Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Pallastunturin matkailukeskuksen poikkeuksellinen luonne

Valiokunta korostaa, että Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva Pallaksen matkailukeskus on luonteeltaan hyvin erilainen kuin Lapin muut matkailukeskukset. Kohteella on pitkä hiihto-, laskettelu- ja retkeilymatkailun historia, ja se tunnetaan erityisesti aktiivisen luontoretkeilytyyppisen matkailun kohteena, ei niinkään ulkopuolisten ohjelmapalveluyritysten järjestämien, usein motorisoitujen oheispalvelujen varaan rakentuvana elämysmatkailukohteena. Kohteeseen liittyy myös kulttuurihistoriallisia arvoja Lapin vanhimpana matkailukohteena. Hotellirakennuksen vanhin osa on merkitty suojelukohteeksi Tunturi-Lapin maakuntakaavaluonnoksessa, ja se sisältyy myös ehdotukseen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä. Pallastunturit on määritelty yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Alueella on ensimmäinen Suomessa käyttöön otettu hiihtohissi, jolla on siten myös museaalista arvoa. Kokonaisuutena matkailukeskus on hyvin pieni. Kun esimerkiksi Ylläksen alueella on arviolta 20 000 vuodepaikkaa, Pallas-hotellissa on nyt 130 vuodepaikkaa ja alueella on 94-paikkainen asuntovaunualue.

Yleisesti käytössä oleva luonnehdinta "Pallaksen henki" kuvaa tätä laajuudeltaan hyvin rajallista ja laadultaan retkeilytyyppiseen toimintaan perustuvaa kohdetta, jonka henki muodostuu maisemasta, äänistä ja äänettömyydestä, ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteesta, historiasta, kulttuurista ja tarinoista. Pallaksen henkeen liitetään lapinromantiikan ohella sellaisia tekijöitä kuin rauha, puhtaus, hiljaisuus ja nostalgia. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikessa alueen kehittämistoiminnassa varmistetaan paikan erityisyyden, Pallaksen hengen, säilyminen.

Pallas-Ounastunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938. Vuonna 2005 perustettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuisto yhdistämällä Pallas-Ounastunturin kansallispuisto ja Ylläs-Aakenustunturin vanhojen metsien suojelualue. Kansallispuisto on kooltaan noin 102 000 ha, ja se sijaitsee Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Kolarin kuntien alueella. Kansallispuiston tarkoituksena on suojella Tunturi-Lapin eteläreunalla esiintyvää luonnonmetsää, soita ja tunturiluontoa. Alueella on luontodirektiivin mukainen SCI-alue ja lintudirektiivin mukainen SPA-alue. Puiston lajistoon kuuluu ainutlaatuisella tavalla eteläisiä lajeja ja pohjoisia tunturilajeja. Maisemaa hallitsevat tunturit, ja suurten korkeuserojen ansiosta alueella esiintyy lukuisia kasvillisuustyyppejä. Vaihteleva maasto tarjoaa myös erinomaiset mahdollisuudet retkeilyyn, hiihtoon ja luonnossa liikkumiseen yleensä.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on kävijämäärältään Suomen suosituin kansallispuisto. Vuonna 2009 käyntejä kirjattiin 419 000. Alueella retkeilevien määrä on kasvanut jatkuvasti, ja varsinkin päiväretkeilyn arvioidaan kasvavan edelleen voimakkaasti. Voimakas paine perustuu erityisesti Ylläkseltä suuntautuvan päiväkävijämäärän kasvuun. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan Pallastunturin maaston jo nyt kärsivän kulumisvaurioista erityisesti matkailukeskuksen lähituntureilla. Pallastunturin matkailukeskuksen alueen kuluneisuus, puutteellinen huoltotoiminta ja rakennelmien heikko kunto ovat heikentäneet myös alueen maisemallisia arvoja. Esityksen lähtökohtana on epätyydyttävä nykytila. Matkailukeskuksen alueen nykytila ei ole tyydyttävä ympäristön, maiseman eikä matkailunkaan kannalta, joten toimenpiteet hotellin kunnostamiseksi yritystoiminnan toimintaedellytykset mahdollistavalla tavalla ovat tarpeen. Kansallispuiston kävijämäärä on kasvussa riippumatta hotellin majoituskapasiteetin mitoituksesta, mutta palvelujen kehittäminen voi nostaa kävijämääriä vielä hieman nopeammin kuin muutoin on arvioitu.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lakia Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamisesta muutetaan siten, että matkailukeskuksen alueella sijaitsevan hotellirakennuksen ja siihen liittyvien majoitus-, ravintola- ja muiden palvelutilojen sekä laskettelurakennelmien kunnostaminen ja laajentaminen on tietyin edellytyksin mahdollista. Määrällisesti rakentaminen rajoitetaan ehdotuksen mukaan 320 vuodepaikkaan ja rakentamisen enimmäismäärä 10 500 kerrosneliömetriin kokonaisuutena, joka sisältää myös alueella olevan luontokeskuksen laajentamisen ja henkilöstön asuintilat. Laadullisesti rakentamiselle asetetaan myös tiukat rakennuskorkeutta ja kellaritilojen rakentamista koskevat rajoitukset, minkä lisäksi asetetaan erityisehtoja, kuten asuntovaunualueen poistaminen kansallispuiston alueelta.

Valiokunta korostaa, että nämä tiukat erityisehdot ovat välttämättömiä, jotta kunnostus- ja laajennustyöt kansallispuiston alueella voidaan hyväksyä. On selvää, että ehdot myös rajoittavat hotellitoiminnan kannattavuutta. Poikkeuksellisen tiukoista ehdoista huolimatta valiokunta katsoo, että kunnostamiseen ja laajentamiseen liittyy riski kielteisten ympäristövaikutusten aiheutumisesta sekä kulttuuriarvojen menettämisestä siten, että Pallaksen henki katoaa. Tämän estämiseksi valiokunta pitää välttämättömänä muuttaa lakiehdotuksen 4 a §:ää siten kuin edempänä esitetään.

Ei ennakkotapausluonnetta kansallispuistossa rakentamisesta

Valiokunta korostaa, että hotellin kunnostaminen ja laajentaminen ei avaa rakentamismahdollisuuksia muissa kansallispuistoissa tai alueilla, joilla on muu suojelustatus. Suomessa on 35 kansallispuistoa, joista kahdessa on majoitustoimintaa siksi, että sitä on niissä harjoitettu ennen kansallispuiston perustamista ja majoituspalvelujen jatkuminen on erityisesti haluttu turvata kansallispuiston perustamisesta huolimatta. 33 muun kansallispuiston alueella tai muulla suojelualueella ei ole tätä peruslähtökohtaa olemassa, eikä niillä tule sallia majoituspalvelujen rakentamista.

Suomen ensimmäinen, arkkitehtonisesti korkeatasoinen tunturihotelli rakennettiin Pallastunturille vuosina 1936—1938 siten, että hotellirakennus valmistui ennen kuin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938. Jatkosodan loppuvaiheessa tämä rakennus kuitenkin räjäytettiin vuonna 1944 saksalaisten joukkojen vetäytyessä Lapista ja uusi hotelli rakennettiin vuonna 1948. Koli on myös ollut hyvin tunnettu matkailukohde jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäinen matkailumaja Kolin rinteille on rakennettu kesällä 1896. Huipulle kulkee Suomen ensimmäinen kabiinikiskoköysirata eli kiskohissi. Vaaran laella oleva hotelli oli olemassa, kun Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Erikseen säädettiin samalla siitä, että alueella sijaitsevat matkailupalvelujen ja rinnetoimintojen alueet ja toiminnat turvataan puistoa toteutettaessa ja että vuokrasopimusten voimassaoloa voidaan jatkaa.

Kansallispuistot ovat yleisiksi nähtävyyksiksi tarkoitettuja luonnonsuojelualueita, joihin on tarkoitus ohjata yleisöä ja rakentaa tätä varten asianmukainen palveluvarustus. Luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kansallispuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. Luonnonsuojelulain 13 §:n mukaan kansallispuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty, eikä alueella saa esimerkiksi rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä. Luonnonsuojelulain 14 §:n mukaan kansallispuistossa ovat 13 §:n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Alueella saa siten esimerkiksi rakentaa, entistää ja kunnostaa alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja sekä käyttää ja kunnostaa alueella olevia teitä, sähkö- ja puhelinlinjoja sekä näihin liittyviä laitteita. Rauhoitussäännöksistä voidaan säätää kuitenkin poikkeuksia esimerkiksi luontaiselinkeinojen harjoittamisen turvaamiseksi. Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain mukaan myös paikallisten asukkaiden perinteiset oikeudet on turvattu poiketen kansallispuistoa koskevista säännöksistä luonnonsuojelulaissa.

Valiokunta pitää edellä mainittu sääntely huomioon ottaen täysin selvänä, ettei kansallispuistoissa eikä muilla suojelualueilla saa rakentaa majoituspalveluja Pallas-Yllästunturia ja Kolia lukuun ottamatta, joiden osalta majoitustoimintaa on harjoitettu ennen kansallispuiston perustamista ja sen on katsottava tulleen tuolloin hyväksytyksi osaksi sallittuja toimintoja. Sen sijaan yleisön opastusta ja retkeilyä varten tarpeelliset rakennukset ja rakennelmat ovat sallittuja ja sääntelyn henki on muutoinkin siihen perustuvaa, että olemassa olevia rakenteita saa käyttää ja kunnostaa. Hallituksen esityksen hyväksyminen ei muuta tätä peruslähtökohtaa, eikä se muodosta ennakkotapausta peruslähtökohdan muuttamiselle tulevaisuudessakaan.

Kansallispuiston määrittely ja kansallispuistoja koskeva sääntely on kansallista lainsäädäntöä. Ainoastaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden sääntely perustuu EU:n lainsäädäntöön. Kansallispuisto on kuitenkin käsitteenä kansainvälinen, ja kansallispuistoihin sovelletaan kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita. Kansallispuistot ovat kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n suojelualueluokan II mukaisesti suojelualueita, joiden hoidossa keskitytään ekosysteemien suojeluun ja virkistyskäytön turvaamiseen. Kansainvälisesti kansallispuistoissa noudatettavat suojelutavoitteet ja liikkumisrajoitukset vaihtelevat eri maissa paljon. Esimerkiksi USA:ssa, jossa kansallispuistoaate syntyi 1870-luvulla, useissa kansallispuistoissa hotelleja on perinteisesti rakennettu kansallispuistojen sisälle, puistoissa voi olla myös teitä ja ajoneuvolla liikkuminen olla sallittua. Kansallispuistoja on aikaisemmin perustettu lähinnä esteettisin tai matkailullisin perustein kauniiden luonnonmaisemien säilyttämiseksi. Nykyisin niiden tarkoituksena on ensisijaisesti suojella ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta ja tarjota sen lisäksi virkistyspalveluja.

Valiokunta korostaa, että Suomessa kansallispuistoja koskevan sääntelyn perusteet ovat vakiintuneet, eikä niitä ole tarpeen muuttaa. Suojelualuejärjestelmän hallinnan keskittäminen Metsähallitukselle on merkinnyt käytännössä Metsähallituksen roolin kasvamista alueiden hoidon ohjauksessa. Metsähallitus ohjaa kansallispuistojen hoitoa muun muassa Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet -suosituksella vuodelta 2010Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 127. Tässä suosituksessa todetaan, että kansallispuiston tärkein tehtävä on suojelu, joka kohdistuu alkuperäisen elottoman ja elollisen luonnon piirteisiin, lajeihin ja eliöyhteisöihin, mutta voi kohdistua myös ihmisen toiminnan tuloksena syntyneisiin perinteisiin ympäristöihin, eliöyhteisöihin, maisemiin ja rakenteisiin. Suojelun sallimissa rajoissa kansallispuiston tehtävänä on myös palvella ympäristökasvatusta, opetusta ja yleistä luonnontuntemusta, luonnontieteellistä tutkimusta sekä ympäristön tilan seurantaa. Kansallispuisto palvelee lisäksi virkistystä yleisenä, kaikille avoimena nähtävyyskohteena antamalla mahdollisuudet luonnossa tapahtuvaan retkeilyyn ja luontoelämysten kokemiseen. Kansallispuiston hoidon tavoitteena on, että puisto täyttää mahdollisimman hyvin perustehtävänsä. Tämän vuoksi kansallispuistoa pyritään kehittämään toiminnalliseksi ja käyttömahdollisuuksiltaan monipuoliseksi. Koska suojelutehtävä on ensisijainen, muut toiminnat on sopeutettava siten, ettei suojelutavoite vaarannu. Suosituksessa todetaan lisäksi, että kansallispuistojen toisistaan suuresti poikkeavan koon, sijainnin ja luonteen vuoksi niitä kehitetään toiminnoiltaan, saavutettavuudeltaan ja kävijämääriltään eritasoisiksi.

Valiokunta korostaa, että suojelualueiden lisääntyvät kävijämäärät ja matkailun nopea kasvu edellyttävät yleisesti suojelualueiden käytön parempaa suunnittelua ja tehokkaampaa hoitoa kestävän matkailun periaatteiden toteuttamiseksi ja alueiden luontoarvojen suojelemiseksi. Tulevaisuudessa on varauduttava palvelujen tarpeen lisääntymiseen, eri käyttömuotojen tehokkaampaan yhteensovittamiseen sekä matkailuyrittämisen mahdollisuuksien ja ohjaamisen kehittämiseen. Metsähallituksen vuonna 2007 julkaisema Puistojen tila -raporttiPuistojen tila Suomessa. Suomen suojelualueet ja niiden hoito 2000—2005. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 160 on ensimmäinen raportti, joka antaa kokonaiskuvan Suomen suojelualuejärjestelmän tilasta ja tilaa koskevan tiedon tasosta vuonna 2005 sekä tarkastelee viimeaikaisia muutoksia ja edessä olevia haasteita. Vastaava arviointi on tarkoitus toteuttaa myöhemmin uudelleen, ja raportti antaa tulevaisuudessa hyvän vertailukohdan, kun arvioidaan tehtyjen toimenpiteiden onnistumista.

Ympäristövaikutusten hallinta käyttöpaineen kasvaessa

Pallaksen matkailukeskuksen kehittäminen ja luontokeskuksen laajentaminen lisäävät osaltaan sekä hotellissa majoittuvien että luontokeskuksessa kävijöiden määrää. Kuten aiemmin on todettu, kävijämäärän kasvu ei ole suoraan riippuvainen majoituskapasiteetista päiväkävijöiden suuren määrän vuoksi. Tehtyjen selvitysten mukaan Pallaksen alueen nykyinen virkistyskäyttö on jo vaikuttanut näkyvästi alueen luontoon. Erityisesti paljakan herkän tunturikankaan reitit ovat huomattavan kuluneita. Alueen kehittämisestä seuraava lisääntyvä kulkeminen keskittynee pääosin matkailukeskuksen lähimaastoon. Reittien ja polkujen lisäksi lisääntyvä kävijämäärä vaikuttaa erityisen voimakkaasti taukopaikkojen ympäristöön. Koska reittien kuluminen on jo nyt saavuttanut kunnostusta ja lisäkulumisen estämistä edellyttävän tason, on Metsähallitus laatinut hankesuunnitelman Pallaksen alueen reitistön kehittämiseksi. Suunnitelman tarkoituksena on kunnostaa alueen kuluneet reittipohjat sekä kehittää jätehuoltoa ja reittien opastusta.

Valiokunta korostaa, että matkailupalvelutoiminnan laajentaminen tulee mitoittaa ja toteuttaa niin, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän maisemallisia muutoksia ja haitallisia vaikutuksia alueen herkälle luonnolle. Tehtyjen kehittämisskenaarioiden vaikutusselvityksissä ei ole tullut esiin seikkoja, jotka väistämättä vaarantaisivat Natura-alueen suojelun perustana olevia luontoarvoja, mikäli tarvittavat haittoja ehkäisevät toimenpiteet toteutetaan. Laadukkaalla, luontoarvot huomioon ottavalla hankkeen jatkosuunnittelulla ja reitistöjen tason nostamisella ja sijoittamisen ympäristöperusteisella harkinnalla voidaan ehkäistä haitallisia vaikutuksia merkittävästi.

Lakiehdotuksessa säädetään rakentamisen reunaehdoista siten, että laissa määrätään suurimmasta mahdollisesta matkailua palvelevan hotellin sekä majoitus-, ravintola- ja muiden palvelutilojen enimmäiskerrosneliömetrimäärästä, vuodepaikkamäärästä, ylimmästä korkeusasemasta sekä luontokeskuksen ja huolto- ja palvelutilojen enimmäiskerrosneliömetrimäärästä. Lopullisesti mitoituksesta ja siten myös ympäristövaikutuksista päätetään asemakaavassa ja rakennusluvassa. Valiokunta korostaa siksi tarvetta arvioida asemakaavoitusvaiheessa erityisen huolellisesti maisema-, luonto-, ympäristö- ja Natura-vaikutuksia. Valiokunta toteaa, että näin yksityiskohtaisesti rakentamisen reunaehdoista säätäminen lain tasolla on hyvin poikkeuksellista. Pallaksen matkailukeskuksen poikkeuksellisen luonteen vuoksi valiokunta pitää kuitenkin lain tasoista säätämistä tältäkin osin perusteltuna ja suorastaan välttämättömänä alueen erityisluonteen huomioon ottamisen varmistamiseksi.

Yksi keskeinen ympäristövaikutus liittyy matkailukeskuksen jätevedenpuhdistamon kapasiteettiin ja puhdistustehoon. Nykyinen puhdistamo on etusaostuksella varustettu aktiivilietelaitos, jonka toimivuus on ollut hyvä, mutta matkailukeskuksille tyypilliseen tapaan sen haasteena on kuormituksen voimakas vaihtelu. Jätevedenpuhdistamo toimii ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan jätevesikuormitus lisääntyisi hotellin laajennuksen toteuttamisen vuoksi jonkin verran nykyisestä. Lapin ympäristökeskus, nykyinen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, laati vuonna 2008 esiselvityksen Pallaksen matkailukeskuksen jätevedenpuhdistamon toiminnan tehostamisesta sen kapasiteetin nostamiseksi nykyisestä 250 vuodepaikasta vastaamaan 500 vuodepaikan puhdistusvaatimusta. Selvityksen mukaan puhdistamon kapasiteetin nostaminen edellyttää alueen johto- ja viemäriverkon saneeraamista, uuden tasausaltaan rakentamista, uuden suodatuskentän rakentamista sekä puhdistamon ohjaus- ja automaatiojärjestelmän uusimista. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan jätevedenpuhdistamon tehostaminen nykyistä vaatimustasoa vastaavaksi 500 asukasvastineluvun mukaisella kuormituksella arvioituna aiheuttaa noin 100 000 euron kustannukset. Näistä kustannuksista vastaa pääasiassa asianomainen yrittäjä.

Valiokunta korostaa, että kuormituksen kasvaessa jätevedenpuhdistamon toiminnan tehostaminen on välttämätöntä vesistöjen rehevöitymisen ehkäisemiseksi. Jätevedenpuhdistuskapasiteetin osalta tulee varautua myös kiristyviin ympäristövaatimuksiin. Sallittaessa alueen matkailurakentamisen osittainen laajentaminen tulee siten ottaa huomioon myös mahdollinen jätevedenpuhdistamokapasiteetin rakentamisen lisätarve niin, että nykyistä puhdistamoa voidaan tarvittaessa laajentaa tai rakentaa alueelle kokonaan uusi jätevedenpuhdistamo suodatuskenttineen.

Koska jätevedenpuhdistamo sijaitsee kaava-alueen ulkopuolella, valiokunta pitää tarpeellisena lisätä lakiehdotuksen 4 a §:ään uuden momentin, jonka mukaan Pallastunturin matkailukeskuksen jätevedenpuhdistamon kunnostaminen, laajentaminen tai tarvittaessa uusiminen on sallittua myös 5 momentissa rakentamiseen rajatun alueen ulkopuolella. Siirtoviemärin rakentamismahdollisuutta on hallituksen esityksen mukaan selvitetty yhtenä vaihtoehtona jäteveden puhdistamisessa. Valiokunta korostaa, että turvaamalla edellytykset matkailukeskuksen alueella tapahtuvalle riittävälle jätevesien puhdistamiselle voidaan samalla varmistua siitä, että matkailukeskuksen jätevesien käsittelemiseksi ei missään tilanteessa tarvitse ryhtyä ympäristövaikutusten laajuuden kannalta ongelmallisen siirtoviemärin rakentamiseen jätevesien johtamiseksi pois kansallispuiston alueelta.

Maisemallisesti merkittävä kysymys hotellirakentamisen lisäksi on laskettelurinnetoimintaan liittyvien hissilaitteiden rakentamistapa. Esityksen perustelujen mukaan laskettelurinteet rajataan rakentamiselle sallitun kaava-alueen ulkopuolelle hotellin lähellä sijaitsevaa Laukukeron ala-asemaa lukuun ottamatta, joten laskettelurinteiden laajentamista ei sallita. Hiihtohissejä on kuitenkin mahdollista kunnostaa ottaen huomioon maisemalliset erityisarvot. Laukukeron vuonna 1969 perustettu hiihtohissi voidaan esityksen mukaan muuttaa tuolihissiksi, ja lastenhissin rakentaminen kaava-alueelle on mahdollista.

Laskettelurinteiden ja hiihtoreittien aiheuttamat kasvillisuusmuutokset johtuvat selvitysten mukaan pääasiassa lumen koneellisesta tiivistämisestä. Laskettelurinteessä alueen mikrotopografia ja lumikerroksen paksuus näyttävät selittävän kasvillisuuden kulumista kasvillisuustyyppiä enemmänLuontomatkailun vaikutukset kasvillisuuteen ja maaston kulumiseen Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Pekka Sulkava ja Yrjö Norokorpi (toim.). Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 166. Mahdollinen hissien käyttö sulan maan aikana ja lintujen pesimäaikana aiheuttaa kuitenkin täysin toisentyyppisiä ympäristövaikutuksia kuin talvikäyttö, jolloin lumipeite suojaa kasvillisuutta hyvin. Tuolihissin käytöllä sulan maan aikana voi kuitenkin olla ympäristöhaittojen kannalta suotuisia vaikutuksia, jos hissin käytöllä voidaan osin korvata maastossa tapahtuvaa, kulumista aiheuttavaa liikkumista. Valiokunta korostaa näidenkin mahdollisuuksien osalta sitä, että vasta hankkeen lopullisen toteuttamistavan täsmentyessä voidaan arvioida, aiheutuuko hissien kunnostuksesta sellaisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä.

Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä toteutetussa ympäristöarvioinnissa yhtenä keskeisenä uhkatekijänä on pidetty sitä, että majoituskapasiteetin kasvattaminen lisää painetta järjestettyjen ohjelmapalvelujen, erityisesti motorisoitujen ohjelmapalvelujen, järjestämiselle. Valiokunta toteaa, että kansallispuistossa liikkumista ja yleensä erilaisten toimintojen harjoittamista alueella säädellään kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmalla, jonka Metsähallitus laatii ja ympäristöministeriö vahvistaa. Hoito- ja käyttösuunnitelma on tärkeä väline, sillä kansallispuistoihin kohdistuu usein myös erilaisia keskenään ainakin jossain määrin kilpailevia, luonnonkäyttöön liittyviä toimintoja. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa pyritään esimerkiksi saavuttamaan yhteisymmärrys porojen määrästä alueella vuorovaikutteisesti yhdessä alueen paliskuntien kanssa. Puistojen hoidon ja käytön suunnittelu on usein varsin vaativa tehtävä. Valiokunta katsoo, että myös kansallispuiston järjestyssäännöllä tulee tehostaa alueella kävijöiden ohjausta tarvittavin liikkumisrajoituksin ja kiinnittämällä huomiota taukopaikkojen ja muiden rakenteiden tarkoituksenmukaiseen sijoitteluun ja niiden käytön opastukseen.

Maastoliikenne Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on hyvin rajoitettua. Moottorikelkkaa ja mönkijää voidaan käyttää kansallispuistossa poronhoitotyöhön, palo- ja pelastuspalveluihin sekä alueen valvonta- ja huoltotehtäviin. Kansallispuiston läpi kulkee yksi moottorikelkkailureitti sekä lyhyet urien osuudet lähellä puiston rajaa Enontekiöllä. Kansallispuiston voimassa olevassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi moottoriliikenteen haittojen ja häiriöiden vähentäminen ja autolla tapahtuvan maastossa ajamisen ohjaaminen yksinomaan olemassa oleville reiteille. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitelmassa esitetään muun ohella, että kansallispuistoon ei perustettaisi uusia kelkkailureittejä tai -uria ja että Metsähallituksen huoltoajoa vähennettäisiin.

Valiokunta pitää edellä esitetystä huolimatta tarpeellisena varmistaa, että mahdollinen käyttöpaineen kasvu ei jatkossa johda siihen, että puiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa tai järjestyssääntöä muutettaisiin motorisoitujen oheispalvelujen laajamittaisen toteuttamisen mahdollistamiseksi. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää välttämättömänä muuttaa lakiehdotusta siten, että lailla estetään sellaisten rakentamiseen tai matkailupalveluiden harjoittamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen, jotka muuttaisivat merkittävästi, joko välittömien tai välillisten vaikutustensa kautta kansallispuiston olosuhteita tai luonnetta. Lain tasoisena velvoitteena tämä koskee paitsi rakentamista myös sekä järjestyssäännöllä että hoito- ja käyttösuunnitelmalla tehtävää liikkumisen ohjausta alueella.

Valiokunta korostaa, että mainitulla täsmennyksellä lain tasolla varmistetaan se, että Pallastunturin matkailukeskusta voidaan kehittää ainoastaan kestävän luontomatkailun periaatteidenMetsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteet: 1) Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnon suojelua 2) Ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän 3) Arvostetaan paikallista kulttuuria ja perinteitä 4) Asiakkaiden arvostus ja tietämys luonnosta lisääntyvät 5) Asiakkaiden mahdollisuudet luonnossa virkistymiseen paranevat 6) Asiakkaiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi vahvistuvat 7) Vaikutetaan myönteisesti paikalliseen talouteen ja työllisyyteen 8) Viestintä ja markkinointi on laadukasta ja vastuullista 9) Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä. Euroopan kansallispuistoliitolla on vastaavat periaatteet: The Charter Principles for Sustainable Tourism in Protected Areas. Suomessa kyseisiä periaatteita soveltavat Kolin ja Syötteen kansallispuistot. mukaisesti ja säilyttämällä Pallaksen henki siten, että kunnostuksen ja laajennuksen vaikutukset nykytilaan verrattuna ovat mahdollisimman vähäiset. Tämä muotoilu varmistaa maisemallisten arvojen säilyttämisen ja haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemisen. Sääntelyn muutoksella turvataan se, että myöskään rakentamisesta johtuvat välilliset vaikutukset, kuten paine lisätä saatavilla olevia oheispalveluja, eivät johda matkailukeskuksen luonteen merkittävään muuttumiseen. Pallaksen hengen säilyttäminen merkitsee toiminnan säilymistä mittakaavaltaan pienenä ja laadultaan hiljaisuutta kunnioittavana, nykyisiä aktiviteetteja suosivana. Pallaksen tulee säilyä omaleimaisena, perinteisen luontoretkeilyn ja pienimuotoisen laskettelutoiminnan matkailualueena.

Asuntovaunualueen poistaminen kansallispuistosta

Valiokunta pitää hotellin kunnostusta ja laajennusta myös mahdollisuutena saada aikaan ympäristöllisesti kestävää kehitystä alueella, jonka kuluminen jo tällä hetkellä edellyttää toimenpiteisiin ryhtymistä alueen luontoarvojen suojelemiseksi. Myönteisenä maisemavaikutusten kannalta voidaan pitää esitykseen liittyvää velvoitetta poistaa kansallispuiston alueelta sillä toimiva asuntovaunualue hankkeen toteuttamisen yhteydessä.

Hallituksen esityksen mukaan alueella sijaitseva asuntovaunualue on poistettava käytöstä vuoden kuluessa asemakaavan tultua lainvoimaiseksi. Valiokunta ehdottaa määräajan muuttamista vuodeksi rakennusluvan lainvoimaisuudesta, sillä tämä vastaa valiokunnan näkemyksen mukaan paremmin ajankohtaa, jolloin itse rakennushanke on toteutettu. Asemakaavan lainvoimaisuus ei sinänsä ole yhteydessä rakennushankkeen konkreettiseen toteuttamiseen.

Rahoitus Pallaksen luontokeskuksen ja reitistöjen kunnostukseen

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rahoitustarve Pallaksen luontokeskuksen ja alueen reitistöjen kunnostukseen on huomattava. Hallituksen esityksen mukaan kustannukset nykyistä laajemman luontokeskuksen rakentamisesta hotellirakennuksen yhteyteen olisivat noin 2 miljoonaa euroa. Investointikustannukset kulumisvaurioiden estämisestä ja korjaamisesta, maisemointitöistä, uusien reittien ja taukopaikkojen rakentamisesta sekä jätehuollon ja seurannan uudelleenjärjestämisestä ovat arvion mukaan noin 930 000 euroa. Lisäksi ylläpitokustannusten on arvioitu kasvavan noin 250 000 euroa vuodessa, kun nykyiset kustannukset ovat 300 000 euroa vuodessa. Myös mainittuja suurempia arvioita on esitetty. Investointi- ja ylläpitokustannusten jaosta on tarkoitus sopia yhteistyössä Metsähallituksen, Muonion kunnan ja hotelliyhtiön välillä. Kustannuksia rahoitetaan valtion talousarviossa luonnonsuojelualueiden hoitoon osoitetulla määrärahalla.

Yleisrahoitus luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut, mutta rahoituksen määrässä näkyvät ennen kaikkea muutamat kalliit investoinnit, kuten Nuuksion luontokeskuksen rakentamiseen osallistuminen. Sen sijaan tavanomaisiin ylläpitokustannuksiin käytettävissä oleva määräraha ei ole noussut. Kunnossapitorahoituksen tarve on kuitenkin yleisellä tasolla jatkuvasti kasvanut kävijämäärien noustessa.

Valiokunta korostaa, että kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet muodostavat alueellisen suojeluverkoston rungon, jonka avulla säilytetään kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet. Samanaikaisesti ne ovat yleisölle avoimia luonnonnähtävyyksiä ja matkailun tärkein vetovoimatekijä. Reitistöjä tukevan infrastruktuurin toimivuuden parantaminen on tärkeää kestävän luontomatkailun edistämiseksi siten, että alueiden suojeluarvojen säilyminen varmistetaan. Kasvavan matkailun tarpeet ja luontoarvojen turvaaminen edellyttävät suojelualueiden palvelujen kehittämistä ja kulumisen estämistä. Valiokunta on yleisesti huolissaan tarkoitukseen varatun ylläpitorahoituksen riittävyydestä ottaen huomioon kävijämäärien jatkuvasta kasvusta aiheutuva tarve.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että varmistetaan osin jo nykyisestä kulumistasosta sekä matkailukeskuksen laajentamisesta välillisesti aiheutuvan lisäpaineen vuoksi tarvittavien uusien reittien ja muun tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen. Valtion talousarviossa tulee osoittaa riittävä määräraha Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Pallastunturin alueen reitistöjen kunnostamiseen ja kehittämiseen puiston kävijämäärän kasvusta aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus). Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että hotellilaajennus ja luontokeskuksen laajentaminen tulisi rakentamisen aikaisten haittojen vähentämiseksi ajoittaa samanaikaisesti tapahtuviksi.