Perustelut
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
         
         
         Veroäyrin käsitteestä luopuminen
            on euron käyttöönotosta johtuva teknisluonteinen
            lainsäädäntötoimi. Veroäyrin
            sijaan on luotava uudet käsitteet, joiden avulla verontilityslain
            perusteella tehtävät veronsaajien tilitykset voidaan suorittaa
            sekä kuntien ja seurakuntien välisiä rahoitussuhteita
            voidaan tarkastella.
         
         
         Hallituksen esitys liittyy läheisesti maamme evankelis-luterilaista
            ja ortodoksista kirkkoa koskevaan lainsäädäntöuudistukseen.
            Siinä omaksuttaisiin kirkolliseen lainsäädäntöön
            veroäyrin sijaan samat korvaavat käsitteet, jotka
            nyt on esitetty käyttöön otettaviksi
            myös verolainsäädännössä. 
         
         
         Eduskunta on hyväksynyt kirkkolakeihin esitetyt muutokset
            muuttamattomina 20.11.2001.
         
         
         Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ja saaduissa kirjallisissa
            lausunnoissa ei ole esitetty huomautuksia hallituksen esitykseen
            tältä osin.
         
         
         Suomen Kuntaliitto katsoo, etteivät verotuskustannusten
            jako tai siihen liittyvä ns. kattosäännön
            kumoaminen ole vain lakiteknisiä muutoksia. Sen mielestä näistä kysymyksistä tulisi
            säätää erikseen.
         
         
         Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, ettei
            kustannusten uudenlaisella jaolla, jossa jakoperusteissa otetaan
            huomioon myös yhteisövero, ole käytännössä suuria
            markkamääräisiä vaikutuksia
            yksittäiselle kunnalle. Muutos merkitsee käytännössä sitä,
            että paljon yhteisötuloja saavien kuntien osuus
            verotuskustannuksista nousee hieman ja muiden laskee vastaavasti.
            Muutos kääntyy siis vähäisessä määrin
            taloudellisesti heikoimpien kuntien eduksi. Asiantuntijoiden arvion
            mukaan kattosääntö eli valtion vastuu
            ylisuuresta kustannusosuudesta, ei tulle tämän
            vuoksi enää sovellettavaksi. Säännöksen
            käyttöala on ollut valiokunnan saaman selvityksen
            mukaan muutoinkin vähäinen: viimeksi suoritetussa
            kustannustenjaossa sitä sovellettiin poikkeuksellisesti
            neljään kuntaan, mutta sitä edeltävinä kymmenenä vuonna
            ei yhtään kertaa. 
         
         
         Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että esitys,
            joka vaatii lakitekniset muutokset myös niihin säännöksiin,
            jotka koskevat verotuskustannusten jakoa, voidaan hyväksyä myös
            sisällöllisesti uudistettuna esityksen mukaisesti.
            Valiokunta yhtyy myös näkemykseen kattosäännön
            tosiasiallisesta tarpeettomuudesta ja puoltaa esityksen hyväksymistä tältäkin osin.