Perustelut

Komission antama rahoituskehyksiä koskeva säädöspaketti on laaja kokonaisuus, jota on sittemmin täydennetty lukuisilla eri politiikkalohkoja koskevilla lainsäädäntöehdotuksilla. Ehdotusten pohjalta EU:n tasolla on menossa laaja neuvotteluvaihe, jonka edetessä vielä monin osin yleisluonteisten ehdotusten sisältö on vasta täsmentymässä.

Valiokunta ottaa tässä vaiheessa kantaa vain rahoituskehyksen tasoon, sen rakenteeseen ja rahoitukseen liittyviin kysymyksiin ja palaa omaa toimialaansa koskeviin ehdotuksiin niitä koskevien varsinaisten lainsäädäntöehdotusten yhteydessä.

Valiokunta toteaa kuitenkin pitävänsä rahoituskehyksen kokonaislinjauksia oikeansuuntaisina, sillä niissä on otettu huomioon Eurooppa 2020 -strategian painotukset. Etenkin kilpailukyvyn parantamiseen, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan suunnatut varat kasvavat, mikä luo edellytyksiä talouskasvun, osaamisen sekä työllisyyden vahvistamiselle. Myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristön tilaa edistävät toimet sekä liikenne ja energia ovat keskeisiä painopisteitä.

Rahoituskehyksen taso ja rakenne.

Komission ehdotus kasvattaisi kehyksen maksusitoumusmäärärahoja 3,2 prosenttia eli 31 mrd. euroa nykyiseen kehykseen verrattuna. Ehdotuksen mukaan maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä olisi 1,05 prosenttia EU:n yhteenlasketusta bruttokansantulosta (BKTL). Kun otetaan huomioon rahoituskehyksen ulkopuoliset rahoitusvälineet, menojen kokonaistaso nousee 1,11 prosenttiin BKTL:sta (yht. 1 083 mrd. euroa).

Valtioneuvosto on 13.2.2012 päivätyssä kirjelmässään tarkentanut kantaansa ja asettanut tavoitteeksi noin 1 prosentin maksusitoumusmäärärahojen kokonaistason EU-maiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Tämä merkitsisi noin 100 mrd. euron vähennystä komission ehdottamaan menotasoon.

Valiokunta toteaa, että seuraavan kehyskauden kokonaistaso on peruslähtökohta, joka heijastuu eri politiikkalohkoja koskeviin ratkaisuihin. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin komission esityksen tasoa liian korkeana. EU:n menojen kasvattaminen ei ole perusteltua tilanteessa, jossa jäsenmaat joutuvat vakauttamaan omia kansallisia talousarvioitaan ja tekemään tuntuviakin leikkauksia julkisen talouden menoihin. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että EU ja euromaat ovat pyrkineet monella eri tavalla tehostamaan jäsenmaiden budjettikuria ja parantamaan finanssipolitiikan kestävyyttä. Näiden linjausten tulee heijastua myös EU:n rahoituskehykseen ja talousarvioon, joissa tulee niin ikään noudattaa tiukkaa ja kurinalaista menopolitiikkaa.

Valiokunta toteaa, että rahoituskehyksen kokonaistasoa määriteltäessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös siihen, miten edistetään Suomen keskeisten neuvottelutavoitteiden toteutumista. Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen erityisolosuhteiden huomioon ottaminen rakennepolitiikassa sekä maaseudun kehittämisrahoituksen ja maatalouden tukien jatkuvuuden turvaaminen. Neuvottelujen edetessä kehyksen kokonaistasoa onkin tarvittaessa vielä arvioitava Suomen tavoitteiden näkökulmasta.

Rahoituskehyksen ulkopuoliset rahastot.

Komission esitys merkitsee kehyksen ulkopuolisten rahoitusvälineiden kasvua. Ehdotuksen mukaan kehyksen ulkopuolella toimisi yhteensä 9 erillistä rahoitusvälinettä, joihin osoitettaisiin yhteensä 58,3 mrd. euroa. Tämän lisäksi komissio ehdottaa, että kehyksen ulkopuolelle muodostettaisiin kokonaan uusi ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara; tämän bruttokansantuloon perustuvan liikkumavaran arvioidaan olevan noin 29,2 mrd. euroa.

Valtioneuvoston kantaan yhtyen valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti kaikki menot tulisi rahoittaa EU:n rahoituskehyksen ja talousarvion sisältä. Kehysten ulkopuoliset rahoitusvälineet ovat omiaan lisäämään unionin menoja ja heikentämään budjettikuria sekä talousarvion läpinäkyvyyttä ja sen selkeyttä. Menojen siirtäminen kehyksen ulkopuolisiin rahoitusvälineisiin tulisikin olla mahdollista vain hyvin perustelluissa tapauksissa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kehyksissä varaudutaan ennakoimattomiin tilanteisiin, mutta joustavuus ei saa heikentää budjettikuria. Valtioneuvoston kantaan yhtyen valiokunta pitää komission esittämiä useita joustomahdollisuuksia ylimitoitettuina ja katsoo, että jousto tulee ensisijaisesti varojen uudelleen kohdentamisen kautta sekä rahoituskehyksen kaikkiin otsakkeisiin varattavasta liikkumavarasta.

Omien varojen järjestelmä.

EU-budjetin rahoitus perustuu nykyisin varsin monimutkaiseen järjestelmään, joka sisältää myös tiettyjä jäsenvaltioita koskevia erityisjärjestelyjä. Komissio ehdottaa nyt omien varojen järjestelmän virtaviivaistamista, mikä tarkoittaisi jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien yksinkertaistamista sekä korjausjärjestelyjen uudistamista. Keskeinen muutosehdotus on nykyisen alv-varan päättyminen, jolloin myös Ison-Britannian maksuhelpotus päättyy. Komissio esittää myös kahta uutta omaa varaa: uutta arvonlisäveroon pohjautuvaa rahoituslähdettä sekä rahoitusmarkkinaveroa, jotka olisi tarkoitus ottaa käyttöön 1.1.2018 mennessä.

Valiokunta toteaa, että budjetin rahoitusta on välttämätöntä selkeyttää siten, että rahoitusjärjestelmä on aiempaa yksinkertaisempi, läpinäkyvämpi ja myös oikeudenmukaisempi. Rahoitusjärjestelmän tulee myös turvata unionin toiminnalle riittävät ja vakaat resurssit. On niin ikään tärkeää, että jäsenmaiden maksuasema heijastaa varallisuustasoa ilman yksittäisiä jäsenmaita koskevia maksuhelpotuksia tai muita poikkeusratkaisuja. Valiokunta korostaa, että Suomen maksuaseman on oltava oikeassa suhteessa maksukykyymme.

Valiokunta käsittelee transaktioveroa sekä muita omia varoja koskevia ehdotuksia yksityiskohtaisemmin niitä koskevien erillisten ehdotusten pohjalta.

Hallintomenot.

Valiokunta kiinnittää vielä huomiota hallintomenojen kasvuun ja korostaa tarvetta menojen kasvun rajoittamiseen. Valiokunta kiirehtii myös toimia, jotka tähtäävät EU-byrokratian ja hallinnollisen taakan vähentämiseen sekä hallinnon yksinkertaistamiseen ja tehostamiseen. Lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa kehittämällä on myös pyrittävä löytämään tarkoituksenmukainen tasapaino hallinto- ja valvontakäytäntöjen aiheuttamien kustannusten ja hyötyjen välillä.