Perustelut
Komission ehdotuksen keskeinen tavoite eli biopolttoaineiden
käytön lisääntymisestä aiheutuvien
epäsuorien maankäytön muutosten ja niistä johtuvien
kasvihuonekaasupäästöjen eli ns. ILUC-vaikutusten
ehkäiseminen on kannatettava ja tärkeä,
sillä pahimmillaan tämä epäsuora vaikutus
voi kumota kokonaan biopolttoaineista fossiilisiin verrattuna saatavan
päästövähennyshyödyn.
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää direktiiviehdotusta
oikeansuuntaisena ja tukee pyrkimyksiä rajoittaa epäsuorista maankäytön
muutoksista aiheutuvia päästöjä.
Epäsuoriin maankäytön muutoksiin
liittyvä kasvihuonekaasupäästöjen
lisääntyminen johtuu siitä, että biopolttoaineiden
tuotantoon otetaan maata käyttöön jo
maatalousmaana käytettävästä maasta,
jolloin sen tuotanto syrjäyttää ruoan,
rehun ja kuidun tuottamiseen tarvittavaa maa-alaa, joka puolestaan
johtaa ruoantuotannon siirtymiseen uusille, metsistä ja
kosteikoista raivattaville alueille. Epäsuorista maankäytön muutoksista
aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen
määrää on arvioitu eri tutkimuksissa
eri tavoin, mutta epävarmuustekijöistä huolimatta
on selvää, että vaikutusten olemassaolo
on joka tapauksessa ilmeistä ja niiden ehkäisy
perusteltua. Lisäksi ensimmäisen sukupolven eli
viljaan ja öljysiemeniin perustuvan biopolttoainetuotannon
kasvun arvioidaan vaikuttavan elintarvikkeiden hintoihin ja heikentävän
erityisesti köyhimpien asemaa kehitysmaissa. Nykyinen RES-direktiivin
mukainen tavoite vuoteen 2020 mennessä on nostaa uusiutuvista
lähteistä peräisin olevan energian määrä 20
prosenttiin kokonaisenergiankulutuksessa ja 10 prosenttiin liikenteessä.
Direktiiviä säädettäessä katsottiin,
että biopolttoaineet olisivat merkittävässä roolissa, ja
direktiivi sisältää myös kestävyyskriteerit. Nyt
käsiteltävänä olevan politiikkamuutoksen taustalla
on ennen kaikkea maailman ruokapula ja kohonneet ruuanhinnat. Lisäksi
kestävyyskriteereitä ei voida pitää riittävinä,
vaan biopolttoaineiden käytön on arvioitu pahimmillaan
johtavan jopa fossiilisia polttoaineita suurempaan kasvihuonekaasupäästömäärään
epäsuorien vaikutusten kautta.
Valiokunta toteaa edelliseen viitaten, että ILUC-vaikutusten
todelliseen päästölaskentaan perustuva
malli edistäisi tehokkaimmin kielteisten vaikutusten vähentämistä ja
toisen sukupolven biopolttoaineiden kehitystä. Kestävän
kehityksen edistämiseksi tulee suosia sellaisten ruoaksi
sopimattomien sivutuotteiden käyttöä biopolttoaineiden
raaka-aineena, joiden tuotanto ei vaikuta ruokaturvaan eikä vaadi
uutta viljelymaata.
Direktiiviehdotuksen mukaan ravintokasveihin perustuvien biopolttoaineiden
käytön määrä rajoitettaisiin
5 %:iin liikennepolttoaineesta eli vuoden 2011 tasolle,
jolloin RES-direktiivin ja liikennepolttoainedirektiivin edellyttämä biopolttoaineiden
käyttösuhde perustuisi jatkossa ns. toisen sukupolven
biopolttoaineisiin eli jätteistä, tähteistä,
ravinnoksi kelpaamattomien kasvien selluloosasta ja lignoselluloosasta
tuotettuihin biopolttoaineisiin. Jätteistä, tähteistä ja levistä tuotetut
biopolttoaineet laskettaisiin tavoitteeseen nelinkertaisena niiden
energiasisältöön verrattuna ja esimerkiksi
rasvoista tuotettu biopolttoaine kaksinkertaisena. Jäsenvaltiot
ja biopolttoaineiden toimittajat velvoitetaan ehdotuksen mukaan
lisäksi raportoimaan suorista ja epäsuorista kasvihuonekaasupäästöistä ja
biopolttoaineiden tuotantolaitoksille asetetaan aikaisempaa tiukemmat
tehokkuusvaatimukset.
Toisen sukupolven biopolttoaineiden kehitys on siten olennaisessa
roolissa, jotta asetetut biopolttoaineiden edistämistavoitteet
voidaan täyttää kestävällä tavalla.
Valiokunta korostaa, että tämä luo myös
suuria mahdollisuuksia kotimaiselle energia- ja teknologiateollisuudelle.
Suomella onkin hyvät edellytykset toisen sukupolven biopolttoaineiden
kehittämiselle ja käytölle. Potentiaalia
on biopolttoaineiden ja biokaasun tuottamiseksi maatalouden jätteistä ja
tähteistä sekä metsätalouden
ja maatalouden sivuvirtoihin pohjautuvista ainesosista.
Suomen kansallisen uusiutuvan energian suunnitelman (NREAP)
mukaan biopolttoaineita koskevalla jakeluvelvoitteella olisi mahdollista
päästä jopa 20 %:n osuuteen
uusiutuvien liikennekäytössä ja tämä olisi
saavutettavissa omalla tuotannolla toisen sukupolven aineilla, joihin
ei liity haitallisia vaikutuksiaSuomen kansallinen toimintasuunnitelma
uusiutuvista lähteistä peräisin olevan
energian edistämisestä direktiivin 2009/28/EY
mukaisesti, 30.6.2010..
Valiokunta korostaa, että yhtenäinen ja tarkoituksenmukainen
sääntely edistäisi myös EU:n
sisämarkkinoiden aitoa toimintaa biopolttoaineiden osalta.
Tällä hetkellä sisämarkkinoiden
vajaa toiminta osin implementointipuutteiden vuoksi haittaa myös
suomalaisen korkeaan teknologiaan perustuvan tuotannon vientiä.
Valiokunta painottaa myös metsäteollisuuden
suurta merkitystä Suomessa ja tarvetta huolehtia sen menestymisen
edellytyksistä osana kestävää kehitystä.
Suomessa biomassan osuus energian kokonaiskulutuksesta on teollisuusmaiden
korkein, ja erityisesti puun merkitys on keskeinen. Puupohjaisten
polttoaineiden ja metsäteollisuuden jäteliemien
osuus bioenergian koko tuotannosta oli vuonna 2008 noin 95,1 prosenttia.
Kierrätyspolttoaineiden, biokaasun, peltobiomassojen ja
biopohjaisten polttonesteiden osuus kattoi loput 4,9 prosenttia.
Puulla on tärkeä merkitys Suomen koko energiantuotannossa,
sillä kaikesta Suomessa käytettävästä energiasta
noin viidennes tuotetaan puulla ja puupohjaisilla energialähteillä.
Suurin puuenergian käyttäjä on metsäteollisuus,
joka hyödyntää energiantuotannossaan
metsähaketta ja prosesseissaan syntyviä puupohjaisia
sivutuotteita ja jäteliemiä, kuten mustalipeää.
Hallitusohjelman ja metsäalan strategisen toimintaohjelman 2011—2015
(1.10.2012) mukaan yhtenä keskeisenä tavoitteena
on jalostusasteen nostaminen.
Suomen ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on erityisesti
metsähakkeen, tuulivoiman ja liikenteen biopolttoaineiden
käytön merkittävä lisäys.
Myös biomassasta valmistettavien liikenteen biopolttoaineiden
merkitys tulee jatkossa kasvamaan. Sokeri- ja öljypitoisista
kasveista, puuvartisten kasvien selluloosasta sekä biohajoavista
jätteistä valmistetaan bioetanolia ja biodieseliä korvaamaan
liikenteen fossiilisia polttoaineita. Metsäteollisuudessa
syntyy myös sivutuotteita, joista voidaan valmistaa liikennepolttoaineiksi
soveltuvia biopolttoaineita metsäteollisuuden biojalostamokonseptilla,
jota parhaillaan intensiivisesti kehitetään ja
johon investoidaan.
Esimerkiksi metsänhoitotöiden tai hakkuiden yhteydessä syntyviä erilaisia
tähteitä ei tulisi kohdella eri tavoin (kuten
latvusmassa, oksat ja pienpuu).
Myös mäntyöljyn kohtelu direktiivissä vaatii selventämistä.
Mäntyöljyä syntyy sulfaattisellutuotannon
sivutuotteena, ja se on Suomelle tärkeä raaka-aine,
ja Suomessa on myös maailman suurin mäntyöljytislaamo.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotuksen
käsitteiden (jäte, tähde ja prosessitähde)
määrittely on keskeistä, sillä luokittelu
ohjaa raaka-aineiden käyttöä — polttamista
biopolttoaineena tai jatkojalostusta korkeamman arvon lopputuotteiksi.
Korkean jalostusarvon käyttöön pyrkiminen
edistää kestävän kehityksen
tavoitteita tehokkaimmin.
Moninkertaiseen laskentaan perustuvan ehdotuksen tavoitteena
on synnyttää uutta biotaloutta, mutta sillä voi
kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia olemassa olevan, korkean
jalostusasteen biojalostamotoiminnan raaka-aineisiin.
Nelinkertaista laskentaa olisi tarkoituksenmukaisinta soveltaa
sellaisiin raaka-aineisiin, joilla ei vielä ole laaja-alaista
kaupallista käyttöä, kuten levä-,
mikrobi-, lignoselluloosapohjaiset tai jätevirtoja hyödyntävät
ratkaisut.
Valiokunta katsoo, että moninkertaisia kertoimia sisältävän
luettelon tulee olla esimerkinomainen ja kansallisesti täytyy
säilyä oikeus lisätä ja täsmentää siihen
uusia aineita. Komissiolle ei tule antaa direktiiviehdotuksen
soveltamisalaa rajaavien päätösten tekemiseen
tarpeettoman suurta toimivaltaa delegoitujen säädösten kautta.
Lopuksi valiokunta toteaa, että ympäristön kannalta
ILUC-vaikutusten todelliseen päästölaskentaan
perustuva malli olisi paras, mihin perustuen valiokunta pyytää valtioneuvostoa
harkitsemaan direktiivineuvotteluissa tämän kannan
eteenpäinviemistä.