Perustelut
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää tärkeänä lentoliikenteen
sisällyttämistä osaksi ilmastopoliittisia
toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lentoliikenne ja lentoliikenteen päästöt
kasvavat nopeasti. Ilman päästökaupan kaltaisia
toimia lentoliikenteen päästöjen kasvu voi
mitätöidä muilla elinkeinosektoreilla
toteutettavat päästövähennykset.
Jos päästöjen kasvusuuntaus jatkuu nykyisen
kaltaisena, on olemassa riski siitä, että yhteisön
osuuden kasvu kansainvälisen ilmailun päästöistä mitätöi
vuoteen 2012 mennessä yli neljänneksen Kioton
pöytäkirjan mukaisten yhteisön vähennysvelvoitteiden
ympäristöhyödyistä. Lentoliikenteen
osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on
noin 3 %, mutta päästöt
kasvavat nopeammin kuin muiden sektoreiden päästöt;
ajanjaksolla 1990—2004 yhteensä 87 %.
Hiilidioksidipäästöjen lisäksi
ilmailusta aiheutuu ilmastovaikutuksina typenoksidien, vesihöyry-,
sulfaattihiukkas- ja nokihiukkaspäästöjä.
Lentoliikenteen ilmastovaikutus kokonaisuutena on tutkimusten mukaan
vähintään kaksinkertainen hiilidioksidipäästöihin
verrattuna. Vuonna 2004 EU:n osuus kansainvälisen ilmailun
aiheuttamista kasvihuonekaasujen päästöistä kasvoi
7,5 % verrattuna vuoteen 2003. Suomessakin lentoliikenteen
päästöt ovat kasvaneet 2000-luvulla noin
25 %.
EU:n tulee toimia edelläkävijänä ryhtymällä sekä sisäisiin
toimenpiteisiin päästöjensä vähentämiseksi
että kansainvälisesti pyrkiä aikaansaamaan
ratkaisuja sen saavuttamiseksi, että maapallon lämpötilan
kohoamiselle asetettua kahden celsiusasteen rajaa ei ylitetä.
Päästökauppajärjestelmään
liittymisen on arvioitu olevan kustannustehokkaampi ratkaisu kuin
erillisen järjestelmän rakentaminen lentoliikennettä varten. Valiokunta
tukee lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n
päästökauppaan korostaen, että tavoitteena
tulee olla globaali järjestelmä. Ehdotettu päästökauppamalli
on jo tehokkaampi kuin pelkästään EU:n
sisäiset lennot käsittävä järjestelmä,
mutta tulevaisuudessa lentoliikenne tulisi saada globaalilla tasolla
vastaavan järjestelmän piiriin.
Päästökauppajärjestelmän
lisäksi merkittäviä päästövähennyksiä voidaan
saavuttaa lentoliikenteen hallinnan tehostamisella, kuten paremmalla
reitityksellä ja koneiden ilmassaoloaikojen lyhentämisellä sekä yleisesti
ekotehokkaammilla liikenneratkaisuilla. Tekniikan kehittyessä on
yleistynyt myös mahdollisuus korvata lentämistä esimerkiksi
videokonferensseja järjestämällä.
Komissio on arvioinut päästökaupan
vaikutuksen lentolipun hintoihin matkan pituuden mukaan noin 4—40
euroksi. Tämän on arvioitu vastaavan 0,05 euron
veroa kerosiinilitralta. Päästökaupan
kustannusvaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida, koska päästöoikeuksien
hinnat muodostuvat markkinoilla. Direktiiviehdotuksella ei ole myöskään
arvioitu olevan huomattavia aluetaloudellisia vaikutuksia. Valiokunta
pitää tarpeellisena, että vaikutuksia
myös aluetalousnäkökulmasta selvitetään
ja seurataan.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
ehdotettuun vertailujärjestelmään, johon
päästöoikeuksien jako perustuu.
Vertailujärjestelmä on siten oikeansuuntainen,
että se ottaa historiallisiin päästöihin
verrattuna lähtökohtaisesti paremmin huomioon
ns. varhaiset toimet eli sellaisten toimijoiden aseman, jotka jo
ovat tehneet toimenpiteitä ympäristötehokkuuden
edistämiseksi. Järjestelmää tulee
kuitenkin muuttaa siten, että kaluston ekotehokkuudella
on suurempi merkitys ja että Suomi ei joudu pitkien etäisyyksiensä ja
harvan asutuksensa vuoksi eriarvoiseen asemaan keskisessä Euroopassa
sijaitsevien jäsenmaiden kanssa. Järjestelmässä on
otettava huomioon, että Suomen oloissa lentoliikenteelle
ei useinkaan ole realistista vaihtoehtoa matkustettaessa muihin
EU:n jäsenmaihin, kun taas Keski-Euroopassa raideliikenne
on usein myös ajallisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että komission
asiakirjassa todetaan, että lentoliikennepalveluista erityisen
riippuvaisia syrjäisiä ja eristyneitä alueita
koskeviin lentoliikennepalveluihin liittyviä erityiskysymyksiä voidaan
parhaiten tarkastella julkisen palvelun velvoitteiden ja valtiontukikysymysten
yhteydessä.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota
tarpeeseen tarkastella liikennejärjestelmiä ilmastonmuutoksen
näkökulmasta kokonaisuutena ja edistää vähäpäästöisiä liikenneratkaisuja.
Direktiiviehdotuksen johdanto-osaan ja artiklaan 3 c (4)
sisältyy velvoite päästöoikeuksien
huutokaupasta saatujen tulojen käyttämisestä energiatehokkuutta
ja uusiutuvia energialähteitä edistävän
maailmanlaajuisen rahaston rahoittamiseen sekä metsien
hävittämistä estäviin ja kehitysmaiden
sopeuttamista helpottaviin toimenpiteisiin. Tuloja tulee siten ehdotuksen
mukaan käyttää kasvihuonekaasupäästöjen
vaikutusten lieventämiseen, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen,
vaikutusten lieventämiseen ja vaikutuksiin mukautumiseen
liittyvän tutkimuksen ja kehitystyön rahoittamiseen
sekä järjestelmän hallintokustannusten
kattamiseen. Valiokunta toteaa, että velvoittava rahoitusmekanismia
koskeva sääntely voi muodostua oikeudellisesti
ongelmalliseksi yhteisön toimivallan näkökulmasta.
Valiokunta kuitenkin katsoo, että toimivaltakysymyksestä riippumatta
Suomessa tulisi käyttää huutokaupasta
saatuja tuloja vähäpäästöisimpien
liikenneratkaisujen edistämiseen.
Valiokunta toteaa lisäksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän
tarkastelu on vielä kesken ja siksi mahdolliset tarkistukset
järjestelmään eivät ole tiedossa.
Direktiiviehdotuksen tavoitteena on liittää lentoliikenne
osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää jo
vuoden 2011 alusta eli kesken toista päästökauppakautta
2008—2012, jolloin myös Kioton sopimuksen kansainvälinen päästökauppa
on voimassa. Näistä syistä on tarpeen
tarkastella lentoliikenteen sisällyttämisen vaikutusta
EU:n päästökauppajärjestelmään
nopealla aikataululla ja tehdä samalla mahdolliset tarkistukset
järjestelmän yksityiskohtiin.