Perustelut
Yleistä
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on demokratian ja
oikeusvaltion olennainen osa. Ihmisoikeuksien edistäminen
tai niiden loukkaaminen vaikuttaa oleellisesti myös kansainväliseen
turvallisuuteen ja kehitykseen. Ihmisoikeuksien tulee siten jatkossakin
olla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopistealueita. Ihmisoikeuskysymysten
käsitteleminen eduskunnassa selontekomenettelyn kautta
kuvastaa osaltaan niiden merkittävää asemaa
ja mahdollistaa koko eduskunnan osallistumisen Suomen ihmisoikeuspolitiikan
käsittelyyn.
Vuoden 2000 ihmisoikeuspoliittisesta selvityksestä antamassaan
lausunnossa (UaVL 3/2001 vp) ulkoasiainvaliokunta
painotti kansainvälisen ja kotimaisen toiminnan välistä johdonmukaisuutta.
Valiokunta pitääkin hyvänä, että käsiteltävänä olevassa
selonteossa Suomen kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan
rinnalla on tarkasteltu myös, miten ihmisoikeudet toteutuvat
Suomessa eräiden keskeisten kysymysten osalta. Valiokunnan
mielestä Suomen uskottavuus käydä kansainvälistä ihmisoikeuskeskustelua
vahvistuu, kun ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyviä ongelmia
kotimaassa käsitellään avoimesti.
Selonteossa käsitellään aikaisempaa
kattavammin ajankohtaisia kysymyksiä — kriisinhallinnasta
kehityskysymyksiin — jotka liittyvät tai vaikuttavat
ihmisoikeuksiin. Selonteon mukaan tavoitteena on ihmisoikeuspolitiikan
johdonmukaisuuden ja sitä kautta myös sen tuloksellisuuden
parantaminen. Selonteko selkiyttää Suomen ihmisoikeuspolitiikan
tavoitteita, mutta niitä tulisi valiokunnan mielestä edelleen
konkretisoida ja selkeyttää.
Huolimatta laajasta lähestymistavasta selonteossa ei
käsitellä kokonaisvaltaisesti kansainvälistä ihmisoikeustilannetta
tai ihmisoikeuksia Suomessa. Ihmisoikeuksien kehitystä ja
toteutumista ei analysoida tilastojen tai muun tutkimuksen valossa.
Selonteossa tyydytään monin osin kuvailemaan erilaisia
neuvotteluprosesseja ja kansainvälisten järjestöjen
toimintaa. Valiokunta pitää tätä institutionaalista
lähestymistapaa selonteon selvänä heikkoutena.
Perusanalyysin puuttuessa selonteossa ei ole voitu myöskään
esittää syvällisiä tai perusteltuja
arvioita ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvien syiden ratkaisemiseen
tähtäävistä toimista tai poliittisten
periaatteiden — jakamattomuus, yleismaailmallisuus, avoimuus — onnistumisesta
käytännössä.
Suomen ihmisoikeustilanteen käsittely
Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä ja
perusteltuna, että selonteko sisältää selvityksen
myös kotimaan perus- ja ihmisoikeustilanteesta. Näin eduskunnalla
on mahdollisuus vaikuttaa Suomen linjauksiin ihmisoikeusasioissa
ja arvioida perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kotimaassa.
Selonteon kotimaisten kysymysten osalta käsiteltävien
asioiden valintakriteereinä ovat olleet kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoa
valvovien elinten Suomea koskevat suositukset. Aiheiden valintakriteeri
ei ole täysin perusteltu, koska se rajaa asioiden käsittelyn
vain ihmisoikeussopimusten valvontaelinten Suomelle antamiin suosituksiin.
Eräät ajankohtaiset kysymykset ovat jääneet
liian vähälle huomiolle.
Kotimaisista kysymyksistä on käsitelty mm. naisten,
lasten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen
ja vammaisten oikeuksia sekä ihmiskauppaa ja syrjintää.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan (PeVL 23/2004
vp) ja lakivaliokunnan (LaVL 12/2004 vp)
arvioon, että selonteko sisältää tältä osin
varsin erimittaisia asioita, mikä osittain heikentää kokonaisuuden hahmottamista.
Seuraavan selonteon valmistelu
Ulkoasiainvaliokunta pitää perusteltuna, että eduskunta
saa jatkossakin vaalikausittain valtioneuvostolta selonteon Suomen
ihmisoikeuspolitiikasta. Hallituksen toiminnan kokonaisvaltaiseksi
sitouttamiseksi selonteon valmistelun päävastuu
tulisi olla valtioneuvoston kanslialla. Valiokunta pitää tärkeänä,
että selonteon kattavuutta laajennetaan ja analyysiä syvennetään.
Kattavamman kuvan saamiseksi ulkoasiainvaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan
tavoin, että seuraavassa selonteossa tulee sekä tehdä selkoa kansainvälisestä ihmisoikeustilanteesta
ja Suomen kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta että selvittää perus-
ja ihmisoikeustilannetta kotimaassa.
Valiokunta edellyttää, että seuraavaan
selontekoon sisällytetään kokonaisvaltainen
analyysi kansainvälisestä ihmisoikeustilanteesta.
Suomen toimintalinjausten käsittelyssä tulee analysoida
myös Suomen ja EU:n toiminnan tuloksellisuutta. Perus-
ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa tulee arvioida käsiteltävänä olevaa
selontekoa laajemmin ottamalla lähtökohdaksi kansainvälisten
valvontaelinten suositusten lisäksi muutakin aineistoa,
kuten tuomioistuinten ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja
samoin kuin perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Tällöin
hallitus voi tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa toimistaan
ja suunnitelmistaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi myös
Suomessa.
Valiokunta edellyttää, että selonteon
painopisteen tulee jatkossakin olla kansainvälisissä kysymyksissä.
Selonteon laatimisessa ja eduskuntakäsittelyssä tulee
ottaa huomioon jo nykyisin käytössä olevat
kertomusmenettelyt päällekkäisyyksien
välttämiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että seuraavan selonteon valmisteluun osallistuu koko valtioneuvosto
ja että valmistelussa kuullaan kaikkia hallinnon laillisuusvalvojia
ja eri valtuutettuja sekä kattavasti eri kansalaisjärjestöjä.
Selonteon lisäksi valtioneuvoston tulee antaa erillisiä selvityksiä ajankohtaisista
ihmisoikeuskysymyksistä Suomessa ja kansainvälisesti,
kuten valiokunta on jo aikaisemmin esittänyt (UaVL
3/2001 vp). Yhtyen perustuslakivaliokunnan kantaan
ulkoasiainvaliokunta katsoo, että tällaiset erillisraportit
on tarkoituksenmukaista antaa ministeriöiden selvityksinä asianomaisille
valiokunnille.
Suomen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteet
Ulkoasiainvaliokunta pitää hallituksen ihmisoikeuspolitiikan
keskeisiä tavoitteita perusteltuina. Valiokunta edellyttää,
että hallitus myös toiminnassaan ja taloudellisten
voimavarojen kohdentamisessa aktiivisesti edistää selonteossa
linjattujen tavoitteiden toteuttamista.
Selonteossa on tuotu esiin Suomen ihmisoikeuspolitiikan
painopisteet. Ottaen huomioon selonteon laajuuden ja ihmisoikeuksien
edistämisen ajallisesti pitkän jänteen
valiokunnan mielestä painopisteiden selkeämpi
toiminnallistaminen ja konkretisointi meneillään
olevan vaalikauden aikana olisi ollut perusteltua ja tarpeellista.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulee edelleen painottaa
naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen
oikeuksia. Vammaisten henkilöiden oikeudet tulee jatkossa
ottaa paremmin huomioon niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Valiokunta korostaa ihmisoikeuksien merkitystä osana
laajaa turvallisuuskäsitettä. Puutteet ihmisoikeuksissa,
demokratiassa, yhteiskunnallisessa tasa-arvossa ja hyvässä hallinnossa
vähentävät yhteiskuntien vakautta ja
luovat pohjaa ääriliikkeille. Selonteossa on perustellusti
painotettu muun muassa siviilikriisinhallinnan merkitystä,
toimivan oikeusvaltion rakentamista ja kansainvälisen asekaupan
säännöstelyn tärkeyttä.
Esimerkiksi pienaseiden helppo saatavuus on yhteydessä siviilien,
erityisesti naisten ja lasten, heikentyneeseen asemaan konfliktialueilla.
Valiokunta katsoo, että selonteossa olisi tullut esittää selvemmin
niitä konkreettisia keinoja, joilla Suomi turvallisuuspolitiikassaan
pyrkii uhkatekijöiden ennaltaehkäisyyn ja uhkien
torjuntaan nimenomaan ihmisoikeuspolitiikan kautta.
Taloudellinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat valiokunnan saaman
selvityksen mukaan lisääntyneet. Ihmisoikeuksien
toteuttamista ei voida erottaa laajemmasta taloudellisesta kehityksestä.
Taloudellinen eriarvoisuus heijastuu myös maailman turvallisuustilanteeseen.
Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee kiinnittää suurempaa
huomiota köyhyyden ja taloudellisen epätasa-arvon
poistamiselle. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella nimenomaan
köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat yleismaailmallisesti
keskeisiä ihmisoikeusongelmia ja vaikuttavat monen yksittäisen
ihmisoikeusongelman taustalla.
Köyhyyden merkityksen ja vaikutusten tunnistaminen
ihmisoikeuksien toteutumisessa on erityisen tärkeää Suomen
prioriteettialueilla —lapset, naiset ja vähemmistöt.
Lapsi- ja naiskauppa, lapsityövoima, lapsisotilaat ovat
pitkälti köyhyyteen liittyviä ongelmia.
Euroopan unioni
EU on Suomen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisen
keskeinen kanava. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi toimii aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti EU:n
ihmisoikeuspolitiikan vahvistamiseksi.
Valiokunta pitää merkittävänä edistysaskeleena,
että perusoikeusasiakirja on nyt sisällytetty
EU:n uuteen perustuslailliseen sopimukseen. Valiokunta tukee hallituksen
tavoitetta vaikuttaa siihen, että perusoikeuksien asema
vahvistuu unionissa kaikilla EU-sektoreilla. Perusoikeusluettelo
tulee entistä painokkaammin ottaa huomioon osana lainsäädäntöhankkeita
ja hankkeiden, mukaan lukien komission lainsäädäntöesitysten
yhteensopivuutta perusoikeuksien kanssa tulee selvittää.
Tässä yhteydessä valiokunta korostaa
erityisesti terrorismin vastaisen toiminnan ja EU:n pakolais- ja
turvapaikkapolitiikan kehittämiseen liittyvien lainsäädäntöhankkeiden
seurannan merkitystä.
Unionin mittavasta ihmisoikeustoiminnasta huolimatta tulokset
ihmisoikeuksien edistämisessä osana ulkosuhteita
ovat poliittisen tahdon ja koordinaation puuttuessa jääneet
suhteellisen vähäisiksi ja epäjohdonmukaisiksi.
Tästä on osoituksena esimerkiksi EU:n Venäjän
ihmisoikeustilannetta koskeva politiikka. Selonteossa olisi tullut
analysoida kriittisemmin EU:n mahdollisuuksia yhtenäiseen
ja uskottavaan ihmisoikeuspolitiikkaan ottaen huomioon erityisesti suurten
jäsenvaltioiden kansalliset intressit. Ihmisoikeuslausekkeita
on liitetty EU:n ulkosuhdesopimuksiin jo noin 10 vuoden ajan, mutta
niiden merkitys on varsin rajattu. Ihmisoikeusdialogien ja vuoropuhelujen
käytännön tulokset ovat olleet vähäisiä,
ja jossain tapauksissa ihmisoikeustilanne asianomaisissa maissa
on huonontunut, näin esimerkiksi Iranissa.
Valiokunta on huolissaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuudesta
ja johdonmukaisuudesta ja pitää tärkeänä,
että hallitus toimii aktiivisesti johdonmukaisuuden ja
tuloksellisuuden lisäämiseksi. Perusoikeudet tulee
ottaa painokkaammin osaksi EU:n ulkosuhteita. Suomessa ihmisoikeusnäkökulman
tulee olla osa EU-asioita hoitavien henkilöiden koulutusta
ja ohjeistusta, jotta edellytykset aktiiviselle perusoikeuksia edistävälle
politiikalle EU:ssa ovat käytännössä olemassa.
EU:n sisäisen ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi ja
vahvistamiseksi on esitetty myös uuden EU:n ihmisoikeusviraston
perustamista nykyisen EU:n Wienissä sijaitsevan rasismiseurantakeskuksen
pohjalta. Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, että ihmisoikeudet
ovat EU:n politiikan olennainen osa eikä niitä sinänsä voida
erottaa erillisen viraston hoidettaviksi. Ihmisoikeusvoimavaroja
ja valtavirtaistamista tulee vahvistaa kaikissa EU:n instituutioissa
ja seurantaa parantaa, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan tarpeen
vaatiessa puuttua nopeasti. Mikäli ihmisoikeusviraston
perustaminen kuitenkin etenee komission mahdollisen esityksen pohjalta,
tulisi viraston keskittyä seurantaan. Virastolla tulisi olla
kiinteä yhteys EU-elimiin sekä monitorointitehtäviä harjoittavaan
Euroopan neuvostoon.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
pitää valiokunnan oikea-aikaisesti ja kattavasti
tietoisena Suomen EU-puheenjohtajuuteen liittyvästä ihmisoikeuspoliittisesta
valmistelusta ja tavoitteenasettelusta eri sektoreilla.
Globalisaatio
Globalisaatioprosessi tuottaa ihmisoikeuspolitiikalle mahdollisuuksia,
mutta myös haasteita. Uhkana on ennen kaikkea eriarvoistuminen: naisten,
vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja heikoimmassa
asemassa olevien oikeuksien toteutuminen saattaa heiketä.
Tältä kannalta myös eri toimijatahojen
globalisaation hallintaa koskevaan dialogiin perustuva Helsinki-prosessi sekä Ilon
globalisaation sosiaalisia vaikutuksia tutkineen komission raportti
ovat Suomen ihmisoikeuspolitiikan kannalta merkityksellisiä prosesseja.
Globalisaatiokehityksessä ja erityisesti sen hallinnassa
korostuu ihmisoikeuksien yhteenkuuluvuus. Globalisaation kielteisten
vaikutusten vähentämiseksi on tärkeää,
että kansalais- ja poliittisten oikeuksien rinnalla huomioidaan myös
yksilön taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
oikeudet. Kuten selonteossa todetaan, omat kokemuksemme antavat
meille hyvän pohjan edistää ihmisoikeuksien
jakamattomuutta käytännössä.
Valiokunta korostaa, että hallituksen tulee globalisaatiopolitiikassa
tukea selkeästi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja edistämistä.
Globalisaation kielteisiin vaikutuksiin kuuluva taloudellinen
eriarvoistuminen ja erityisesti Saharan etelänpuoleisen
Afrikan valtioiden taloudellinen kriisi ja haavoittuvuuden lisääntyminen
vaikuttaa myös inhimillisen kehityksen heikkenemiseen.
Taloudellinen taantuma vaarantaa demokratian kehitystä ja
lisää epävakautta. Köyhyys lisää siirtolaisuutta
ja laitonta maahanmuuttoa sekä ihmiskauppaa. Valiokunta
korostaa, että taloudellisen kasvun taantuma ja köyhyyden
lisääntyminen vaikeuttaa suoraan myös
ihmisoikeuskehitystä.
Valiokunta pitää oikeana selonteon lähtökohtaa
monenvälisien ratkaisujen ensisijaisuudesta. Globaalit
haasteet ovat ratkaistavissa vain yhteistyöllä.
Kansainvälisillä järjestöillä,
erityisesti YK:lla, on keskeinen merkitys ihmisoikeuksien
edistämisessä. Valiokunta pitää tärkeänä YK:n
ihmisoikeustoimikunnan työtä ja katsoo, että YK:n
sisäistä yhteistyötä tulisi
kehittää siten, että turvallisuusneuvosto
ottaisi paremmin huomioon toimikunnan ja muiden ihmisoikeusmekanismien
kriisialueita käsitteleviä raportteja ihmisoikeusloukkauksista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksia
ja olemassa olevia järjestelyjä vastata globaaleihin
haasteisiin tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Selonteossa käsitellään
laajemmin vain tietoyhteiskuntakonferessia, mutta ei esimerkiksi
globalisaation hallinnassa keskeisten järjestöjen,
Maailmanpankin (WB), Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF)
tai Maailman kauppajärjestön (WTO) toimintaa ja
kehittämistarpeita.
Työelämännormien käsittely
osana kauppapolitiikkaa on edelleen kiistanalainen kysymys. Valiokunta
korostaa, että hallituksen tulee aktiivisesti tukea työelämän
normien vahvistamista myös kauppaan liittyvissä kysymyksissä.
Valiokunta katsoo, että Maailman kauppajärjestön
ja Kansainvälisen työjärjestön
(ILO) välistä yhteistyötä tulisi
lisätä tässä suhteessa.
Inhimillinen turvallisuus
Valiokunta pitää tärkeänä,
että selonteossa käsitellään
myös inhimillistä turvallisuutta. Aseellisten
konfliktitien lisäksi myös ihmisoikeusloukkaukset
ja uudet turvallisuusuhkat vaikuttavat suoraan inhimilliseen turvallisuuteen.
Konflikteissa siviiliväestöstä on
tullut toimenpiteiden pääasiallinen kohde. Valtioilla
on ensisijainen vastuu turvata alueellaan olevan väestön
ihmisoikeudet ja turvallisuus. Mutta myös kansainvälisellä yhteisöllä on
toissijainen vastuu puuttua tilanteisiin, joissa inhimillinen turvallisuus
on pahoin uhattuna. Valiokunta korostaa, että ihmisoikeuksien
kunnioittamisen tulee olla keskeisesti esillä myös
pitkään jatkuneiden konfliktien ratkaisuissa kuten
Lähi-idässä tai Afganistanissa.
Humanitaarisen tilanteen heikkeneminen eri puolilla maailmaa
on tehnyt siviilien suojelusta kansainvälisen yhteisön
keskeisen haasteen. Uudentyyppisten uhkien torjunnassa korostuu
kansallisten viranomaisten yhteistyö, EU-yhteistyö sekä tehokas
multilateralismi. Valiokunta korostaa, että toiminnan pääpainon
tulee olla konfliktien ja humanitaaristen kriisien ennaltaehkäisyssä.
Turvallisen ympäristön luominen pitkällä aikavälillä edellyttää ihmisoikeuksien
ja oikeusvaltion vahvistamista.
YK:n turvallisuusneuvoston päätösten
mukaan laajamittaisiin ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden
loukkauksiin voidaan viimekädessä vastata myös
aseellisella väliintulolla. Tämä perustuu
YK:n peruskirjan mukaisen rauhan ja turvallisuuden uhkan määrittelemiseen niin,
että siviiliväestöön kohdistuva
hyökkäys ja humanitaarisen katastrofin uhka on
perusta turvallisuusneuvoston valtuuttamalle voimankäytölle.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulee tukea kansainvälisten
normien ja oikeuden sekä monenkeskisen toiminnan vahvistamista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että humanitaarisia katastrofeja voidaan ehkäistä myös
tilanteissa, joissa turvallisuusneuvosto on kansallisiin intresseihin
perustuen toimintakyvytön. Kanadan aloite "Responsibility
to Protect" pyrkii viemään keskustelua asiassa
eteenpäin myös YK:n piirissä. Suomen
tulee osallistua tähän keskusteluun ja erilaisten
vaihtoehtojen löytämiseen aktiivisesti.
Sisäasiainministeriön johdolla valmistellaan siviilikriisinhallinnan
kotimaan valmiuksien yhteensovittamista, johon kuuluu siviilikriisinhallintavalmennuksen
järjestäminen ja ulkomaille lähetettävien
asiantuntijoiden rekrytointi. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta
korostaa, että valmiuksien tavoitteena tulee olla tehokas
ja joustavasti toimiva järjestelmä, jossa hyödynnetään
olemassa olevia resursseja ja asiantuntemusta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomessa kehitetään siviilikriisinhallinnan
koulutusvalmiuksia, ja tässä suhteessa Kuopiossa avattu
kriisinhallinnan koulutuskeskus on tärkeä edistysaskel.
Ihmisoikeusnäkökohdat ja naisnäkökulma
tulee ottaa läpäisyperiaatteella mukaan siviilikriisinhallinnan
valmennuksessa.
Valiokunta katsoo, että selonteossa olisi tullut käsitellä myös
kansanmurhaa (genocide) ja siihen liittyvää ajankohtaista
keskustelua ja kansainvälisen yhteisön sopimuspohjaista
vastuuta kansanmurhan estämiseksi.
Asevalvonta ja pienaseet
Valiokunta pitää tärkeänä,
että asevalvontakysymyksiä tarkastellaan ihmisoikeuksien
toteutumisen yhteydessä. Suurin osa konflikteista on nykyisin
valtioiden sisäisiä, ja niitä käydään
erilaisten aseellisten ryhmien kanssa. Valiokunta katsookin, että EU:n
tulee kehittää ja vahvistaa unionin yhteisiä aseviennin
käytännesäännöksiä ja
lisätä niiden sitovuutta niin, että niissä otetaan
paremmin huomioon ihmisoikeuksien, nykyajan konfliktien ja aseviennin
välinen suhde. Pienaseiden valvonnan osalta valiokunta
pitää tärkeänä, että YK:ssa
saataisiin hyväksyttyä mahdollisimman pian pienaseita
koskeva kansainvälinen sopimus.
Terrorismi
Syyskuun 2001 terrorihyökkäykset asettivat
ihmisoikeudet uudella tavalla vastatusten turvallisuusnäkökohtien
kanssa. Hallitus painottaa, että terrorismin vastaisen
toiminnan tulee tapahtua ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta
kunnioittaen.
Selonteossa todetaan, että kansainvälinen
terrorismi on turvallisuusuhka, jonka torjuminen saattaa viime kädessä edellyttää
aseellisia
toimia. Valiokunta yhtyy hallituksen näkemykseen, että aseellinen
voimankäyttö ei ole yleispätevä eikä koskaan
riittävä ratkaisu terrorismin torjunnassa.
Yhtyen lakivaliokunnan kantaan ulkoasiainvaliokunta korostaa
ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista
terrorismin vastaisessa toiminnassa. Lakivaliokunta on oman toimialansa
säädöshankkeita käsitellessään
todennut etenkin kansainvälisellä tasolla toteutettavien
terrorismin vastaisten toimenpiteiden aiheuttavan kasvavaa painetta
perinteisiä oikeusvaltiollisia arvoja kohtaan. Valiokunnan käsityksen
mukaan vain ihmis- ja perusoikeuksista lähtien voidaan
sekä valtiollisten rakenteiden että erityisesti
yksilöiden suojelemiseksi välttämättömille
terrorismin vastaisille toimenpiteille muodostaa sellainen vakaa
ja kestävä perusta, joka takaa näille
toimille laajan yhteiskunnallisen hyväksynnän.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että ihmisoikeuksien
kunnioitus terrorismiyhteyksistä tai -rikoksista
epäiltyjen henkilöiden kohtelussa on tärkeää.
Terrorismista epäillyillä henkilöillä tulee
olla oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin, heitä tulee
pitää syyttöminä, kunnes heidät on
osoitettu syyllisiksi, ja terrorismirikoksia käsittelevän
tuomioistuimen tulee olla itsenäinen, puolueeton ja lakiin
perustuva. Kysymys terroristien pidätysajoista, käsittelystä,
muun muassa kiduttamisesta ja tuomitsemisesta on tullut esille Afganistanin
sodan yhteydessä. Myös Guantánamon vankien
tilanne on edelleen huolestuttava. Valiokunta tukee Suomen ja muiden
EU-maiden näkemystä, että taistelukentältä vangittuja
henkilöitä on lähtökohtaisesti
pidettävä sotavankeina ja kaikkia vankeja on aina
kohdeltava inhimillisesti ja kansainvälistä oikeutta
ja ihmisoikeuksia noudattaen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi pyrkii aktiivisemmin vaikuttamaan etenkin EU:n
kautta siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto ottaisi oikeusturvanäkökohdat
huomioon pakotepäätöksissään.
Kehitysyhteistyö
Ihmisoikeuksien toteutuminen on tärkeä kehityksen
edellytys. Toisaalta taloudellinen kasvu ja köyhyyden vähentäminen
ovat ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Selonteossa
ei valiokunnan mielestä ole kiinnitetty riittävästi
huomiota köyhyyden ja taloudellisen epätasa-arvon
aiheuttamaan ongelmaan. Taloudellinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat
valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen perusteella lisääntyneet,
ja köyhyys vaikuttaa monen yksittäisen ihmisoikeusongelman
taustalla. Taloudellinen kehitys on keskeistä myös
demokratian saavuttamiselle ja vakiinnuttamiselle ja siten myös
ihmisoikeuksien suojelemiselle ja kunnioittamiselle.
Valiokunta korostaa kehitysyhteistyön merkitystä ihmisoikeuksien
toteutumisessa ja edellyttää, että hallitus
pysyy sitoumuksessaan nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja
0,7 prosentin tasolle vuoteen 2010 mennessä. Suomen toiminta YK:n
vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on samalla myös
ihmisoikeuksien edistämistä.
Valiokunta pitää selonteon puutteena, että kehitysyhteistyöosiossa
ei käsitellä kauppapolitiikan tai ulkomaisten
sijoitusten merkitystä sekä suhdetta kehitykseen
eikä velkojen anteeksiantamista, vaikka ne yhdessä kehitysavun
kanssa luovat edellytyksiä kehitysmaiden taloudelliselle
kasvulle ja kehitykselle.
Yritystoiminnan edellytysten turvaaminen on tärkeä osa
taloudellisen kasvun perustekijöistä. Valiokunta
painottaa, että myös taloudellisessa kilpailussa
ja kansainvälisessä kaupassa tulee ottaa huomioon
kehitysmaiden erityistarpeet, jotta varmistetaan globaalisti kestävä kehitys.
Yrityssektorin sitoutuminen vastuulliseen liiketoimintaan ja ihmisoikeuksien
kunnioittamiseen on tärkeä osa globalisaation
kielteisten vaikutusten rajoittamista.
Ihmisoikeusnäkökulma kehityskysymyksissä tarkoittaa
ennen kaikkea oikeusperustaista lähestymistapaa, mikä toteutuu
tukemalla erityisesti naisten, vähemmistöjen ja
alkuperäiskansojen osallistumista kehitysprosessiin ja
sitä koskevaan päätöksentekoon
sekä varmistamalla näiden ryhmien pääsy
muun muassa koulutus- ja terveyspalveluiden piiriin.
Huolimatta siitä, että monien oikeuksien toteuttaminen
edellyttää taloudellisia resursseja, valiokunta
huomauttaa, että köyhyyttä ei tule käyttää perusteena
syrjintään eikä köyhyys oikeuta
ihmisoikeusloukkauksiin. Myös niukkoja resursseja tulee
käyttää tasapuolisesti esimerkiksi naisten
ja miesten, tyttöjen ja poikien suhteen. Köyhyyden
naisistuminen monissa kehitysmaissa on osoitus syrjinnästä ja
epätasa-arvoisesta asemasta päätöksenteossa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kulttuuriin, uskontoon tai perinteisiin liittyvät
syyt eivät oikeuta ihmisoikeusloukkauksiin. Valiokunta
yhtyy hallituksen kantaan, että tyttöjen sukuelinten
silpomista ei tule hyväksyä missään
oloissa. Suomen tulee jatkaa kehitysyhteistyössä ja
kansainvälisissä järjestöissä tämän
erittäin haitallisen perinnetavan vastaista työtä.
Pakolaiset
Globalisaation aiheuttama lisääntyvä väestöliike
sekä maan sisäisten kriisien kohdistuminen yhä enemmän
siviiliväestöön sekä etnisten
vähemmistöjen joutuminen uudessa mitassa vainon
ja muiden vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi ovat tuoneet
uusia ulottuvuuksia pakolaisuutta koskevaan keskusteluun.
Pakolaiskysymykset liittyvät keskeisesti ihmisoikeuksien
toimeenpanoon niin kansainvälisesti kuin Suomessakin.
On olennaista, että vainon ja muiden vakavien ihmisoikeusloukkauksien
uhrien pääsy kansainvälisen suojelujärjestelmän
piiriin voidaan taata kaikissa olosuhteissa. Kysymys on ajankohtaistunut
erityisesti maahanmuuton valvontaa tehostettaessa. Ihmisoikeusnäkökulmasta
on keskeistä selvittää, miten voidaan
varmistaa, etteivät maahanmuuton valvontatoimet estä mahdollisuutta
kansainväliseen suojeluun. Suojelujärjestelmään
pääsyn lisäksi suojelun toteutumisen
kannalta on keskeistä suojelujärjestelmän
oikeudenmukainen ja tehokas toiminta. Tämä tulee
ottaa huomioon erityisesti nopeutettuja turvapaikkamenettelyjä kehitettäessä.
Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, että kansainvälisen
suojelun kannalta Geneven vuoden 1951 yleissopimuksen noudattaminen
on yhä keskeisempää. Hakemusten yksilöllinen
käsittely sekä valitusmahdollisuus tulee varmistaa
kaikissa tapauksissa. Myös ilmeisen perusteettomien hakemusten,
mukaan lukien ns. turvallisesta alkuperämaasta tulevien
osalta on tärkeää, ettei lähtömaita
pidetä yleisesti turvallisina, vaan että olosuhteet
tutkitaan kunkin yksilön kannalta erikseen.
Selonteon mukaan samaan aikaan, kun valtiot käsittelevät
lukuisia perusteettomia turvapaikkahakemuksia, suuri osa suojelun
tarpeessa olevista ihmisistä ei saa tarvitsemaansa apua.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että suojelujärjestelmää kehitetään,
jotta voidaan paremmin vastata uudenlaisiin pakolaistilanteisiin.
Saadun selvityksen perusteella valiokunta korostaa suojelujärjestelmien
kehittämistä ensimmäisissä turvapaikkavaltioissa
ja kauttakulkuvaltioissa. Kehittämishankkeet eivät
kuitenkaan saa johtaa heikennyksiin pakolaisten oikeusasemassa,
vaan niillä tulee tehostaa kansainvälistä suojelua.
Valiokunta pitää lähtökohtaisesti
perusteltuna EU:n turvapaikkamenettelyjen harmonisointia. Harmonisoinnilla
ei kuitenkaan tule heikentää pakolaisten kansainvälistä suojelua.
Valiokunta suhtautuu varauksellisesti esillä olleeseen esitykseen
EU:n ulkopuolelle perustettavista turvapaikanhakijoiden käsittelykeskuksista.
Valiokunta painottaa, että kaikissa tapauksissa tulee toimia
niin, että varmistetaan ihmisoikeusloukkausten uhrien pääsy
kansainvälisen suojelun piiriin. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että uusista EU-maista tulleiden turvapaikanhakijoiden
määrä on laskenut niiden liityttyä EU:hun
toukokuussa 2004. Valiokunta korostaa ihmisoikeuksien vahvistamisen
tärkeyttä ja yhteistyön merkitystä erityisesti
EU-maiden välillä, jotta unionin sisäistä turvapaikanhakua
voitaisiin edelleen vähentää.
Kansainvälisten sopimusvalvontaelinten Suomelle antamissa
suosituksissa turvapaikkakysymykset ovat olleet näkyvästi
ja toistuvasti esillä. Erityisesti huomiota on kiinnitetty
ns. nopeutettuun menettelyyn. Menettely on antanut aiheen suosittaa
turvapaikanhakijoiden oikeussuojakeinojen takaamista. Valiokunta
toteaa, että ulkomaalaislakiuudistuksen yhteydessä eduskunnassa
esille nousseet lasten oikeudet turvapaikkamenettelyssä,
nopeutettua menettelyä koskevat kohdat ja tarve seurata
systemaattisesti nopeutettujen menettelyjen soveltamista käytännössä ovat
edelleen ajankohtaisia.
Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisen
kannalta ulkomaalaisen, esimerkiksi kielteisen päätöksen
Suomessa saaneen turvapaikanhakijan, maasta poistaminen on kriittinen hetki.
Myös vuosia kestävä turvapaikkahakemusten
käsittely on näiden velvoitteiden valossa ongelmallinen
ja aiheuttaa myös mielenterveysongelmien lisääntymistä.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta korostaa, että eri viranomaisten
ohjeistusta ja toimivaltasuhteita näissä tilanteissa
tulee edelleen selkeyttää. Lähtökohtana
tulee selkeästi olla yksilön oikeuksien
ja suhteellisuusperiaatteen kunnioitus. Yksilön ihmisoikeuksia
ei tule rajoittaa enempää kuin kyseisessä tilanteessa
ao. päätöksen toimeenpanemiseksi on välttämätöntä.
Naiset
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella sukupuolinäkökulmaa
ei edelleenkään huomioida riittävästi
käytännön toiminnassa ja siten eri toimenpiteiden
vaikutukset naisten ja tyttöjen asemaan jäävät
huomiotta. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että sukupuolinäkökulma otetaan järjestelmällisesti
huomioon ihmisoikeuksien toteuttamisessa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Valiokunta pitää moniperusteisen syrjinnän huomioimista
tärkeänä. Suomessa erityisesti maahanmuuttajanaisten
ja vähemmistöihin kuuluvien naisten oikeuksiin
ja asemaan tulee tässä suhteessa kiinnittää jatkuvaa
huomiota. Valiokunta katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta kansainvälisesti
on jäänyt selonteossa liian vähälle
huomiolle erityisesti pakolaisnaisten ja vähemmistöön
kuuluvien naisten osalta.
Ihmiskauppa on kasvava ongelma maailmanlaajuisesti, lähialueillamme — ja
Suomessa. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi kansallisen toimintaohjelman
laatiminen ihmiskaupan vastustamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toimintaohjelma laaditaan nopeasti ja että sen
toteuttamiseen osoitetaan riittävät resurssit.
Selonteossa seksuaalisuutta käsitellään
vain lisääntymisterveyden osana. Ulkoasiainvaliokunta
toteaa saamansa selvityksen perusteella, että selonteossa
ei tuoda riittävän selvästi esille, että naisten
oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen
on edellytys myös monien ongelmien, kuten HIV/AIDSin,
torjunnassa. On tärkeää, että seksuaaliseen
väkivaltaan puututaan aikaisempaa tehokkaammin ottaen huomioon
myös kansainvälinen oikeuskehitys raiskauksen
määrittelyssä ilman suostumusta tapahtuneeksi
sukupuoliyhteydeksi. Valiokunnan kuulemisissa on tuotu esille vammaisiin
kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön
rangaistussäännösten uudistustarve erityisesti
suhteessa muihin seksuaalirikoksiin. Valiokunta pitää aiheellisena
selvittää, onko tältä osin tarvetta
lainsäädännöllisiin muutoksiin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on keskeinen ihmisoikeushaaste
niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. On tärkeää,
että hallitus tunnustaa ongelman vakavuuden ja pyrkii kaikin
keinoin vaikuttamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen.
Selonteon mukaan lähivuosina tullaan toteuttamaan kansallinen
ohjelma naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi
sekä uhreille ja tekijöille suunnattujen palveluiden
parantamiseksi.
Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan (LaVL 12/2004
vp), että suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta
on lähisuhdeväkivaltaa, jossa tekijänä on
joko perheenjäsen tai muutoin läheinen henkilö.
Lähestymiskiellosta annettu laki (898/1998) tuli
voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Eduskunta
on vastikään hyväksynyt hallituksen esityksen
(HE 144/2003 vp — LaVM 2/2004
vp), jolla lähestymiskiellosta annettua lakia
täydennetään siten, että lakia
voidaan soveltaa myös silloin, kun kiellolla suojattava
ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat
samassa asunnossa. Samassa yhteydessä eduskunta hyväksyi myös
kumottavaksi niin sanotun vakaan tahdon pykälän
(RL 21:17) eli mahdollisuuden jättää syyte
nostamatta silloin, kun asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan
pyytää, ettei syytettä nostettaisi.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan kantaan, että rikosoikeudelliset
tai lähestymiskiellon kaltaiset turvaamistoimityyppiset
ratkaisut eivät yksinään ole riittäviä keinoja
pyrittäessä lähisuhdeväkivallan
torjumiseen. Lisäksi tarvitaan eri viranomaisten, etenkin
poliisi- ja sosiaaliviranomaisten, keskinäistä yhteistyötä ja kansalaisjärjestöjen
palvelujen hyödyntämistä. Valmisteilla
oleva toimintaohjelma väkivallan uhrien perus- ja erityispalveluverkoston
parantamiseksi, väkivaltaa näkevien ja kokevien
nuorten auttamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi on tässä suhteessa
tärkeä.
Lakivaliokunnan mukaan lähisuhdeväkivaltaa
on tarkasteltava myös osana väkivaltarikollisuuden
kokonaisuutta. Tällöin on arvioitava, missä määrin
yleiset yhteiskunnalliset taustatekijät ovat omiaan myötävaikuttamaan
väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymiseen.
Yhtenä tällaisena seikkana valiokunta mainitsee
alkoholin kulutuksen kasvun. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän
näkemykseen ja korostaa seurannan tärkeyttä alkoholin
sekä lääkkeiden ja huumaavien aineiden
käytön yhteydestä väkivaltarikollisuuteen.
Lapset
Lasten ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa ei ole kaikilta
osin kehittynyt myönteisesti. Valiokunta pitääkin
perusteltuna kiinnittää hallituksen huomiota siihen,
että lapsen edun tulee olla ensisijainen kaikissa — niin
kansallisissa kuin kansainvälisissäkin viranomaisten
lapsia koskevissa päätöksissä.
Lasten erityisen suojan tarve on tunnustettu sekä kotimaisessa
lainsäädännössä että useissa kansainvälisissä velvoitteissa.
Viime vuosina erityistä huomiota on kiinnitetty lasten
seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian
torjuntaan. Tätä kuvastavat etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien
lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja
lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta
sekä Euroopan unionin neuvoston puitepäätös
lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja
lapsipornografian torjumisesta (2004/68/YOS).
Näiden velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi
tarpeellisia säännöksiä sisältyy
hallituksen esitykseen (HE 34/2004 vp),
jossa ehdotetaan rikoslakiin otettavaksi muun muassa lapsipornografian
levittämistä koskeva törkeä tekomuoto.
Lakivaliokunta painottaa lausunnossaan (LaVL 12/2004
vp), että lasten suojaaminen pelkästään
heihin kohdistuvilta seksuaalisilta teoilta ei ole riittävää.
Lapset ovat perheessä usein myös lähisuhdeväkivallan
välillisiä uhreja. Lasten aseman parantamiseen
tähtäävänä institutionaalisena
uudistuksena on esitetty (HE 163/2004 vp)
lapsiasiainvaltuutetun viran perustamista. Lainsäädännön
osalta lakivaliokunnan huomiota on kiinnitetty etenkin lastensuojelulain
uudistamistarpeeseen. Tällöin on viitattu erityisesti niihin
lasten huostaanottoa ja tapaamisoikeutta koskeviin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
Suomea vastaan antamiin tuomioihin, joita on mainittu myös
selonteossa. Molemmat edellä mainitut uudistukset on sisällytetty
hallitusohjelmaan. Lakivaliokunnan tavoin ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että uudistukset toteutetaan ripeästi ja lapsiasiainvaltuutetun
osalta lisäksi tavalla, joka riittää vastaamaan
tähän uuteen instituutioon kohdistuviin odotuksiin.
Lasten aseman parantamisen aseellisissa konflikteissa tulee
olla Suomen prioriteetti. Lapsia käytetään
konfliktin osapuolina monin eri tavoin. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi on aktiivinen lapsisotilaiden käyttöä vastaan
erityisesti pyrkimällä pienaseiden kaupan ja käytön
valvontaan ja rajoittamiseen. Lapset ovat tehokkaita sotilaita,
jos heillä on aseet, joita he kykenevät ja osaavat
käyttää.
Ulkoasiainvaliokunta viittaa aikaisemmin tässä mietinnössä esittämäänsä kantaan
sukupuolinäkökulman huomioonottamisesta kaikessa
toiminnassa ja korostaa, että selonteossa ei ole riittävästi
analysoitu erityisesti aseellisten konfliktien yhteydessä tyttöihin
kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä ja sen
seurauksia.
Alkuperäiskansat
Alkuperäiskansoille on ominaista erityinen suhde maahan,
veteen ja luonnonvaroihin. Ihmisoikeussopimusten valvontaelimet
ovat kiinnittäneet huomiota Suomessa saamelaisten kotiseutualueella
ratkaisematta oleviin maaoikeuskysymyksiin. Selonteon mukaan selvitystyötä ILO:n alkuperäis-
ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointiesteiden poistamiseksi
tullaan jatkamaan. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että saamelaisten
kotiseutualueen maaoikeuskysymysten selvittämistä jatketaan.
Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että saamelaisten
muihin oikeuksiin ja niiden toteutumiseen tulee kiinnittää kasvavaa huomiota.
Näihin kuuluvat muun muassa saamen kieli, lasten päivähoito,
kouluopetus, poronhoidon jatkuvuus. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös moniperusteisen syrjinnän ongelmaan saamelaisten
naisten sekä vähemmistöjen, erityisesti
kolttasaamelaisten, osalta, joita arvioidaan olevan Suomessa noin
700 henkeä.
Vammaiset henkilöt
Vammaisten oikeuksien vahvistaminen kansainvälisesti
on tavoite, jota Suomenkin tulee tukea mahdollisimman käytännönläheisellä tavalla
ja hyödyntäen vammaisjärjestöjen
asiantuntemusta. Vammaisten oikeudet kuuluvat Suomen kehitysyhteistyön
haasteisiin, ja valiokunta pitää tärkeänä,
että kehitysyhteistyön toiminnallistamisessa vammaiset
otetaan konkreettisemmin huomioon.
Vammaiset henkilöt kohtaavat Suomessakin edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään
— joko
piilotettua tai suoraa. Selonteon mukaan hallituksen tavoitteena
on edistää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää,
tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. Muun
muassa kaikkien kansalaisten oikeus valita myös
käytännössä asuinpaikkansa vapaasti
on tarkoitus selvittää.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella perusoikeusuudistuksen
tavoitetta vammaisten tasa-arvoisuudesta ei ole saavutettu. Erityisesti vammaispalvelujen
ja tukitoimien järjestämisessä on edelleen
paljon ongelmia. Näiden palvelujen puute heikentää tai
estää vammaisten tosiasiallisen mahdollisuuden
esimerkiksi koulutukseen ja työhön.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta esittää,
että hallitus selvittää mahdollisuudet
vähemmistövaltuutetun toimialan laajentamiseen tai
muuhun valvontamekanismiin, joka kattaisi myös vammaisten
henkilöiden erityiskysymysten seurannan. Valiokunta korostaa,
että valvonnan mahdollinen laajentaminen ei saa heikentää sen
uskottavuutta. Selvityksessä tulee siksi tuoda esiin myös,
miten laajennetun toimialan tai muun valvontamekanismin vaatimalle
toiminnalle turvattaisiin riittävät resurssit.
Ihmiskauppa
Ihmiskauppa on osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta
ja sen torjuminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä.
Erityisen tärkeää on kehittää poliisi-
ja viranomaisyhteistyötä ja vahvistaa myös
Europolin toimintaa tällä sektorilla. Erilaisista
kansainvälisistä instrumenteista keskeisiä ovat
Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden vastaiseen yleissopimukseen (Palermon sopimus) liittyvä lisäpöytäkirja
ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta
ja rankaisemisesta ja Euroopan unionin puitepäätös
ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS). Molempien
instrumenttien velvoitteet ovat eduskunnassa käsiteltävänä rikoslain
muuttamista koskevan ehdotuksen (HE 34/2004 vp)
yhteydessä. Ihmiskauppaan liittyy usein rikollisjärjestöjen
suunnitelmallinen paritustoiminta, johon saattaa liittyä myös
esimerkiksi huumausainekauppaa. Tarkoitus on, että edellä mainitun
hallituksen esityksen käsittelyssä lainsäädännön
muutoksin otetaan huomioon toiminnan monimuotoisuus ja järjestelmällisyys.
Valiokunta pitää tärkeänä myös
Palermon sopimuksen mukaista uhrien suojelun vahvistamista ja kysynnän
vähentämistä.
Syrjintä ja vähemmistöjen kohtelu
Selonteon mukaan rasistiset asenteet ja syrjintä ovat
ongelmia myös Suomessa. Selonteossa kuvataan laajasti erilaisia
syrjinnän poistamiseen liittyviä toimia. Kuluvan
vuoden alussa voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki antaa keskeisen lainsäädännöllisen
pohjan syrjinnän vähentämiseen. Se edellyttää,
että viranomaiset edistävät aktiivisesti
ja kaikessa toiminnassa yhdenvertaisuutta. Rasismin ja syrjinnän
vastainen toiminta vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa
ja asenteiden muutoksia myös hallinnon sisällä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus sitoutuu syrjinnän vastaiseen toimintaan
osana normaalia hallintotoimintaa. Tässä suhteessa
rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman
päivittäminen on kiireellistä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus esittää konkreettisia parannusehdotuksia
syrjinnän poistamiseksi valmisteilla olevassa maahanmuuttopoliittisessa
ohjelmassa. Selonteossa tarkastellaan esimerkkinä venäjänkielisen
vähemmistön kotoutumisen edistämistoimenpiteitä. Tässä yhteydessä ei
kuitenkaan käsitellä, miten venäjänkieliset
ovat todellisuudessa kotoutuneet Suomeen. Tämä on
eräs esimerkki siitä, että selonteosta
puuttuu ihmisoikeustilanteiden analyysi. Venäjänkielisten
asemaa käsiteltäessä on valiokunnan saaman
selvityksen mukaan oleellista käsitellä muun muassa
huume- ja rikoskierteessä olevien nuorten tilannetta ja
kulttuuriperinteiden häviämistä. Valiokunta
pitää selonteon puutteena, että siinä ei
käsitellä afrikkalais- ja arabitaustaisiin maahanmuuttajiin
suuntautuvaa rasismia.
Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen, että vähemmistöjen
osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon
on pidettävä keskeisenä tavoitteena.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että hallituksen
tulisi selvittää erilaisten neuvottelukuntien
luonne ja edustavuus sekä resurssien riittävyys,
jotta eri maahanmuuttajaryhmien osallistuminen ja todelliset vaikutusmahdollisuudet
päätöksenteossa varmistetaan.
Romanien oikeuksien turvaamisessa Suomessa hyvä yhteistyö viranomaisten
kanssa on edelleen tärkeää. Romaniväestö on
Euroopan suurin vähemmistö. Alueellisella tasolla
aloite Eurooppalaisen romanifoorumin perustamisesta Euroopan neuvoston
yhteyteen on tärkeä tavoite. Suomen tulee erityisesti
puheenjohtajuuskaudella pyrkiä siihen, että myös
EU:ssa romanien oikeudet ja niiden toteutumisen seuranta otettaisiin vahvemmin
esille jäsenmaissa. Valiokunta painottaa, että valtioilla
on aina ensisijainen vastuu myös vähemmistöjen
ihmisoikeuksien toteutumisesta alueellaan.
Suomen perus- ja ihmisoikeustilanne
Selonteon Suomea käsittelevään osuuteen
on valittu tärkeitä teemoja, kuten naisten, lasten,
vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja
vammaisten oikeudet sekä ihmiskauppa ja syrjintä samoin
kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Kuten
mietinnössä on aiemmin todettu, aiheiden kapea
rajaus perustuu ihmisoikeussopimusten valvontaelinten Suomelle antamiin
suosituksiin. Lakivaliokunta on lausunnossaan (LaVL 12/2004
vp) perustellusti huomauttanut, että on yllättävää,
ettei selonteossa käsitellä esimerkiksi vapautensa
menettäneiden oikeuksien toteutumista. Tämä siitä huolimatta,
että Suomi on viimeksi saanut eurooppalaisen valvontaelimen
syksyllä 2003 tekemän tarkastuskäynnin
yhteydessä osakseen arvostelua muun muassa tutkintavankien
säilyttämisestä ja vankien välisestä väkivallasta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tärkeänä,
että selonteossa on käsitelty perus- ja ihmisoikeuksien
toteutumista kotimaassa. Eräät ajankohtaiset kysymykset
ovat kuitenkin jääneet liian vähälle
huomiolle. Selonteko ei sisällä katsauksia esimerkiksi
vapautensa menettäneiden oikeuksista, yksityisyyden suojasta, sananvapaudesta
tai uskonnonvapaudesta taikka laman aikana ylivelkaantuneiden asemasta.
Lakivaliokunta on korostanut, että myös muiden laitoksissa
olevien henkilöiden asema on syytä huomioida tulevassa
selonteossa. Lakivaliokunta on tässä yhteydessä kiinnittänyt
huomiota siihen, että erityisesti pitkäaikaishoidon
asiakkaat — ja laajemminkin vajaavaltaiset — ovat
sellaisia, joiden oikeuksia ei pystytä nykyisellä lainsäädännöllä käytännön
elämässä riittävästi
turvaamaan. Mielenterveyspotilaiden oikeuksien toteutuminen on niin
ikään jäänyt vaille huomiota
samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävässään
esille nostamat kysymykset esimerkiksi sosiaaliturvan toteutumisesta
ja sosiaalipalveluiden saatavuudesta. Oikeusasiamies on kiinnittänyt
perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta huomiota myös
perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten ongelmiin samoin
kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen
ja syrjintään sekä asioiden käsittelyaikojen
pituuteen (K 10/2003 vp).
Perustuslakivaliokunnan tavoin ulkoasiainvaliokunta muistuttaa
hyvän hallinnon vaatimusten ja oikeusvaltioperiaatteen
tärkeästä merkityksestä ulkomaalaisten
aseman arvioinnissa sekä kansainvälisistä velvoitteista
nousevasta päätöksenteon yksilöllisestä luonteesta
(PeVL 4/2004 vp).
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asemaan. Kuten selonteossa todetaan,
Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden määrän
kasvun myötä myös ihmisoikeustuomioistuimeen
tehtyjen valitusten määrä on kasvanut
ilman, että tuomioistuimen voimavarat ovat kuitenkaan vastaavasti
lisääntyneet. Yksilön oikeusturvan kannalta on
keskeistä jatkossakin pyrkiä mahdollisimman laajasti
turvaamaan yksilön oikeus valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.
Selonteossa selvitetään yleisellä tasolla
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevia tuomioita. Kotimaisen
perus- ja ihmisoikeustilanteen arvioinnin kannalta on vastaisuudessa
tärkeää tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa
ainakin niistä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista, joissa
Suomen on todettu rikkoneen ihmisoikeussopimuksen velvoitteita.
Tuomioiden täytäntöönpanon seuranta
on järjestettävä, ja selonteon on vastaisuudessa
syytä sisältää selvitys tuomioiden
täytäntöönpanosta.
Määräaikaisraportointi
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimille
säännöllisesti annettavat määräaikaisraportit
sopimusmääräysten täytäntöönpanosta ovat
tärkeä osa ihmisoikeussopimusjärjestelmää.
Selonteon mukaan tavoitteena on kaikkien Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten
määräysten
tehokas kansallinen täytäntöönpano.
Määräaikaisraportoinnin ongelmana on
selonteon mukaan se, että valvontaelinten suositukset päätyvät
julkisen keskustelun jälkeen helposti lepotilaan ja aiheet
nostetaan esille vasta laadittaessa uutta määräaikaisraporttia.
Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan (PeVL
23/2004 vp), että määräaikaisraporteissa on
tarpeen tehdä asiaan kulloinkin kuuluvilta osiltaan selkoa
myös valiokunnan käytännöstä ja valiokunnalle
olisi syytä varata mahdollisuus osallistua raportointitilaisuuksiin.
Keskeisenä haasteena on raportoinnin perusteella annettujen
suositusten käsittely koko hallitusta sitouttavasti. Saadun
selvityksen perusteella ulkoasiainvaliokunta toteaa, että suosituksia
ja niiden toimeenpanoa on seurattava aktiivisesti ja kattavasti.
Seurannan yhteydessä tulee ottaa huomioon myös
ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot ja niiden toimeenpano.
Yhtyen perustuslakivaliokunnan kantaan valiokunta esittää,
että suosituksista ja niiden toimeenpanosta tulisi tehdä eduskunnalle
selkoa vuosittain annettavassa hallituksen toimenpidekertomuksessa.
Tämä tarjoaisi eduskunnalle ja sen valiokunnille
mahdollisuuden osallistua suositusten toimeenpanon seurantaan.