Perustelut

Yleistä

Ulkoasiainvaliokunta käsittelee valtiontalouden kehyksistä annetun selonteon (2013—2016 kehyspäätös 4.4.2012) vaikutuksia ulkoasiainministeriön hallinnonalaan keskittyen ministeriön toimintamahdollisuuksiin, kehityspolitiikkaan ja kriisinhallintaan. Valtioneuvoston kehyspäätöksen myötä ulkoasiainministeriön vuosien 2013—2016 menokehykset nousevat vuoteen 2016 mennessä 1,286 miljardiin euroon eli noin 2 prosentin tasoon koko valtion talousarviosta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimeenpanon turvaaminen

Hallitusohjelman mukaan Suomen turvallisuus, hyvinvointi ja menestyksen edellytykset perustuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Suomen edustustoverkko on keskeinen väline ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa. Viennin edistäminen on keskeistä Suomen yritysten ja kaupan kasvuedellytysten toteuttamiseksi. Valiokunnan arvion mukaan hallitusohjelman mukainen taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman toteuttaminen vaikeutuu edustustoverkon supistusten myötä.

Valiokunta korostaa, että valtion voimavarojen kohdentaminen tulee tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet huomioon ottaen. Laajamittainen edustustoverkon supistaminen olisi merkittävä heikennys Suomen ulkopolitiikan ja ulkomaankaupan hoidossa. Edustustojen sulkemisen kautta saavutettavia säästöjä on tarkasteltava Suomen kokonaisedun ja ulkopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteiden ja toisaalta säästöistä aiheutuvien pitkäaikaisten ja jopa peruuttamattomien poliittisten ja taloudellisten vaikutusten valossa. Valiokunnan arvion mukaan käsittelyssä olevien säästöesitysten yhteisvaikutus on merkittävä.

Ulkoasiainvaliokunta esittää vakavan huolen ulkoasiainministeriön hallinnonalaan kohdistuvien leikkausten yhteisvaikutuksesta ulkoasianhallinnon ydintehtäviin. Edustustoverkon laajamittaisella supistamisella yhdessä mm. kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön leikkausten kanssa on kauaskantoisia poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia. Säästöt heikentävät Suomen kansainvälistä toimintakykyä ja vaikutusmahdollisuuksia. Tilanne ei saadun selvityksen mukaan ole pitkällä aikavälillä kestävä.

Edustustoverkko

Hallitusohjelman mukaan Suomen ulkomaanedustustot muodostavat globaalisti kattavan toimipisteverkon, jonka toimintaedellytykset hallitus haluaa turvata. Vaikean taloustilanteen johdosta on selvää, että ulkoasiainhallinnon tulee sopeuttaa toimintojaan ja rationalisoida rakenteitaan säästöjen aikaansaamiseksi.

Hallinnonalan toimintamenot ovat kehyskaudella noin 196,0 miljoonaa euroa vuosittain. Kehyspäätöksessä osoitettiin toimintamenoihin lisäsäästöjä seuraavasti: 1,0 miljoonaa euroa vuonna 2013, 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 2,0 miljoonaa euroa vuosina 2015 ja 2016. Kehitysyhteistyömäärärahoilla tuetaan käytännössä myös Suomen edustustoverkon kattavuutta ja toimintaa ns. 5 prosentin määrärahalla kehityshallinnon vahvistamiseksi. Kehitysmaissa toimivien edustustojen toimintamenoista katetaan merkittävä osuus ODA-kelpoisella rahoituksella. Valiokunta muistuttaa, että vuonna 2011 edustustoverkon kokonaismenot olivat noin 105 miljoonaa euroa, mikä oli noin 0,17 prosenttia valtion kokonaisbudjetista. Yhden edustuston sulkemisen keskimääräinen nettosäästö on saadun selvityksen mukaan noin 300 000 euroa.

Kehyksiin tehdyt leikkaukset ja kansainvälisen toimintaympäristön muutosten vaikutukset (turvallisuus- ja tietoliikenneratkaisut, kansalaispalveluiden kysyntä), kiinteiden menojen merkittävä osuus toiminnasta sekä tulo- ja valuuttakehityksen epävarmuus tarkoittaa mm. sitä, että monien toimenpiteiden ja hankintojen osalta joudutaan turvautumaan ns. siirtyvään erään edellisiltä vuosilta. Ministeriö uudistaa edelleen Suomen ulkoisen edustautumisen rakennetta ja toimintatapoja, ml. matkustamisen vähentäminen.

Valiokunta pitää hyvänä, että ulkoasiainministeriö on aloittanut uudistus- ja sopeutustoimet. Valiokunta katsoo, että edustustoverkkoa, henkilöstöresursseja ja toimintatapoja tulee arvioida ja uudistaa jo muuttuvien tarpeiden ja prioriteettienkin valossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että edustustoverkon voimavaroja voidaan jatkossa kohdistaa maihin ja alueille, joiden taloudellinen ja poliittinen merkitys on Suomen kannalta kasvamassa.

Suomen kansainvälisiä toimintoja (mm. Finpro, FinNode, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit) on tarkoitus keskittää Suomi-talo-konseptin pohjalta. Ulkoasiainvaliokunta on pitänyt tätä oikeana tavoitteena. Ulkoasiainvaliokunta pitää yhteistyön vahvistamista eri hallinnonalojen kanssa välttämättömänä ja edellyttää, että tarvittavia rakenteellisia, suurlähetystöihin tukeutuvia toimintoja tulisi lähteä toteuttamaan mahdollisimman nopeasti. Tavoitteena tulee olla yhteiskunnan kokonaisetu ja voimavarojen tarkoituksenmukainen ja tehokas käyttö. Parhaimmillaan Suomi-talo-konsepti tuo synergiaetuja, ratkaisee toimijoiden välisiä ristiriitoja ja tukee Suomen näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa ulkomailla. Konsepti voisi kattaa kaikki suomalaiset julkista tukea saavat yhteisöt ja laitokset.

Valiokunta viittaa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista vaikuttavuutta käsitelleeseen mietintöönsä (UaVM 3/2012 vp) ja muistuttaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminta ei ole edennyt odotetusti eikä se tule korvaamaan poliittisten ja kaupallisten etujen ajamista kansallisesti, esimerkiksi kansalaispalveluja ei voida hoitaa sitä kautta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Pohjoismaiden edustustoyhteistyötä harjoitetaan nykyisin 13:ssa eri kohteessa. Valiokunta pitää pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä, mutta se ei saadun selvityksen mukaan ole lisännyt merkittävästi kustannustehokkuutta. Valiokunta tukee edellä mainittuja kehittyviä yhteistyömuotoja, mutta ulkoasiainministeriön voimavarojen leikkaamista ei voida perustaa niiden varaan.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ministeriön toimintaa sekä rakenteita joudutaan leikkaamaan merkittävästi kehyspäätöksen johdosta. Tämä vaikeuttaa valiokunnan mielestä ulkoasiainhallinnon ydintehtävien hoitoa. Ulkoasiainvaliokunta esittää, että ulkoasiainhallintoon kohdistuvia leikkauksia ei toteuteta täysimääräisinä.

Lähialueyhteistyö

Lähialueyhteistyön painopisteitä ovat ydinturva, ympäristö ja tartuntatautien ehkäiseminen, ja määrärahojen kokonaistaso kehyskaudella on 4,5 miljoonaa euroa vuosittain. Valiokunta pitää Arktisen alueen, Pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeren yhteistyötä alueina, joissa Suomella on asiantuntemusta ja intressi vaikuttaa asioissa, joilla on välitöntä merkitystä maamme ympäristölle ja turvallisuudelle. Venäjän ja Suomen viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä on yhteistyön tuloksena saavutettu konkreettisia tuloksia mm. jätevesihuollossa. Yhteistyön jatkaminen on jatkossakin välttämätöntä. Kehyskauden säästötavoitteet vaikeuttavat tätä työtä mm. Suomen puheenjohtajuuskausilla Itämeren alueen neuvostossa (v. 2013—2014) ja Barentsin euroarktisessa neuvostossa (v. 2013—2015).

Kriisinhallinta

Kriisinhallinta on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen keino, jolla edistetään Suomen turvallisuutta ja maailman konfliktialueiden vakautta. Valiokunta korostaa kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan merkitystä ja toimeenpanon tehostamista. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kriisinhallinnan roolit ja vastuut ovat erillisiä, mutta toisiaan täydentäviä. Päämääränä tulee olla eri toimintojen yhteisvaikutusten lisääminen. Valiokunta pitää hyvänä, että hallitus on valiokunnan esityksen mukaisesti arvioimassa sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistoiminnan tehostamista yhteisen ja joustavamman rahoitusvälineen avulla.

Kansallinen 1325-toimintaohjelma naisten osallistumisesta konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanrakentamiseen edellyttää resursseja erityisesti koulutuksen vahvistamiseksi sotilas- ja siviilikriisinhallinnan tehtäviin lähteville. Valiokunta pitää hyvänä, että asiantuntijoista naisten osuutta on määrätietoisesti lisätty, naisten osuus on nykyisellään lähes 40 prosenttia. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa naisten osuus on 4 prosenttia.

Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut siviilikriisinhallinnan kasvavaa merkitystä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osana mm. turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä (UaVM 5/2009 vp) ja vuoden 2011 kehyslausunnossa (UaVL 1/2011 vp). Valiokunta toteaa, että kehyspäätöksen määrärahat eivät mahdollista asiantuntijoiden määrän huomattavaa nostamista, kuten vuoden 2009 turvallisuuspoliittisessa selonteossa esitettiin. Suomen siviilikriisinhallinnan taso (noin 140 asiantuntijaa) ei toimintaympäristön vaikeutumisesta aiheutuvien kustannusten nousun vuoksi enää vastaa kansallisen strategian 150 henkilön minimitavoitetta.

Siviilikriisinhallintaan suunnattuja menoja joudutaan leikkaamaan vuodesta 2012 lähtien noin 5 prosentilla. Ulkoasiainministeriön pääluokassa siviilikriisinhallintaan varataan 17,36 miljoonaa euroa vuosittain ja sisäasiainministeriön pääluokassa kotimaan valmiuksien kehittämiseen yhteensä 1,695 miljoonaa euroa. Suomen siviilikriisinhallintaan käyttämistä menoista vähintään 80 prosenttia on luettavissa kehitysyhteistyömenoihin. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että siviilikriisinhallinnan osallistumistasoa tulee pyrkiä nostamaan määrätietoisesti. Tämä edellyttää mm. tehostettua panostusta kotimaan valmiuksien kehittämiseen.

Sotilaalliseen kriisinhallintaan käytetään pääosin samoja voimavaroja, joita on varattu kansalliseen puolustukseen. Ulkoasiainvaliokunta korostaa aiemman kantansa mukaisesti (UaVM 5/2009 vp), että osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan tukee puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn kehittämistä ja kansallisen puolustuksen toimintakykyä. Sotilaallinen kriisinhallinta ja kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen ovat puolustusvoimien toisiaan tukevia toimintamuotoja. Sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista harkittaessa ensisijainen peruste tulee olla vaikuttavuus kriisien ratkaisemiseen. Toiminnalle tulee jatkossakin varata voimavarat, jotka mahdollistavat Suomen turvallisuuspoliittisten tavoitteiden saavuttamisen.

Sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoja leikataan kehyskaudella merkittävästi (5,0 miljoonaa euroa vuonna 2014; 15,0 miljoonaa euroa vuonna 2015; 22,3 miljoonaa euroa vuonna 2016 ml. 7,3 miljoonaa euroa varautumisesta ennalta arvaamattomiin tarpeisiin, kuten yksittäisten upseerien lähettäminen esikuntiin). Sotilaalliseen kriisinhallintaan on kehyskaudella siten tarkoitus osoittaa määrärahoja vuonna 2013 62,8 miljoonaa euroa, 56,3 miljoonaa euroa vuonna 2014, 52,3 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 34,0 miljoonaa euroa vuonna 2016.

Saadun selvityksen mukaan leikkausten toimeenpanon yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta niitä on tarkoitus toimeenpanna mm. vähentämällä operaatioissa toimivan henkilöstön määrää ja arvioimalla Unifil-operaation mahdollista johtovastuuta. Valiokunta yhtyy näkemykseen, että kriisinhallinta edellyttää vastaisuudessa nopeata, joustavaa ja laadullisesti korkeatasoista osallistumisvalmiutta, jotta Suomi voi vastata YK:n pyyntöihin ja EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pohjalta jäsenvaltioille syntyviin velvoitteisiin, ml. vaativat operaatiot ja taisteluosastojen tehtävät. Määrärahojen laskeva suunta on tässä valossa valiokunnan mielestä huolestuttava, eikä se vastaa esim. viimeisessä selonteossa asetettuja ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia.

Kehityspolitiikka

Suomen poliittinen sitoutuminen kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämiseen

Ulkoasiainvaliokunta katsoo, hallituksen tavoin, että kehityspolitiikka on kiinteä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityksen merkitys korostuu pitkällä aikavälillä osana globaalitalouden vakauttamista, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan hallintaa sekä merkittävänä ulko- ja turvallisuuspolitiikan pilarina. Köyhyys, toimeentulon ja kansalaisoikeuksien puute ja ruokaturvan epävarmuus olivat keskeisiä tekijöitä esimerkiksi Pohjois-Afrikan kansannousujen taustalla.

Ulkoasiainvaliokunta on korostanut (UaVL 1/2011 vp) YK:ssa ja EU:ssa sovittujen määrärahatavoitteiden velvoittavan Suomea ja edellyttänyt, että hallitus sitoutuu yksiselitteisesti täyttämään kansainväliset minimitavoitteet lisäämällä tarvittaessa kehitysyhteistyömäärärahoja. Valiokunta katsoo, että kehitysyhteistyön 0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen on hallituksen ja eduskunnan vastuulla.

Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on varmistaa tasainen kehitysyhteistyön määrärahakehitys — kehyspäätöksessä viitataan määrärahakehityksen turvaamiseen — jonka puitteissa 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuus (BKTL) ja Suomen kansainväliset sitoumukset voidaan saavuttaa. Valtioneuvoston kehityspoliittinen toimenpideohjelma vahvistaa, että hallituksen tavoitteena on varmistaa tasainen määrärahakehitys, jonka avulla Suomen kansainvälinen sitoumus 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta voidaan saavuttaa. Suomi on EU:ssa sitoutunut tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä. Suomi on lisäksi sitoutunut tukemaan kehitysmaita päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Kehitysyhteistyömäärärahojen laskeminen taloudellisen kriisin seurauksena

OECD:n ennakkotietojen mukaan julkisen kehitysavun maksatukset laskivat OECD/DAC-maissa noin 2,7 prosenttia vuonna 2011. YK:n 0,7 prosentin tavoitteen bruttokansantulosta saavuttivat Alankomaat, Luxemburg, Norja, Ruotsi ja Tanska. Suurimmat avunantajat määrällisesti olivat Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Japani. Määrällisesti kehitysapu kasvoi vuoteen 2010 verrattuna Italiassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Uudessa Seelannissa. Kehitysapu laski 16 DAC-maassa, voimakkaimmin Belgiassa, Espanjassa, Itävallassa, Japanissa ja Kreikassa. Alustavien tietojen mukaan Ruotsi, Norja, Tanska ja Luxemburg jatkavat kehitysrahoituksensa korkeaa tasoa. Iso-Britannia lisää merkittävästi osuuttaan, ja Saksa, Ranska, Irlanti ja Belgia pitävät rahoitustason lähes entisellään. Alankomaiden arvioidaan toteuttavan merkittäviä vähennyksiä, ja Espanja leikannee kehitysrahoitusta voimakkaasti.

Suomen osalta suunta on laskeva. Kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään vuosille 2013—2014 niin, että varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat ovat euromääräisesti vuoden 2012 tasolla. Vuodesta 2015 tasoa alennetaan niin, että varsinaisen kehitysyhteistyön määräraha on 30 miljoonaa euroa alempi kuin lokakuussa 2011 määritelty kehystason tavoite tuolle vuodelle. Kehysten mukainen rahoitus johtaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan hyvin todennäköisesti kehitysyhteistyömäärärahojen BKTL-osuuden alenemiseen. Kehyspäätöksen mukaiset määrärahat ovat valtiovarainministeriön BKTL-ennusteiden (9.3.2012) mukaisessa bruttokansantulo-osuudessa noin 0,54 % vuonna 2013, noin 0,52 % vuonna 2014 sekä noin 0,50 % vuosina 2015 ja 2016. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat ovat vuonna 2013 879,384 miljoonaa euroa, vuonna 2014 879,384 miljoonaa euroa, vuonna 2015 870,222 miljoonaa euroa ja vuonna 2016 908,297 miljoonaa euroa.

Valiokunta korostaa, että kehitysmäärärahojen korkea taso ei sinällään varmista kehitystuloksia. Valiokunta on peräänkuuluttanut kehitysyhteistyön vaikuttavuuden lisäämistä ja korostanut kokonaisvaltaisen lähestymistavan merkitystä (viimeksi UaVM 2/2012 vp ) mm. tuloksellisuuden parantamiseksi. Valiokunta pitää hyvänä, että hallitus on nostanut tuloksellisuuden näyttävästi tavoitteeksi osana kehityspolitiikkaa. Lisäksi ulkoasiainvaliokunta katsoo, että erityisesti suoran budjettituen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta tulee arvioida. Suomen toiminnan vaikuttavuutta voidaan lisätä edelleen, kun eri politiikkalohkot eivät ole keskenään ristiriitaisia, vaan tukevat toisiaan. Valiokunta katsoo, että muiden politiikka-alojen johdonmukaisuutta kehitystavoitteiden kanssa tulee painottaa aiempaa voimakkaammin. Tämän lisäksi OECD-maiden ja EU-maiden koordinaation lisääminen ja työnjaon selkeämpi toteuttaminen käytännön toiminnassa voisi lisätä tuloksellisuutta huomattavasti.

Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että kehitysmäärärahojen väheneminen kehyskaudella vaikuttaa kielteisesti Suomen asemaan kansainvälisenä kehityspoliittisena vaikuttajana. Kehyspäätös johtaa tilanteeseen, jossa Suomi on jäämässä jälkeen keskeisestä viiteryhmästään. Määrärahojen vähenemisellä on arvioitu olevan myös laajempia poliittisia vaikutuksia, ml. Suomen turvaneuvostokampanja. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana ja katsoo että jatkossa tulee päästä kasvu-uralle.

Määrärahat eivät kehyskauden aikana kasva määrällisesti, mutta hallitusohjelman mukaisesti monenkeskistä ja kansalaisjärjestöyhteistyötä ollaan vahvistamassa. Tämä on haaste tasaiseen kasvuun nojanneen kahdenvälisen yhteistyön suunnittelulle. Suomen kahdenvälistä yhteistyötä on syytä arvioida perusteellisesti tässä uudessa tilanteessa. Valiokunta pitää kahdenvälisen kehitysyhteistyön pitkäjänteisyyden ja strategisen suunnitelmallisuuden toteutumista tärkeänä. Kehyspäätös voi saadun selvityksen mukaan vaikeuttaa juuri hyväksytyn kehityspoliittisen ohjelman poliittisten painotusten (nuorisotyöllisyys, ihmisoikeudet, demokratia) toimeenpanoa erityisesti kahdenvälisen kehitysyhteistyön osalta. Kehyspäätös voi johtaa siihen, että jo tehtyjä sitoumuksia ei kaikin osin voida toteuttaa. Valiokunta esittää, että kehityspolitiikan arvioinnissa näihin haasteisiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Valiokunta korostaa julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan kumppanuuksien edistämistä. Valiokunta pitää tärkeänä vahvistaa yksityisen sektorin osallistumista kehitysponnisteluihin niin Suomessa kuin kehitysmaissa. Finnfundin pääoman korotusta on tarkoitus pienentää vuonna 2012 noin 33 prosenttia eli 10 miljoonaa euroa. Valiokunta on aiemmissa kannoissaan tukenut Finnfundin pääoman korotusta eikä pidä vähennystä oikeansuuntaisena.

Päästökauppatulojen rooli kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisessa

Saadun selvityksen mukaan hallituskauden puolivälissä on tarkoitus ohjata päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön. Niiden avulla tavoitteena on kehitysyhteistyömäärärahojen BKTL-osuuden nousu hallituskaudella kohti 0,7 prosentin BKTL-tavoitetta vuoteen 2015 mennessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tähän tarvittaisiin päästöhuutokaupasta saatavia tuloja kehyskaudella vuositasolla arvion mukaan 135—455 miljoonan euron välillä.

Valiokunta käsitteli vuoden 2011 kehyslausunnossaan mahdollista päästöoikeuksien myynnistä saatavaa lisärahaa ja sen käyttöä kehitysyhteistyöhön. Valiokunta huomautti, että johdonmukaista kehityspolitiikkaa on vaikea toteuttaa, kun määrärahojen tasainen kasvattaminen jää päästöoikeuksien huutokaupasta mahdollisesti saatavien tulojen varaan. Valiokunta huomauttaa, että tuloja on pyritty ennakkoon "korvamerkitsemään" myös muihin tarkoituksiin (esim. hallitusohjelma s. 9 "...päästöoikeuksien huutokauppatulojen myötä tulevaa liikkumavaraa voidaan ohjata velan maksuun ja hallitusohjelman strategisten tavoitteiden toteuttamiseen."). Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen päästöoikeuksien myynnillä saatiin kehysriihessä vahvempi poliittinen sitoumus. Valiokunta katsoo, että kehitysrahoitukseen tulisi laajemminkin pyrkiä sitouttamaan eri tahoja ja käyttämään innovatiivisia tulolähteitä.

Valiokunta viittaa lausuntoonsa (UaVL 1/2011 vp) päästökaupan tulojen epävarmuuksien osalta ja toistaa tässä muutamia päästökauppatulojen ennakoitavuutta vaikeuttavia tekijöitä. Vuonna 2013 alkavassa päästöoikeuksien huutokaupassa ilmaisjaolla on alkuvuosina merkittävä rooli. Ilmaisjako pienenee asteittain, jolloin myös valtion huutokauppatulot kasvavat. Huutokauppatulojen arviointi on vaikeaa, koska tulot riippuvat päästöoikeuden hinnan kehittymisestä. Hintatason jäädessä alhaiseksi huutokaupoista kertyisi tuloja arvioiden mukaan alle 150 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta, hintatason noustessa nykyisestä tuloja voisi kertyä jopa 600 miljoonaa euroa vuodessa. Epävarmuutta tulojen suuruusluokkaan aiheuttaa myös se, että huutokaupattavien päästöoikeuksien tarkkaa määrää ei vielä tiedetä. Lähtökohtaisesti tulot ovat yleiskatteellisia budjettituloja, joiden käytöstä päättää eduskunta. Päästökauppadirektiivin mukaan vähintään 50 prosenttia tuloista tulisi kuitenkin käyttää ilmastotoimiin (= omat kansalliset ilmastotoimet sekä kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittaminen).