82. Laina Kreikan valtiolle (siirtomääräraha 3 v)

Kreikalle suunnattu lainaohjelma on kolmivuotinen, ja sen määrä on 110 miljardia euroa. Määrä jakautuu IMF:n ja euromaiden kesken siten, että IMF:n osuus on enintään 30 miljardia euroa ja euromaiden osuus 80 miljardia euroa. Suomen osuus tästä olisi nykytiedoin 1,85 prosenttia eli noin 100 miljoonan euron joustovara mukaan lukien 1,6 miljardia euroa. Järjestely käynnistyy, kun vähintään viisi valtiota on päättänyt osallistua siihen. Edellytyksenä on lisäksi se, että niiden lainaosuudet muodostavat vähintään 2/3 järjestelyn kokonaismäärästä.

Järjestelyssä on varauduttu myös siihen, että jokin euromaa ei osallistu lainaohjelmaan tai joutuu irtautumaan siitä kesken lainakauden. Poisjäänti voisi perustua vain tosiasialliseen maksukyvyttömyyteen tai maan parlamentin kielteiseen päätökseen. Jäljelle jäävät sopimusvaltiot vastaisivat silloin myös poisjääneen valtion osuudesta. Olettama ja poliittinen tahto euromaiden päämiesten keskuudessa on kuitenkin ollut se, että kaikki maat sitoutuvat järjestelyyn. Tällä hetkellä on jo lisäksi tiedossa, että suurimmat euroalueen maat Saksa, Ranska, Italia ja Espanja ovat jo hyväksyneet osaltaan järjestelyn. Lainoitus voidaan siis käynnistää suunnitelmien mukaan niin, että 19.5.2010 lankeavat velat, noin 8,5 miljardia euroa, voidaan lainoittaa. Ensimmäiselle vuodelle suunniteltu lainatuki on kaikkiaan 30 miljardia euroa.

Järjestelyyn liittyy myös Kreikan julkisen talouden tiukka sopeutusohjelma, jonka Kreikan parlamentti on hyväksynyt 6.5.2010. Ohjelman mukaiset sopeutustoimet alkavat välittömästi ja ulottuvat vuoden 2013 loppuun. Toimet kattavat kaikki julkisen talouden alueet, ja niiden vaikuttavuus on ennennäkemättömän suuri, Suomen Pankin arvion mukaan noin 16 prosenttia BKT:staOhjelmaa voi verrata esimerkiksi Suomen 1990-luvun lamanaikaisiin toimiin, joiden vaikutus oli noin 10 prosenttia BKT:sta ja jotka toteutettiin kahden vaalikauden aikana suotuisammissa olosuhteissa kuin nyt Kreikassa. . Ensivaiheessa on tarkoitus mm. korottaa arvonlisäveroa 2 prosenttiyksikköä, samoin tupakan, alkoholin ja polttoaineiden valmisteveroa. Lisäksi julkisen alan palkkoja sekä kaikkia eläkkeitä alennetaan, kuitenkin niin, että pienimpiä palkkoja ja eläkkeitä saavien asemasta huolehditaan. Toimenpiteiden velvoittavuutta kuvaa mm. se, että eläkejärjestelmää koskevien uusien lakien tulee olla voimassa syyskuun loppuun mennessä.

Sopeutusohjelman toimeenpanoa seurataan myös kiinteästi niin, että lainojen maksatus on jaksotettu koko ohjelmakaudelle ja sidottu talouden sopeutusohjelman toteutukseen. Kunkin uuden lainaerän maksamisen edellytyksenä on siis se, että Kreikka on pannut täytäntöön ne sopeutustoimet, joista ohjelmassa on sovittu. Tavoitteena on, että Kreikan maksukyky palautuu näiden tasapainottamistoimien ansiosta ja maa voi palata yksityisille lainamarkkinoille jo ohjelman aikana.

Valiokunnan kanta

Valiokunta toteaa, että kysymys on varsin poikkeuksellisesta järjestelystä, jollaisen ei pitänyt aktualisoitua euroalueella. Lähtökohtana olivat alun perin vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat tiukat raamit, joita kunkin jäsenvaltion olisi tullut noudattaa ja vastata siten taloutensa vakaudesta (125 artikla, no bail out -sääntö). Sopimustulkinta on kuitenkin väljentynyt alkuperäisestä, ja Kreikan talouden on annettu edetä pitkän epävakauden jälkeen pisteeseen, jossa maan maksukyky on vaarantunut lyhyessä ajassa. Tämä uhkaa heijastua koko euroalueen vakauteen, jos luottamusta ei kyetä palauttamaan nopeasti uskottavilla ja riittävän vaikuttavilla toimilla.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että riski järjestelyyn osallistumisesta on pienempi kuin riskit Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksista. Tilanteessa on nähty yhtymäkohtia Yhdysvalloista vuonna 2008 alkaneeseen pankki- ja talouskriisiin, jonka alkusykäyksenä oli yhden pankin konkurssi. Seurannut maailmanlaajuinen lama merkitsi esimerkiksi Suomen osalta viennin pysähtymistä ja BKT:n laskua lähes 8 prosenttiyksikköä vuonna 2009.

Valiokunta pitää Kreikan taloustilanteen synnyttämän jännitteen purkamista edellä olevista syistä ensiarvoisen tärkeänä. Selvää on, ettei kysymys ole vain Kreikan pelastamisesta, vaan koko euroalueen vakaudesta ja uuden Euroopan- tai pahimmillaan maailmanlaajuisen laman torjumisesta. Kysymys on myös Euroopan tulevaisuudesta ja kyvystä pysyä mukana globaalissa kilpailussa. Tarvitaan siis päättäväisiä, nopeita ja riittävän tehokkaita toimia, joilla voidaan parantaa euroalueen vakautta. Tämä edellyttää ensivaiheessa, että Kreikan valtion vastuut katetaan ja luottamus suvereenin valtion liikkeelle laskemaan lainoitukseen turvataan.

Suomen ensisijainen oma etu on siis tukea ehdotettuja toimia. Valiokunnan mielestä painoarvoa on myös euroalueen poliittisella yhteydellä ja sillä, että Suomi on ollut osaltaan sopimassa yhteisistä järjestelyistä. Merkittävää on myös, että Kreikan laina- ja talouden tervehdyttämisohjelmat on kytketty tiukoin ehdoin toisiinsa ja valvonta on suunniteltu huolellisesti. Järjestelyn asiantuntijana toimiva IMF on arvioinut myös, että onnistumisen mahdollisuus on niin suuri, että ohjelma kannattaa aloittaa. Sopeutumisohjelman ehdot ovat lisäksi niin kovat, että ne ovat omiaan ehkäisemään yksittäisen valtion avustamiseen muutoin helposti liittyvää moraalikatoa.

Järjestelyä voidaan puoltaa edellä esitettyjen perusteiden lisäksi myös sillä, että sillä voidaan voittaa joka tapauksessa aikaa. Se antaa mahdollisuuden muille pahasti velkaantuneille euromaille sopeuttaa talouttaan ajoissa. Asiantuntijat ovat arvioineet lisäksi, että myös sillä on eroa euroalueen vakauden kannalta, kariutuuko järjestely euromaiden vastustukseen vai Kreikan omien toimien puutteellisuuteen. Valiokunta yhtyy näihin näkemyksiin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että hallitus varautuu myös sen tilanteen varalta, ettei Kreikka pysty pitäytymään ohjelmassaan ja lainoitus keskeytyy. On tärkeää, että euromaat sopivat ennakkoon silloin noudatettavista menettelytavoista ja luovat valmiussuunnitelman myös tällaisen vaihtoehdon varalle.

Kreikkaan välittömästi kohdistuvien toimien lisäksi euromaiden on tarpeen keskustella avoimesti talouspolitiikan koordinoinnin tiivistämisestä ja mm. tarpeesta arvioida vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereitä uudelleen. Sopimuksen väljentynyt tulkinta on näkynyt käytännössä mm. siten, että euroalueen sisäänpääsykriteereihin on suhtauduttu joustavasti. Markkinoilla ei ole myöskään uskottu täysin, etteivätkö euroalueen maat tukisi tarvittaessa toisiaan. Oma ongelmansa on liittynyt myös siihen, ettei vakaus- ja kasvusopimus sisällä tosiasiallista ja tehokasta keinoa puuttua yksittäisen jäsenvaltion tasapainottomaan kehitykseen. Yksittäisen valtion epäsuotuisa kehitys on voinut jatkua siten pitkään.

Jatkossa on siis luotava menettelyitä ja tosiasiallisia keinoja, joilla voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin euroalueella havaittuihin ongelmiin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kansainvälisen pankkiveron kaltaiset järjestelyt tai muut rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn liittyvät toimet. Yksi tehokas kannustin rakenteellisten uudistusten toteuttamiseksi ja valtiontalouden tasapainon hoitamiseksi olisi myös EU:n rakenne- ja aluepoliittisten toimien nykyistä tiukempi ehdollistaminen.

Valiokunta käsittelee seuraavassa tarkemmin Kreikan taloustilannetta, velkarakennetta ja Kreikalle myönnettävän lainan ehtoja lähinnä esityksen taustoittamiseksi.

Eräitä yksityiskohtia

Kreikan taloustilanne.

Kreikan pitkään jatkunut heikko julkisen talouden hoito johti vuonna 2009 tilanteeseen, jossa neljännes julkisista menoista rahoitettiin velalla. Kreikan julkinen velka kasvoi 115,1 prosenttiin BKT:sta ja budjettialijäämä 13,6 prosenttiin kokonaistuotannosta. Vastaavat luvut vuodelta 2008 olivat 99,2 prosenttia ja 7,7 prosenttiaVrt. Suomen valtionvelka oli vuoden 2009 lopussa 64,5 mrd. euroa (noin 37 prosenttia BKT:sta). Vuoden 2010 ensimmäiseen lisätalousarvioesitykseen sisältyvien elvytystoimien jälkeen Suomen valtionvelan arvioidaan olevan tämän vuoden lopussa noin 77 mrd. euroa (noin 44 prosenttia BKT:sta)..

Kansainvälinen luottoluokittaja (Standard & Poors) alensi huhtikuussa Kreikan luottoluokituksen pitkäaikaisille lainoille alle nk. investointiluokan tason. Tämän seurauksena kahden vuoden lainojen korko oli noussut yli 18 prosenttiin. Kreikka olisi siten joutunut maksamaan markkinoilta saamistaan lainoista kestämättömän korkean hinnan, jos rahoitusta ylipäätään olisi ollut saatavilla.

Näitä tietoja vasten on selvää, ettei Kreikka kykene rahoittamaan itse lähivuosina erääntyviä mittavia velkojaan. Vaihtoehtona on siis joko rahoittaa Kreikkaa tai antaa maan ajautua selvitystilaan. Jälkimmäinen vaihtoehto voi laukaista hallitsemattoman ketjureaktion ja sen seurauksena laaja-alaisen talouden taantuman, kuten edellä on jo todettu.

Kreikalle laadittu talouden tervehdyttämisohjelma merkitsee onnistuessaan sitä, että Kreikan budjettialijäämä pienenisi tänä vuonna viisi prosenttiyksikköä, ensi vuonna neljä ja sitä seuraavina vuosina 2,5 prosenttiyksikköäTiedot perustuvat Kreikan valtiovarainministeriön sivuilla julkaistuun ohjelmaluonnokseen. . Julkinen velka alkaisi pienentyä vastaavasti vuoden 2013 jälkeen.

Ohjelman onnistumista tukee ratkaisevalla tavalla se, että IMF on saatu mukaan järjestelyyn. Tämä oli yksi Suomen ja Suomen lisäksi mm. Saksan vaatimuksista järjestelylle. IMF:n rahoitusosuus, 30 miljardia euroa, on rahaston historian suurin ja itsessään vaatinut poikkeusjärjestelyjä. Sen lisäksi IMF omaa asiantuntemusta ja kokemusta, jollaista EU:lla tai euromailla ei ole vastaavassa määrin. IMF:n rooli tulee olemaan keskeinen myös tervehdyttämisohjelman seurannassa. Valiokunta katsoo, että näillä seikoilla on olennainen painoarvo koko järjestelyn onnistumisessa.

Velkarakenne.

Kreikan valtion tai koko talouden ulkomaisten velkojen jakaumasta rahoittajittain ei ole käytettävissä kattavaa ja ajantasaista kokonaiskuvaa. Valtiovarainministeriön eri lähteistäVM on käyttänyt lähteinä mm. IMF:n ja Maailmanpankin tilastoja sekä Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) tietoja. Osa tiedoista perustuu lehdissä julkaistuihin pankkien osavuosikatsauksiin. Lehtitietojen mukaan sekä saksalaiset että ranskalaiset suuret pankit ja maiden hallitukset ovat sopineet, että pankit osallistuvat lainoilla Saksan ja Ranskan valtion osuuteen Kreikan tukilainoista. Ne ovat myös sitoutuneet olemaan vähentämättä omia saataviaan Kreikasta tukiohjelman aikana. kokoamien tietojen mukaan Kreikan talouden bruttovelka ulkomaille (pl. Kreikan keskuspankki) oli kuitenkin viime vuoden lopussa 355 miljardia euroa. Julkisen sektorin (valtion) osuus siitä oli 215 miljardia, pankkien 113 miljardia ja muiden, lähinnä yritysten, osuus 27 miljardia euroa. Valtion ulkomainen velka oli lähes kokonaan (99 %) pitkäaikaista, euromääräistä ja joukkovelkakirjalainoilla hankittua.

Kreikan valtion kokonaisvelka oli viime vuoden lopussa kaikkiaan noin 300 miljardia euroa. Se merkitsee siis sitä, että kreikkalaisilla sijoittajilla oli hallussaan 85 miljardin euron arvosta valtion joukkolainoja. Kreikkalaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden osuus tästä oli karkeasti noin puolet. Ulkomaisesta velasta, 215 miljardista eurosta, kansainvälisten pankkien osuus oli 68 miljardiaSaksan pankkien osuus tästä on 28 miljardia euroa, ranskalaisten 10 miljardia euroa ja muiden pankkien 30 miljardia euroa. euroa (32 %) ja muiden sijoittajien osuus yhteensä 147 miljardiaEurooppalaisten vakuutusyhtiöiden osuus tästä on 38 miljardia euroa, Euroopassa olevien sijoitus- ja eläkerahastojen osuus 57 miljardia euroa ja muiden sijoittajien osuus 52 miljardia euroa. VM:n kokoamat tiedot perustuvat näiltä osin syyskuun 2009 tilanteeseen. euroa (68 %).

Jos tarkastellaan kansainvälisten pankkien saatavia Kreikasta, mukaan tulevat myös saatavat yksityiseltä sektorilta. Tällaisten saatavien määrä oli viime vuoden lopussa yhteensä noin 150 miljardia euroa, ja siitä eurooppalaisten pankkien (EU ja Sveitsi) osuus 89 prosenttia. Huomattavimmat saatavat olivat ranskalaisilla pankeilla (noin 55 miljardia euroa, so. 36 %), saksalaisilla pankeilla (noin 31 miljardia euroa, 21 %) ja britannialaisilla pankeilla (noin 11 miljardia euroa, 7 %)Loppuosuus jakautui eri Euroopan maiden kesken seuraavasti: Alankomaat 6 %, Portugali 5 %, Irlanti 4 %, Italia 3 %, Sveitsi ja Belgia, kumpikin 2 %.. Suomalaisten pankkien saatavat olivat vajaat 400 miljoonaa euroa. Suomalaisilla vakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöillä yhteensä oli lisäksi noin 1,8 miljardin euron vastuut.

Lainoitus.

Komission, Euroopan keskuspankin EKP:n ja IMF:n valmistelema lainaohjelma on kolmevuotinen. Euromaiden osuus toteutetaan ohjelmaan osallistuvien maiden Kreikalle myöntäminä kahdenvälisinä lainoina. Tarkoituksenmukaisuussyistä komissio kokoaa kuitenkin jäsenvaltioiden lainat ja vastaa niiden hallinnoinnista.

EU-toimena myönnettävälle lainalle ei ole oikeusperustaa EU:n perussopimuksessa. Ristiriitaa 125 artiklaan ei kuitenkaan synny, koska kyse on lainasta, josta vastaanottajalle aiheutuu uutta velkaa ja joka on maksettava takaisin korkojen kera.

Laina myönnetään erissä neljännesvuosittain. Kreikan tulee raportoida kullekin lainajaksolle asetettujen ehtojen toteutumisesta ennen seuraavan lainaerän myöntämistä. Raporttien todenmukaisuutta valvoo Eurostat. Jos ehtoja ei ole toteutettu, lainan myöntäminen keskeytyy, kuten edellä on jo todettu.

Suomen myöntämistä lainoista perittävä korko olisi lisätalousarvioesityksen mukaan vähintään samansuuruinen kuin Suomen valtion vastaavasta lainanotosta laina-ajaltaan maksama korko. Tämänhetkisen arvion mukaan lainoista saataisiin hienoista korkotuottoa.

Lainat voitaisiin myöntää ilman vakuutta, ja niiden tarkemmista ehdoista päättäisi valtiovarainministeriö. Tarkoitus on, että jäsenmaat sopivat yhteisesti lainojen ehdoistaLainan viitekorkona on 3 kuukauden EURIBOR. Lainan marginaali on 300 bp. Siltä osin kuin laina on maksamatta takaisin 3 vuoden kuluttua sen nostamisesta, marginaali on 400 bp. Lisäksi Kreikan pitää maksaa jokaisesta lainaerästä kertamaksuna hallinnointipalkkiona 50 bp. . Lainoilla ei tulisi olemaan kuitenkaan erityistä etuoikeutta suhteessa muihin Kreikan velkojiin, jotteivät ulkomaiset pankit vetäydy Kreikasta ja aiheuta sen myötä maan maksukyvyttömyyttä. Lainan korko on mitoitettu siten, että markkinoiden toiminnan palauduttua Kreikalle on edullista vaihtaa jäsenmaiden lainat markkinaehtoisiin lainoihin.

Lainojen takaisinmaksu alkaisi kolmen vuoden kuluttua nostoajankohdasta, ja se tapahtuisi kahden vuoden kuluessa siitä eteenpäin. Nyt myönnettävän lainan takaisinmaksu alkaisi siten toukokuussa 2013.

Valiokunta pitää kaiken saatavissa olevan tiedon perusteella lisätalousarviossa ehdotettua lainoitusta Kreikalle perusteltuna ja ohjelmaltaan hyvin rakennettuna.