Yksityiskohtaiset perustelut

1. Vuosilomalaki

1 §. Soveltamisala.

Lakiehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin sekä työsuhteessa että virkasuhteessa tehtävään työhön. Virkasuhteisia ovat valtion virkamiehet, kunnan ja kuntayhtymän viranhaltijat ja kirkon viranhaltijat. Lakiehdotuksen mukaan myös muut virkasuhteessa työtä tekevät kuuluvat lain piiriin, ellei muualla toisin säädetä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut, että virkamiesten vuosilomaoikeuksia ei voida jättää pelkästään virkaehtosopimusten varaan.

Lakiehdotuksen lähtökohtana on, että myös eduskunnan virkamiehet kuuluvat lain piiriin, ellei eduskunnan virkamiesten vuosilomaoikeuksista muualla muuta säädetä. Valiokunta katsoo, että lakiehdotusta on syytä soveltaa myös eduskunnan virkamiehiin, ja ehdottaa tähän liittyviä lisäyksiä lakiehdotuksen 30 ja 33 §:n säännöksiin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on tuotu esille, että Kansaneläkelaitoksen virkamiesten asema on epäselvä. Saadun selvityksen mukaan Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöt ovat työsuhteisia ja heidän työsuhteissaan sovelletaan työsopimuslakia ja muita työoikeudellisia lakeja, kuten vuosilomalakia. Kansaneläkelaitos on solminut toimihenkilöiden työehdoista työehtosopimuksen. Jotta Kansaneläkelaitos voisi solmia vuosilomia koskevan työehtosopimuksen, valiokunta ehdottaa tätä tarkoittavaa lisäystä 30 §:n 3 momenttiin.

Pykälän 3 momentista ehdotetaan virheellisenä poistettavaksi viittaus 14 §:n 3 momenttiin. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus uuteen 10 §:n 4 momenttiin, johon valiokunta ehdottaa otettavaksi säännökset sopimuksen mukaan vain vähän työtä tekevän kuukausipalkkaisen työntekijän lomapalkan määräytymisestä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Ahvenanmaan maakunnassa vuosilomalain soveltamispiiriin kuuluvat työsuhteisten lisäksi kirkon viranhaltijat. Saadun selvityksen mukaan Ahvenanmaalla työskenteleviin seurakuntien viranhaltijoihin sovelletaan kirkon virkaehtosopimuksia ja niissä olevia vuosilomaa koskevia määräyksiä samalla tavoin kuin manner-Suomessa. Kirkon viranhaltijoiden osalta ei siten tältä osin näytä olevan tarvetta muutokseen.

7 §. Työssäolon veroinen aika.

Työssäolopäivien veroisten päivien luetteloa on uudessa vuosilomalaissa pyritty lyhentämään jättämällä luettelosta pois ne päivät, joiden osalta on pidetty selvänä, että ne luetaan työssolopäivien veroisiksi silloin, kun ne olisivat muutoin olleet työpäiviä. Tällaisia päiviä ovat esimerkiksi matkustuspäivät ja sellaiset lakimääräistä pidemmän vuosiloman päivät, joka perustuvat työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Jotta säännösten tulkinnasta ei syntyisi ongelmia, valiokunta toteaa, että kyseiset päivät kuuluvat työssäolopäivien veroisten päivien joukkoon.

10 §. Viikko- ja kuukausipalkkaan perustuva vuosilomapalkka.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa 10 §:ään lisättäväksi uuden 4 momentin.

Lakiehdotuksen mukaan 35 tunnin ansaintasäännön piiriin kuuluvan kuukausipalkkaisen työntekijän vuosilomapalkka jäisi voimassa olevaa lakia heikommaksi niissä tilanteissa, joissa hän sopimuksen mukaan tekee vain osan kuukausista vähintään 35 tuntia ja loput kuukaudet alle 35 tuntia. Voimassa olevan vuosilomalain 9 §:n mukaan tällaisen työntekijän vuosilomapalkka lasketaan prosenttiperusteisesti.

Jotta uudessa laissa ei heikennettäisi edellä tarkoitetun työntekijän vuosilomapalkkaoikeutta ja jotta tällaisessa tilanteessa olevat työntekijät — heidän palkkausmuodostaan riippumatta — olisivat samanlaisessa asemassa, valiokunta ehdottaa, että pykälän 4 momentiksi lisätään säännös, jonka mukaan työntekijän lomapalkka lasketaan tällaisissa tilanteissa prosenttiperusteisesti siten kuin 12 §:ssä säädetään.

14 §. Lomapalkan laskentasäännön määräytyminen.

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi paremmin pykälän sisältöä vastaavaksi.

21 §. Vuosiloman jakamisesta ja ajankohdasta sopiminen työsuhteen kestäessä.

Pykälän 3 momentin mukaan työsuhteen päättyessä työnantaja ja työntekijä voivat sopia ansaittujen vuosilomien pitämisestä ennen työsuhteen päättymistä. Valiokunnan käsityksen mukaan säännöksiä tulee tulkita niin, että ennen työsuhteen päättymistä loma voidaan pitää myös 12 päivää lyhyemmässä osassa, jos lomaa ei ole kertynyt enempää. Tätä tulkintaa tukee molempien säännösten tarkoitus turvata työntekijälle mahdollisuus lepoon ja virkistykseen.

Säännös parantaa lyhytaikaisissa työsuhteissa työskentelevien mahdollisuuksia saada lomaa edellyttäen, että työnantaja suostuu loman pitämiseen. Myös yhdistelmätuella tai työllistämistuella työskentelevien mahdollisuudet pitää ansaitsemansa lomapäivät työsuhteen kuluessa paranevat. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myönnettäessä yhdistelmätukea kolmannen sektorin työnantajille tulisi määrärahan mitoituksessa ottaa huomioon myös vuosilomalain mukaisista velvoitteista aiheutuvat kustannukset. Näillä työnantajilla ei yleensä ole käytettävissään muita varoja, joista nämä velvoitteet voitaisiin hoitaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ns. viidennen vuosilomaviikon voisi pitää osapäivinä, jos siitä työntekijän aloitteesta sovitaan työnantajan kanssa. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että sovittaessa loman pitämisestä tulee ottaa huomioon vuosiloman työaikasuojelullinen tarkoitus, ja korostetaan, että pääsääntönä tulee edelleen olla kokonaisina päivinä pidettävä vuosiloma. Valiokunta yhtyy perusteluissa ilmaistuun näkemykseen vuosiloman tarkoituksesta ja kokonaisina päivinä pidettävän loman merkityksestä levon, työstä palautumisen ja virkistymisen kannalta.

Useat työntekijät käyttävät viidennen lomaviikkonsa hiihtoloma-aikaan, jolloin loma palvelee paitsi lepona ja työnteon katkaisuna myös perheen yhteisenä aikana. Valiokunta pitää tärkeänä, että viidennen lomaviikon luonne yhtäjaksoisena lomana säilyy eikä sitä ilman työntekijän nimenomaista toivetta ryhdytä pilkkomaan pieniin palasiin.

Jotta vuosiloman tarkoitus tulee otetuksi asianmukaisella tavalla huomioon myös sovittaessa vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana, valiokunta korostaa, että vuosilomaa ei pitäisi sopia pidettäväksi kuinka lyhyinä jaksoina tahansa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta johtuvat työajan lyhennystarpeet tulee pyrkiä hoitamaan muin keinoin, esimerkiksi osittaista hoitovapaata, työaikapankkia tai joustavaa työaikaa käyttämällä. Valiokunta edellyttää, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa seuraa, millaisia sopimuksia vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana käytännössä tehdään ja miten niissä toteutuu yhtäältä työntekijän aloiteoikeus ja toisaalta vuosiloman pitäminen sellaisissa osissa, että niillä voidaan katsoa olevan merkitystä vuosiloman työsuojelullisen tarkoituksen kannalta, sekä antaa asiasta selvityksen valiokunnalle vuoden 2008 loppuun mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus).

26 §. Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohta.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuotoa täsmennettäväksi. Jos lomaa ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi voida antaa säännöksessä tarkoitettuna aikana, saamatta jäänyt loma tulee korvata maksamalla lomakorvaus.

29 §. Vuosilomakirjanpito. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi pykälänumeroinnin muuttumisesta johtuva korjaus.

30 §. Poikkeaminen työehtosopimuksella.

Pykälässä säädetään valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella sovittavien asioiden piiristä. Työlainsäädännössä noudatettujen yleisten periaatteiden mukaan on selvää, että työ- ja virkaehtosopimuksella voidaan aina sopia työntekijän kannalta lakia paremmista eduista. Sen sijaan oikeus työ- ja virkaehtosopimuksin poiketa työntekijän haitaksi laissa muutoin pakottavaksi säädetystä normista vaatii oman säännöksensä. Tällaisia säännöksiä on tämän pykälän ohella myös valiokunnan ehdottamassa uudessa 33 §:ssä, johon ehdotetaan siirrettäväksi valtion virkamiesten pitkiä lomaoikeuksia koskevat säännökset 38 §:n 3 ja 4 momentista.

Pykälän 1 momentin mukaan työ- ja virkaehtosopimuksella voitaisiin sopia laista poiketen myös vuosiloman jakamisesta. Suomea sitovaan ILO:n yleissopimukseen viitaten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kehottanut työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa harkitsemaan, tulisiko säännöstä tarkentaa siten, että mahdollisuus sopia toisin vuosiloman jakamisesta koskee pääsäännön mukaan vain 12 arkipäivää ylittävää loman osaa. Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena ei ole ollut, että työntekijän ja virkamiehen oikeutta vähintään 12 arkipäivän pituiseen yhdenjaksoiseen lomaan voitaisiin loman jakamista koskevien säännösten perusteella kaventaa. Valiokunta ehdottaa 1 momenttia täsmennettäväksi siten, että siihen lisätään säännös loman jakamista koskevan sopimisoikeuden rajoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sopijakelpoisista työnantajapuolen edustajista. Sopijakelpoisia ovat työnantajien valtakunnallisten yhdistysten ohella valtion neuvotteluviranomainen tai muu valtion sopimusviranomainen, kunnallinen työmarkkinalaitos, evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunta, ortodoksinen kirkkokunta, Suomen Pankki sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitus ja Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta.

Pykälän 3 momentin mukaan sopijakelpoisia olisivat Ahvenanmaan maakunnan hallitus ja Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta. Valiokunta toteaa, että vastaavasti pykälän 1 momentin mukaisina sopijakelpoisina osapuolina pidettään työntekijäpuolelta maakunnan työntekijäyhdistyksiä.

Eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 10 luvussa on säädetty palvelussuhteen ehtoja koskevien virkaehtosopimusten sopijaosapuolista ja neuvotteluissa noudatettavista menettelyistä. Eduskunnan virkamiehistä annetun lain 46 §:n 1 momentin mukaan neuvottelu- ja sopijaosapuolia ovat kansliatoimikunta ja sellaiset virkamiesyhdistykset, joiden varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu eduskunnan virkamiesten etujen valvominen virkasuhteissa. Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 42 §:n 1 momentin mukaan neuvottelu- ja sopimusosapuolia ovat Suomen Pankki sekä virkamiesten puolesta sellainen virkamiesyhdistys, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu virkamiesten etujen valvominen virkasuhteissa. Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 11 §:n 2 momentissa säädetään, että työsuhteen ehdoista sovitaan Kansaneläkelaitoksen ja toimihenkilöitä edustavien yhdistysten välisellä työehtosopimuksella. Näin ollen valiokunta ehdottaa 3 momentin luetteloa täydennettäväksi lisäämällä siihen säännöksen, jonka mukaan vuosilomia koskevan työ- ja virkaehtosopimuksen saavat tehdä eduskunnan osalta eduskunnan virkamiehistä annetun lain 46 §:n 1 momentissa, Suomen Pankin osalta Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 42 §:n 1 momentissa ja Kansaneläkelaitoksen osalta Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetut osapuolet.

33 §. Valtion virkamiesten pidempi vuosiloma.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on pidetty valtion virkamiesten vuosilomia koskevien säännösten sijoituspaikkaa 38 §:ssä epäonnistuneena ja katsottu, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tulee harkita näiden säännösten siirtämistä omina pykälinään esimerkiksi 6 lukuun. Valiokunta ehdottaa kyseisten säännösten ottamista uuteen 33 §:ään, jolloin 33—39 § siirtyy 34—40 §:ksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota myös eduskunnan virkamiesten asemaan. Viitaten perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn ja ottaen huomioon, että eduskunnan virkamiesten vuosilomat määräytyvät valtion virkamiehiä koskevien periaatteiden mukaisesti, valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että siinä viitataan valtion virkamieslain ohella myös eduskunnan virkamiehistä annettuun lakiin.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi hallituksen esityksen 38 §:n 4 momenttia vastaava säännös. Viitaten perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn tarpeeseen selventää lainsäätäjän tarkoitusta valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään siten, että siitä aiempaa selvemmin ilmenee, että virkaehtosopimuksella voidaan sopia myös virkamiesten vuosilomaoikeuksia huonontaen. Vuosilomaoikeuksista ei kuitenkaan voida sopia siten, että lomaoikeus ei enää täytä lakiehdotuksen 5 §:ssä säädettyjä minimisäännöksiä.

38 (37) §. Rangaistussäännökset.

Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi pykälänumeroinnin muuttumisesta johtuva korjaus.

39 (38) §. Voimaantulo.

Viitaten edellä 33 §:n perusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa pykälän 3 ja 4 momentin säännökset poistettaviksi ja niitä vastaavat säännökset siirrettäviksi uuteen 33 §:ään.

40 (39) §. Siirtymäsäännökset.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan vanhan vuosilomalain mukaan ansaittujen vuosilomien ajalta maksettavaan vuosilomapalkkaan ja -korvaukseen sovellettaisiin lomaa ansaittaessa voimassa olleita vuosilomalain säännöksiä. Sen sijaan 31.3.2005 mennessä ansaittujen vuosilomien antamisessa voitaisiin soveltaa loman antamisajankohtana voimassa olevan vuosilomalain eli uuden vuosilomalain säännöksiä.

2. Laki lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamisesta

Lakiehdotuksen 7 §:ään ehdotetaan tehtäväksi vuosilomalain pykälänumeroinnin muuttumisesta johtuva korjaus.

5. Laki sairausvakuutuslain 14 luvun 2 §:n muuttamisesta

Hallituksen esityksessä on ehdotettu vanhempainpäiväraha-ajalta suoritettavien vuosilomakustannusten korvaamisesta työnantajalle annetun lain 3 §:n muuttamista siten, että säännöksessä viitattaisiin uuteen vuosilomalakiin. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen mainittu laki on kumottu ja vastaava säännös on lisätty 1.1.2005 voimaan tulleeseen sairausvakuutuslakiin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 4. lakiehdotus hylättäisiin ja sen sijasta hyväksyttäisiin laki sairausvakuutuslain 14 luvun 2 §:n muuttamisesta. Sairausvakuutuslain 14 luvun 2 §:ssä oleva viittaus vuosilomalakiin muutettaisiin koskemaan nyt hyväksyttävää uutta vuosilomalakia.