistanut ympäristövaikutuksiaan. Esimerkiksi Suomen kotitalouksien päästöistä noin 47 % tapahtui ulkomailta vuonna 2015. Koska päästöistä 47 % tapahtuu ulkomailla, Suomen tulee vahvistaa paikallista valmiiksi jo vähäpäästöistä teollisuutta ja yrittäjyyttä niin, että huomioidaan tämä päätöksenteossa. Samalla valiokunta pitää tärkeänä suunnata katsetta entistä enemmän myös tuonnin kestävyyteen mukaan lukien ihmisoikeusnäkökohdat.
Sukupuoli ja digitalisaatio
Agenda2030-toimintaohjelman tavoite 5 on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että tasa-arvon edistämisen on oltava läpileikkaavasti esillä toimintaohjelmaan liittyvässä työssä ja toimenpide-ehdotusten sukupuolivaikutusten arvioinnista on tarkoin huolehdittava.
Lisääntyvä digitalisaatio tuo mukanaan monia positiivisia asioita. Digitalisaatiolla voidaan mm. helpottaa työn ja perheen yhdistämistä lisäämällä työajan joustoa sekä etätyömahdollisuuksia. Digitalisaatioon liittyy kuitenkin myös monia yhdenvertaisuushaasteita. Jo nyt tiedetään, että palvelujen digitalisoituminen vaikuttaa niiden saavutettavuuteen eri ryhmissä eri tavoin — toisaalla kynnys madaltuu, toisaalla taas nousee. Erityisesti yksinasuvilla iäkkäillä henkilöillä, näistä valtaosa naisia, pääsy palveluiden äärelle saattaa heikentyä nopeasti etenevän digitalisoitumisen myötä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että iäkkäiden henkilöiden palveluiden saatavuus varmistetaan digitalisaation edistyessä.
Suomalaisten työmarkkinoiden voimakas segregoituminen vahvistaa digitalisaation sukupuolivaikutuksia. Esimerkiksi miesvaltaiseen teknologia-alaan investoidaan voimakkaasti, kun taas liiketoiminnan digitalisaatio vaikuttaa ennen muuta naisenemmistöisiin valkokaulusaloihin, kuten kirjanpitoon sekä sihteeri- ja toimistotyöhön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että investointien sukupuolivaikutukset on tärkeä arvioida etukäteen ja luoda suunnitelmat ja tarjota vaihtoehtoja mahdollisesti katoavien tai voimakkaasti muuttuvien ammattien varalta.
Tekoälyn käytön lisääntymisen osalta on todettu riskejä tyttöjen, naisten ja vähemmistöjen kannalta. Esimerkiksi koneoppimiseen pohjaavat algoritmit on usein ohjelmoitu oppimaan ja omaksumaan datamassoja kritiikittä. Ellei tätä huomioida kehitysvaiheessa, tekoäly saattaa ylläpitää ja jopa vahvistaa yhteiskunnallisia epätasa-arvoisia rakenteita sekä sukupuolistereotypioita. Algoritmien auditoinnissa tuleekin kiinnittää huomiota mittariston neutraaliuteen. Tekoälyn kehittämisvaiheessa tulisi myös aktiivisesti tiedostaa kielen ja muiden merkkijärjestelmien linkittyneisyys vallitseviin käsityksiin. Yksi väline tähän on tukea tekoälyjen kehittäjien moninaisuutta.
Verkkohäirintä ja vihapuhe on vahvasti sukupuolittunut ilmiö, ja se kohdistuu miehiin, naisiin ja moniin vähemmistöihin eri tavoin. Naiset kohtaavat verkossa enemmän ahdistelua ja seksuaalista häirintää, miehiä taas uhkaillaan väkivallalla naisia useammin. Sukupuolen ohella myös kuuluminen johonkin vähemmistöön, sosioekonominen asema tai ikä voivat vaikuttaa häirinnän ja vihapuheen kokemiseen risteävillä tavoilla. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että ilmiön monimuotoisuus huomioidaan verkkohäirinnän ja vihapuheen vastaisessa työssä.
Sukupuolten moninaisuus
Sukupuolten tasa-arvossa on miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisäksi kyse myös sukupuolten moninaisuuteen liittyvistä tasa-arvokysymyksistä. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Selonteossa olisi tämän johdosta voitu huomioida nykyistä laajemmin sukupuolen moninaisuus. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien yhdenvertaisessa toteutumisessa on haasteita, ja pitää tärkeänä, että sukupuolten tasa-arvoa tarkastellaan laajasta näkökulmasta kaikkien sukupuolten tasa-arvona. Näkökulmaa tulee laajentaa sekä politiikkatoimia että niiden pohjaksi tehtyä tiedonhankintaa suunniteltaessa.