Perustelut

Valiokunta tukee strategian prioriteetteja ja pitää hyvänä lähtökohtana sitä, että yksi prioriteeteista on kestävä kasvu, jonka osalta korostetaan resurssitehokkuutta ja ekologisen, puhtaan teknologian ja energian potentiaalia. Valiokunta kuitenkin korostaa tarvetta varmistaa ympäristökysymysten kunnianhimoinen ja tehokas sisällyttäminen strategiaan kokonaisuutena. Kestävä kasvu on strategian kokonaisuudessa ilman selkeitä tavoitteita ja siten ilman sille kuuluvaa painoarvoa. Kilpailukyky ja kestävä kehitys ovat kuitenkin toisiaan tukevia tavoitteita. Valiokunta painottaa erityisesti, että kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka on nähtävä myös kasvun veturina. Tätä ei ole kuitenkaan otettu riittävästi strategian lähtökohdaksi, ja siksi myös konkretia jää puuttumaan ja kansallisten toimenpiteiden varaan.

Valiokunta katsoo, että keskeisiä tavoitteita, jotka tulee ottaa huomioon kaikissa strategioissa, myös kasvustrategioissa, ovat ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisen tavoite. Näiden valtavirtaistaminen eli sisällyttäminen tehokkaasti yhtenä keskeisenä elementtinä kaikkiin strategian osiin on välttämätöntä. Kestävää kasvua tulee siten kyetä määrittämään myös näiden tavoitteiden kautta.

Valiokunta yhtyy komission näkemykseen siitä, että EU:n on osoitettava johtajuutta toteuttamalla konkreettisia toimia, joiden avulla Euroopasta tulee ilmastoystävällisin alue maailmassa. Strategiassa tyydytään kuitenkin esittämään tavoitteet, joihin EU on jo sitoutunut. Strategiassa viitataan siten EU:n sitoutumiseen vähentämään päästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoihin nähden sekä vähennystavoitteen nostamiseen 30 prosenttiin, jos muut suuret taloudet suostuvat antamaan oman kohtuullisen panoksensa maailmanlaajuisiin toimiin. Eurooppa 2020 -strategiassa tavoitteena on löytää älykkäitä ratkaisuja, joista on hyötyä paitsi ilmastolle myös energian varmuudelle ja työllisyydelle, mutta konkreettisempia polkuja tähän tavoitteeseen hahmotellaan vasta myöhemmin.

Valiokunta pitää mainittuja lähtökohtia tosiasioina, joilla ei ole strategiassa erityistä arvoa, koska niihin sitoutumisesta on jo tehty päätökset. Valiokunta katsoo, että strategiassa tulee ottaa strategiseksi tavoitteeksi kunnianhimoisempi päästöjen vähentäminen. Myös biodiversiteettinäkökulma tulee sisällyttää strategian peruslähtökohtiin samaan tapaan kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Valiokunta korostaa, että kunnianhimoiset tavoitteet ovat perusteltuja myös kilpailukyky- ja työllisyysnäkökulmasta.

YK:n ympäristöohjelman UNEPin alainen puhtaan energian julkisten rahoittajien verkosto (Sustainable Energy Finance Alliance) on teettänyt vuonna 2009 selvityksen "Why Clean Energy Public Investment Makes Economic Sense — The Evidence Base". Tavoitteena oli selvittää, miten tehokkaasti julkiset panostukset uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja muihin päästöjä vähentäviin toimenpiteisiin luovat talouskasvua ja työpaikkoja. UNEPin raportin lopputuloksen mukaan julkiset tuet ja investoinnit mm. uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen vauhdittavat talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä positiivisten ympäristövaikutusten lisäksi. Laajan analyysin mukaan ekologisesti kestävää kasvua tukevat ohjelmat ovat rahapanostusta kohden tehokkaampia työpaikkojen luomisessa kuin perinteisemmät julkiset investoinnit (esim. teiden rakentaminen). Lisäksi saman selvityksen mukaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa lisäävät julkiset panostukset työllistävät merkittävästi enemmän kuin perinteiset talouden elvytyskeinot. Varsinkin energiatehokkuuteen tähtäävät julkiset panostukset ovat erityisen kustannustehokkaita.

Valiokunta korostaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että päästökehityksen suunta pystytään kääntämään mahdollisimman nopeasti. Sir Nicholas Sternin vuonna 2006 julkaiseman raportin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen maksaa noin prosentin maailman bruttokansantuotteesta, mutta viive kehityksen kääntämisessä aiheuttaa sen, että ilmastonmuutoksen hinta nousee moninkertaiseksi, jopa 5—20 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Sternin raportin tapaan on parhaillaan valmisteilla myös selvitys biodiversiteetin taloudellisesta merkityksestä ihmiskunnalle biodiversiteetin tuottamien ns. ekosysteemipalvelujen kautta. Komission tukemassa tutkimushankkeessa (TEEB — The Economics of Ecosystems and Biodiversity) pyritään arvioimaan biodiversiteetin taloudellista merkitystä. Tulokset julkaistaan seuraavassa YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa Japanissa lokakuussa 2010. Tutkimuksessa tarkastellaan ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia. On ilmeistä, että luonnon köyhtymisellä on suoria taloudellisia vaikutuksia, joita on aliarvioitu merkittävästi. Siksi myös biologisella monimuotoisuudella ja ekosysteemipalveluilla tulee olla keskeinen merkitys myös talousstrategioissa, joiden tavoitteena on edistää kasvua ja vaurautta.

Valiokunta korostaa edelliseen viitaten, että strategiassakin tulee tunnistaa tarve seurata bruttokansantuotteen rinnalla myös muita kehitysindikaattoreita. Tarvitaan muita indikaattoreita bruttokansantuotteen rinnalle, jotta saadaan täsmällisempi kuva vaurauden ja hyvinvoinnin ympäristöllisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien välisistä yhteyksistä. Tähän tähtäävä työ on jo alkanut. Myös kestävän kehityksen indikaattorityö on käynnistynyt, ja tätä työtä tulee jatkaa ja kehittää tarpeisiin vastaamiseksi.

Valiokunta tukee strategian näkemystä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi siirtyä työn verottamisesta ympäristöverotuksen suuntaan. Ympäristön kannalta haitallisten tuotteiden ja palveluiden hintaan tulisi sisällyttää tämä kuormitus ja siten tukea kestävää kulutusta ja tuotantoa. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi tehdä tätä sisämarkkinoilla yksin, vaan ympäristökuormituksen huomioon ottaminen edellyttää käytännössä EU:n koordinointia. Kestävämmän kulutuksen ja tuotannon edistäminen on yksi keskeisistä haasteista. Valiokunta painottaa erityisesti EU:n tavoitetta purkaa täydellisesti talouskasvun ja ympäristön pilaantumisen välinen yhteys, jotta ekosysteemien sietokyvyn rajoissa pysyminen on mahdollista. Resurssitehokkaassa taloudessa tuetaan erityisesti toimenpiteitä, joilla edistetään materiaalien käytön vähentämistä ja rohkaistaan niiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä kannustetaan uusiutuvien raaka-aineiden kestävämpään käyttöön. Kestävä kulutus ja tuotanto sekä resursseiltaan tehokas talous ovatkin olennaisia tekijöitä myös talouden kestävyyden ja kilpailukyvyn kannalta.