Perustelut
1. Yleistä
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta pyysi 5.10.2000 valtioneuvostolta
perustuslain 97 §:n 1 momentin nojalla selvityksen hallituksen
linjauksista globalisaation hallintaan liittyvissä kysymyksissä.
Ulkoasiainvaliokunta totesi selvityksen johdosta antamassaan lausunnossa (UaVL
7/2001 vp) mm., että selvityksen johtopäätökset
jäivät yleiselle tasolle, ja pyysi hallitusta
valmistelemaan kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen linjapaperin
globalisaation kansainvälisen hallinnan edistämiseksi
ja Suomen kansainvälisen roolin vahvistamiseksi tällä alueella.
Käsiteltävänä oleva selvitys
on hallituksen mukaan osa jo aiemmin laadittuja selvityksiä: "Suomi
maailmantaloudessa", kauppa- ja teollisuusministeriön kilpailukykyraportti
2003/2004, työministeriön työelämäpoliittinen
selonteko ja tulevaisuusselonteko. Valtioneuvostossa valmistellaan
parhaillaan maahanmuuttopoliittista ohjelmaa.
Selvityksen mukaan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko, ihmisoikeuspoliittinen selonteko ja kehityspoliittinen ohjelma
sekä hallitusohjelmaan sisältyvä sisäisen
turvallisuuden ohjelma sisältävät tämän
selvityksen ohella hallituksen linjauksia globaalin kehityksen haasteisiin.
Valiokunta viittaa tässä yhteydessä näistä selonteoista
antamiinsa kantoihin (UaVL 4/2004 vp, UaVM
12/2004 vp, UaVL 3/2004 vp ja UaVM
2/2005 vp).
Valiokunta toteaa, että käsiteltävänä oleva selvitys
on erittäin kattava ja pitää sisällään
hallituksen tavoitteet globalisaation hallinnasta sekä institutionaalisten
että politiikkalohkojen osalta. Suomen yleiset tavoitteet
ovat valiokunnan mielestä oikean suuntaisia, eikä niihin
sinällään ole huomautettavaa.
Valiokunta pitää kuitenkin selvityksen merkittävänä puutteena,
että esitetyt tavoitteet ovat hyvin yleisellä tasolla
ja joitakin ristiriitaisia aiheita ei ole käsitelty lainkaan.
Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen perusteella voidaan todeta,
että selvityksen laadinnalle ei asetettu riittävän
korkeaa poliittista tavoitetasoa, jotta esitettyjä tavoitteita
olisi voitu konkretisoida. Selvitys on enemmänkin kooste
olemassa olevista linjauksista. Selvityksessä ei ole kyetty priorisoimaan
Suomen tavoitteita. On selvää, että näin
kattavan ja osin kuvailevan esityksen toiminnallistaminen olisi
vaatinut myös selkeät prioriteettialueet ja Suomen
keskeiset toimintamuodot. Linjausten osalta valiokunta jäi
kaipaamaan hallituksen aloitteellisuutta ja toimintaesityksiä.
Selvityksessä todetaan, että eri politiikkalohkojen
toimintaa tulee johdonmukaistaa tai vähintään
välttää heikentämästä yhden
politiikkalohkon toimilla toisen saavutuksia. Valiokunta yhtyy tähän
näkemykseen ja pitää tärkeänä,
että poliittisen tason yhteistyömenetelmiä kehitetään
edelleen.
Valiokunta katsoo, että nykyisellään
selvitys ei muodosta strategiaa, joka olisi käyttökelpoinen
väline Suomen toiminnan johdonmukaistamiseksi ja terävöittämiseksi
käytännön tasolla. Selvitys pitää sisällään
myös muutamia epäjohdonmukaisuuksia esim. toimijoiden
osalta — EU:n roolia korostetaan yleisellä tasolla,
mutta unionin mahdollista roolia esimerkiksi Helsinki-prosessissa
ei ole huomioitu. Toisaalta selvityksessä käsitellään
kansainvälisen työjärjestön (ILO)
globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsitelleen maailmankomission
raporttia niin laajasti, että ILO:n rooli globalisaation
hallinnassa korostuu suhteettomasti. ILO:n merkitys globalisaation
hallinnassa on merkittävä, mutta se on järjestön
toimialan vuoksi vääjäämättä rajallinen.
2. Lähtökohdista globalisaation hallintaan
Selvityksessä ei pyritä määrittelemään
globalisaatiota. Selvityksen eri osissa on globalisaatiolle itse
asiassa kuitenkin annettu erilainen merkitys, mikä on johtanut
osin epäjohdonmukaisiin päätelmiin. Globalisaatio
ilmenee eri muodoissa eri politiikka-alueilla (esim. talous tai
turvallisuus), ja tämä olisi valiokunnan mielestä tullut ottaa
huomioon.
Saadun asiantuntijaselvityksen perusteella käyttökelpoisen
ja strategisen asiakirjan laadinta olisi edellyttänyt,
että lähtökohdaksi olisi otettu Suomen
kannalta keskeiset globaalit ongelmat ja pyritty kartoittamaan Suomen
mahdollisuudet vaikuttaa niihin. Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen
perusteella esimerkiksi ympäristö-, energia- ja
terveyssektoreilla uhkakuvat ovat myös Suomen kannalta
relevantteja ja toisaalta meillä voisi olla myös
paljon annettavaa esimerkiksi teknologian kehittämisen kautta
näille sektoreille. Näillä sektoreilla
on vaikutusta myös laajan turvallisuuden vahvistamisessa,
johon valiokunta on johdonmukaisesti kiinnittänyt huomiota.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus selvityksen mukaan toteuttaa tietoyhteiskunnan
politiikkaohjelman, jolla on vaikutuksia niin kansallisesti kuin
globaalisti.
Globalisaation hallinta edellyttää myönteistä kehitystä niin
turvallisuuden, kehityksen kuin ihmisoikeuksien osalta. Näiden
kolmen tekijän välttämättömyys
ja keskinäinen vuorovaikutus on yksi keskeinen havainto
myös YK:n pääsihteerin vuosituhatkokoukselle
laatimassa raportissa. Valiokunta pitää merkittävänä,
että ihmisoikeudet on nostettu esille tasavertaisesti ja
näkyvästi kansainväliselle poliittiselle
agendalle.
Globalisaation hallinnalla pyritään lähtökohtaisesti
etujen ja haittojen äärimmäisen epätasaisen
jakautumisen estämiseen sekä yksilön
turvallisuuden lisäämiseen. Valiokunta yhtyy hallituksen
näkemykseen, että globalisaatioon voi ja pitää vaikuttaa.
Valiokunta pitää sen vuoksi tärkeänä,
että selvityksessä esitettyjen yleislinjausten
lisäksi hallitus määrittelee tarkemmin
ne toiminta-alueet ja keinot, joissa Suomella on keskeisimmät
intressit ja toimintavalmiudet.
Valiokunta esittää, että eduskunta
saa ennen Suomen EU-puheenjohtajuuskautta pääministerin
ilmoituksen Suomen prioriteeteista globalisaation hallinnassa sekä EU:n
roolin vahvistamisesta globalisaation hallinnassa — ottaen
huomioon myös valiokunnan lausunnossa esittämät
huomiot.
3. Hallinnan keinot
Valiokunta yhtyy hallituksen kantaan, että monenkeskisesti
sovitut säännöt ovat keskeisessä asemassa
pyrittäessä minimoimaan globalisaation
haittavaikutuksia. Valtioiden rinnalla kansainväliset järjestöt
ja muut toimijatahot, kuten yritykset, luovat "pehmeää säännöstöä".
Se voi joskus olla tehokkaampi ja nopeampi tapa edistää hyviä käytäntöjä kuin
valtioiden väliset sopimukset. Valiokunta katsoo, että myös
yritysten vastuu globalisaatiokehityksessä tulee nostaa selkeämmin
esiin.
Myös kestävä kansallinen politiikka
on ensisijaista globaalin hallinnan kannalta. Valtioiden sisäinen
demokratiavaje ja huonosti toimivat, puutteelliset tai kokonaan
puuttuvat kansalliset instituutiot johtavat usein myös
ihmisoikeusloukkauksiin, taloudellisten voimavarojen tuhlaukseen
ja vaatimattomiin koulutus- ja terveysinvestointeihin sekä ympäristönsuojelun
laiminlyönteihin. Valiokunta yhtyy näkemykseen,
että yleisesti ottaen hyvin hallitut maat, joiden sisäpolitiikassa
otetaan huomioon toisten maiden tarpeet, ovat toimivampia yhteistyökumppaneita
tasapuolisemman ja osallistuvamman globalisaatioprosessin toteuttamisessa.
Globalisaatiokritiikin mukaan talouden liberalisointiprosessissa
ei ole riittävästi otettu huomioon heikoimmassa
asemassa olevien maiden ja ihmisten sopeutumisvaikeuksia. Kritiikki
on kohdistunut myös monenvälisiin järjestöihin. Kansainväliseen
globaalihallintaan on toivottu voimakkaampaa parlamentaarista otetta
sekä suurempaa avoimuutta kansalaisyhteiskunnan suuntaan.
Selvityksen mukaan on rohkaisevaa, että valmiudet yhteiseen
vuoropuheluun ovat lisääntyneet. Tämä näkyy
selvityksen mukaan em. ILO-komission kokoonpanosta ja sen käymistä keskusteluista.
Vuoropuhelun voimistaminen on selvityksen mukaan keskeinen tavoite
Helsinki-prosessissa. Valiokunta pitää vuoropuhelun
vahvistamista tarpeellisena, mutta korostaa, että Suomen
kannalta keskeiset toimijat — kuten EU — tulee
pyrkiä sitouttamaan tällaisiin prosesseihin alusta
pitäen.
Selvityksessä todetaan perustellusti, että monenvälisen
sääntöpohjan luominen ja vahvistaminen
on pienten maiden ja varsinkin pahimman syrjäytymisuhan
alaisina olevien maiden etujen mukaista. Valiokunta kiinnitti huomiota jo
edellisessä globalisaatiolausunnossaan siihen, että ei-muodollinen
verkostoituminen, epäviralliset valtioryhmät ja
erilaiset käytännesäännöt
(code of conduct) ovat käytännössä lisääntyneet,
ja korosti tähän liittyvää demokraattisen kontrollin
puutetta. Käsiteltävänä olevassa
selvityksessä ei tähän ongelmaan ole
edelleenkään kiinnitetty riittävästi
huomiota.
4. Suomi ja globalisaatio
Suomi on ollut voittopuolisesti globalisaation hyötyjä.
Selvityksen mukaan nyt tarvitaan kuitenkin sekä sopeutumista
sisäisin toimin että vaikuttamista ulkoiseen toimintaympäristöön. Valiokunta
korostaa hyvinvointivaltion roolia globalisaation hallinnassa ja
katsoo, että myös jatkossa hyvinvointivaltiota
tulisi tarkastella pitkän tähtäimen taloudellisen
menestymisen ehtona.
Hyvä kilpailukyky parantaa Suomen mahdollisuuksia osallistua
globalisaation tarkoituksenmukaiseen hallintaan. Suomi maailmantaloudessa
-selvityksen loppuraportti hahmottaa strategiaa, jolla
Suomi sisäistä muutosvalmiutta parantamalla pystyy
hyödyntämään globalisaation tuomat
uudet mahdollisuudet ja torjumaan kovenevaan kilpailuun liittyviä uhkia.
Selvityksessä hahmoteltu strategia perustuu osaamisen vahvistamiseen,
talouden ja yhteiskunnan avoimuuden lisäämiseen
ja ennen kaikkea uudistumiseen. Kansainvälisen talouden
tukirakenteiden kehittäminen — ja sen suunta — vaikuttaa
tuntuvasti moniin Suomenkin kilpailukyvyn ja kilpailuolosuhteiden
kannalta keskeisiin seikkoihin. Valiokunta ei tässä lausunnossa
käsittele tarkemmin Suomen menestymisen ehtoja ottaen huomioon, että käsiteltävänä
oleva
selvitys käsittelee ulkoista toimintaympäristöä.
Globalisaatioon on liittynyt sekä onnistumisia että epäonnistumisia
toimivan talouden, sosiaalisen kehityksen ja demokratian
kehittämispyrkimyksissä. Kehittyneet maat ovat
kyenneet hyötymään globalisaatiosta ja
vastaamaan sen haasteisiin. Myös monille nouseville talouksille,
kuten Kiinalle ja Intialle, globalisaatio on tuottanut nopeaa taloudellista
kasvua ja poliittista vaikutusvaltaa. Valiokunta korostaa, että globalisaation
myötä valtioiden välinen ja sisäinen eriarvoisuus
on kuitenkin lisääntynyt ja tämä on ongelma,
jonka ratkaisuun Suomenkin tulee osallistua myös taloudellisin
resurssein. Valiokunta yhtyy näkemykseen, että erityisesti
vähiten kehittyneet maat tarvitsevat sisäistä talouskasvua
tukevaa politiikkaa, vakautta, hyvää hallintoa,
mutta myös ulkoista tukea ja markkinoille pääsyä hyödyntääkseen
globalisaation myönteisiä vaikutuksia.
5. Kansainvälisen yhteistoimintajärjestelmän kehittäminen
Valtioiden välisten järjestöjen toiminta
ja valtioiden väliset sopimukset ovat globalisaation keskeinen
hallintakeino. Selvityksen mukaan yhteistyön tavoitteena
on monenvälinen yhteistoimintajärjestelmä,
johon kuuluvat järjestöt ovat edustavia, tehokkaita,
vaikuttavia ja toimivat keskenään johdonmukaisesti
yhteistyössä.
Globalisaation hallinnan kannalta kahdenvälisetkin
ratkaisut saattavat olla merkittäviä, jos osapuolilla
on riittävästi voimavaroja vaikuttaa globaaliin
kehitykseen. Valiokunta on jo edellisessä lausunnossaan
(UaVL 7/2001 vp) korostanut erityisesti
keskeisten talousmahtien yhteenliittymän G 8:n
merkitystä asioiden saamiseksi kansainvälisten
järjestöjen käsittelyyn.
Valiokunta muistuttaa, että järjestöjen
vahvuus on myös niiden edustavuudessa — näin
on erityisesti YK:n osalta. Samalla on kuitenkin tunnustettava,
että ellei YK:n uudistamisessa päästä vihdoin
eteenpäin, on sen aseman heikkeneminen väistämätöntä globalisaation
hallinnassa. Suomen tulee valiokunnan mielestä selkeyttää omia
prioriteettejaan YK:n uudistamisessa, jotta oma vaikuttavuutemme
olisi tehokasta. Valiokunta katsoo, että hallituksen käytännön
toiminnan — ja resurssien — keskeisenä painopisteenä tulisi
olla ECOSOCin toiminnan vahvistaminen ja esitetyn rauhanrakennuskomission
aikaansaaminen.
Euroopan unioni
Valiokunta yhtyy hallituksen kantaan, että Suomen kannalta
keskeinen foorumi ja toimija globalisaation hallinnassa ja turvallisuusuhkiin
vastaamisessa on Euroopan unioni. EU:n ulkoisen toiminnan vahvistaminen
ja tehostaminen on keskeistä globalisaation hallinnan kannalta.
EU on maailmanlaajuinen vaikuttaja erityisesti kansainvälisessä kaupassa
ja kehityspolitiikassa sekä ympäristö-
ja ihmisoikeuspolitiikassa. Unionilla on siksi myös vastuu
globalisaation hallintaan liittyvissä kysymyksissä.
Selvityksessä todetaan perustellusti, että vain kansalaisten
luottamusta nauttiva unioni voi olla vahva vaikuttaja ulkosuhteissa
ja muussa toiminnassa. Unionin perustuslaillisen sopimuksen hyväksymiseen
liittyvät vaikeudet ovat osoitus siitä, että kansalaiset
eivät koe unionin toimintaa itselleen merkittäväksi
tai myönteiseksi. Globalisaation hallinnassa mielikuva
unionista on monille juuri päinvastainen — unionin
politiikan uskotaan vaikuttavan kielteisesti yksilön hyvinvointiin.
Globalisaation vaikutukset kohdistuvat EU:n jäsenmaihin
eri tavoin, ja jäsenmaiden mahdollisuudet hyötyä globalisaatiosta
ovat erilaisia. Unioni on kuitenkin edelleen taloudellisesti jäsentensä yhteisö suhteessa
esimerkiksi Aasian kehittyviin talouksiin. Valiokunta pitää jatkossakin
tärkeänä, että EU pyrkii maailman
kilpailukykyisimmäksi ja elinvoimaisimmaksi tietoon perustuvaksi
taloudeksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus toimii määrätietoisesti
niin, että jäsenmaiden mahdollisuuksia hyötyä globalisaatiosta
edistetään ja unionin toimintaa globalisaation
oikeudenmukaisemmassa hallinnassa vahvistetaan ja toiminnan tavoitteita
selkiytetään myös kansalaisille.
Yhdistyneet kansakunnat
YK:n vuosituhatjulistus muodostaa kootun näkemyksen
rauhasta, turvallisuudesta ja kehityksestä. Vuosituhatjulistus
lähtee siitä, että globalisaatio tarjoaa
suuria mahdollisuuksia, vaikka sen edut ja kustannukset ovat jakautuneet
epätasaisesti. Keskeinen haaste on varmistua, että globalisaatiosta
muodostuu positiivinen voima kaikille maailman ihmisille.
YK:n toiminta kehityksen edistämisessä on kiistaton.
Valiokunta korostaa hallituksen tavoin vuosituhannen kehitystavoitteista
(Millenium Development Goals) saavutettua yhteisymmärrystä ja
niiden toteuttamisen tärkeyttä. Nämä tavoitteet
tulee kuitenkin nähdä osana laajempaa kehitysagendaa,
joka on hahmottunut viime aikojen suurten kehityskonferenssien yhteydessä.
Kehityksen puute on kuluvan vuosituhannen merkittävimpiä uhkatekijöitä.
Valiokunta korostaa, että vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden
toimeenpano on keskeinen tekijä, jotta kehitysmaat pääsevät
mukaan globalisaatiokehitykseen. Tavoitteen saavuttaminen vaatii
yhtäältä kehitysmaiden sitoutumista hyvään
hallintoon ja oikeusvaltioperiaatteisiin. Toisaalta se edellyttää,
että kehittyneet maat lisäävät
kehitysmäärärahoja. Valiokunnan saaman
asiantuntijaselvityksen perusteella kehityspäämääriä ei
saavuteta vuonna 2015, ellei niiden toimeenpanoa huomattavasti tehosteta.
Valiokunta korostaa, että Suomen tulee kantaa oma vastuunsa,
mikä edellyttää hallitukselta todellisia
lisäponnisteluja, jotta 0,7 prosentin BKTL-osuus saavutettaisiin vuoteen
2010 mennessä.
Tarve uudistaa YK-järjestelmää tunnustetaan laajasti.
Pääsihteeri esittää perustettavaksi
pysyvän, neuvoa-antavan rauhanrakennuskomission, jossa
pääsihteeri, turvallisuusneuvosto, ECOSOC, avunantajamaat,
IMF ja Maailmanpankki voisivat toimia yhdessä kriisien
käsittelyssä ja jälkihoidossa yhteistyössä kohdemaiden
kanssa. Kuten edellä todetaan tämän uudistuksen — ja sen
vaatiman resurssitarpeen — läpivieminen tulisi
olla Suomen keskeinen painopiste samoin kuin YK:n talous- ja sosiaalineuvoston
(ECOSOC) roolin vahvistaminen ja käytännönläheisen
yhteistyön edistäminen Bretton Woods -instituutioiden
ja Maailman kauppajärjestön välillä.
On tärkeää, että Suomen rajallisia
henkilö- ja muita resursseja pyritään
kohdentamaan tietyille sektoreille aloitteellisen toiminnan varmistamiseksi.
Valiokunta pitää ihmisoikeuksien ja tasa-arvokysymysten
valtavirtaistamista kaikkeen YK-toimintaan edelleen hyvin ajankohtaisena.
Naisten oikeuksien ja tasa-arvokysymysten tulee valiokunnan mielestä näkyä myös
YK:n uudistamisessa ja tulevissa nimityksissä. Suomen tulee osaltaan
olla aloitteellinen näissä kysymyksissä.
Maailman kauppajärjestö
Globalisaatioselvityksessä todetaan Maailman kauppajärjestön
WTO:n keskeinen asema sääntöpohjaisen
kauppajärjestelmän kehittämisessä ja
kehityskysymyksissä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy hallituksen
kantaan WTO:n keskeisyydestä monenkeskisen, sitoviin sääntöihin
perustuvan kauppajärjestelmän kehittämisessä ja
toimeenpanossa.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa valmisteilla olevaan kauppapoliittiseen
linjaukseen ja palaa tarkemmin kauppapolitiikan linjauksiin tämän
linjauksen käsittelyn yhteydessä. Valiokunta edellyttää,
että kauppapolitiikan keskeisen kehityspoliittisen merkityksen
takia linjauksessa käsitellään perusteellisesti
myös kauppapolitiikan ja kehityspolitiikan yhteyksiä ja
johdonmukaisuutta.
6. Politiikkajohdonmukaisuus
Turvallisuus
Selvityksessä on todettu, että kansalliset,
etniset ja uskonnolliset ristiriidat sekä ympäristöön, väestöliikkeisiin,
huumausaineisiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen
liittyvät turvallisuusuhat sekä maailman
voimavarojen epätasainen jakautuminen tulevat globalisaation
nopeutuessa selvemmin näkyviin ja niiden kansainvälinen ulottuvuus
korostuu. Globalisaatio näkyy selvästi myös
tarttuvien tautien nopeana leviämisenä. Ulkomailla
tapahtuvat suuronnettomuudet siinä missä sotatoimet
tai terrori-iskutkin voivat saada aikaan äkillisen tarpeen
suojella suomalaisia ulkomailla tai kotiuttaa heidät nopeasti
ja turvallisesti. Globalisaatio on avannut uusia mahdollisuuksia
terroristiryhmien ja -rikollisjärjestöjen verkostoitumiselle.
Terroristiryhmien keskinäiset yhteydet, kansainväliset
rahoitusvirrat ja logistinen tuki ovat lisääntyneet
merkittävästi.
Valiokunta katsoo, että selvityksessä olisi
tullut kautta linjan ja johdonmukaisemmin analysoida globalisaation
aikaansaamaa keskinäisriippuvuutta ja sen vaikutusta turvallisuudelle, taloudelle
ja kehitykselle. Keskinäisriippuvuus lisää eri
toimijoiden merkitystä ja erityisesti pienten maiden haavoittuvuutta,
mutta samalla se on keskeinen perusta ja velvoite maailmanlaajuiselle
yhteistyölle. Valiokunta pitää tärkeänä, että keskinäisriippuvuuden
aiheuttamaa vuorovaikutusta — niin myönteistä kuin
kielteistä — arvioitaisiin avoimesti ja siten,
että sen merkitys avautuisi myös kansalaisille.
Mikäli tässä ei onnistuta, on vaara,
että kansalaisten tuki kansainväliselle yhteistyölle — esim.
EU:ssa tai YK:ssa — heikkenee, siitä huolimatta
että tosiasiassa kansainvälinen yhteistyö on
keskeinen ja tehokas toimintamuoto globalisoituvassa maailmassa.
Kokonaisvaltainen turvallisuuspolitiikka edellyttää käytännön
yhteistyötä ja johdonmukaisuutta eri politiikkalohkojen,
kuten ulko-, turvallisuus-, kehitys-, kauppa-, ympäristö-
ja ihmisoikeuspolitiikan välillä. Valiokunta on johdonmukaisesti
korostanut erityisesti konfliktineston, siviili- ja sotilaallisen
kriisinhallinnan ja konfliktinjälkeisen jälleenrakennuksen
sekä pakolaisuuden käsittelemistä jatkumona,
jotta konfliktin eri vaiheissa on käytettävissä tilanteeseen
parhaiten soveltuva keinovalikoima. Valiokunta pitää tärkeänä,
että sekä siviili- että sotilaallisen
kriisinhallinnan osalta kehitetään globaaleihin
ongelmiin vastaamiseksi aiempaa nopeampaa ja joustavampaa toimintakykyä.
Kokonaisvaltainen konfliktinesto ja kriisinhallinta vaatisi nykyistä huomattavasti
parempaa johdonmukaisuutta ja selkeämpää työnjakoa
eri järjestöjen vahvuudet huomioon ottaen. Valiokunta
pitää tärkeänä, että EU-YK-yhteistyön
kehittämiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
Turvallisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat ratkaisevasti
ns. maailmanlaajuisiksi julkishyödykkeiksi nimetyt asiat,
kuten puhdas ilma ja ympäristö, vakaus ja rauha,
terveys, oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä toimiva
kauppaympäristö. Selvityksessä olisi
tullut tarkastella näiden julkishyödykkeiden asemaa — ja
keskinäisriippuvuuden epäsymmetriaa — syvällisemmin.
Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen perusteella keskeiset
globalisaation hallinnan kiistakysymykset näiden julkishyödykkeiden
hoitamisesta pohjautuvat nimenomaan maiden erilaisiin prioriteetteihin
ja lyhyen aikavälin kapeisiin kansallisiin intresseihin.
Oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen
Valiokunta yhtyy hallituksen näkemykseen, että vahva
oikeusvaltio ja hyvä hallinto ml. ihmisoikeuksien kunnioittaminen
ovat edellytyksiä myös taloudellisen toimeliaisuuden
vahvistumiselle. Ihmisoikeudet on nyt ensimmäistä kertaa tuotu
YK:ssa tasavertaisina kehityksen ja turvallisuuden rinnalle haettaessa
vastauksia hallittuun globalisaatioon. Valiokunta korostaakin, että ihmisoikeuksia
ei tule globalisaation hallinnassa käsitellä alisteisina
muille politiikkalohkoille.
Ihmisoikeuksien kannalta globalisaatio on sekä riski
että uusia vaikutustapoja antava mahdollisuus. Globalisaation
mukanaan tuoma varallisuus ja hyvinvointi on nostanut ihmisiä köyhyydestä,
erityisesti Kiinassa ja Intiassa, ja parantanut vaurastuneen väestönosan
taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Tiedonkulun nopeus
ja avoimuus lisäävät demokratiakehityksen mahdollisuuksia
ja tekevät ihmisoikeusrikkomusten salaamisen ja vähättelyn
vaikeaksi. Tietoisuus loukkauksista on lisääntynyt,
ja se auttaa niihin puuttumista.
Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kansallinen ja kansainvälinen
verkottuminen on ihmisoikeuksien kannalta tärkeää.
Hallituksen tavoitteena on perustellusti ihmisoikeustoimijoiden
tukeminen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien
parantaminen myös kansainvälisellä tasolla,
esimerkiksi YK:ssa. Valiokunta pitää esitettyä ihmisoikeusneuvostoa
kannatettavana uudistuksena ihmisoikeusloukkausten esille tuomiseksi.
Valiokunta korostaa kuitenkin, että neuvoston perustamisen
tavoite tulee olla sen toiminnan tosiasiallinen vaikuttavuus.
Naisten oikeuksien, naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan
ehkäisyn ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen
myös päätöksenteossa tulee olla
keskeisellä sijalla Suomen ihmisoikeuspolitiikassa sekä kehitysyhteistyössä.
Naisten rooli on keskeinen niin kehityksen, turvallisuuden kuin
ihmisoikeuksienkin edistämisessä. Ottaen huomioon
eri tahoilla vahvistuneet vanhoilliset näkemykset valiokunta
katsoo, että Suomen tulisi painottaa näkyvämmin — niin
poliittisesti kuin kehitysyhteistyössä — tyttöjen
koulutusta ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien
edistämistä sekä naisten taloudellisia
oikeuksia.
Globalisoitumisen keskeinen riski on eriarvoistuminen sekä maiden
välillä että niiden sisällä.
Globalisaation vauhdittama ihmisten liikkuminen pitää kielteisenä piirteenä sisällään
lisääntyneen ihmiskaupan, joka loukkaa vakavasti
erityisesti naisten ja lasten oikeuksia. Hallitukselta odotetaan
aktiivisuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti
tässä kysymyksessä.
Ilmastopolitiikka
Ilmastonmuutos on vakavin esimerkki ympäristöongelmien
globalisoitumisesta. Myös ympäristövaliokunta
on lausunnossaan (YmVL 21/2005 vp) perustellusti
kiinnittänyt huomiota energia- ja ilmastokysymyksiin ja
niiden seurausvaikutuksiin monimuotoisuuden häviämisessä.
Viitaten tuoreeseen arktisten alueiden lämpenemistä koskeneeseen
raporttiin (Arctic Climate Impact Assessment) valiokunta korostaa
ilmastokysymysten merkitystä Suomelle. Ilmastonmuutoksen
seurausvaikutusten kohdistuminen ei riipu siitä, missä määrin
yksittäiset toimijat ovat vaikuttaneet ongelman syntyyn.
Ongelma voidaan ratkaista vain globaalisti ja kaikkien yhteisin
ponnistuksin. Maailmanlaajuiset ratkaisut ovat perusteltuja myös
talouden näkökulmasta. Ilmastopolitiikan kehittäminen
avaa myös mahdollisuuksia, esimerkiksi vähäpäästöisten
teknologioiden kehittäjille ja tuottajille.
Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen perusteella ilmastonmuutos,
johon ilmastosopimuksella ja Kioton pöytäkirjalla
pyritään vaikuttamaan, vaatii konkreettisia lisätoimia
ja yhteistyön tiivistämistä niin transatlanttisella
akselilla kuin Kiinan ja Intian kaltaisten nopeasti kehittyvien
maiden kanssa. Kuten selvityksessä todetaan, ihmiskunnalla
voi olla enintään muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa
ihmisen toiminnot ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään
kehitykseen. Selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi,
mikä on hallituksen vastaus näihin haasteisiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että EU on aktiivinen Kioton jatkoa koskevien suunnitelmien
ja neuvottelujen suhteen.
Kansainvälinen rahoitusarkkitehtuuri
Globalisaatioselvityksessä todetaan jonkinasteinen
kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin reformi tarpeelliseksi
mm. voimistamalla kehitysmaiden asemaa Maailmanpankissa ja kansainvälisessä valuuttarahastossa.
Selvityksen mukaan vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisessä tulee
kuitenkin huomioida seuraukset Suomen asemaan ja vaikutusmahdollisuuksiin.
Hallitus toteaa tärkeäksi myös
EU-maiden yhteistoiminnan kehittämisen kansainvälisissä rahoituslaitoksissa
ja rahoituslaitosten parlamentaarisen valvonnan.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy hallituksen näkemyksiin
kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin haasteista — mm.
kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakauden
lisääminen, kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien
kehittäminen ja EU-yhteistoiminnan tukevoittaminen — mutta
toteaa samalla, että näiden haasteiden edellyttämiä muutoksia
on vaikea toimeenpanna ilman valmiutta merkittäviin
institutionaalisiin muutoksiin eri kehitysrahoituslaitoksissa. Tässä mielessä hallituksen
kannassa todettu muutosten seuraamusten huomioiminen Suomen omassa
asemassa ja vaikutusmahdollisuuksissa voidaan nähdä varaumana,
joka käytännössä estää merkittävien
uudistusten harkinnan.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että eri kehitysrahoituslaitosten
päätöksentekomalli rakentuu sille perustekijälle,
että päätösvalta kuuluu viime
kädessä laitosten osakkaille eli rahoittajille. Ulkoasiainvaliokunta
pitää ymmärrettävänä,
että kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen
rakentuu lähtökohtaisesti tälle perustekijälle
ja vaikutusmahdollisuuksille löydetään toisia
tehokkaita kanavia kuin muuttamalla radikaalisti laitosten määräysvaltaa.
Ulkoasiainvaliokunta pitää toivottavana, että EU-maiden
yhteistoiminta kehitysrahoituslaitoksissa vahvistuu. Valtaosalla
EU-maista on yhteinen valuutta, ja EU-maiden kehityspolitiikkaa
koordinoidaan tiiviisti. Globalisaatioselvityksessä todetaan,
että EU on Suomen keskeinen väline globalisaatioon
vaikuttamisessa ja hallitus on johdonmukaisesti ajanut EU:n toiminnan
tehostamista ulkosuhteissa. Tässä valossa olisi
loogista, että EU-maiden yhteistoimintaa kehitysrahoituslaitoksissa
kehitetään niin, että EU-maat ensinnäkin
toimisivat yhtenäisesti ja myös mahdollisuuksia
yhteisistä äänestysryhmistä tutkittaisiin.
Tällainen uudistus kehitysrahoituslaitoksissa antaisi samalla
mahdollisuuden tarkastella kehitysrahoituslaitosten kehitysmaajäsenten
ryhmittymistä laitosten päätöksentekorakenteissa
niiden aseman vahvistamiseksi.
Ulkoasiainvaliokunta pitää kansainvälisten rahoituslaitosten
parlamentaarista valvontaa tärkeänä,
mutta korostaa, että parlamentaarisen valvonnan tulee tapahtua
ensisijaisesti kansallisten parlamenttien kautta. Rahoituslaitosten
yhteydessä toimiviin parlamentaarisiin elimiin
tulee ulkoasiainvaliokunnan mielestä suhtautua lähtökohtaisesti
pidättyvästi ja välttää uusien
perustamista. Rahoituslaitosten yhteydessä toimivat parlamentaariset
elimet voivat korkeintaan toimia keskustelun ja mielipiteenvaihdon
tyyssijoina, eivät rahoituslaitosten parlamentaarisen legitimiteetin
vahvistajina.
Velkahelpotukset
Globalisaatioselvitys korostaa köyhien maiden velkahelpotusten
merkitystä keinona edistää kehitystä.
Selvityksestä ilmenee hallituksen tahto mm. kiinnittää huomiota
velkakysymykseen, edistää kansainvälistä keskustelua
kaikkein velkaisimpien köyhien maiden (HIPC) velkahelpotusohjelman
toimeenpanosta ja osallistua kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien
tehokkaaseen ja nopeaan toteutukseen. Ainoana konkreettisena toimenpiteenä selvityksessä
todetaan
tässä yhteydessä globaaliloton toimeenpanoedellytysten
tutkiminen maailman lottojärjestön piirissä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että kehitysmaiden velkahelpotusten
toteuttaminen on ottanut merkittävän askeleen
G 8 -ryhmän velkahelpotusaloitteen myötä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että velkahelpotusten
myötä köyhimpien maiden kehitykseen vapautuu
konkreettisia varoja. Nyt saavutettu sinällään
merkittävä kompromissi edellyttää,
että Maailmanpankin tukea lisätään,
niin että pankin velanantokyky ei heikkene. Tämän
G 8 -aloitteen valossa hallituksen ottama kanta
velkahelpotuksiin näyttää varsin varovaiselta
ja valiokunta pitää toivottavana, että myös
Suomen hallitus osallistuu entistä merkittävämmin
velkahelpotuksiin. Valiokunta toteaa, että velkahelpotuksiin
osallistuminen on tehokas tapa osoittaa kehitysyhteistyöhön
uusia resursseja. Valiokunta korostaa kestävän
kehityksen kannalta olevan olennaista, että velkahelpotukset
on sidottu kehitystä tukevan talouspolitiikan noudattamiseen — ml.
vuosituhattavoitteiden toimeenpano — helpotuksista hyötyvissä maissa.
Globalisaatioselvityksessä todetaan velkahelpotusten
käsittelyn yhteydessä, että ulkomailla työskentelevien
kehitysmaiden kansalaisten kotimaahansa toimittamilla maksulähetyksillä on merkittävä
vaikutus
kehityksen rahoituksessa. Viitaten tähän tosiseikkaan
valiokunta toteaa, että saatujen asiantuntijaselvitysten
perusteella valuutanvaihtovero saattaisi haitata näitä maksulähetyksiä.
Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että terrorismin
torjunnassa keskeisessä rahanpesun estämisessä löydettäisiin
keinoja, jotka eivät haittaa asianmukaisia maksulähetyksiä kehitysmaihin,
kuten asiantuntijaselvitysten mukaan nyt on tapahtunut.
Kansainväliset veromuodot
Globalisaatioselvityksessä todetaan, että hallitus
osallistuu rakentavasti uusia kansainvälisiä veromuotoja
koskevaan kansainväliseen valmistelutyöhön.
Selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, mitä tämä valmistelutyö pitää konkreettisesti
sisällään ja minkälaisia näkemyksiä hallituksella on
kansainvälisten veromuotojen kehittämisestä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että näitä veromuotoja selvitetään
ja päädytään toiminnalliseen
hallituksen yhteiseen kantaan. On tärkeää, että hallituksella
on konkreettisia näkemyksiä veromuotojen kehittämisestä,
koska mm. kansainvälisessä kehityskeskustelussa
niitä käsitellään säännöllisesti.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansainvälisten veromuotojen harkinta perustuu
tarkkaan taloudelliseen analyysiin. Ollakseen tehokkaita veromuotojen
pitää toimia globalisoituneen talouden pelisääntöjen
ehdoilla. Valiokunta pitää perusteltuina niitä asiantuntijanäkemyksiä,
joiden mukaan kansainvälisten veromuotojen tulisi kohdistua
suoraan todettuihin kansainvälisiin ongelmiin sen sijaan,
että verot toimisivat ainoastaan tulonhankinnan
välineinä, kuten globaaliloton tapauksessa. Mahdollisten
kansainvälisten veromuotojen olisi toimittava niin, että ne vaikuttaisivat
suoraan taloudellisina kannustimina kansainvälisten haittojen
välttämiseksi. Valiokunta toteaa — ottamatta
tässä vaiheessa kantaa eri veromuotojen paremmuuteen — että kansainvälinen
hiilidioksidivero on esimerkki verosta, joka kohdistuisi suoraan
haitaksi todettuun toimintaan. Toisaalta valuutanvaihtovero on esimerkki
verosta, joka saattaisi haitata kansainvälisten pääomamarkkinoiden
tehokasta toimintaa tuomatta välttämättä verolla
tavoiteltavia hyötyjä — eli valuuttakriisien
ehkäiseminen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että hallitus arvioi ennakkoluulottomasti innovatiivisia ratkaisuja
kehitysmaiden ongelmiin. On olennaista, että nämä ratkaisut
rakentuvat markkinoiden toiminnan ehdoilla ja ovat kannustimina kestävälle
kehitykselle. Esimerkkinä innovatiivisista ratkaisuista
valiokunta toteaa mm. lääkepatenttien ostamisen
ja niiden käyttöoikeuksien jakamisen kehitysmaille.
Ulkoasiainvaliokunta esittää, että hallitus
selvittäisi tällä hallituskaudella kansainvälisten
veromuotojen ja innovatiivisten kehitysratkaisujen etuja ja haittoja
perusteellisesti ja muotoilisi selvitystyön perustalta
yksityiskohtaisemman hallituksen kannan.
Pääomaliikkeet
Globalisaatioselvityksessä todetaan pääomaliikkeiden
ja investointien myönteinen vaikutus kehitykselle kehitysmaissa.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen
ja korostaa selvityksessä ilmaistua kantaa, että kehityspolitiikalla on
myötävaikutettava sellaisten olosuhteiden kehittymiseen
kehitysmaissa, että nämä saavat tuotannollisia
investointeja ja taloudelliselle kehitykselle olennaisia pääomia.
Helsinki-prosessi
Helsinki-prosessin tavoitteena on etsiä hallitusten,
yrityssektorin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien yhteistyön
kautta käytännön ratkaisuja tärkeisiin
globaaleihin ongelmiin. Erityistä huomiota on kiinnitetty
inhimillisen turvallisuuden ongelmiin, kehityksen voimavarojen löytämiseen,
ympäristöongelmien ratkaisuun ja demokratiavajeeseen
kansainvälisessä päätöksenteossa.
Prosessin ytimenä on eri tahojen edustajista koostuva Helsinki-ryhmä,
jota on tukenut kolme tutkimusryhmää.
Prosessin tuloksia arvioidaan syyskuussa 2005 Helsinki-konferenssissa,
johon kutsutaan eri toimijatahojen edustajia käsittelemään
konkreettisia ehdotuksia sekä luomaan kumppanuuksia ja
toimeenpanoryhmittymiä. Valiokunta ottaa tarkemmin kantaa
Helsinki-prosessiin vasta syyskuun kokouksen tulosten pohjalta.