Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunnan puhemies on 19 päivänä toukokuuta 2006 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän komission ehdotuksesta jäsenmaiden sisäiseksi sopimukseksi koskien EU:n ja AKT-maiden kehitysyhteistyön rahoitusta (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden väliseen kumppanuussopimukseen perustuvan kehitysyhteistyön rahoitus) (U 26/2006 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että ulkoasiainvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Valiokunnassa on ollut kuultavana
lähetystöneuvos Anne Ahonen, ulkoasiainministeriö
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä allekirjoitettiin 23.6.2000 AKT-EY-kumppanuussopimus, ns. Cotonoun sopimus. Sen ensimmäisestä tarkistamisesta sovittiin vuonna 2005 ns. muutetulla Cotonoun sopimuksella.
Yhteistyö AKT-maiden kanssa on perinteisesti ollut keskeinen osa yhteisön kehityspolitiikkaa, mutta Cotonoun sopimusten myötä siitä on tullut osa laajempaa poliittista ja taloudellista kanssakäymistä. Yhteistyötä rahoitetaan vuoden 2007 loppuun saakka 9. Euroopan kehitysrahastosta (EKR), jota on täydennetty edellisistä rahastoista käyttämättä jääneillä varoilla. EKR on toiminut erillisenä rahastona EU:n budjettiin nähden.
Eurooppa-neuvosto teki joulukuussa 2005 päätöksen yhteistyön rahoituksesta vuosille 2008—2013. Päätöstä edelsi keskustelu, tulisiko yhteistyörahoitus sisällyttää budjettiin vai perustaa uusi EKR. Neuvosto päätyi EKR:n kannalle, ja summaksi määrättiin 22 682 miljoonaa euroa käypinä hintoina. Jakoperusteeksi määriteltiin Suomen osalta 1,47 prosenttia. Tämän pohjalta komissio antoi maaliskuussa 2006 luonnokset uudeksi muutetun Cotonoun sopimuksen monivuotiseksi rahoituskehykseksi sekä sisäiseksi rahoitussopimukseksi.
Rahoituksen kohdentamisesta sovitaan monivuotisessa rahoituskehyksessä, joka on tarkoitus hyväksyä 1.—2. kesäkuuta 2006 AKT-EY-ministerineuvoston päätöksellä Papua-Uudessa-Guineassa. Tämän jälkeen EU:n jäsenmaiden on tarkoitus hyväksyä sisäinen rahoitussopimus. Jäsenmaiden sisäisellä rahoitussopimuksella perustetaan 10. EKR. Komission ehdotuksen mukaan sisäisessä rahoitussopimuksessa sovitaan AKT-maiden kanssa tehtävän kehitysrahoitusyhteistyön lisäksi myös hallintokulujen rahoituksesta sekä merentakaisille maille ja alueille (MMA) annettavasta tuesta. Lisäksi sisäisessä rahoitussopimuksessa määrätään ns. raukeamislausekkeesta. Lausekkeella tarkoitetaan sitä, että 9. EKR:n ja sitä edeltävien EKR:jen varoja ei enää pääsääntöisesti sidota seuraaviin EKR:ihin.
Sisäisen rahoitussopimuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2008. Sitä ennen kaikkien jäsenmaiden on se ratifioitava.
Suomi hyväksyy pääosin komission esityksen sisäiseksi rahoitussopimukseksi. Komission ehdotus erillisestä neuvoston asetuksesta koskien täytäntöönpanosääntöjä on myös Suomen hyväksyttävissä. Suomi tukee sitä, että sopimus varaa jäsenmaille mahdollisuuden yksimielisesti ennen vuoden 2013 loppua päättää jäljelle jäävien sitomattomien varojen budjetisoinnista.
Valtioneuvosto hyväksyy 10. EKR:n kokonaissumman ja Suomea koskevan rahoitusavaimen 1,47 prosenttia. Suomen kokonaisosuus ehdotuksessa sisäiseksi rahoitussopimukseksi on 350,37 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön esittämän laskelman mukaan Suomen maksuosuus pienenisi ehdotettujen kompromissien myötä 333,425 miljoonaan euroon. Suomi kannattaa myös keskustelujen jatkamista neuvostossa 9. EKR:sta säästyvien varojen siirtämisestä 10. EKR:oon.
Suomi pitää tärkeänä, että rahoituskehyksen ja sisäisen rahoitussopimuksen käsittely neuvostossa voitaisiin saattaa päätökseen Itävallan puheenjohtajuuskaudella.
Eduskunta on aiemmin käsitellyt asiaa E-kirjelminä E 41/2005 vp ja E 48/2006 vp. Ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välistä kumppanuussopimusta (ns. Cotonoun sopimus) ja sen johdosta tehtyä EU:n sisäistä rahoitussopimusta mietinnössään UaVM 14/2001 vp.
Ulkoasiainvaliokunta pitää vuonna 2000 allekirjoitettua Cotonoun sopimusta Euroopan unionin kehitysyhteistyön yhtenä keskeisimpinä välineenä. Sopimuksen tarkoitusperät ja periaatteet vastaavat hyvin Suomen kehitysyhteistyön tavoitteita, mm. valiokunnan korostamaa köyhyyden vähentämistä. AKT-maiden piirissä on maailman köyhimpiä maita. Myös Suomen ulkopolitiikan keskeiset yleisperiaatteet — ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio — huomioidaan sopimuksessa sen olennaisina osina, ja sopimus on muodostanut tärkeän välineen näiden arvojen edistämisessä. Sopimukseen sisältyy mm. mahdollisuus keskeyttää yhteistyö yksittäisten valtioiden kanssa, jos näitä sopimuksen olennaisia osia rikotaan.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että Cotonoun sopimuksen mukaiseen kehitysyhteistyöhön osoitetaan riittävät varat ja tämä sitoumus on monivuotinen. Yhteistyön rahoittaminen 10. Euroopan kehitysrahaston muodossa palvelee näitä tavoitteita. Samalla ulkoasiainvaliokunta kuitenkin toteaa, että EU:n merentakaisten maiden ja alueiden tuki (1,3 prosenttia EKR:sta) osana kehitysrahastoa on periaatteellisesti ongelmallinen, koska nämä maat ja alueet ovat suhteellisen hyvätuloisia ja kiinteässä yhteydessä emämaihinsa Euroopassa. Valiokunta toteaa, että merentakaisten maiden ja alueiden tuki on sinänsä osa kokonaisratkaisua ja johtuu siitä peruslinjauksesta, että mallina on päätetty käyttää 9. Euroopan kehitysrahastoa. Valiokunta toteaa, että tulevaisuudessa merentakaisten maiden ja alueiden rahoitus tulisi ratkaista muulla tavalla kuin kehitysapuun tarkoitetun instrumentin kautta.
Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota EY:n kehitysyhteistyön maksatusten jälkeenjääneisyyteen (UaVM 14/2001 vp). Käsillä olevaan sopimukseen sisältyvä raukeamislauseke on valiokunnan mielestä hyödyllinen väline EY:n kehitysyhteistyön tehostamisessa. Raukeavat varat palautuvat jäsenvaltioille, tai ne voidaan yksimielisellä päätöksellä siirtää osaksi uusinta EKR:a. Valiokunta toteaa, että raukeavien varojen kohdistaminen uusiin kehitysyhteistyöhankkeisiin on raukeamisesta huolimatta mahdollista joko kansallisesti tai Euroopan kehitysrahaston kautta. Tämä on kehitystavoitteiden kannalta suotavampaa kuin varojen pitäminen pitkään sidottuna hankkeisiin, joiden toteutuminen on epätodennäköistä.
Lausuntonaan ulkoasiainvaliokunta ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2006
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Jukka Salovaara