Nagoyan pöytäkirja on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alainen pöytäkirja, jonka tarkoituksena on toteuttaa sopimuksen 15 artiklan tavoitetta geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Geenivarojen käyttö tarkoittaa geenivarojen geneettisten tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä. Pöytäkirja sisältää geenivarojen hyödyntämistä koskevia määräyksiä geenivarojen saatavuudesta hyötyjen jakoon sekä määräyksiä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen hyödyntämiseen liittyen. Pöytäkirjan tavoitteena on myös edistää geenivaroihin perustuvan bioteknologian tulosten ja hyötyjen saantia. Valiokunta pitää tärkeänä, että pöytäkirjan täytäntöönpanolla toteutetaan tavoitetta alkuperäiskansojen hallussa olevan tiedon käyttöön perustuvien hyötyjen palautumisesta myös alkuperäiskansoille oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan lokakuussa 2014.
Valiokunta pitää hallituksen esitystä Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena korostaen, että pöytäkirjan sääntelyllä on erityisen suuri merkitys kehitysmaiden kannalta, sillä biologinen monimuotoisuus ja myös kiinnostava geenivaranto on runsaimmillaan trooppisella vyöhykkeellä sijaitsevissa kehitysmaissa.
Geenivarojen säilyminen mahdollisimman monimuotoisena on tärkeää sekä luonnonvarojen nykyisen käytön että tulevaisuuden käyttömahdollisuuksien kannalta. On mahdollista, että tulevaisuudessa geenivaroille keksitään käyttömahdollisuuksia, joita nyt ei ole mahdollista edes aavistaa. Geenivarojen suojaaminen kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädännöllä on siten tarkoituksenmukaista, vaikka käytännön tarvetta ei juuri nyt olekaan tunnistettu. Hallituksen esityksessä todetaan, että Suomessa ei ole tällä hetkellä tarvetta Nagoyan pöytäkirjan mukaiselle geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevalle lainsäädännölle. Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset on siten arvioitu Suomen kannalta vähäisiksi. Myös Suomessa on kuitenkin erityisesti kylmään ilmastoon sopeutunutta lajistoa, jonka geenivaranto saattaa tulevaisuudessa nousta kiinnostuksen kohteeksi.
Ehdotettu lainsäädäntö on tarpeen Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Valiokunta tukee ehdotettua sääntelytapaa, jossa tarpeettoman hallinnollisen kuorman välttämiseksi ei ehdoteta uutta lupamenettelyä eikä siten heikennetä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yleisiä edellytyksiä.
Koska Nagoyan pöytäkirja on osa biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta, tarkastellaan myös pöytäkirjan määräyksiä alkuperäiskansojen asemasta yleissopimuksen viitekehyksessä eli Suomessa pöytäkirjaa sovelletaan saamelaisiin. Saamelaiset ovat perustuslain mukaisesti Suomessa alkuperäiskansan asemassa, joten hallituksen esityksen lähtökohta rajata pöytäkirjassa tarkoitetut menettelyt saamelaisiin on perusteltu. Geenivaroihin liittyvää perinteistä tietoa saamelaisilla voi olla esimerkiksi kasvien lääkinnällisistä käyttötarkoituksista ja ominaisuuksista. Pöytäkirjan suojaama tieto ei kuitenkaan voi olla sellaista, joka on yleisesti tunnettua tai saamelaisten ulkopuolella laajalti käytettyä, ei vaikka tiedon katsottaisiin alun perin olevan lähtöisin saamelaiskulttuurista.
Valiokunta toteaa, että geenivarojen hankinta on hallituksen esityksessä esitetyn lainsäädännön mukaisesti edelleen suhteellisen vapaata. Geenivarojen maahantuojilta kuitenkin edellytetään ilmoitusta tästä. Lisäksi jää nähtäväksi, millainen merkitys tulee saamelaiskäräjien perustettavalle tietokannalle saamelaisten perinteisestä tiedosta, joka sekin olisi käytettävissä tutkimus- ja kehittämiskäyttöön, mutta edellyttäisi hyötyjenjakoa koskevaa erillistä sopimusta. Hallituksen esityksessä todetaan, että toistaiseksi saamelaisten perinteistä tietoa ei tiedetä käytetyn tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin, joten vaikutukset jäänevät käytännössä vähäisiksi. Valiokunta toteaa, että saamelaiskäräjien hallinnoimaan tietokantaan tallennettu tieto olisi pääsääntöisesti julkista, jolloin kuka hyvänsä voisi pyytää sieltä käyttöönsä tallennettua tietoa, pois lukien erikseen salassa pidettäväksi määritelty tieto.
Hallituksen esityksen toisen lakiehdotuksen 8 § sisältää säännöksen saamelaisten oikeuksien heikentämisen kiellosta. Sen mukaan tutkimus- ja kehittämiskäyttöön tarkoitetun geenivaroihin liittyvän saamelaisten perinteisen tiedon tallentamiseen tarkoitetun tietokannan sisältämän tiedon käyttö ei saa vähäistä suuremmassa määrin heikentää saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan.
Valiokunta toteaa, että heikentämiskieltosäännöksen tarkoitus on turvata saamelaisten oikeuksia perinteisen tietonsa hyödyntämiseen tilanteessa, jossa perinteistä tietoa hyödyntää tai pyrkii hyödyntämään muu kuin saamelainen taho. Säännös on luonteeltaan yleinen tavoitesäännös, joka ei sinällään luo suoranaisia oikeuksia tai velvollisuuksia kenellekään, mutta toimii yksittäistapauksissa päätöksentekoa ohjaavana normina. Valiokunta pitää epätodennäköisenä, että geenivaratutkimuksessa voitaisiin käyttää saamelaisten perinteistä tietoa sanotulla tavalla, mutta katsoo, että ehdotettu tavoitesäännös turvaa viime kädessä alkuperäiskansan oikeuksia.
Valiokunta toteaa lopuksi, että mahdollisesta patentoinnista aiheutuvat saamelaisten oikeuksien kannalta ongelmalliset tilanteet vaikuttavat epätodennäköisiltä. Lähtökohtaisesti perinteisen tiedon hyväksikäyttöön voi perustua esimerkiksi lääkkeen valmistaminen kasvista. Perinteistä tietoa sellaisenaan ei kuitenkaan voi patentoida eikä esimerkiksi kasvilajia, vaan keksinnön on oltava luonteeltaan uusi ja tekninen ja sitä on voitava käyttää teollisesti. Patentoinnin estää myös julkisuus eli esimerkiksi se, että jokin saamelaisen perinteisen tiedon elementti on tallennettu saamelaiskäräjien ylläpitämään tietokantaan. Näin ollen näyttäisi epätodennäköiseltä, että biologisesta materiaalista koostuvan tai sitä sisältävän tuotteen patentoiminen muodostuisi perinteisten oikeuksien kannalta ongelmalliseksi.