Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä vähäisin muutoksin.

Johdanto

Hallituksen esityksen saama päähuomio on kohdistunut uuteen ennakkopäätösvalitusmenettelyyn, jossa hallinto-oikeus voitaisiin ohittaa verovalitusprosessissa eräin tarkoin edellytyksin. Valitus voisi siis edetä suoraan verotuksen oikaisulautakunnasta korkeimpaan hallintooikeuteen, jos asianosaiset antavat siihen suostumuksensa ja korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ennakkopäätösperusteella.

Uutta menettelyä on tarkoitus soveltaa vuoden 2014 alusta tuloverotuksessa, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä kiinteistöverotuksessa, joissa ensimmäisenä muutoksenhakuasteena toimii verotuksen oikaisulautakunta.

Valiokunta käsittelee ehdotusta jäljempänä erikseen.

Esitykseen sisältyvä toinen oikeusturvan kannalta merkityksellinen ehdotus koskee tuloverotuksen ennakkotietoja, jotka olisivat vastaisuudessa valituskelpoisia ennakkoratkaisuja. Ehdotettu muutos on osoittautunut käytännössä tarpeelliseksi ja saanut varauksettoman vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Se on perusteltu ja kannatettava myös valiokunnan mielestä.

Esityksessä on näiden periaatteellisten kysymysten lisäksi useita muutosehdotuksia, joiden tarkoituksena on lähinnä yhtenäistää ja yksinkertaistaa sääntelyä. Kysymys on osin myös hajanaisten säännösten kokoamisesta yhteen, kuten veronhuojennusta tai maksujärjestelyä koskevissa asioissa. Näillä ehdotuksilla voidaan valiokunnan mielestä parantaa sääntelyn johdonmukaisuutta ja menettelyn tehokkuutta. Niillä ei ole myöskään mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Esitys on siten näiltä osin lähtökohtaisesti perusteltu ja kannatettava.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on arvioinut esitystä siltä osin, kuin se koskee ennakkopäätösvalitusta tai Verohallinnon oikeutta siirtää avustavia tehtäviä yksityiselle taholle. Lakiehdotukset voidaan käsitellä lausunnon mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Ennakkopäätösvalitus.

Valiokunta on tarkastellut ennakkopäätösvalitusta perustuslain oikeusturvaa sekä tuomioistuinten asemaa koskevien säännösten kannalta. Se on myös verrannut ehdotettua menettelyä yleisten tuomioistuinten puolella käytössä olevaan ennakkopäätösvalitusmenettelyyn.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ennakkopäätösvalitus otetaan käyttöön vain asioissa, joissa muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena on oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisulautakunta ei ole tuomioistuin, eikä sen toiminta ole lainkäyttöä. Se on kuitenkin asiantuntijaelin, joka käsittelee asian niin, että oikeusturvanäkökohdat tulevat yleensä huomioon otetuiksi jo oikaisumenettelyvaiheessa. Jos näin ei ole, korkeimmalla hallinto-oikeudella on valiokunnan mielestä mahdollisuus ehdotetun sääntelyn estämättä jättää valituslupa myöntämättä myös sillä perusteella, että asia ei sovellu puutteellisen selvityksen vuoksi ennakkopäätökseksi.

Valiokunta on pitänyt oikeusturvan saatavuuden ja erityisesti muutoksenhakuoikeuden kannalta merkittävänä sitä, että verovelvollinen saa asiansa tuomioistuimen käsittelyyn siinäkin tapauksessa, ettei korkein hallinto-oikeus myönnä ennakkopäätösvalituslupaa. Lisäksi ennakkopäätösvalitus edellyttää verovelvollisen nimenomaista suostumusta, joten asiaa ei voida ratkaista yhdessä tuomioistuinasteessa vastoin tämän tahtoa.

Tällä tavoin oikeusturvan takaava ja käyttöasteeltaan rajoitettu menettely ei muodostu valiokunnan mielestä perustuslain 21 §:n kannalta ongelmalliseksi.

Valiokunta on todennut lisäksi, että ennakkopäätösvalitusmenettelyllä pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu suurta verovelvollisjoukkoa koskevaan asiaan ja edistämään näin perus- ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeitä päämääriä, kuten oikeusvarmuutta ja oikeudenkäyntien joutuisuutta. Luvan myöntäminen on korkeimman hallinto-oikeuden harkinnassa. Lisäksi korkein hallinto-oikeus toimii jo nykyisin ensimmäisenä muutoksenhaun tuomioistuinasteena eräissä asioissa. Kysymys on kaiken kaikkiaan valiokunnan mielestä sellaisesta vähäisestä poikkeuksesta tavanomaiseen hallintolainkäyttöasioiden kaksiasteiseen tuomioistuinjärjestelmään, että sääntely voidaan myös lainkäyttöä koskevien perustuslain säännösten näkökulmasta toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lausunnossa on tarkasteltu lopuksi ennakkopäätösvalitukseen liittyvän osapuolten suostumuksen merkitystä. Suostumusmenettely merkitsee viime kädessä sitä, että korkein hallinto-oikeus voi ottaa asian käsiteltäväkseen vain, jos viranomainen on suostunut siihen. Valiokunta on pitänyt tätä lähtökohtaisesti arveluttavana, kun otetaan huomioon perustuslain valtiollisten tehtävien jaon perusteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden asema riippumattomana ja ylintä tuomiovaltaa käyttävänä tuomioistuimena. Verovelvollisen kannalta säännös merkitsee rajoitusta perustuslaissa turvattuun oikeuteen saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Valiokunta ei pidä kuitenkaan suostumusmenettelyäkään ehdotetun kaltaisena perustuslain vastaisena. Suostumuksen epääminen ennakkopäätösvalitusvaiheessa ei estä saman asian ottamista käsiteltäväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallinto-oikeuskäsittelyn jälkeen. Verovelvollinen menettää puolestaan vain mahdollisuuden saada asia korkeimpaan hallintooikeuteen nopeutetussa menettelyssä. Valiokunta on pitänyt kuitenkin valtiosääntöoikeudellisista syistä perustellumpana säätää asiasta siten, että verovelvollinen voi hakea ennakkopäätösvalitusta koskevaa lupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta ilman viranomaisen suostumusta.

Verohallinnon avustavien tehtävien siirto yksityiselle.

Valiokunta on pitänyt Verohallinnosta annetun lain uudessa 2 b §:ssä mainittujen teknisten tehtävien siirtoa tarkoituksenmukaisena. Sääntely täyttää myös muutoin perustuslakivaliokunnan käytännössä tämänkaltaiselle tehtävien siirrolle asetetut vaatimukset.

Valtiovarainvaliokunnan kannanotto

Valiokunta käsittelee seuraavassa ennakkopäätösvalitusta ja sen jälkeen eräitä yksittäiskysymyksiä, jotka ovat nousseet esille valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Valiokunta ehdottaa lisäksi eräitä vähäisiä muutosehdotuksia. Niitä on perusteltu lyhyesti yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Ennakkopäätösvalitus

Ehdotus uudesta ennakkopäätösvalituksesta on otettu vastaan valiokunnan asiantuntijakuulemisessa osin ristiriitaisesti. Sinänsä tarve saada nykyistä nopeammin ratkaisu periaatteellisesti tärkeisiin kysymyksiin on yleisesti tunnustettu. Käsitykset jakautuvat, kun kysymys on niistä keinoista, joilla tähän tavoitteeseen päästään. Esitetyt huomiot ovat periaatteellisia, eivät niinkään menettelyn yksityiskohtiin paneutuvia. Valiokunta keskittyy käsittelemään sen vuoksi pääosin esityksen yleistä hyväksyttävyyttä ja menettelyn pääpiirteitä.

Oikeuslaitoksen kanta.

Korkein hallinto-oikeus sekä valiokunnan kuulemat muut hallintotuomioistuimet ovat vastustaneet ehdotusta yksimielisesti. Keskeisin peruste on se, että korkein hallinto-oikeus olisi ennakkopäätösvalituksissa ensimmäinen ja viimeinen oikeusaste, joka käsittelee asiaa. Vertailu yleisiin tuomioistuimiin ei ole sen vuoksi käypä. Lisäksi hallintolainkäytön järjestelmää ei ylipäänsäkään ole syytä kehittää suuntaan, jossa korkein hallinto-oikeus toimisi nykyistä laajemmin ensimmäisenä tuomioistuinasteena. Esitykselle ei ole osoitettu myöskään kansainvälisesti vertailukelpoista tarvetta eikä järjestämistapaa.

Kysymys on myös tuomioistuinten autonomiasta; kun ennakkopäätösvalitus edellyttää osapuolten suostumusta, Verohallinnon rooli ikään kuin tuomioistuintoimintaa ohjaavana tahona nousisi korkeimman hallinto-oikeuden mielestä häiritsevästi esiin. Lisäksi hallintooikeuden olisi vaikea arvioida sille siirtyvää asiaa vapaasti ja ilman ennakkokäsityksiä silloin, kun ennakkopäätösperusteella tehty valituslupahakemus on hylätty.

Ehdotettu menettely merkitsee kaikkiaan huomattavaa poikkeusta hallintolainkäyttöjärjestelmässä. Muutoksenhakujärjestelmä tulisi pysyttää mahdollisimman selvänä ja yksinkertaisena. Hallintoprosessin kaksivaiheisuus vahvistaa lisäksi etenkin verovelvollisen oikeusturvaa ja auttaa tarkentamaan käsiteltävänä olevaa oikeuskysymystä.

Muut kannanotot.

Pääosa verovelvollisia edustavista tahoista on kannattanut ennakkopäätösvalitusmahdollisuutta joko esitetyssä muodossa tai niin, että ohitettava taho on verotuksen oikaisulautakunta. Perusteena on yleinen ja kiistaton tarve saada ennakkopäätösluonteinen oikeuskysymys ratkaistuksi nykyistä nopeammin.

Verovelvollisen oikeusturva riippuu tällä hetkellä ratkaisevasti siitä, missä vaiheessa ennakkopäätösluonteinen asia tunnistetaan. Jos se huomataan vasta oikeustoimen jälkeen tai verovuoden päätyttyä, ennakollisia oikeusturvakeinoja ei voida enää käyttää. Jäljellä on näin vain pitkä jälkikäteinen muutoksenhakutie, jonka kesto on useita vuosia. — Esityksessä tämän ajan on arvioitu voivan lyhentyä jopa 1,5 vuodella.

Kysymys on myös verovelvolliselle aiheutuvista prosessikustannuksista; moniportainen muutoksenhaku aiheuttaa huomattavasti suuremmat kustannukset kuin ennakkoratkaisun hakua koskeva prosessi. Tämä saattaa muodostua verovelvolliselle ratkaisevaksi esteeksi silloinkin, kun kysymys on ennakkopäätösluonteisesta seikasta.

Osa kuulluista tahoista on taas vastustanut esitystä ja katsonut, että tavoitteet voidaan saavuttaa muilla keinoin. Ongelmaksi muodostuu myös samaa aihealuetta koskevien valitusten eteneminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen eri tahtiin. Juttuja ei voida silloin sarjoittaa nykyiseen tapaan ja saada näin riittävän laajaa näkökulmaa pyydettyyn ennakkopäätöskysymykseen.

Valiokunnan kanta.

Valtiovarainvaliokunta nojautuu kannanotossaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon, joskin niin, ettei suostumusmenettelyyn esitetä lausunnossa suositeltua muutosta. Tämä tarkennus on tarpeen, jotta menettely säilyy käytännössä hallittavana ja varsinaisen tarkoituksensa mukaisena. Ilman Veronsaajan oikeudenvalvontayksikön arviota ja siihen perustuvaa suostumusta tapausjoukko voi muodostua korkeimman hallinto-oikeuden kannalta niin lukumäärältään kuin aiheiltaan hallitsemattomaksi. Muutos ei ole tämän vuoksi perusteltu. Valiokunta pitää tätä näkökantaa käytännössä varsin selvänä.

Ennakkopäätösvalitusmenettely on asetettu perustuslakivaliokunnan lausunnossa kaikkiaan oikeaan mittasuhteeseen hallinto-oikeudellisessa oikeusturvajärjestelmässä. Lausunto vastaa kattavasti myös tuomioistuinlaitoksen esittämään periaatteelliseen kritiikkiin, jota ei ole sen vuoksi tarvetta arvioida tässä enää erikseen.

Olennaista on, että kysymys on nimenomaan ennakkopäätösarvoa omaavista oikeuskysymyksistä, joiden ratkaisu kuuluu nimenomaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Valiokunta katsoo lisäksi, että korkeimmalla hallinto-oikeudella oleva ehdoton harkintavalta takaa sen, ettei valituslupaa myönnetä perusteettomasti. Kuvaavaa on, että korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan vuosittain vain noin 30—50 prosentissa oikeudenvalvontayksikön tekemistä valituslupahakemuksista. Valiokunta pitää epäilyä häiritsevästä ohjausvaikutuksesta myös tähän nähden aiheettomana.

Valiokunta ei puolla myöskään ehdotusta, jonka mukaan ennakkopäätösvalituksella voitaisiin ohittaa hallinto-oikeuden sijasta verotuksen oikaisulautakunta. Syyt ovat pitkälti samat kuin edellä. Vaikka vaihtoehtoiseen ehdotukseen sisältyy myös Veronsaajan oikeudenvalvontayksikön suostumus, ennakkopäätösvalituksen perusta ei ole riittävän yksiselitteinen. Menettely edellyttää välttämättä, että oikeuskysymykset on yksilöity riidattomasti ja niihin on saatu ensivaiheen perusteltu päätös. Tämä toteutuu vasta oikaisulautakuntavaiheessa. Myös korkein hallinto-oikeus on yhtynyt tähän näkemykseen.

Hallituksen esityksen mukainen malli saa käytännön lisäarvoa myös siitä, että oikaisulautakunta muuttuu yhdeksi, koko maan kattavaksi toimielimeksi ensi vuoden alusta. Se antaa hyvät mahdollisuudet viedä erikoistumista vielä nykyistä pidemmälle, niin kuin tarkoitus on. Asioita keskittämällä voidaan parantaa ratkaisujen edustavuutta ja yhdenmukaisuutta vielä nykyisestä.

Asian arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota lopuksi myös vireillä oleviin yleisiin muutoksenhakujärjestelmän kehittämistarpeisiin. Hallitusohjelmassa on sovittu mm. oikaisusäännöksiä koskevasta uudistushankkeesta, joka on parhaillaan vireillä oikeusministeriössä. Tarkoituksena on laajentaa erillisen oikaisuvaatimuksen käyttöalaa uusiin asiaryhmiin. Oikaisuvaatimusmenettelyä voidaan pitää tähän nähden tarkoituksenmukaisena ensivaiheena myös verotuksessa. Parhaillaan selvitellään lisäksi mahdollisuutta laajentaa menettelyä myös välillisen verotuksen puolelle.

Merkitystä on myös ns. viivästyshyvityksellä, jonka käyttöalaa on tarkoitus laajentaa koskemaan myös yleisiä hallintotuomioistuimia. Tätä koskeva lakiesitys on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa (HE 85/2012 vp). Esityksen tarkoituksena on antaa asianosaiselle oikeussuojaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tehokkaalla kansallisella oikeussuojakeinolla silloin, kun hallintoasiaa koskeva oikeudenkäynti viivästyy. Asianosaisella olisi oikeus saada silloin valtion varoista kohtuullinen hyvitys.

Kysymys on siis kaikkiaan yleisesti tunnustetusta tarpeesta tehostaa toimintaa ja virtaviivaistaa menettelyjä sillä tavoin, että oikeusturvasta voidaan huolehtia ajan vaatimusten mukaisestiVerohallinto on sekin linjannut tavoitetilaa 2.10.2012 päivätyssä asiakirjassaan, joka liittyy kiinteästi vireillä olevaan valmisohjelmistohankkeeseen. Asiakirjassa linjataan toiminnan kehittämisen edellyttämiä muutoksia. Ne koskevat varsinaisen verotustoimen lisäksi mm. kattavaa verotilijärjestelmää, korkojen ja sanktioiden yhdenmukaisuutta sekä muutosverotusta koskevia menettelysäännöksiä. Pyrkimyksenä on saada kaikkiin verolajeihin oikaisulautakuntakäsittely ja ulottaa tässä esityksessä ehdotettu ohitusmenettely kaikkiin verolajeihin.. Valiokunta pitää esitystä myös näiden yleisten näkökohtien valossa kannatettavana.

Muut muutokset

Esitys sisältää edellä todetuin tavoin ennakkopäätösvalituksen lisäksi useita muita muutosehdotuksia, jotka koskevat sekä muutoksenhaku- että verotusmenettelyä. Niiden tarkoitus on lähinnä yhtenäistää lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa menettelyä silloin, kun se on oikeusturvaa vaarantamatta mahdollista. Kysymys on siis pitkälti lainsäädännöllisestä huoltotoimesta, jolla helpotetaan sekä verovelvollisten että verohallinnon toimintaa. Lisäksi valitusoikeus tuloverotuksen ennakkoratkaisuista on käytännössä tarpeelliseksi havaittu parannus verovelvollisen oikeusturvaan. Valiokunta pitää ehdotuksia näistä syistä lähtökohtaisesti perusteltuina ja myönteisinä.

Esitys on saanut pääosin hyväksyvän vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Huomautukset ovat koskeneet lähinnä verotililain mukaista myöhästymismaksua sekä eräitä muutoksenhakuun liittyviä yksittäisiä seikkoja. Valiokunta käsittelee sen vuoksi seuraavassa lyhyesti näitä näkökohtia. Huomautukset eivät anna kuitenkaan aihetta muuttaa esitystä.

Myöhästymismaksu.

Myöhästymismaksu on otettu käyttöön verotililain myötä vuoden 2010 alusta. Sen tarkoituksena on varmistaa, että oma-aloitteisia veroja koskevat kausiveroilmoitukset ja niillä olevat tiedot annetaan ajallaan. Nämä verovelvollisilta kerättävät tiedot ovat välttämättömiä, jotta veronsaajatilitykset voidaan tehdä kuukausittain mahdollisimman oikean määräisinä. Näin vältytään kuukausitilitysten ennakoimattomilta heilahteluilta ja jälkikäteisiltä korjauksilta korkoseuraamuksineen.

Ennen verotililakia eri verot maksettiin omille tileilleen, ja veronsaajatilitys voitiin tehdä näin kertyneen tiedon perusteella. Tilanne muuttui siis verotililain myötä, ja uudistuksella saavutettiin merkittäviä hallinnollisia etuja niin verovelvollisten keskuudessa kuin Verohallinnossa. Kysymys oli myös ensimmäisestä osasta laajaa menettelyhanketta, jonka piiriin on tarkoitus saada eri verot lähivuosina yhä kattavammin. Myös siitä syystä on tärkeää, että menettely on toimiva myös käytännössä.

Myöhästymismaksu lasketaan nykyisin 20 prosentin vuotuisen korkokannan mukaan, ja sen perusteena on myöhässä ilmoitettu maksettavan veron määrä. Laissa on säädetty lisäksi maksun kertymisajasta ja enimmäismäärästä.

Hallitus esittää, että myöhästymismaksun korkokanta alennetaan 15 prosenttiin ja että sääntelyä tarkennetaan enimmäismäärän osalta myös muutoin. Muutos merkitsisi noin 4 milj. euron vähennystä valtion verotuloissa.

Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin vaadittu, että myöhästymismaksun tulisi olla vielä huomattavasti esitettyä pienempi. Näin tulisi olla erityisesti silloin, kun ilmoituspuute korjataan oma-aloitteisesti tai kun on kysymys tilinpäätöksen yhteydessä annettavista tiedoista. Menettelyn tulisi olla nykyistä joustavampi ja myöhästymismaksun aina selvästi alempi kuin keskimääräisten veronkorotusten.

Valiokunta ei pidä lisämuutoksia tässä vaiheessa ajankohtaisina. Verotililakia säädettäessä oli tiedossa, että oma-aloitteisten verojen kausiveroilmoituksia koskevat laiminlyönnit olivat yleisiä. Niihin kohdistuvaa kohtuullista sanktiota pidettiin sen vuoksi tarpeellisena.

Tiedossa oli myös, että myöhästymismaksu tulisi usein korvaamaan vastaavassa tilanteessa aiemmin määrätyn veronkorotuksen ja johtamaan vähäisissä laiminlyönneissä sitä lievempään seuraamukseenHallituksen esityksessä arvioitiin aikanaan, että valtion tulot pienenevät muutoksen myötä noin 20 milj. euroa vuodessa (HE 221/2008 vp).. Myöhästymismaksua pidettiin lisäksi veronkorotusta ennakoitavampana ja tasapuolisempana seuraamuksena, koska sen taso on ennalta määrätty eikä sen määräämiseen liity erityistä harkintaa. Nämä perusteet pätevät yhä.

Myöhästymismaksun määrään vaikuttaa ratkaisevasti myöhästymisajan pituus, toisin kuin veronkorotuksessa, jossa lähtökohtana on laiminlyönnin moitittavuus. Suora vertailu näiden sanktioiden välillä ei anna siihenkään nähden oikeaa kuvaa asiasta. Selvää on myös, ettei kausiveroilmoitusten käsittelyn kaltaiseen massamenettelyyn voida kytkeä laajasti tapauskohtaista harkintaa edellyttävää käsittelyä.

Verotiliä on tarkoitus kehittää edelleen Verotuksen tavoitetilan suuntaviivojen mukaisesti. Tavoitteena on kaikkien veronmaksajien ja verolajien saldonhallinta sekä maksuvalvonta yhdellä veroreskontralla. Muutokset ovat valmisohjelmistohankkeen prioriteettilistalla ensimmäisenä, ja niitä kaavaillaan eräin osin voimaan jo vuoden 2015 alusta. Siinä yhteydessä on luonteva tarkastella myös myöhästymismaksun tasoa ja toimivuutta yleisesti.

Veronsaajien kuuleminen valitusasioissa.

Esityksen yhtenä tavoitteena on tehostaa verointressiltään vähäisten asioiden käsittelyä. Sen vuoksi hallinto-oikeuden mahdollisuutta ratkaista asia Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuulematta on tarkoitus laajentaa useaan eri verolajiin ja korottaa nykyistä rajaa 3 000 eurosta 6 000 euroon. Menettelyä voitaisiin noudattaa vain, jos asia ei ole tulkinnanvarainen tai epäselvä. Oikeusvarmuuden kannalta merkityksellistä on myös se, että säännös on oikeuttava, ei velvoittava. Hallinto-oikeus voi siten kuulla oikeudenvalvontayksikköä aina niin harkitessaanHallinto-oikeudet ovat ratkaisseet esityksen perustelujen mukaan noin neljänneksen verovalitusasioista kuulematta oikeudenvalvontayksikköä. .

Esityksessä on kuvattu myös Verohallinnon tekemää analyysiä, joka koski hallinto-oikeuksien viime maaliskuussa antamia kaikkia veroratkaisuja. Selvityksestä ilmeni, että verointressi oli alle 3 000 euroa lähes puolessa tapauksista (47 %), vähäisessä joukossa 3 000—6 000 euron välillä (7 %) ja lopuissa yli 6 000 euroa (46 %). Kuulemisrajan nostolla olisi selvityksen perusteella erityistä merkitystä henkilökohtaisen tulon verotuksessa. Soveltamisalan laajentamisella olisi lisäksi merkitystä mm. arvonlisäverotuksessa ja ajoneuvoverotuksessa, jossa tällaista mahdollisuutta ei ole tällä hetkellä lainkaan.

Selvityksestä ilmeni lisäksi myös, että hallinto-oikeudet olivat hylänneet kokonaan pääosan (70 %) valituksista, joissa veronsaajaa ei ollut kuultu. Menettely ei näyttäisi näin vaarantavan veronsaajien asemaa.

Valiokunta pitää muutosehdotuksia esitetyn selvityksen valossa perusteltuina ja hyödyllisinä. Myös Kuntaliitto on ilmaissut puoltavan kantansa. Kuntaliitto on pitänyt kuitenkin asianmukaisena, että menettelyä seurataan myös jatkossa. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen.

Muutoksenhakumenettely arvonlisävero-, varainsiirtovero- ja arpajaisverotuksessa.

Esityksessä on ehdotettu joitain menettelyllisiä muutoksia arvonlisäveroa, varainsiirtoveroa ja arpajaisveroa koskevaan ensiasteen muutoksenhakuun. Niillä ei kuitenkaan puututa nykytilan keskeisimpään ongelmaan, jossa Verohallinto siirtää valituksen hallinto-oikeudelle siltä osin kuin valitusta ei ole hyväksytty kokonaan hallinnollisena oikaisuna. Tämä johtaa siihen, että valitus siirtyy hallinto-oikeuteen silloinkin, kun verovelvollinen olisi tyytynyt perusteltuun oikaisupäätökseen.

Oikeusministeriö on suositellut erillisen oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönottoa muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena myös arvonlisäverotuksessa. Se on viitannut ministeriössä vireillä olevaan yleiseen hankkeeseen, jonka tavoitteena on laajentaa oikaisuvaatimuksen käyttöalaa uusiin asiaryhmiin. Arvonlisäverotus on ministeriön näkemyksen mukaan tyypillisesti sellainen asiaryhmä, johon tällainen menettely soveltuisi.

Nykyinen menettely on valiokunnan mielestä kaikkiaan vanhanaikainen ja mm. hallinto-oikeuksien tehokkaan toiminnan kannalta epätarkoituksenmukainen. Myöskään asioiden laatu ei ole Verohallinnon selvitysten mukaan sellainen, että se edellyttäisi muusta poikkeavaa menettelytapaa. Pakollisen oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönotto on kuitenkin parhaillaan erillisen selvityksen kohteena, eikä muihin kuin esitettyihin muutoksiin ole nyt aihetta. Menettelyä tulee kuitenkin kehittää selvityksestä saatavan tiedon perusteella. Muutokset ovat valiokunnan käsityksen mukaan tarpeen myös valmisohjelmistohankkeen eteenpäin viemiseksi.

Muutoksenhaku Konserniverokeskuksen päätöksistä.

Esitykseen sisältyy myös kaksi Konserniverokeskusta koskevaa muutosehdotusta. Konserniverokeskusta ei ensinnäkään mainittaisi enää lain tasolla Verohallinnon yksikkönä, vaan asiasta määrättäisiin Verohallinnon työjärjestyksessä, kuten muistakin hallinnon toimintayksiköistä. Lisäksi toimivaltainen hallinto-oikeus Konserniverokeskuksen tekemästä päätöksestä määräytyisi jatkossa yleisten säännösten mukaan. Nykyinen, Helsingin hallinto-oikeuden yksinomainen toimivalta poistettaisiin siten.

Esitystä perustellaan Verohallinnossa tapahtuneilla muutoksilla. Konserniverokeskus oli aikanaan itsenäinen viranomainen, verovirasto, jonka virka-alueena oli koko maa. Valitusten keskittäminen yhteen hallinto-oikeuteen oli sen vuoksi perusteltua. Asiaan vaikutti lisäksi Konserniverokeskuksen asiakaskunnan ja käsiteltävien verotuskysymysten erityislaatu. Valtiovarainvaliokunta halusi säilyttää näistä syistä Helsingin hallinto-oikeuden yksinomaisen toimivallan, kun hallitus esitti muutosta asiaan ensimmäisen kerran jo vuonna 2006 (HE 189/2006 vp — VaVM 33/2006 vp). Näihin näkökohtiin on viitattu myös nyt valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ja osin myös vastustettu muutosehdotuksia.

Tilanne on muuttunut kuitenkin merkittävästi myös vuodesta 2006. Verohallinto muodostaa nykyisin yhden viranomaisen, jonka toimialueena on koko maa. Konserniverokeskus on osa Yritysveroyksikköä, ja sen tehtävistä määrätään Verohallinnon työjärjestyksessä ja muissa hallinnon sisäisissä määräyksissä. Tavoitteena on toimittaa verotus yksikkörajojen estämättä niin, että hallinnon resursseja ja toimintayksiköiden erityisasiantuntemusta voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tuloksellinen toiminta edellyttää käytännössä myös sitä, että Konserniverokeskus voi tarvittaessa ratkaista myös muita kuin sen asiakkaaksi nimettyjen yhtiöiden verotuskysymyksiä. Vastaavasti Konserniverokeskuksen asiakkaita koskevia verotustehtäviä tulisi voida ratkaista muissa yritysverotoimistoissa, jos ne eivät edellytä tätä asiakaskuntaa koskevaa erityisasiantuntemusta. Muutoksia on pidetty tarpeellisina näistä syistä. Lisäksi konsernin eri yhtiöitä tai yhden yhtiön eri verovuosia voidaan joutua käsittelemään jo nykyisin eri hallinto-oikeuksissa Konserniverokeskuksen asiakkaaksi nimeämismenettelyn vuoksi.

Oikeusministeriö ja korkein hallinto-oikeus ovat puoltaneet muutosehdotusta. Lisäksi hallinto-oikeuksia ollaan kehittämässä parhaillaan niin, että ne ovat mahdollisimman tasavahvoja ja yhtenäisiä tehtäväalaltaanEduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä HE 153/2012 vp, jossa esitetään mm. yhdistettäväksi Kouvolan ja Kuopion sekä Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet vuoden 2014 alusta. . Valiokunta on painottanut näitä näkökohtia ja puoltaa esitystä. Muutos käytännön tasolla ei ole välttämättä suuri, koska Konserniverokeskuksen asiakkaista valtaosalla on kotipaikka Helsingin hallinto-oikeuden tuomiopiirissä.